Hämmentävä kohtaaminen kaupassa

Käväisin alkuiltapäivästä lähikaupassa. Olin unohtanut ostaa pari merkittävää ainesosaa perunasalaattia varten

Kun olin jo menossa kassalle, eräs kyläläinen lähestyi minua. Hän puhutteli minua etunimelläni. Hän kertoi, että he ovat seuroissa rukoilleet minun puolestani.

Hämmennyin. En tiennyt, mitä sanoa. Etenkinkin kun useat luterilaiset (ja ehkä muutkin) kylältä ovat tietoisia uskonnottomuudestani.

Kysyin, miksi. Tässä vaiheessa keskustelukumppanini laski katseensa alas ja sanoi, koska jumala (hän kirjoittaisi sanan isolla alkukierjaimella) rakastaa minuakin. Jotakin pahaa voi tapahtua.

Totesin, että en voi kieltää (vaikka mieleni tekikin). Samalla tunsin erilaisia tuntemuksia: suuttumusta, kiusaantumista, ärsytystä. Mitä tämä oikein on! Yrittääkö hän jotenkin pelotella vai mitä? Tuntui kuin iholleni olisi tultu, jokin raja ylitetty.

Lisäksi hän kutsui minut kotiinsa seuroihin (jälleen kerran - näin tapahtunut ennenkin). Mainitsin, että uskonnottomana en tule. Se on periaatteeni, että uskonnollisiin tilaisuuksiin en osallistu.

En rohjennut sanoa, että pahimmassa tapauksessa haastaisin heidät kaikki sellaiseen keskusteluun, jota eivät ole seuroissa ennen nähneet.

Kyse on myös minun vapaudestani valita eri arvomaailmojen välillä. Ja heidän vapaudestaan valita. Mielipiteen-, uskonnon- ja sananvapaudesta.

Voihan jäte

Olen jo vuoden ajan perännyt Puhasta, että se aloittaisi uudelleen vaarallisen ja ser-jätteen keräyksen Pyhäselässä, Kiihtelysvaarassa ja Tuupovaarassa. Olen ollut yhteydessä niin toimitusjohtajaan kuin käyttöpäällikköön.

Ensin toimitusjohtaja Jarmo Junttanen sanoi, että keräystä ei voi aloittaa sopivan auton puutteen vuoksi. Ongelmaksi hän mainitsi sen, että työntekijä joutuu kiipeämään lavalle, joten kyse on työturvallisuudesta. Ratkaisin asian heti: hankkikaa auto, jossa perälauta on hissityyppinen ja joka nostaa sekä työntekijän että keräysjätteet ylös. Ei tarvitse keikkua.

Myöhemmin tuli lisää selittelyjä. Eivät ne olleet kovin uskottavia. Viimeisimpinä kertoina käyttöpäällikkö Juho Mutanen kertoi, että kaikki on kiinni alueellisesta jätelautakunnasta.

Kun edistystä ei ole tapahtunut, olin tänään yhteydessä jätelautakunnan puheenjohtajaan Asko Miettiseen. Hän totesi, että alueellisen keräyksen järjestämisvastuussa on Puhas. Sitä sitoo jätehuoltomääräys ja laki. Lautakunta on antanut keräyksen järjestämisen Puhakselle. Lautakunnan ei tarvitse tehdä erillistä päätöstä keräyksen aloittamisesta.

Mikä on totta ja mikä ei? Odotan jännityksellä Puhaksen vastauksia. Soitin herra käyttöpäällikölle, mutta hän ei vastannut. Jätin soittopyynnön vastaajaan ja tekstiviestillä.

Lisäksi tavoittelin jätehuoltosuunnittelijaa Essi Hämäläistä, joka toimii lautakunnan esittelijänä. Hän ei vastannut. Jätin soittopyynnön vastaajaan ja tekstiviestillä.

Jos en saa selkeitä vastauksia, lähetän kirjallisen kyselyn Puhakselle, jätelautakunnalle ja Joensuun valtuustolle. Vaikka kyse on alueellisesta lautakunnasta, Joensuun valtuusto vastaa viimekädessä kaupunkia koskevista asioista.

Tarvittaessa teen virallisen kantelun Puhaksen toimitusjohtajasta ja käyttöpäälliköstä. He vastaavat asioista virkavastuulla. Heidän velvollisuuksiinsa kuuluu vastata asiallisesti ilman viivyttelyä. He eivät saa antaa totuudenvastaisia lausuntoja.

Vuoden riidankylväjä

 

Vuoden riidankylväjäksi pääsee etuoikeutetusti keskustan puheenjohtaja ja valtionvarainministeri Annika Saarikko. Hän on onnistunut nostamaan eripuraa useammasta hallituksessa käsittelyssä olleesta laista. Luonnonsuojelulain kohdalta hän sanoi, suunnilleen, että pitää noudattaa omaa arvomaailmaa. Silloin, kun asiasta päätettiin hallitusohjelmassa, keskusta, Saarikko mukaan lukien, hyväksyi sen. Oliko arvomaailma silloin toinen?

Saarikko on raivannut tietä omille kavereilleen ehkä enemmän kuin kukaan muu. Ministerit Kurvinen ja Lintilä ovat hänen suosiossaan. Jotta heidän mahdollisuutensa tulla valituiksi uudelleen eduksuntavaaleissa, Saarikko ehdotti puolustusministerin sijaiseksi Mika Lintilää.

Huh, huh. Elinkeinoministerin ja puolustusministerin salkut ovat niin painavia, että yksi ihminen ei niitä jaksa kantaa, lyhyttäkään aikaa. Eikä varsinkaan Lintilä, joka on suoriutunut heikosti nykyisen salkkunsa kantamisesta.

Kun sitten muut kepulaiset ja laajempi joukko muita eivät hyväksyneet ratkaisua, Saarikko joutui perääntymään. Kaikkosen sijaiseksi valittiin Lintilän ja Kurvisen kanssa samasta vaalipiiristä eduskuntaan valittu Mikko Savola. Hän itse ilmaisi kiinnostuksensa ministerin pestiin.

Karseinta tässä oli Annikan Saarikon ilmekieli, kun hän kertoi valinnasta. Hänen suupielensä vääntyivät ivalliseen irvistykseen. Kaksi sanaa täydensi ilmettä: niin sanottu. Hän nimittäin totesi, että tämä "niin sanottu" kansan mielipide sai hänet muuttamaan mielensä. Aikamoista muiden mielipiteiden aliarvostamista, halventamista, väheksymistä. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Saarikko moiseen syyllistyy.

Suoraan sanoen, olin kauhistunut, kun häntä uutisista kuuntelin.

Vuoden möläyttäjä

Olen elämäni aikana ennättänyt nähdä ja kuulla maamme politiikassa kaikenlaista. On sanottu yhtä ja toista. Tuntuu, että tänä vuonna on ylitetty jokin raja.

Myönnän, että aika himmentää muistot ja muistikuvat. Kuitenkaan tällaisia henkeä haukkomaan pistäviä ulostuloja ei ole ennen ollut.

Vuoden möläyttäjä-tittelin saa "ansioituneesti" kokoomuksen puheenjohtaja ja kansanedustaja Petteri Orpo. Kun Puolan alueelle ohjautui ohjus, hän kiirehti kertomaan, että kyse on venäläisten laukaisemasta ohjuksesta. Ei ollut. Ei malttanut mies odottaa perusteluja tietoja.

Orpo joutui pyytelemään anteeksi, kun syytti Sanna Marinia ja Annika Saarikkoa kiljumisesta vaalipaneelissa.

Viimeismpänä möläytyksenä häneltä pääsi ihmettely puolustusministeri Antti Kaikkosen isyysloman alkamisesta. Olisi pitänyt siirtää vaalien jälkeiseen aikaan. Eikö Orpo sen vertaa ollut lukenut esimerkiksi Helsingin Sanomia, että olisi tiennyt isyysloman alkamisen tarpeelliseksi, jotta pienempää lasta ei tarvitsisi vielä viedä päivähoitoon? Vai onko ongelmia luetun ymmärtämisessä?

Olikohan näiden möläytysten takana pyrkimys saada poliittisia irtopisteitä?  Kaikkoselle nostan hattua!

Tuhopolttoja

Taas kerran tänään kuultiin uutisista, että yksi arkkitehtoonisesti ja kultturimaisemallisesti arvokas kirkko on palanut. Kyse on eteläkarjalaisen Rautjärven kirkosta. Poliisi epäilee törkeää tuhotyötä.

Jäin miettimään, muuttuuko rikosnimike myöhemmin. Kirkossa oli ihmisiä jumalanpalveluksen aikana. Pääovi ja sivuovi oli teljetty köysillä.

Äkkiseltään mieleeni tulevat Ylivieskan ja Kiihtelysvaaran kirkon tuhopoltot. Ylivieskan kirkko poltettiin maaliskuussa 2016. Syyskuussa 2018 Kiihtelysvaaran 250-vuotias puukirkko poltettiin. Epäilty saatiin kiinni, ja hän tunnusti tekonsa.

Kiihtelysvaaran kirkon polttanut henkilö sai lähes kolmen vuoden vankeustuomion. Lisäksi tuhopltto maksoi hänelle lähes kolme miljoonaa euroa. Hovioikeuskaan ei alentanut korvausten määrää.

Pystyykö tuhopolttaja koskaan maksamaan summaa? Tuskin. Onnea ulosmittausten tielle.

Minulle kirkoilla ei sinänsä ole maailmankatsomuksellista arvoa. Niiden arvo kiteytyy rakennushistorialliseen, kulttuurimaisemalliseen ja arkkitehtooniseen arvoon.

Toivon, että myös Rautjärven kirkon mahdollinen tuhopolttaja saadaan selville ja hänet tuomitaan.

Jäbän jorinat - Sinne se meni

Kävinpä taas lenkillä tuossa eilen tiistaina. Ulkoiluttajan kanssa. Olin aivan innoissani. Ja vähän holtiton. Kiipeilin lumipenkkojen päälle, mutta sehän on luonnollista. Korkeammalta näkee kauemmas. Ja helposti, kun vastaan tai perässä tulee jotain mielenkiintoista. 

Yhteen koulupoikaan olen tutustunut näillä lenkeillä. Sekin on innoissaan, kun tapaamme. Toivottavasti nahkamutsi ja Ulkoiluttaja ymmärtävät sopia lenkkeilyajat siten, että olen liikkeella koulun päättymisen aikaan. Saisivatkohan ne selville pojan lukujärjestyksen?

Kun tullaan takaisin pihaan, en millään malttaisi jäädä kotiin. Käyn puolihuolimattomasti tervehtimässä nahkamutsia. Riittävän kaukaa, että se ei saa minua kiinni.

Tosin ne kaksijalkaiset keksineet keinon, etten lähde Ulkoiluttajan perään. Portaiden kaiteeseen on solmittu köysi, jonka toiseen päähän Ulkoiluttaja minut sitoo jollakin liinasolmulla tai merimiessolmulla. Taluttimesta, ei kaulasta. Solmu kun solmu, kunhan ei kestäisi niin hyvin.

Kun Ulkoiluttaja tulee autolla, sen on hoksannut jekun. Se jättää auton siten, etten pääse sen luokse. Eikä sen Ulkoiluttajan tarvitse varoa minua, vaan pääsee lähtemään helposti.

Nahkamutsi nappasi kuvan minusta, kun haikeasti katselin Ulkoiluttajan perään. Omaksi ja nahkamutsin ihmeeksi auton hävittyä näkyvistä minä tulin suosiolla ovelle, ja me menimme yhdessä sisään. En edes yhtään venkoillut. Huolestuttaa. Onkohan minussa jo vähän (silloin tällöin) aikuisesn koiran elkeitä?

Tuet tarveharkintaisiksi

Suomen hallitus on tehnyt syksyn ja alkutalven aikana merkittäviä päätöksiä erilaisita tuista. Perusteina ovat olleet kohonneet kustannukset sähkön hinta mukaan lukien.

Ensin tehtiin päätös ylimääräisestä lapsilisästä. Sen saivat kaikki perheet, joissa on lapsilisään oikeutettuja lapsia. Näin ollen myös hyvin ja erittäin hyvin toimeen tulevat perheet pääsivät nauttimaan tästä edusta. Ylimääräinen oli ylimääräistä.

Kohonneita sähkön hintoja hallitus päätyi tukemaan usealla eri tavalla. Se päätti sähkövähennyksestä ja sähkötuesta. Sähkövähennystä voivat hakea myös hyvin ja erittäin hyvin toimeen tulevat, vaikka eivät tukea tarvitsekaan. Ja vaikka olisivat tuhlanneet sähköä kuten tutkimus on osoittanut.

Tällainen ratkaisu jättää ison joukon väliinputoajiksi. Kun sähkölasku on ”vain” sata euroa suurempi kuin tavallisesti, niin se tiputtaa monen talouden polvilleen. Tukea ei tule verotuksen kautta eikä Kelalta. Vaikka olisi kuinka säästänyt sähköä.

Tämänviikkoinen uusi päätös sähkötuesta jatkaa samaa linjaa. Se maksetaan kuluttajille jossain tulevassa sähkölaskussa siten, että sähköyhtiö vähentää sen laskusta. Valtio kompensoi yhtiöille.

Uudenkin sähkötuen saavat myös hyvin ja erittäin hyvin toimeen tulevat, vaikkeivat tukea tarvitsisikaan. Tässäkin mallissa on väliinputoajia. Kuinka paljon, riippuu omavastuuosuudesta. Sähkölaskun loppuhinta on esimerkiksi jälleen kerran sen sata euroa suurempi tavanomaisesta. Mahdollisesti omavastuu syö sen. Ja perhe on polvillaan.

Maatalouden uusista tuista ei vielä päätetty. Hallitus päättänee niistä ensi vuonna. Maataloustukiakin saavat hyvin ja erittäin hyvin toimeen tulevat. Ne eivät välttämättä kohdennu niille tuottajille, jotka tukia tarvitsisvat.

Koska valtion talous on pahasti alijäämäinen, osittain hyvistä syistä kuten talouden elvytys, niin rahaa ei pitäisi syytää niille, jotka eivät sitä tarvitse. Tukien pitää olla tarveharkintaisia, jotta ne menevät tukea oikeasti tarvitseville.

Muistutan vielä, että hallituksen lisäksi oppositiokin hyväksyi etenkin ylimääräisen lapsilisän ja sähkövähennyksen. Soraääniä ei niistä kuulunut eikä kuulut myöskään uudesta sähkötuesta. Oppositio nurisi muista asioista.

Onko se mahdollista?

Kuuntelin eilen lauantaina Yle radio 1:stä Ykkösaamua, joka on  yhteislähetys TV 1:n kanssa. Tällä kertaa toimittaja Seija Vaaherkumpu haastatteli Suomen Pankin pääjohtajaa Olli Rehniä.

Monien vakavien aiheiden lisäksi käsittelyssä olivat jalkapallon MM-kisat. Tämä harmaaksi mielletty mies kertoi jotain vitsikästä. Tai sitten ei. Minuun tämä kuiva huumori iski lujaa.

Jalkapallofanina tunnettu Rehn totesi, että Ranskan olisi ollut hyvä kutsua hänet MM-kisoihin mukaan. Aina, kun hän ollut katsomossa, Ranska on voittanut. Näin oli ollut kaksi tai kolme kertaa.

Äsken uutisissa kerrottiin, että Ranska hävisi maailmamestaruuden. Onko mahdollista, että Olli Rehnin poissaolo vaikutti asiaan?

Joka tapauksessa onnea maailmanmestarille Argentiinalle. Vaikka kisat pidettiinkin ihmisoikeuksia loukkaavassa Qatarissa.

Sähköä sunnuntaisin

Sähkö lienee tämän päivän käytetyin sana. Se on myös minun mielessäni aika usein. Sähkölämmitteisessä pienessä omakotitalossa asuminen pistää miettimään.

Olen onnistunut säästämään sähköä enemmän kuin uskoin. Keinot ovat olleet monet. Sähköpatterien termostaatit olen asettanut 18 asteeseen, makuuhuoneessa 16 asteeseen. Vielä tähän mennessä ne eivät ole kytkeytyneet päälle, siis tänä syksynä ja talvena. Kiitos varaavan takkauunini.

Minulla on sopimus vuodenaikasähköstä. Se tarkoittaa, että talviaikana (1.11.-31.3.) arkipäivisin sähkön hinta on korkeampi kuin "muuna aikana". Muu aika on maaanantaista lauantaisin klo 22.00 - 07.00 sekä lauantaista maanantaihin klo 22.00 - 07.00. Sunnuntai on siis ainoa päivä, jolloin myös päivällä on hieman alempi hinta sähkölle. 

Näin ollen käytän sähköä sunnuntaisin. En huvikseni, vaan tarpeen mukaan. Kun pitää pestä pyykkiä, niin pyykkipäivä sattuu sunnuntaille. Sama koskee astioiden pesua. Sähköhammasharjanikin lataan sunnintaisin ja muulloin yöllä tarpeen mukaan. Myös pölynimuri hurisee sunnintaisin. Ruoatkin valmistan sunnuntaisin ja lämmitän niitä mikroaaltouunissa pitkin viikkoa. Vain aamupuuroni valmistan joka toinen päivä kattilassa, ja joka toinen päivä lämmitän sen toisen annoksen mikrossa.

Ja  kuinka ollakaan, kosteiden tilojen lattialämmitys on päällä vain öisin, ei kuitenkaan koko yötä - vielä. Käyn suihkussa sunnuntaisin. Ja muulloin tarpeen mukaan. Olen ottanut käyttööön saksalaisen tavan pesytyä. Arkisin peseydyn froteisella kintaalla, jolloin lämmintä vettä ei mene paljon. Vain intiimit paikat pesen bideesuihkulla. Maksukykyni ja ympäristö kiittävät, toivottavasti.

Helppoa ja edullista

Olen siirtynyt tilaamaan koiran ruoat ja herkkupalat sekä puruluut netistä. Syynä tähän on, että saan ne kotiovelleni, eikä minun tarvitse kuitata niitä vastaanotetuiksi. Näin ei tarvitse päivystää koko päivää, milloin paketti tulee.

Lisäksi, ehkä tärkeimpinä syinä ovat helppous ja edullisuus. Raskaita ruokasäkkejä ei tarvitse raahata pitkin kauppoja, kiskoa autoon ja repiä ylös rappusia. Kun paketti tulee oven viereen, avaan laatikon, otan pienemmät tuotteet ensin ja sitten sen ruokasäkin. Ei tunnu enää raahaamiselta.

Edullistakin tämä nettikaupasta tilaaminen on kaupan hintoihin verrattuna. Ruokasäkki (10-15 kg) on noin kymmenen euroa halvempi. Koska koirani, se Jäbä jos joku ei satu muistamaan, syö kohtuullisen paljon jo rotunsa vuoksi ja muutenkin, niin tämä ostamistapa kannattaa. Myös puruluut ovat edullisempia - eikä kaikkia edes löydy kaupoista pyytämälläkään. Toimituskulut nolla euroa.

Pieni maininta. Jäbä syö paljon, mutta ei ole lihava, ei edes ylipainoinen. On aktiivinen juniori.

Hieman jännitin, miten tilaukseni käy näin joulun alla. Tilasin sunnuntaina illalla. Paketti saapui ovelle keskiviikkona aamupäivällä. Ei huono asia. Tosin mitään hätää ei ollut, sillä olen oppinut ennakoimaan tulevia tilanteita. Ruokaa ja herkkuja olisi riittänyt ensi vuoden puolellekin.

Jäbän jorinat - Kummallisia nuo kaksijalkaiset

Olen saanut tutustua kaksijalkaisten elämään oikein toden teolla. Viime viikolla oikein neljä ihmistä hyöri ympärilläni. Houkuttelivat, kehuivat, tarjoilivat herkkuja. Naapurin Riitta (se ihana ihminen) kävi erikseen hakemassa kotoaan herkkupussin. Oli ostanut varta vasten minulle.

Ai miksikö ne hyörivät? Yrittivät saada minut auton kyytiin. Sinne takaluukkuun. Olivat oikein levittäneet puna-valkean pussilakanankin minulle alustaksi. No, ok. Olisivat voineet pistää sinne alle jotain pehmustetta, niin olisin saattanut haluta sinne.

Kaksijalkaiset olivat muuten ihan höynäytettävissä. Miksi olisin hypännyt autoon, kun sain herkkuja ja kehuja muutenkin? Olisivat ensin vain hoitaneet homman ja sitten kehuneet ja antaneet herkutella. Suostuin muuten lopulta vähäksi aikaa makaamaan ja haistelemaan. Alkoi kiinnostaa, mutta en ilmaissut sitä.

Launataina sitten nahkamutsi ja Ulkoiluttuja yrittivät samaa. Lopulta se Ulkoiluttaja nosti minut, kun nahkamutsi sanoi, että näin tehdään. Nyt makasin autossa vähän kauemmin.

Sitten en halunnut sisälle, kun Ulkoiluttaja lähti kotiinsa. Nahkamutsi sai minut pidettyä kiinni etten lähtenyt perään. Ja lopulta se teki aikamoisen tempun. Sitoi taluttimeni köyden päähän ja meni sisälle.

Ei hemmetti. Ei näin tehdä! Minua ei jätetä yksin. Kun nahkamutsi kurkisti oven verhon takaa, kerroin sille, että ota minut sisään. Kannatti kertoa. Pääsin hellyyden ja puruluun hyvään huomaan.

Vaarallista

Tänään kyläilyreissulta tullessani törmäsin meillä niin jokatalviseen tilanteeseen. Pitäjämme keskustaajaman mäkeen oli juuttunut rekka. Sinänsä hyvästä ajokelistä huolimatta.

Onnekseni mäen puoliväliin oli pysähtynyt auto. Se alkoi peruuttaa ja onnistui kääntymään alaspäin. Siitä ymmärsin, että taitaa olla turha yrittää ylös.

Aloin peruuttaa. Minä onneton, joka olen maailman surkein peruuttaja. Pääsin kuitenkin alas sen vähäisen matkan. Onneksi takanani ei ollut autoja.

Aiemmin alas palanneen auton esimerkin perusteella lähdin ajamaan ylös kevyenliikenteen väylää. Liikenteenohjausta ei ollut. Pian perässäni oli kaksi muuta autoa. Kuljettajat hoksasivat, että mäki on tukossa.

Olin muutamaa metriä vaille mäen päällä, kun vastaani pyrki auto peräkärryineen. Sen kuljettaja vilkutteli valoja, jotta perääntyisin. Vastasin valoja vilkuttamalla. Hänen oli helpompi peruuttaa muutama metri kuin minun ja kahden takanani olevan auton kuljettajan lähes sata metriä.

Tämä päättyi onnellisesti. Pistäydyin kuitenkin vielä lähikaupassa. Kun lähdin sieltä kotiin, mäen seuraavan mutkan takaa löytyi se sama rekka pysähtyneenä. Aika vaarallisessa paikassa. Onneksi se oli omalla kaistalla, joten pääsin ohittamaan sen kuten normaalisti ohitetaan.

Peli-iltapäivä

Kävin tänään iltapäivällä kyläilemässä. Oli erään ei enää niin pienen lapsen 7-vuotissyntymäpäivä, hieman ennakkoon. Huomenna hän juhlii isolla porukalla Hoplopissa.

Synttärisankarin äiti oli taas kerran loihtinut herkulliset tarjoilut. Loihtimista hänellä riittää, kun juhlia vietetään käytännössäs viikon verran. Onneksi huomisesta hän ja hänen miehensä selviävät "helpolla", maksamalla.

Synttärijuhlissa pääsin pitkästä aikaa pelaamaan Kimbleä. Ensin pelasimme kahdestaan sankarin kanssa ja toiseen peliin tuli mukaan hänen äitinsä. Hänen isänsä hoiteli lumien linkoamista ja muita pihatöitä.

Oheisesta kuvasta käy ilmi toisen pelin lopputulos. Siniset nappulat ovat sankarin, vihreät hänen äitinsä ja punaiset minun. Arvatkaa, kuka voitti ja kuka hävisi. Jos ette arvaa, kannattaa pelata Kimbleä, niin säännöt palautuvat mieleen.

Helppoa kun osaa

Seurailin eilen itsenäisyyspäivän Linnan juhlia puolihuolimattomasti. Välillä katselin tarkkaavaisemmin, välillä puuhastelin muita asioita.

Osaaminen herätti mielenkiintoni. Kun Kaartin soittokunnan Combo johtajanaan Eero Saunamäki esiintyi yhdessä Maria Lundin kanssa, en voinut kuin ihailla.

Combpo on monipuolinen kokoonpano, myös ohjelmistoltaan. Saunamäki osaa jos jonkinmoista. Hän laulaa ja soittaa erilaisia instrumentteja. Erityisesti aivan loppupuolella hänen nokkahuilun soittonsa pisti väreet kiirimään selkäpiitä. Se koulusta tuttu soitin soi aivan eri tavalla kuin silloin ennen. Loistavan puhtaasti.

Maria Lund on aivan äitinsä Tamara Lundin tasoinen esiintyjä. Hänen äänensä liikkuu alhaalta ylös, puhtaasti. Elekieli on moninaista. Lundin ja Saarimäen yhteinen esiintyminen sopi kuin piste i:n päälle.

Helppoa se on, kun osaa.

Riemastuttava ja raivostuttava tietotekniikka

Aiemmin olen kehunut ihmeellistä tietotekniikkaa. Ja tottahan toki se helpottaa monia asioita, jos välillä myös vaikeuttaa.

On yksi ihminen, jolle haluan  ostaa joka vuosi syntymäpäivä- ja joululahjan. Koska en ole kovin innokas kiertelemään kaupoissa enkä ole hyvä keksimään sopivia lahjoja, päädyin aineettomiin lahjoihin. (Ei mitään vuohta Afrikasta.) Ostaminen onnistuu netissä ilman liikkeestä toiseen kuljekelemista.

Konsultoin juhlasankarin äidin kanssa, mitä nämä lahjat voisivat olla. Päädyin Kino Tapion elokuvalippuun ja Hoplopiin. Ei muuta kuin ostamaan.

Aloitin Hoplopista. Kaikki alkoi hyvin. Maksuvaiheessa tuli ongelmia. Visa-maksuni ei vahvistunut. Maksoin suoraan pankkitililtäni. Vasta jälkeenpäin tajusin, että taas kerran pistin sen väärän kolminumeroisen koodin.

Sain viestin sähköpostiini ja välitin sen eteenpäin sen kummemmin tarkistamatta. Kuinka ollakaan, viestissä ei ollutkaan pdf-lippua kuten piti olla. Liitteenä oli linkki, joka toi tyhjän sivun.

Ei kun soittamaan. Lupasivat lähettää uudestaan pdf-lipun. Ei ole  vielä tullut. Saa nähdä, tuleeko laisinkaan. No, jos ei tule, tulevat tuntemaan, mkä se Partsu oikein on naisiaan.

Sitten tilasin elokuvalipun. Sen onnistuin maksamaan Visalla. Ja sen pystyi lähettämään juhlasankarin äidin sähköpostiin suoraan. Mutta kuinka ollakaan. Ei se sinne mennytkään. Ja taas kännykkä käteen ja soittamaan. Lähettivät toisesta sähköpostiosoitteesta, joten tällä kertaa lippu meni perille.

Ja Hoplopin lippukin tuli kuten kuuluu..

Hiljainen on kylätie

Tänään lauantaina kylätiemme on ollut hiljainen. Välillä aivan kammottavan hiljainen. Mieleen on noussut ajatus, että olenko osa jotain science fictionia.

Rekat eivät kulje. Henkilöautot eivät kulje. Traktorit eivät kulje. Eivätkä ihmisetkään kulje kävellen, elleivät sitten ole aivan pimeitä eli ellei heillä ole valoja eikä heijastimia. Lähinaapuritkin ovat kadonneet jonnekin. On vain pimeää.

No aivan absurdissa tilanteessa en ole ollut. Vai olenko sittenkin? Jäbä jäbäräinen on jaksanut komennella minua enemmän kuin tarpeeksi. Siitä on kyllä ääntä lähtenyt.

Se on halunnut sisään ja ulos vähän väliä. Jos en ole korvaani lotkauttanut, niin meteli on ollut kahta kauheampi. Ei ole auttanut, että olemme olleet yhdessä ulkona tuntikausia ja leikkineet sisällä tuntikausia.

Voisinkohan saada korvausta kasvattajalta siitä, että Jäbä häiriköi enemmän kuin naapurit ja ohikulkijat?

Jos kylätie on hiljainen, niin koti ei aivan niin hiljainen olekaan.

Olipa ruuhkaa

Kävin tänään kaupungissa. Kotiin suuntasin siinä kolmen maissa iltapäivällä. Ällistyin. En muistanutkaan, miltä oikea ruuhka tuntuu.

Pilkon Citymarketista lähtiessäni en meinannut päästä parkkiruudusta ulos. Koko ajan oli autoja menossa suuntaan jos toiseen. Paikoitusalueelta sentään pääsin paremmin ajamaan ulos.

Bensa-asemalla oli ruuhkaa, kun ajoin ohi. 95-bensa maksoi 1,92 ja jotain. Onnekseni olin tankannut aiemmin päivällä tankin täyteen. Yli 600 km saan ajaa köryytellä ennen seuraavaa tankkausta. Eli ensi vuonna bensamittari tankilla taas pyörii.

Ohitustie se vasta ruuhkainen oli. Ajonopeus letkassa oli 60 km/tunti. Ohittamaan ei päässyt, kun vasen kaistakin oli koko ajan tukossa. Ei haitannut. Pääsinpähän vaivatta oikealle rampille ja siitä sitten kohti kotia.

Rampin jälkeen ruuhkat loppuivat. Ja minä onneton kun olin luullut, että Heinävaarassa Ilomantsintiellä on ruuhkaa, kun ajoneuvoja menee kolme kumpaankiin suuntaan ennen kuin pääsen Joensuunväylältä kohti kaupunkia. Totuus on toisenlainen paikasta riippuen.

Pennut pihalla

Käyn aina silloin tällöin vilkuilemassa Ylen Pentuliveä. Möpsö-shiban pennut Ruska, Piki ja Roihu ovat kasvaneet hienosti. Liikettä alkaa olla nivelissä.

Tänään netissä oli video, kun pennut olivat pihalla. Siellä ne lumessa tepastelivat ja tutkivat ja varmaan myös ihmettelivät. Ovat käyneet aiemminkin pihalla lyhyitä aikoi. Ja jatkossa näitä ulkoiluaikoja lisätään myös ajallisesti.

Väkisinkin vertaan tätä Jäbän ulkona olemisiin ennen kuin kävin hakemassa sen kotiin. Se sai olla vain kerran ulkona. Sekin vasta sen jälkeen, kun tulevat omistajat kyselivät, miten pennut ovat olleet pihalla.

Onneksi se ei vaikuttanut Jäbään kielteisesti. Se tykkää olla ulkona. Välillä se haluaisi kulkea edestakaisin. On ulkona, haluaa sisälle. On sisällä, haluaa ulos. Onneksi vain päivisin. 

Ainoastaan sadeilmat ovat sille hieman vastenmielisiä. Mutta kun sen saa ulos, niin sitten ei ole mitään ongelmaa.

Ja taas hyvä koulutus

Satuin huomaamaan vapaaehtoistyöni järjestön intrasta linkin THL:n järjestämään koulutukseen Pakottava kontrolli ja sukupuolistunut väkivalta. Ohjelma oli monipuolinen. Teams mahdollistaa osallistumisen näihin webinaareihin vaikka eri puolilta maailmaa.

Ensimmänen luento oli haastavin, sillä se oli englanninkielinen. Tohtori Emma Katz (Liverpool Hope University) luennnoi aiheesta Understanding the Dynamics and Tactics of Coercive Control and Responding Effectively.

Aiheesta on tehty ja tehdään tutkimustyötä. Ihailemani prosessi- ja rikosoikeuden professori Matti Tolvanen (Itä-Suomen yliopisto) kertoi tekevänsä tutkimusta oikeusministeriön toimeksiannosta aiheesta Psyykkisen väkivallan rangaistavuus Suomen rikoslaissa. Hän tekee tutkimusta toisen henkilön kanssa, jonka nimeä en valitettavasti saanut ylös. Tarkoituksena on selvittää, onko nykyinen rikoslaki riittävä vai tarvitseeko lakia muuttaa.

Väitöskirjatutkija Sonja Tihveräinen (Tampereen yliopisto) valotti tutkimustaan Pakottavan kontrollin digitaalinen ulottuvuus. Digitaalinen maailma valitettavasti mahdollistaa monin eri tavoin toisen ihmisen kontrolloinnin.

Erityisasiantuntija  Jonna Brandt (Rikosseuraamuslaitos) kertomalla aiheesta Pakottava kontrolli MARAK-työskentelyssä. MARAK tarkoittaa moniammatillista riskinarviointikokousta, jossa eri ammatilliset tahot arvioivat asiakkaan riskiä joutua väkivallan uhriksi.Usein siihen osallistuvat turvakoti, sosiaalipalvelut, poliisi, Rikosuhripäivystys ja muut tahot.

Päivän päätteeksi kommenttipuheenvuoron piti asiantuntija Johanna Latvala (Ihmisoikeusliitto). Hänen aiheenaan oli Pakottava kontrolli kunniaan liittyvätn väkivallan näkökulmasta.

Mainio koulutus

Olipa mainio nettikoulutus. Turvallisuus vapaaehtoistyössä. Poliisi kouluttajana.

Ei haittaa, jos jokaisessa työpaikassa ja yksityiselämässä ottaa samoja asioita huomioon. Kyse oli tilanteista, joissa asiakas tms. kohdistaa aggressiivista toimintaa työntekijää tai vapaaehtoista kohtaan.

Lyhyesti: älä provosoidu, hallitse tilanne, varmista asiat ja poistumistiet, työpari on tärkeä.

Äärimmäisen tärkeää on ennakoida tilanteen kehittyminen. Saada toinen rauhoittumaan. Ei saa antaa viestiä, että itse olisi ylempänä kuin toinen.

"Vain kuolleet kalat uivat virran mukana"

Katsoin tänään Yle Areenasta Flinkkilä & Kellomäki -sarjan osan Väärin eletty. Siinä haastateltavina olivat  ympäristöaktivisti Leo Stranius ja kirjailja Ossi Nyman. Molemmat heistä ovat raivostuttaneet ihmisiä omalla elämänasenteellaan.

Straniuksen lause "Vain kuolleet kalat uivat virran mukana" herätti minut. Jos me haluamme olla oman tiemme kulkijoita ja omia itseämme, yksilöitä, niin silloin ei kannata olla kuollut ihminen. Kannattaa tehdä omia valintoja ja pysyä niissä. Siitäkin huolimatta, että painetta muilta ihmisiltä tulisi paljonkin.

Suosittelen

Suosittelen. Tällä kertaa Flinkkilä  &Kellomäki -sarjaa Yle TV 1:ssä ja Areenassa. Katsoin tänään kaksi jaksoa: Väärin eletty sekä Miiko Toiviainen ja Pietu Wikström - oikeat roolit, väärät odotukset. Vetivät mukaan. Jälkimmäistä suosittelen erityisesti muunsukupuolisia ja transihmisiä kammoksuville. Ehkä tulee uutta näkökulmaa perinteiseen mies-nainen-ajatteluun.

Musta perjantai vai Älä osta mitään -päivä

Tänään on vietetty kulutuksen juhlaa Mustaa perjantaitaita (englanniksi Black Fridayta). Samalla on vietetty Älä osta mitään -päivää.

Minun vastaukseni on kummallekin kielteinen.

Musta perjantai ei saa minua rientämään kauppoihin, vaikka siellä olisikin jotain mielenkiintoista, ja jopa tarpeellista. En kestäisi sitä valtavaa ihmisryysistä, joka kaupoissa on.

Maksan mieluummin vähän enemmän (tai ehkä oikeasti vähemmän tai saman verran) ennen tai jälkeen Mustan perjantain. Mutta vain silloin, kun tarvitsen jotakin.

Älä osta mitään -päivän idea on sinänsä hyvä. En kuitenkaan pysty noudattamaan sitä. Jos tarvitsen jotakin, elitarvikkeita tai muita tuotteita kyseisenä päivänä, ostan niitä. En suunnittele ostoksiani siten, etä juuri tiettynä päivänä en osta mitään.

Sen sijaan minulla on kuukausittain monia muita päiviä, jolloin en osta mitään.

Kävinpä virkistäytymässä

Kävin tänään virkistäytymässä ihan pääkallonpaikalla eli Joensuun keskustassa. Tapasin kaksi ystävää, joiden kanssa kävin syömässä. Kyseessä oli piiitkä, piiitkä lounas. Yhdestätoista puoli kolmeen.

Välillä kysäisin tarjoilijalta, joko hän heittää meidät ulos. Ei luvannut heittää.

Tämä reissu vei minulta kaiken kaikkiaan reilut viisi tuntia. Enkä käynyt kaupassa enkä missään muuallakaan.

Kotiin tultuani minulla kynnet alkoivat kasvaa sisään. Jäbä kyllä otti minut vastaan iloisesti ja reippaasti. Esitteli onnellisena aarrettaan, kahta revittyä kirjaston kirjaa.

No virkistihän sekin minut. Ei tullut mieleenikään mennä päiväunille tai muualle. Päästin Jäbän tyylikkäästi pihalle ja aloin siivota.

Maanantaina pitää soittaa kirjastoon ja kysyä, mitä he veloittavat minulta kahdesta kirjasta, joita ei voi enää lainata.

Rakkaat lapset

Ylellä alkaa/alkoi mainio sarja Rakkaat lapset. Sen tekijät ovat tuttuja Siskon peti -sarjasta. Perheen äiti Miitta  täydentää tätä ryhmää erinomaisesti.

Olen katsonut sarjasta neljä jaksoa Areenasta. Yhteensä niitä on kahdeksan vajaan puolen tunnin mittaisia.

Olen nauttinut katsomastani.Sarja todistaa, että Suomessa osataan tehdä laadukastakin ohjelmaa. Ja sitä oli jo Siskon peti.

Kierrätysmahdollisuudet saatava kuntoon

Joensuu lopetti reilu vuosi sitten vaarallisten ja SER-jätteiden keräysauton kiertämisen liitoskunnissa. Miksi auto ei aja vieläkään eikä asiaa ole saatettu kuntoon?

Muovin keräys siirtyy kuntien vastuulle ensi kesänä. Joensuu / Joensuun alueellinen jätelautakunta olisi voinut edistää  jo nyt muovin keräystä muuallakin kuin kantakaupungissa. Vain Enossa on keräyspiste.

Kirjoitin asiasta muutama vuosi sitten. Joensuussa päättäjät eivät reagoineet siihen mitenkään. On absurdia, että kaupunki pyrkii olemaan edistyksellinen hiilineutraaliudessa, mutta samalla se estää sen toteutumisen.

Kun liitoskunnista ihmiset ajavat kantakaupunkiin muovejaan kierrättämään, niin polttoainetta kuluu ja hiilineutraalius karkaa käsistä.

Toinen mahdollisuus on, että kotitalouksien muovit menevät sekajätteen joukkoon, mikä ei liene tarkoituksenmukaista kierrätyksen kannalta.

Ensi vuonna pakolliseksi tulevat taloyhtiöiden keräysastiat eivät ole riittävä toimenpide. Joensuun pitää huolehtia muovin keräyksestä liitoskunnissa yhteisillä keräyspisteillä.

Tuupovaara, Kiihtelysvaara ja/tai Heinävaara sekä Hammaslahti ja/tai Reijola ovat välttämättömiä paikkoja muovin kierrättämiseksi. Ja se kiertävä auto vaarallisille ja SER-jätteille.

"Jaloa" jalkapalloa

Jalkapallon MM-kisat järjestetään Qatarissa. Maassa, joka loukkaa ihmisoikeuksia tullen mennen. Ihmisiä kuolee kisojen rakennustyömailla ja muualla. Ja mikä taho se näistä kisoista päättikään? Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa.

Vuonna 2018 jalkapallon MM-kisat järjestetiin Venäjällä. Päätöksen siitä teki silloinkin toimivaltainen Fifa. Eikös jo silloin puhuttu Venäjän ihmisoikeustilanteesta? Ja olihan vielä Argeentiina, jossa kisat järjestettiin 1978.

Helsingin Sanomien urheilutoimituksen esihenkilö Erkki Kylmänen kirjoitti tänään HS:n nettisivuilla sunnuntaina alkavista jalkapallon MM-kisoista. Hän toteaa: "Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta. kun Fifa myönstää kisat maahan, jota harvalukuinen eliitti hallitsee."

Kylmäsen mukaan MM-turnauksen Qatarille antoi Fifan hallitus joulukuussa 2010. Tämän hallituksen 22 jäsenestä 16 on tuomittu sittemmin korruptiosta, joutunut korruptiotutkinnan tai väärinkäytösepäilyjen koheeksi tai kuollut.

Kyllä jalkapallo on "jaloa", ainakin maailman mittakaavassa. Mitä enemmän poljet ihmisoikeuksia, sitä enemmän saat mainetta ja kunniaa.

Vaikka esimerkiksi Yle on ilmoittanut, ettei se lähetä toimittajia paikan päälle Qatariin, niin silti kuulin Urheiluradiosta, että kyllä sinne ainakin joku menee. Lisäksi Yle on julkaussut "hauskoja" juttuja ennakkoon kisoista. Onkohan Ylellä(kään) puhtaat jauhot pussissa?!

Kummastelen, etteivät maiden jalkapalloliitot ole ryhtyneet boikotoimaan näitä(kään) kisoja. Ilmeisesti tukevat niitä tahoja, jotka suhtautuvat ihmisoikeuksiin erittäin leväperäisesti. Ai niin, raha ratkaisee.

Silti saatan sanoa hyvillä mielin. Te jalkapalloa harrastavat, harrastakaa edelleen, kilpailkaa. Pitäkää vain huoli, ettette harrastuksellane tue tahoja, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia.

Toimikaa kuten Riku Riski. Hän päätti boikotoida ja kieltytyi kutsusta Suomen jalkapallomaajoukkueen leirille Qatariin. Eikä osallistu kisoihin.

Ruokaa takkauunissa

Olen tällä viikolla palauttanut mieleeni, miten pienessä takkauunissa onnistuu ruoan valmistaminen. Hyvinhän se. Tosin ensi piti pilata ruoka kuivattamalla se täysin. Se unohtui uuniin.

Uunini on kapea, joten olen aikoini ostanut siihen sopivan ritilän ja pellit. Osan ruuista voi tietysti paistaa suoraan arinalla uunivuoassa.

Pidän, tai suorastaan rakastan, pata- ja laatikkoruokia. Uuni helpottaa, kun ei tarvitse valvoa ruoan kypsymistä hellan äärellä.

Eilen tein maustettua broileria, johon lisäsin vielä tomaattia. Siitä riitti eiliselle ja tälle päivälle. Jäbäkin sai pikkuisen, ja paistumisen aikana valuna maukkaan nesteen. Ei tarvinnut houkutella syömään.

Huomenna tarkoitukseni on paistaa kermamuikkuja ja perunoita. Sitten suunnitelmissani on tehdä kaalilaatikkoa, pastaruokia, aurajuustoperunoita ja paljon muuta.

Isoa osaa ruoka-aineista ei tarvitse ostaa, kun olen pikkuhiljaa pakastanut niitä hintojen ollessa edullisempia. Aika monesta pakkauksesta löytyy -30%-merkintä.

Olipa hyvä, kun muistin tämänkin uunivaihtoehdon. Sähköä säästyy. Ja myöhemmin sähköyhtiö nostaa hintoja vetoamalla siihen, että kulutus on liian pientä.

Onnistunutta säästöä

Tämän päivän vahva sana on sähkönsäästö. Vaikka en ostakaan pörssisähköä, niin seuraan kulutustani viikon tasolla. Kun kuukauden lasku saapuu, vertaan sitä edellisen vuoden vastaavan ajan laskuun.

Nyt vertailussa oli lokakuu.Sähkön hinta kilowattitunnilta on noussut noin 3,5-kertaiseksi (8,11 c -> 28,56 c). Nousseet ihan reippaasti ovat myös perusmaksu ja kuukausimaksu. 

Onnistuin vähentämään sähkönkulutusta reilu 40 prosenttia. Tämä pelasti katastrofilta. Laskun loppusumma on vain 36,69 euroa suurempi kuin viime vuonna.

Apuna tässä säästötalkoossa on ollut tietenkin varaava takka. Ostin keväällä puita saman verran kuin normaalisti. Voi melkein sanoa, että pilkkeet ovat ilmaisia, sillä säästyneillä sähkökuluilla maksan puiden hinnan. Aiemmin olen maksanut molemmista "erikseen".

Surullista tässä on se, että olen tainnut kuluttaa sähköä aiemmin turhan reippaasti. Hyvä opetus Partsulle. Ei tarvitse palata menneeseen, pärjää vähemmälläkin.

Enkä ole palellut. Ruokaa olen valmistanut. Ja suihkussakin olen käynyt sekä pessyt pyykkiä ja astioita.

Maailmanvalloittaja

Jäbä Jäbäräinen maailmanvalloittaja (tai ehkäpä vain oman kylän) ulkoilee pururadalla. Sieltä löytyy hajuja jos jonkinmoisia. Alla kaksi kuvaa, jotka on ottanut Ulkoiluttaja.

Ydinaseita Suomeen?

Nato-hakemuksen myötä Suomessa on alettu keskustella ydeinaseiden sijoittamisesta maahamme. Etenkin Kokoomus on ajanut asiaa. Pääministeri Sanna Marin ja puolustusministeri Antti Kaikkonen ovat todenneet, että nyt ei aseteta ehtoja muun muassa ydinaseiden sijoittamiselle.

Mutta mitä sanoo Suomen laki? Ydinenergialain (990/1987) luvun 2 (Yleiset periaatteet) 4. pykälän mukaan ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty.

Mikäli ymmärrän oikein, ydinaseiden tuominen Suomen maaperälle on kielletty. Käsitykseni mukaan Naton kanssa solmittu isäntämaasopimus ei myöskään velvoita ydinaseiden sijoittamista Suomeen. Ja  voisiko se edes kumota Suomen lain? Ei kai.

Ovatko ydinaseiden sijoittamista ajavat poliitikot unohtaneet, mitä Suomen laissa on määrätty?

Jäbän jorinat - Ensimmäinen kerta

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun pääsin Ulkoiluttajan kanssa lenkille ihan kahdestaan. Nahkamutsin kanssa odottelimme sitä jo valmiiksi etupihalla.

Kun tajusin, että nahkahan sieltä tulee, riemastuin. Vedin narun, jonka päässä oli, tiukalle. Hyppelin ja pompin. Vaikka en olisi saanut.

Lähdettiin pois pihapiiristä. Alussa jatkoin hyppelyä, mutta kun muiden koirien hajut alkoivat tulla nenääni, keskityin tutkimusmatkaan. Hienoja hajuja. Niitä kaikkia ei ollut, kun viimeksi kävin nahkamutsin kanssa köpöttelemässä.

Ulkoiluttaja kertoi, että pelkäsin autoja. No, se ei ole uutinen. Näin olen tehnyt pienestä pitäen. Pitävät tuolla tien päällä niin kovaa meteliä. Sellainen pitäisi kieltää täysin.

Yllätin itseni ja nahkamutsin, kun menin asiallisesti sisälle Ulkoiluttajan poistuttua pihapiiristä. Yllätin meidät molemmat, sillä nukahdin aika pian. Nukuin sikeästi, mutta en kovin kauan. Sitten taas virtaa riitti.

Oli kiva päivä. Nahkamutsilla oli ollut orpo (ei Orpo) olo,  kun olin poissa. Saipahan maistaa omaa lääkettään. Tietää, miltä minusta tuntuu, kun se menee jonnekin vähän pidemmäksi aikaa.

Vielä kolme yötä, ja pääsen taas Ulkoiluttajan kanssa tunniksi lenkille. Lupasi viedä nyt toista reittiä. Hau. Jännää, mitä hajuja sieltä löytyy.

Hienovaraista apua

Eilen maanantaina törmäsin harvinaiseen tukeen. Sain hienovaraista ja ystävällistä apua.

Olin kaupassa. Halusin ostaa kaalin. Kaikki "tiskin" alaosassa olevat olivat jättimäisiä. Ei olisi ollut järkevää ostaa niitä yhden henkilön talouteen. Siellä ylhäällä, jonne en ulottunut, oli kaksi pentä kaalia.

Rohkaisin mieleni, kuten jo monta kertaa aiemmin. Koska myyjiä ei ollut lähimailla, kysyin apua eräältä rouvalta, joka myös oli asiakkaana. Hän poimi toisen niistä pienistä kaaleista minulle.

Kiittelin. Me kumpikin jatkoimme omia ostoksiamme. Yllättäen hän palasi luokseni ja kysyi, tarvitsinko apua muidenkin tuotteiden keräämisessä. En tarvinnut. Olin kuitenkin erittäin yllättynyt ja iloinen, että hän tarjosi apuaan vielä uudestaan.

Kaupassa käynnin jälkeen suuntasin autoni pyörät kohti vapaaehtoistyöni koulutuspaikkaa. Siellä sain apua erittäin hienovaraisesti, vaikka en olisi välttämättämättä tarvinnut.

Järjestön työntekijä kantoi sen enempää kyselemättä kahvikkupini pöytään. Myöhemmin yksi meistä vapaaehtoisista kävi kaatamassa minulle jo toisen santsikupin. Hän olisi hakenut minulle myös suklaakonvehteja, mutta sanoin ottavani niitä sitten kotiin evääksi.

Tuntui hienolta, kun liikkumisrajoitteeni ei noussut mitenkään pääasiaan. Sitä ei ihmelty eikä siitä hössötelty. Apua annettiin ilman, että se olisi ollut kiusallista.

Toivon itsekin ymmärtäväni, että en turhia hössötä, kun kohtaan avun tarpeessa olevan ihmisen. Kysyn reilusti, tarvitseeko hän apua ja millaista. Tai jos jo tiedän hänen tarpeensa, annan apua ilman, että nostan siitä isompaa numeroa. Autan.

Ja tuosta koulutuksesta. Olipa valaisevaa. Kyse oli syyttäjän tehävistä ja siitä, miksi asiat eivät mene aina kuten "maalaisjärki" odottaisi.

Takaa-ajoa

Eilen lauantaina Jäbä tapasi Mossen, monirotuisen uroksen. Mosse ja Ulkoiluttaja tulivat meille takapihalle.

Olimme sopineet aiemmin, että pidän Jäbän kiinni, jotta Mosse ja Ulkoiluttaja pääsevät turvallisesti portista. Hyvin ajateltu, mutta ei mennyt suunnitelmien mukaan. Jäbä riuhtoi niin, että pääsi irti valjaista, siis riisui valjaat itse! Minulle jäivät talutin ja valjaat käteen.

Lopulta Mosse ja Ulkoiluttaja pääsivät portin sisäpuolelle. Jäbä oli innoissaan. Se jätti Ulkoiluttajan rauhaan, kun paikalla oli lajitoveri.

Jäbä yritti ajaa Mossea ja kutsua touhuun mukaan, mutta vierasta kiinnostivat enemmän pihan ja terassin hajut. Myöhemmin Jäbä pääsi takaa-ajoon. Se ajoi Mossea takaa, mutta tämä väisteli. Sitten osat vaihtuivat, ja Mosse ajoi Jäbää takaa. Näin Jäbä pääsi esittelemään melkein kokonaan aidatun pihan.

Nuorempana Jäbä onnistui väistelemään. Välillä se vähän varoitti Mossea. Ja välillä Mosse pääsi niin lähelle, että yritti alistaa nuoremman lajitoverin. Harmi, ettei onnistunut - ainakaan vielä.

Alla kuva kaveruksista - ainakin tulevaisuudessa kaveruksia, toivon. Otos epäonnistui kolmesta syystä: käteni olivat kohmeessa, herrat liikkuivat vikkelään ja unohdin käyttää puhelimen omaa salamavaloa.

Oikeat ystävät

Oikeat ystävät ovat suuri aarre. Ei ole merkitystä, miten usein tapaa tai on yhteydessä. Kun on asiaa tai ei niin asiaa, voi ottaa yhteyttä. Eivätkä oikeat ystävät ihmettele turhia. Kiitos teille kaikille, joiden kanssa saan olla oma itseni! Kävelenpä millä tavalla tahnsa.

Jäbän jorinat - Hau mikä päivä

Pakko haukahtaa. Hau mikä päivä! Nyt on uutta säpinää elämässä - niin minulla kuin nahkamutsillakin.

Päivä sujui melkein turvalliseen entiseen tapaansa. Päivällä tuli säikähdys, ja halusin heti ulkoa sisälle. Jossakin ammuttiin. Ei kuitenkaan meihin päin.

Alkuillasta tuli yllätys. Oltiin nahkamutsin kanssa takapihalla, kun auto ajoi pihaan ja portista tuli Ulkoiluttaja. Siis Ulkoiluttaja, kaksijalkainen!

Sain meuhkata sen kanssa. Välillä se joutui komentamaan, kun innostuin ilmeisesti liikaa. Hyvä, että komensi. Se muuten toimi aivan samalla tavalla kuin nahkamutsinikin minua komentaessaan. Tuntui tutulta ja turvalliselta.

Onneksi nahkamutsi ymmärsi pysyä syrjässä meidän touhistamme. Se olisi ollut nurin alta aikayksikön. Sen verra minä riehuin. Kävin kyllä välillä tervehtimässä nahkamutsia. Kerran pelästyin, kun se meni sisään. Tuli onneksi takaisin ja toi narupallolelun, josta kisasin Ulkoiluttajan kanssa.

Ja hienoa, että se Ulkoiluttaja tulee uudestaan. Se ottaa mukaansa neliljalkaisensa Mossen, ei siis nelipyöräistä Mossea. Päästään porukassa lenkille. Paitsi nahkamutsi, kun se ei pysy vauhdissa.

Nahkamutsi luuli muuten, että en jaksa syödä, kun oli niin hurja tunti Ulkoiluttajan kanssa. Haha. Eikö se vieläkään tiedä, että kultaisetnoutajat syövät, mitä eteen kannetaan. Olenhan sentään sen seitsemäs kultsikka.

Söin kyllä. Yritin jaksaa leikkiä nahkamutsin kanssa, mutta väsytti. Kerään voimia, käyn ulkona, leikin ja menen yöunille.

Asiat järjestyvät - ainakin joskus

Hain Jäbälle ulkoiluttajaa sekä yksityishenkilöiden että kaupan ilmoitustaulun ja alueeni puskaradion kautta. Kaikesta paskasta huolimatta tuli hienoja yhteydenottoja. Totesin, että asiat järjestyvät ainakin joskus.

Tänään sain ensin tekstiviestin ja sitten soiton eräältä eläintenhoitajalta, omalta kylältä. Hänellä on monirotuinen iso koira. Ei voisi parempaa mahdollista ulkoiluttajaa Jäbälle toivoa. Pärjää hyvin eläinten kanssa. Palkkiopyyntökään ei ollut laisinkaan mahdoton.

Tämä nuori nainen tulee tapaamaan Jäbää (ja minua) tiistaina marraskuun ensimmäisenä päivänä. Myöhemmin koiransa kansa.

Mitään säännöllistä ulkoilutusta hän ei pysty lupaamaan työnsä vuoksi. Kuitenkin jo satunnaiset lenkit ja kirmailut metsässä kivan ihmiskaverin ja koirakaverin kanssa tekevät gutaa Jäbälle. Ja minulle sen nahkamutsina. Minun ei tarvitsekaan luopua rakkaasta kultsikastani. 😍

Ja paskaa satoi

Laitoinpa oman alueeni puskaradion naamakirjaan ilmoituksen, jossa hain reipasta ulkoiluttajaa Jäbälle 1-7 kertaa viikossa. En olisi arvannut, millaisia kommentteja saan.

Jäbällä kainalot ovat hiertyneet, se on betonipohjaisessa pienessä häkissä, ja kaikkea muuta. Yksityisviesteissä satoi vielä kompaa paskaa. Vain väitteet, että pahoinpitelen koiraani ja myyn itseäni, jäivät puuttumaan. Noin kärjistetysti todettuna.

Onneksi oli myös asiallisia yhteydenottoja. Muutama oli sellainen, että saatan saada edes satunnaisen ulkoiluttajan Jäbälle. Näin jäbäräinen pääsisi kauemmaksikin ja nopeammin muiden koirien hajuja haistelemaan.

Omia yhteisiä lenkkejä emme edelleenkään jätä väliin. Ja takapihalla on riehuminen sallittu.

Pitäkää peukkuja, että "mätsää"! Näin voin pitää Jäbän, ei tarvitsisi siitä luopua. Minun kun on ainoana järkiolentona (?) tässä taloudessa mietittävä asiat Jäbän kannalta parhain päin.

Ihmeellinen teknologia

Jouduinpa toteamaan, että teknologia on ihmeellistä. Kannettava tietokoneeni lopetti toimimisen, mutta omasta syystäni. Elämäni ensimmäisen kerran join jotain (Cocakolaa) koneen äärellä. Pieni virhehipaisu riitti. Näppäimistölle roiskahti hieman kokista. Se riitti.

Pelkäsin jo, että joudun uusimaan koko koneen. Sukulaiseni Jarin kanssa keskusteltuani totesin, että jotain on tehtävissä. Ei tarvitse uusia koko konetta.

Vein läppärini tänään Elektroshemeikkaan. Vaihtoehdoista selvin ja edullisin oli "lopettaa" vanhan näppäimistön toiminta ja ostaa erillinen langaton näppäimistö ja hiiri.

Samalla minulle ehdotettiin, että koneeni nopeutta lisättäisiin vaihtamalla uusi ssd-levy. En minä siitä paljon tajunnut, mikä se sellainen levy on, mutta hyväksyin tarjouksen. Levyn vaihtamisen myötä koneen nopeus nousi huimasti. Samalla kaikki vanhat tiedostoni siirrettiin tälle uudelle levylle.

Oppini oli, että älä juo koskaan mitään tietokoneesi äärellä. Toinen oppini (jälleen kerran) oli, että aina ei tarvitsekaan ostaa uutta, kun vanhaa voi vähän huoltaa.

Kaikki tämä alle 200 euroa. Kaukana uuden koneen hinnasta.

Laiska selviää vähemmällä

Jälleen kerran totesin, että laiska selviää vähemmällä. Ainakin joskus. Ainakin ruoanlaitossa.

Minulla oli pakastimessa broilerin fajitas-paistisuikaleita.  Kehtuutti kovasti ensin ruskistaa ne ja sitten keittää riisit.

Oikaisin. Laitoin riisit kiehumaan ja sitten lisäsin keitinveteen broilein paistisuikaleet. Hyvin kypsyivät yhdessä. Ei tarvinnut lisätä edes mausteita. Tosin yleensä ostan maustamattomia, joissa ei ole lisäaineita, mutta en ole tiukkis.

Söin nautinnolla. Pakastimeen laitoin neljä annosta kypsää ruokaa. Voin taas laiskana ihmisenä ottaa annoksia sulamaan ja lämmittää mikrossa. Turha työ pois. :)

Tasan vuosi sitten

Tasan vuosi sitten Jäbä jäbäräinen muutti meille syntymäkodistaan. Keli Vesannolla oli kamala: räntää, lunta, perillä tullen mennen mäkinen ja mutkainen lopputie oli erittäin haastava, kun olisi pitänyt kiihdyttää mäkien alla, mutta mutkaisuus ja sohjoisuus haittasivat.

Vuosi on mennyt nopeasti. Haukkumista, huutamista, rapsuttelua, pusittelua, leikkimistä ja oppimista. Ja yhteistä laiskottelua.

Ja kuva seuraavana päivänä, kun piti tutustua omaan pihaan. Syntymäkodissahan Jäbä sisaruksineen pääsi ulos vain kerran, kun me ostajat kyseltiin, onko totutettu ulkoilmaan.

Jäbän jorinat - Kenelle vahtiminen kuuluu?

Tänään törmäsin taas asiaan, joka ei ole nahkamutsille selvä. Se ei ymmärrä, kenen tehtävänä on vahtia. Istuin tänään ns. olohuoneen (meillä ei ole olohuonetta, on tupakeittiö) pöydällä ja vahdin pihan lintuja sekä kauempana tiellä liikkujia. Huomasin yllättäen, että nahkamutsi vahti minua puhelimen kameran avulla. Ei se niin mene!

 

Ei muuten voittanutkaan

Kilpailutin vakuutukseni ja luulin, että vielä hetken nykyinen vakuutusyhtiöni voitti. Ei voittanutkaan. Sain tarkennetun tarjouksen, joka nosti hinnan reippaasti korkeammaksi.

Näin ollen LähiTapiola voitti kirlpailutuksen. Laajat koti-, liikenne- ja kaskovakuutukset yhteensä hieman yli 700 euroa vuodessa. Kuukautta kohden se merkitsee, että summa on suunnilleen sama kuin aiemmin pelkästään autoon liittyvät vakuutukset.

Jatkossa maksan kotivakuutusta kuukausittain ja liikennevakuutusta sekä kasko joka toinen kuukausi. Kaksi jälkimmäistä kuudessa erässä ja ne rytmittyvät niin, että toinen on maksussa yhdessä kuussa ja toinen toisessa. Näin maksut jakautuvat tasaisesti ympäri vuoden.

Aina minä olen maksujani jaksottanut mahdollisuuksien mukaan tasaisesti. Näin eläkkeellä ollessa se on entistä tärkeämpää, kun tulot eivät ole lähellekään sitä, mitä olivat töissä ollessa. Näinkin pärjää.

Syksy on tullut

Pakko uskoa, että syksy on tullut tänne meidänkin kylälle. Puut riisuutuvat alastomiksi, mutta vuorenkilpi jaksaa vielä viheriöidä.

 

 

Kilpailutin vakuutukseni

Tulipa kilpailutettua vakuutusyhtiöt: koti-, liikenne- ja kaskovakuutus. Aikamoiset erot! Kalleimman ja edullisimman tarjouksen välillä eroa oli yli 500 euroa. Edullisimman ja toiseksi edullisimman välillä eroa oli miltei 300 euroa. Tarjoukset pyysin niin yhtenevästi, kuin vakuutusyhtiöiltä voi saada. Kilpailutuksessa oli viisi yhtiötä. Voiton vei nykyinen vakuutusyhtiöni. Ihan hyvä tarjous. Hinta tippui siitä, mitä se olisi ollut aiemman sopimuksen mukaan. Nyt parisensataa vähemmän kuin aiemmin. :) Päätökseni perustui kokonaisukustannuksiin.

Saaristolaisleipää ja muutakin

Saaristolaisleipää, riisi- ja perunapiirakoita. Makoisaa syötävää. Sisareni Mirja (puh. 040 593 8188) leipoo näitä kaikkia (yhteystiedot julkaistu Mirjan luvalla - hän asuu Joensuussa kantakaupungissa). Tällä viikolla hankin häneltä kaksi saaristolaisleipää. Leipä vei kielen mennessään. Ei vain minulta. Jäbä haluaa osansa - siis vaatii, kun otan leivän kaikkine hienoine tuoksuineen esiin. Kuvassa on melkein puoliksi syöty leipä. "Korkkasin" sen eilen. Toisen leivän leikkasin kolmeen osaan ja pakastin. Viikonloppuna aion tehdä toast-skageneita - lohta ja katkarapuja. Ohjeita löytyy.

 

 

Terroristi on terroristi

Itänaapurimme Venäjän touhut saavat niskavillani nousemaan pystyyn. En olisi koskaan uskonut, miten raakalaiseksi sen johto, hallinto voikaan tulla.

Vladimir Putin on kaiken raakuuden, vihamielisyyden takana. Hän on terroristi Ukrainaa vastaan kohdistuvan sodan myötä. Ja niin ovat myös hänen hallintoalamaisensa.

Vaikka Putin yrittääkin nimetä Ukrainan terroristivaltioksi. Hänellä on tarkoituksena tehdä Venäjästä puhtoinen pyhä maa ja Ukrainasta se väärin toimiva. Onneksi kaikki eivät lankea tähän ansaan, vaan näkevät Putinin todellisen luonteen.

Terroristi on terroristi, vaikka voissa paistaisi.

Jo vuonna 2014 Venäjä valloitti laittomasti osan Ukrainaa, Krimin. Tämän vuoden helmikuun 24. päivän hyökkäys muualle itsenäiseen, suvereeniin Ukrainaan oli jatkoa terroristivaltion laittomille toimille.

Länsimaiden pitää selvästi tiukentaa Venäjän pakotteita. Siitäkin huolimatta, että maa on matkalla kohti itsetuhoaan. Venäjä saa mitä tilaa.

Liikuntarajoitteiset ja PKO

Keskustelin jokin aika sitten Pohjois-Karjalan osuuskaupan (PKO) viestintäjohtajan Petri Vähän kanssa. Yhteydenottoni liittyi siihen, miten osuuskauppa ottaa huomioon liikuntarajoitteiset. Vammaisjärjestöt ovat palkinneet PKO:n sen kauppaliikkeiden esteettömyydestä. Ilmeisesti järjestöille ei ole esitelty muita toimipaikkoja.

On ainakin kaksi ravintolaa, jossa liikuntarajoitteisten on vaikeaa kulkea: Amarillo ja Torero. Kesällä ennen remonttia Amarilloon pääsi vain sisäkautta kahvilaa pitkin mutkitellen, jos sattui tietämään. Ulkona ramppi ravintolaan oli tukittu viereisen kahvilan terassitoiminnoilla, tai Amarillon. WC-tiloihin on vain jyrkät portaat.

Kävin Torerossa. Sinne ei lähtökohtaisesti pääse muutoin kuin portaita pitkin. Sokoksen kautta pääsee hissillä toiseen kerrokseen, mutta sieltä vievät portaat alas ravintolaan. Portaissa on kaiteet, mutta yläpäässä ne loppuvat ”kesken”. Viimeiselle askelmalle noustessa niistä ei saa tukea. Jos niitä jatketaan, tulee ovi esteeksi.

Ehdotin Vähälle, että PKO muuttaisi nämä lyhyemmät portaat luiskaksi. Tilaa olisi. Hän totesi, että se ei oikein käy, kun luiskaa pitkin on vaikeampi kulkea. Mitä ihmettä! Tervejalkainen mies kehtaa sanoa tällaista. Hän ei laisinkaan osannut asettua toisten asemaan. Liikuntarajoitteisille luiska on ainoa vaihtoehto, jos ei ole hissiä!

Hyvinä päivinä pääsen kipuamaan ja laskeutumaan myös portaita pitkin. Huonoina päivinä kaipaan hissiä tai luiskaa. Siksi toivon, että kaikessa uudis- ja korjausrakentamisessa otetaan huomioon myös liikuntarajoitteiset.

Ja portaisiin kaiteet, jotka alkavat tarpeeksi kaukaa ja päättyvät tarpeeksi ylös, jotta niistä saa oikeasti tukea. Aina. Näin huonompijalkainenkin voi treenata hyvinä päivinään.

Jäbän jorinat - Metsästysviettini heräilee

Linnut ovat mielenkiintoinen asia. Aivan pienestä pitäen olen kiinnittänyt niihin huomiota, mutta vasta nyt olen alkanut ymmärtää niiden merkityksen.

Se merkitys ei ole sitä, että katselen hanhien suuntaavan kohti etelää. Eikä se ole sitä, että kuuntelen viserryksiä, jotka kuuluvat puista ja taivaalta.

Lintujen merkitys on siinä, että minä koirana voin "metästää" niitä. On ollut jo monta kohtaamista, jolloin olen päässyt kiinni sellaiseen mehevään lintuun. Aina ne ovat vain päässeet karkuun - lentämällä pois.

Tässä yksi päivä jokin lintu (emme nahkamutsin kanssa ennättäneet nähdä mikä) oli aivan saatavilla. Kun se pyrähti, minä onneton ensin säikähdin ja sitten lähdin perään. Se nimittäin laskeutui aidan sisäpuolelle.

Mutta kuinka ollakaan. Kun ryntäsin sen luokse, se pakeni - lensi pois.

Ehkä näin on hyvä. En olisi kuitenkaan saanut syödä sitä siinä. Ja nahkamutsi ei ehkä osaisi nylkeä sitä eikä valmistaa siitä ruokaa.

Hyvää kuitenkin tekisi, jos löytyisi joku sorsastaja tai muu lintujen metsästäjä, joka tarvitsee apuria. Se voisi kouluttaa minut siihen. Kävisimme metsällä, ja sitten se veisi minut takaisin nahkamutsin luokse. Olisi muuten aika makeaa!

Aivan poikki

Eläkkeelle siirryttyäni olen pyrkinyt välttämään menoja aamupäivisin. Rakastan nimittäin hitaita aamuja, kun saa nousta rauhassa (ei kuudelta eikä seitsemältä), syödä aamupuuron tai muuta aamupalaa, juoda kahvia ja lukea lehteä - pitkään.

Jäbäkin tuntuu tykkäävän näistä aamuista. Tosin ennen aamiaista käymme ulkoilemassa, jotta Jäbä saa hoidettua tarpeensa ensin.

Tälle aamulle olin sopinut vapaaehtoistyössä menon poliisiasemalle yhdeksäksi. Nousin ylös kuudelta. Olen aamuisin erityisen hidas. Eikä aina tiedä, miten Jäbä reagoi, jos sataa. Saatan joutua houkuttelemaan kauemmin kuin vähän aikaa.

Kahdeksan tienoilla starttasin auton ja lähdin kohti kantakaupunkia. Kotona olin yhdentoista aikaan. Käytiin ulkona ja syötiin sitten. Luin lehden, koska aamulla en edes uneksinutkaan, että ennätän ennen lähtöä.

Yhtäkkiä huomasin Jäbän olevan aivan poikki.Se makasi aivan rapo rankana. 

Ja niin olin minäkin. Lehteä lukiessani pääni nyökähteli ja olin vaipua pöydän päälle makaamaan. Onneksi piti hakea polttopuita sisälle huomista varten, jotta saan taas lämmitettyä uunin. Virkistyin (vähän). 

Uskon, että jaksan valvoa siihen saakka kunnes pitää (lue saa) mennä nukkumaan. Ehkä yhdeksältä jo.

Tänä vuonna on edessä vielä yksi yhdeksan ja kaksi kymmenen aamua. Muita päiviä varjelen kuin leijonaemo pentujaan.

Täsmennän: olen ihan itse lupautunut tai tarjoutunut näihin aamuhommiin, joten ei voi muita syyttää.

Kehitys kehittyy - kanalassakin

Totesin tänä aamuna radiota kuunnellessani, että kehitys kehittyy. Se kehittyy myös kanalassa.

Toimittajan mukaan on jännittävää, kun eräässä maalaistalossa voivat hakea aamiaispöytään keitetyt kananmunat suoraan pesästä. Miten sen saisi onnistumaan meikäläisen taloudessa?

Tuntuu kuin ...

Meteorologit mainitseva usen ilman lämpötilasta kertoessaan, että tuntuu kuin. Tänään voin lainata tuota ilmaisua, vaikka en mitään säätiedotetta laadikaan.

Pitkän "metsästyksen" jälkeen toin kotiin viisi kiloa puolukoita, puhdistettuina. Oli riemukas tunne. Minusta tuntuu kuin talvi olisi pelastettu.

Jäbä ei muuten tykännyt puolukoista. Ihme jäbäräinen.

Jäbän jorinat - pimeys pelottaa ja muukin

Minua pelottaa pimeys. Valoisalla voin olla pihalla ilman nahkamutsiani (se muuten varasti nimityksen Pertti - perseilevä labradorinnoutaja -naamakirjasta). Pimeällä suorastaan vaadin, että se tulee mukaan.

Ja tuleehan se. Kiltisti, kuten palvelijan pitääkin. (Nahkamutsin kommentti: näin Jäbä luulee, minä olen edelleen pomo.)

Pelottaa minua toinenkin asia. Tein eilen tyhmyyksiä. Nahkamutsi totesi puolen päivän aikoihim, että lähdetään pihalle. Innostuin niin, että hyppäsin sen selkään. Eihän se ollut tällaiseen yllätykseen varautunut. Kaatui onneton.

Aikansa se yritti päästä ylös. Minä kannustin sitä hyppimällä ja haukkummalla häntääni heiluttamalla. Ei auttanut. Lopulta se soitti naapurin Juhanin ja Riitan apuun. Ne kampesivat nahkamutsin ylös työllä vaivalla.

Tapahtuman jälkeen nahkamutsi soitteli parille henkilölle ja kertoi tästä. Totesi, että minun pitää muuttaa uuteen kotiin. Ja itki. Se ei pärjää kanssani.

Rupesin pelkäämään tosissani. Se on minulle rakas, ja minä sille. Tänään olen ollut erittäin kiltti. Aamulla en riehunut, kun se hidasteli pukeutumisessa. Olin kiltti, kun menimme ulos ennen aamupalaa. Olin kiltti lenkillä - en edes vetänyt, vaan haistelin hajuja rauhassa. Olen ollut kiltti kaikin tavoin.

Kun nyt illalla olimme takapihalla pimeällä, osoitin suurta kunnioitusta nahkamutsiani kohtaan. Iloitsin, kun se antoi puruluun. En hyppinyt sen päälle. Kannoin sille palloa vähän väliä. Annoin sen sille ihan suosiolla, jotta se heittää pallon haettavaksi. 

Nahkamutsi luuli, että se on vahvempi ja siksi sai pallon minulta. Hah, sanon minä.

Nyt toivon kovasti, että saan jäädä tänne kotiin. Saisinko siellä uudessa paikassa edes nuolla uuden nahkamutsin korvaa tai tehdä jotain muuta mukavaa? Saisiko Lutu-lelu lähteä mukaan?

Jos minusta riippuu, ei käy. Ryhdyn hyperkiltiksi!

Kukkakaalikeitto

Tulipa tehtyä pitkästä aikaa kukkakaalikeittoa. En valmistanut sitä pelkästä kukkakaalista, vaan käytin myös paljon perunoita ja paljon porkkanoita. Perunat voi korvata bataatilla. Kukkakaali oli isohko.

Useammasta aineksesta keitetty kukkakaalikeitto maistuu myös lapsille, kun se ei ole liian "väkevää".

Keitin ainekset kypsiksi. Otin keittoliemen talteen. Tein sosetta tehosekoittimella. Lisäsin sitten osan keittoliemestä takaisin. Viimeistelin Koskenlaskija ruoka -juustolla - käytin koko purkin. Lisää nestettä ei tarvittu. Jos olisi, niin kulhossa oli vielä keitinlientä, jota olisi voinut lisätä.

Juusto antoi riittävän suolan minulle, mutta jokainen voi halutessaan lisätä sitä.

Jäljelle jääneen keitinliemen panin koiralle kuivamuonan joukkoon. Näytti maistuvan.

Reseptin sain lastensuojelulaitos Messistä, kun olin siellä kesäapulaisena jonkin aikaa - silloin joskus. Halusin päästä tutustumaan laitoksen arkeen, kun tein yhteistyötä sen kanssa tulkkaustyöni tiimoilta.

Vastauksia ja ei vastauksia

Tässä aivan äskettäin kirjoitin siitä, että reilu neljännes kansanedustajista loisti poissaolollaan maanantaisesta "pakkolain" käsittelystä. Lähetin myös postia kaikille Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kansanedustajille, jotka olivat jossain muaalla. Lisäksi viestini meni valtionvarainministeri Annika Saarikolle ja ulkomisteri Pekka Haavistolle.

Haavisto vastasi ja kertoi olevansa YK:n istunnossa tämän viikon ajan sunnuntaista 18.9. alkaen. Arvostan kovin, että hän vastasi. Hänen poissaololleen oli enemmän kuin pätevä syy.

Ministeri Saarikko ei vastannut. Se ei minua yllättänyt, koska hän tuntuu suhtautuvan ylimielisesti kansalaisten yhteydenottoihin.

Kansanedustajista Jussi Wihonen ja Marko Kilpi vastasivat. Wihonen ilmoitti poissaolonsa syyksi seikan, jonka hän olisi mielestäni voinut hoitaa myös Helsingissä.

Kilpi puolestaan ilmoitti osallistuvansa maanpuolustuskurssille. Se ei liene laisinkaan sellainen tehtävä, joka kuuluu kansanedustajan velvollisuuksiin. Ei ainakaan silloin, kun lakeja säädetään. Lainsäädäntötyö kun on kansanedustajien perustavaa laatua oleva tehtävä.

Pohjoiskarjalaiset Seppo Eskelinen ja Hanna Huttunen sekä pohjoissavolainen Sari Essayah jättivät vastaamatta. Eskelisenkään kohdalla en yllättynyt. Hän kohtelee kansalaisia ylimielisesti, jos nämä eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Olisiko kansanedustajuus noussut hattuun, näin kauniisti ilmaistuna?

Reilu neljännes poissa

Eduskunta äänesti tänään potilasturvallisuuslaista. Kansanedustajista reilu neljännes (yli 25%) oli poissa. Toivottavasti perustellusti.

Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon edustajista poissa olivat Seppo Eskelinen (sdp), Jussi Wihonen (ps), Marko Kilpi (kok), Hanna Huttunen (kesk) ja Sari Essayah (kd). Ministereistä possaolollaan loistivat valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) ja Pekka Haavisto (vihr).

Eskelisen ja Wihosen osalta tiedän, että he osallistuivat Joensuun kaupunginhallituksen kokoukseen. Eskelinen on varapuheenjohtaja, Wihonen jäsen.

Se, priorisoivatko he tehtävänsä oikein, on kyseenalaista. Eduskunnassa päätettiin laista, Joensuusa ei yhtä tärkeistä asioista. Eskelinen tuli kokoukseen myöhässä. Hän ei siis toiminut kokouksen puheenjohtajana.

Muiden perusteluista en tiedä. Ainakaan Hanna Huttunen on Outokummun kaupunginvaltuuston jäsen, mutta kokousta ei ollut tänään potilasturvallisuuslain ("pakkolain") päättämispäivänä eduskunnassa.

Se siitä päättäjien vastuusta - vai pitäisikö sanoa vastuun pakoilusta.

Pakkolaki kansanedustajille

Eduskunta käsitteli perjantaina sosiaali- ja terveysministeriön lausuntoa hoitajia koskevan "pakkolain" sisällöstä. Varsinainen päätsö tästä laista tehdään maanantaina 19.9.2022.

Ällistyin kovin, kun vain toinen iltapäivälehti julkaisi perjantaiseen käsittelyyn osallistuneiden nimet. Heitä oli alle puolet kansanedustajista. 106 edustajaa loisti poissaolollaan. Muut mediat eivät asiasta tiedottaneet.

Yksikään keskustan ministereistä ei ollut paikalla. Pohjois-Karjalasta vain Anu Vehviläinen (kesk.) osallistui käsittelyyn. Äänesti hoitajien "pakkolain" puolesta. Muut kepulaiset (Hanna Huttunen ja Hannu Hoskonen) eivät olleet paikalla.

Kaikki demarit (Merja-Mäkisalo Ropponen ja Seppo Eskelinen) olivat luvattomasti poissa. Sama koskee persujen Sanna Antikaista ja Jussi Wihosta sekä vihreiden Krista Mikkosta.

Savo-Karjalan vaalipiiristä myös pohjoissavolaiset "kunnostautuivat". Kokoomuksen .demareiden, keskustan, kristillisten ja persujen edustajat jäivät mieluummin kotiin. Vain vasemmistoliiton Matti Semi osallistui käsittelyyn. Hän äänesti "pakkolain" sisällön hyväksymisen puolesta.

Nykyistä hallitusta eniten kritisoineet kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja persujen puheenjohtaha Riikka Purra hoitelivat muita hommia. Purra oli tiettävästi työaikana Ruotsissa kannustamassa ruotsidemokraatteja.

Jännää nähdä, ketkä ovat maanantaina paikalla, kun itse laki pitäisi hyväksyä tai hylätä.

Kansanedustajille pitäisi laatia pakkolaki. Heidät tulisi velvoittaa tekemään tehtävänsä asianmukaisesti, sillä he ovat se taho, joka päättää laeista. Jos ollaan poissa ilman pätevää syytä (sairauslomatodistusta, valtion edellyttämiä työtehtäviä), niin poissaolot vähennetään kyseistem kansanedustajien ja ministereiden palkkioista.

Jäbän jorinat - Syksy tuli ja vähän muuta

Nahkamutsini kertoi, että nyt on syksy. En ihan ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Viime syksy, jolloin synnyin, on hämärän peitossa. En muista mitään.

Nahkamutsin mukaan minä vain söin maitoa koiraemäni nisistä ja leikin sisarusteni kanssa. Alussa en edes nähnyt mitään. Lopulta silmäni aukenivat.

Nyt sää on vaihteleva. Välillä kastun litimäräksi, välillä en. Nahkamutsilla on jokin keltainen takki, minkä vuoksi se ei kastu. Ihmisen etuoikuis kaiketi.

Sain kuulla, että olen lintukoira. Ilmankos lentävät linnut ja maassakin kisailevat kiinnostavat. Harmi, kun ne pääsevät karkuun.  Minä en osaa lentää.

Tänään tapahtui kummia. Nahkamutsini, jota aiemmin kutsuin emännäksi, taisi kehua minua. Sillä oli taas jokin puhelinpäivystys. Se pisti kuulokkeet korviinsa ja puhui tietokoneelle.

Päivystyksen päätyttyä se odotti soittoa oikeaan puhelimeen. Kun se soitto tuli, ymmärsin sen puhuvan jonkin Rikun kanssa. Se kertoi, että olin ollut hienosti.

Onhan selvää, että en voi haukkua enkä leikittää nahkamutsia. Ei se näe eikä kuule, kun sillä on ne kuulokkeet korvissa. Minä, kiltti kultaisennoutajan vielä pentu, tajusin tilanteen. Makoilin välillä sen jaloissa, välillä yhdellä lempipaikallani - takaoven edessä.

Siellä ne linnut lentelevät, ja minä voin vain haaveilla niiden kiinni saamisesta. 

 

 

Nyt osui ja upposi

Tänään saatoin todeta, että nyt osui ja upposi. Ukrainan kieli ja sen opiskelu nimittäin. Oli alkeiskurssin ensimmäinen kerta. Teamsissä, mutta hyvä näin. Osallistujia oli eri puolilta maata - Joensuusta, Kuopiosta, Liperistä, Oulusta, Imatralta, Jämsästä ja muualta. Opettaja on hyvä.

Kokoontumisia on kymmenen, yhteensä 20 oppituntia, aina marraskuun puoliväliin saakka. Opiskelu etenee sopivan rivakasti. Tänään opimme ukrainan aakkoset ja mallisanat niihin liittyen ääntämistä myöten. Opimme tervehtimään usealla eri tavalla sekä kertomaan oman nimemme ja kansallisuutemme, vähän muutakin.

Meitä ekaluokkalaisia ei lellitä. Läksyjä tuli. On opeteltava viikossa lukusanat 1-100 sekä selvitettävä opettajan lähettämän aineiston avulla, miten kertoa oma ikä. Hmm. Minkähän niistä kertoisi. 21, 25 vai oikean iän (salaisuus 65 vuotta). Onneksi on aikaa miettiä viikon verran.

Jotenkin tuntui "kotoisalta" olo. En edes hölmöillyt tekniikan kanssa. Kerran jouduin huomauttamaan, että opettajan kasvot näkyvät koko ruudun kokoisina, mutta aineisto pienenä oikeassa alareunassa. Opettaja neuvoi klikkaamaan aineistoa, niin se tulee ruudun kokoiseksi.

Tätä minä hieman protestoin, mielessäni. Kaikissa muissa Teams-koulutuksissa kouluttaja on hoitanut tämän asian koko ryhmälle. Nyt jouduin vaivaamaan toista kättäni, tai paremminkin sen yhtä sormea, jotta sain aineiston näkyville. No olkoon, jos on niin laiska opettaja.

Innostuin kuitenkin tästä niin, että ilmoittauduin jatkokurssille, josta ei ole vielä ole tietoa. Toivottavasti tulee.

Maksan, jottei tarvitse katsoa

Iän myötä minusta on tullut allerginen mainoksille. Ainakin televiosta tuleville. Kotiin jaettavista joistakin on hyötyä.

Maksan kuitenkin yhdestä palvelusta, jotta minun ei tarvitse katsoa mainoksia. Kyse on C Moresta. Kuukausihinta on 12,95 euroa, ja se veloitetaan suoraan tililtä.

C Morelta ei tule asiaohjelmia, mutta viihdettä kylläkin. Sarjoja, elokuvia. Monet niistä ovat sellaisia, joita haluan katsoa, mutta ilman mainoksia. Siksi maksan tästä palvelusta mielelläni, ainakin toistaiseksi.

Hallituksen eriarvoistavat päätökset

Hallitus teki innolla tulevaa budjettia vaalivoitto ministerien silmissä kiiluen. Valitettavasti ainakin osittain budjetti meni pieleen yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Osa korkeakouluista valmistuvista opiskelijoista saa opintolainojaan anteeksi, mikäli muuttavat tietyille alueille. Tämä päätös on opiskelijoita räikeästi eriarvoistava. Myös alueet ovat eriarvoisessa asemassa.

Kaikki valmistuvat eivät voi sijoittua "erityisalueille". Suurin osa jää, joutuu jäämään, kasvukeskuksiin.

Karjalaisen mukaan monet opiskelijat sijoittavat lainansa. Onnekkaat voivat sijoittaa rahat valtion, veronmaksajien kustannuksella. Ota lainaa, sijoita, mene töihin "erityisalueelle", muut maksavat sijoituksesi, vain sinä voitat.

Työvoiman saatavuus tulee turvata asianmukaisella palkalla ja oikeanlaisilla työoloilla, niin syrjäseuduilla kuin kasvukeskuksissakin.

Toinen eriarvoistava päätös on yli 60-vuotiaille myönnettävä korotettu työtulovähennys. Ministeri Saarikko perusteli (hieman vaivaantuneen oloisena) päätöstä positiivisella erityikohtelulla. Hän ei selvästikään tiedä, mitä positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa.

Yhdenvertaisuuslain (9 §) mukaan se on oikeasuhtaista erilaista kohtelua, jonka tarkoituksena on tosiasiallinen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen.

Hallituksen päätöksessä ei ole mitään tähän viittaavaa. Itseasiassa päätös eriarvoistaa työntekijät. Se syrjii alle 60-vuotiaita työntekijöitä.

Säästän sähköä, mutta ...

Olen aina ollut melko pihi sähkön kulutuksen suhteen. Säästän siä mielelläni kaikessa, missä voin.

On kuitenkin yksi asia, jossa en suostu säästämään. Se on aamun kaurapuuron keittäminen. Sen valmistan aina liedellä.

Edellisennä iltana laitan ainekset kerroskattilaan. Kiehautan alemman kattilan veden siten, että varsinainen puurokattila ja siinä olevat kaurahiutaleet ja vesi lämpenevät. Sekoitan ja katkaisen virran.

Puuro hautuu siinä lähes valmiiksi. Aamulla sitten kiehautan kaiken tämän, jotta saan lämpimän puuron päivän alkuun.

Ripaus suolaa ja puuron päälle marjoja (mansikkaa, vadelmaa tai puolukkaa, tai omenahilloa). Tai "voisilmä" oivariinista. Juomaksi maitoa. Pala leipää juustoviipaleen kera, juomaksi maitoa. Ei voi ajatella parempaa aamupalaa.

Miksi teen näin? Siksi, kun puurosta tulee maukkaampaa kattilassa haudutettuna kuin mikroaaltouunissa valmistettuna.

Koulun penkille

Jokin aika sitten hain Itä-Suomen yliopiston jatkuvan oppimisen yksikön järjestämälle ukrainan kielen kurssille. Kyseessä on Teamsin välityksellä järjestettävä kielikahvila.

Kurssille otetaan enintään 30 opiskelijaa. Se on ilmainen. Pääsyvaatimuksia ei ole. Luulin jo, että asia meni osaltani ohitse, mutta eipä sentään. Sain tänään tiedon valinnastani. Jos hyvin käy, minusta tulee ukrainan kielen tohtori. 😂

Odotan innolla kurssin alkamista. Vähän jännittää, miten jo nyt hallitsemani venäjän kieli sotkee oppimista. Mutta jospa vielä klaaraisin.

Kun vielä löytäisin avoimen yliopiston kursseista oikeustieteen peruskurssin, niin olisi iloinen.Sekavaa on. Jäbästä huolimatta minulla on draivia opiskella uusia asioita.

Mutta, tavalla tai toisella matka koulun penkille alkaa uudestaan.

Jäbä 1 v

Jäbä täyttää tänään vuoden. Onnea rakas riiviö! Saatuaan syntymäpäivälahjansa Jäbä vei sen suoraan sänkyyn, jottei emäntä (nykykielellä nahkamutsi) leikkisi sillä ainakaan yksinään.

Kiitos!

Kiitoa Maritta ja Saija! Oli ihanaa tavata. Aika kului hurahtamalla. Mukavaa syksyn jatkoa ja jaksamista. 😊😊

Broileripasta

Nyt, kun pakastimessa olleet valmiit ruoat on syöty ja helteet ovat väistyneet, ryhdyin taas tekemään itse ruokaa. Kaikki tähän broileripastaan tarvittavat ainekset löytyivät kotoa.

Kuullotin pieneksi hakatut sipulit ja valkosipulit kattilassa. Lisäsin maustamattomia broilerinsuikaleita. Kun suikaleet olivat muhineet aikansa öljyssä sipulien kera, heitin mukaan pennepastaa ja kaadoin vettä pastan tarpeiksi.

Pastan kypsentyessä kuutioin kesäkurpitsan ja keltaisen paprikan. (Punaisen paprikan olin käyttänyt jo leivän päällä. Vihreää en halunnut tähän, kun kesäkurpitsa antoi vihreän värin.) Panin ne muhimaan broilerisuikaleiden ja sipulien joukkoon.

Lisäsin paseerattua tomaattia kahden desin tölkin, hieman soijakastiketta ja kolmen juuston kermaa sekä rouhin mustapippuria. Sekoitin, ja sitten jätin muhimaan lämpimälle levylle nolla-asetukselle. Soijakastike ja kerma antoivat riittävän suolan, joten sitä ei tarvinnut lisätä.

Kun maistoin, minulta pääsi tahattomasti: "No jopas nyt jotain!" Olin onnistunut valmistamaan todella herkullisen ruoan. Useamman aterian, sillä kolmen litran kattila oli reilusti puolillaan.

Arvovalintoja

Valtiovarainministeri Annika Saarikko kertoi ehdottavansa yhden kuukauden ylimääräistä lapsilisää, joka maksettaisiin joulukuussa. Ehdotustaan hän perusteli arvovalinnalla.

Ylimääräisellä maksulla olisi tarkoitus tukea lapsiperheitä ja kompensoida inflaation vaikutusta niiden taloudelliseen tilanteeseen. Saarikko vain unohti, että tuki menisi käytännössä keski- ja hyvätuloisille, joille tuella ei ole niin suurta merkitystä.

Pienituloiset, jotka joutuvat hakemaan toimeentulotukea, menettäisivät ylimääräisestä lapsilisästä saatavan hyödyn jäämällä osittain vaille toimeentulotukea. Saarikko väitti, että näin ei kävisi. Hän vain ei muistanut, että toimeentulotukilakia pitäisi muuttaa. Lain muuttaminen ei tapahdu hetkessä.

Perussuomalaiset ehdottivat ilmastotoimien lykkäämistä. Pohjoissavolainen kansanedustaja Minna Reijonen kirjoitti taannoin muun muassa Karjalaisessa, että lasten tulevaisuus tulee turvata. Siksi lykkäykset ovat tarpeen.

Vaikuttaa, että perussuomalaiset puheenjohtajaa myöten ummistavat silmänsä todellisuudelta. He eivät ole nähneet ilmastomuutoksia tai eivät ymmärrä niitä. Kuivuus vaivaa jopa Eurooppaa, Afrikasta ja muista alueista puhumattakaan. On se mukavaa lasten kasvaa ja etsiä juomavettä jostain, mistä sitä ei enää löydy.

Kokoomus puheenjohtajansa Petteri Orpon johdolla on lähtenyt mukaan tähän urpoiluun. Demaritkin ovat jo näyttäneet vihreää valoa vihreän siirtymän siirtämiselle. Tutkitulla tiedolla ei taida olla mitään merkitystä näille päättäjille.

Perussuomalaiset hyväksyvät Euroopasta tulevat pakolaiset ja maahanmuuttajat. Muut pysykööt poissa. Heidän hätänsä ei ole persujen.

Kokoomus kannattaa tuloverojen alentamista. Se tarkoittaisi, että hyvin toimeen tulevat pärjäisivät entistä paremmin. Huono-osaisimmat jäisivät edelleen köyhyysloukkuun.

Verojen alennus pitää kompensoida jotenkin talouden tasapainottamiseksi. Orpon urpoilua seuranneena arvaan, että julkisia palveluja heikennetään. Hyvätuloiset pystyvät ostamaan yksityisiltä, vähävaraiset jäävät palveluja paitsi.

Kokoomuksen hyvinvointiyhteiskunta eroaa selkeästi pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatuksesta. Hyvinvointiyhteiskunnassa  jokainen on oman onnensa seppä. Julkisia palveluja ei juurikaan tarvita tai ne lasketaan minimiin. Jos et pärjää, niin voi, voi.

Hyvinvointivaltio painottaa yhteiskunnan vastuuta kaikista ja etenkinin heikompiosaisista. Vasltio olemme me kansalaiset. Ne, jotka pärjäävät paremmin, kantavat suuremman vastuun yhteisestä budjetista kuin vähäosaiset.

PKO first?

Tänään Yle Joensuu uutisoi, että Lieksan kaupunki on purkanut vuokrasopimuksen Kolin Lotus Oy:n kanssa. Yrityksellä oli valmius rakentaa hotelli ja kunnostaa viereisellä tontilla sijaitseva Purnuniemen suljettu kylpylä.

Oliskohan niin, että PKO haluaa kyseiset tontit itselleen? Sehän olisi suoraa jatkumoa niin Lieksan kuin muidenkin maakuntamme kuntien politiikalle: PKO first.

Toinen arvaukseni sopimuksen purkamisen perusteeksi on, että Kolin Lotuksen taustalla on venäläisiä henkilöitä.

Odotan jännityksellä, mitä käräjäoikeus päättää asiasta. Lieksahan joutuu avamaan sopimuksen sisällön oikeudelle, vaikkei siitä julkisuudessa kerrotakaan.

Neljäs koronarokote saatu

Sain tänään neljännen koronaroketteen. Ajanvaraus netissä oli yllättävän helppoa. Aikoja oli nimittäin tarjolla pilvin pimein tälle pävälle, ainakin Hammaslahdessa. Viikko sitten ajat olivat jo menneet.

Varasin ajan työntekijöiden lounastauon jälkeiselle hetkelle heti puoleltapäivin. Laskeskelin, että kun ajat olivat minuutin välein, niin pienellä parkkipaikalla saattaa olla ruuhkaa. Menin enemmän kuin hyvissä ajoin, niin muita autoja ei ollut. Niitä alkoi kyllä "valua" hyvin pian saapumiseni jälkeen.

Koska minulla oli ensimmäinen aika lounaan jälkeen, pääsin rokotukseen jo ennen varattua aikaa.Olin kyllä pelännyt, että ruuhkaa on. Ajat minuutin välein!

Rokotuspisteitä olikin neljässä huoneessa. Jokaisessa oli henkilö, joka kirjasi, ja toinen, joka antoi rokotteen. Supsikkaasti meni. Ja molemmat hoitajat olivat ystävällisiä. Eivät pahastuneet, vaikka vähän vitsailin.

Mummeli tuli ajoissa, jottei ole ruuhkaa aiheuttamassa. Enkä suostunut odottelemaan suositeltua viittä minuuttia ennen poistumistani. Sanoivat, että on suositus. Itse saa päättää. Ja kuten havaitsette, ainakaan vielä ei ole tullut ongelmia - yli kahdeksaan tuntiin.

Liian iso pala?

Lainasin kirjastosta uutuushyllystä Heikki Kännön Ihmishämärä-romaanin. Aiemmin en ole lukenut Kännön kirjoja. Häneltä on ilmestynyt esikoisteos Mehiläistie, joka oli ehdolla usean palkinnon saajaksi. Toinen romaani Sömnö voitti Runeberg-palkinnon. Kolmas kirja Runoilija saavutti Finlandia-ehdokkuuden.

Olen lukenut Ihmishämärää vajaat 40 sivua. Yhteensä sivuja on yli tuhat. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se on (taas kerran) erilainen.

Pohdin, onko se liian iso pala. En siksi, ettenkö jaksaisi lukea sitä. Pohdituttaa vain, että onko se liian iso pala illalla sängyssä makuulla luettavaksi. Jaksanko pitää sitä käsissäni?

Slava Ukraini

Huomenna keskiviikkona 24.8.2022 on Ukrainan itsenäisyyspäivä. Samalla tulee kuluneeksi puoli vuotta, kun Venäjä oikeudettomasti aloitti siellä hyökkäyssodan. Ukrainan itsenäisyys on symboli koko Euroopan rauhalle. Saakoon Ukrainan itsenäisyys jatkoa. Slava Ukraini!