Asiat järjestyvät - ainakin joskus

Hain Jäbälle ulkoiluttajaa sekä yksityishenkilöiden että kaupan ilmoitustaulun ja alueeni puskaradion kautta. Kaikesta paskasta huolimatta tuli hienoja yhteydenottoja. Totesin, että asiat järjestyvät ainakin joskus.

Tänään sain ensin tekstiviestin ja sitten soiton eräältä eläintenhoitajalta, omalta kylältä. Hänellä on monirotuinen iso koira. Ei voisi parempaa mahdollista ulkoiluttajaa Jäbälle toivoa. Pärjää hyvin eläinten kanssa. Palkkiopyyntökään ei ollut laisinkaan mahdoton.

Tämä nuori nainen tulee tapaamaan Jäbää (ja minua) tiistaina marraskuun ensimmäisenä päivänä. Myöhemmin koiransa kansa.

Mitään säännöllistä ulkoilutusta hän ei pysty lupaamaan työnsä vuoksi. Kuitenkin jo satunnaiset lenkit ja kirmailut metsässä kivan ihmiskaverin ja koirakaverin kanssa tekevät gutaa Jäbälle. Ja minulle sen nahkamutsina. Minun ei tarvitsekaan luopua rakkaasta kultsikastani. 😍

Ja paskaa satoi

Laitoinpa oman alueeni puskaradion naamakirjaan ilmoituksen, jossa hain reipasta ulkoiluttajaa Jäbälle 1-7 kertaa viikossa. En olisi arvannut, millaisia kommentteja saan.

Jäbällä kainalot ovat hiertyneet, se on betonipohjaisessa pienessä häkissä, ja kaikkea muuta. Yksityisviesteissä satoi vielä kompaa paskaa. Vain väitteet, että pahoinpitelen koiraani ja myyn itseäni, jäivät puuttumaan. Noin kärjistetysti todettuna.

Onneksi oli myös asiallisia yhteydenottoja. Muutama oli sellainen, että saatan saada edes satunnaisen ulkoiluttajan Jäbälle. Näin jäbäräinen pääsisi kauemmaksikin ja nopeammin muiden koirien hajuja haistelemaan.

Omia yhteisiä lenkkejä emme edelleenkään jätä väliin. Ja takapihalla on riehuminen sallittu.

Pitäkää peukkuja, että "mätsää"! Näin voin pitää Jäbän, ei tarvitsisi siitä luopua. Minun kun on ainoana järkiolentona (?) tässä taloudessa mietittävä asiat Jäbän kannalta parhain päin.

Ihmeellinen teknologia

Jouduinpa toteamaan, että teknologia on ihmeellistä. Kannettava tietokoneeni lopetti toimimisen, mutta omasta syystäni. Elämäni ensimmäisen kerran join jotain (Cocakolaa) koneen äärellä. Pieni virhehipaisu riitti. Näppäimistölle roiskahti hieman kokista. Se riitti.

Pelkäsin jo, että joudun uusimaan koko koneen. Sukulaiseni Jarin kanssa keskusteltuani totesin, että jotain on tehtävissä. Ei tarvitse uusia koko konetta.

Vein läppärini tänään Elektroshemeikkaan. Vaihtoehdoista selvin ja edullisin oli "lopettaa" vanhan näppäimistön toiminta ja ostaa erillinen langaton näppäimistö ja hiiri.

Samalla minulle ehdotettiin, että koneeni nopeutta lisättäisiin vaihtamalla uusi ssd-levy. En minä siitä paljon tajunnut, mikä se sellainen levy on, mutta hyväksyin tarjouksen. Levyn vaihtamisen myötä koneen nopeus nousi huimasti. Samalla kaikki vanhat tiedostoni siirrettiin tälle uudelle levylle.

Oppini oli, että älä juo koskaan mitään tietokoneesi äärellä. Toinen oppini (jälleen kerran) oli, että aina ei tarvitsekaan ostaa uutta, kun vanhaa voi vähän huoltaa.

Kaikki tämä alle 200 euroa. Kaukana uuden koneen hinnasta.

Laiska selviää vähemmällä

Jälleen kerran totesin, että laiska selviää vähemmällä. Ainakin joskus. Ainakin ruoanlaitossa.

Minulla oli pakastimessa broilerin fajitas-paistisuikaleita.  Kehtuutti kovasti ensin ruskistaa ne ja sitten keittää riisit.

Oikaisin. Laitoin riisit kiehumaan ja sitten lisäsin keitinveteen broilein paistisuikaleet. Hyvin kypsyivät yhdessä. Ei tarvinnut lisätä edes mausteita. Tosin yleensä ostan maustamattomia, joissa ei ole lisäaineita, mutta en ole tiukkis.

Söin nautinnolla. Pakastimeen laitoin neljä annosta kypsää ruokaa. Voin taas laiskana ihmisenä ottaa annoksia sulamaan ja lämmittää mikrossa. Turha työ pois. :)

Tasan vuosi sitten

Tasan vuosi sitten Jäbä jäbäräinen muutti meille syntymäkodistaan. Keli Vesannolla oli kamala: räntää, lunta, perillä tullen mennen mäkinen ja mutkainen lopputie oli erittäin haastava, kun olisi pitänyt kiihdyttää mäkien alla, mutta mutkaisuus ja sohjoisuus haittasivat.

Vuosi on mennyt nopeasti. Haukkumista, huutamista, rapsuttelua, pusittelua, leikkimistä ja oppimista. Ja yhteistä laiskottelua.

Ja kuva seuraavana päivänä, kun piti tutustua omaan pihaan. Syntymäkodissahan Jäbä sisaruksineen pääsi ulos vain kerran, kun me ostajat kyseltiin, onko totutettu ulkoilmaan.

Jäbän jorinat - Kenelle vahtiminen kuuluu?

Tänään törmäsin taas asiaan, joka ei ole nahkamutsille selvä. Se ei ymmärrä, kenen tehtävänä on vahtia. Istuin tänään ns. olohuoneen (meillä ei ole olohuonetta, on tupakeittiö) pöydällä ja vahdin pihan lintuja sekä kauempana tiellä liikkujia. Huomasin yllättäen, että nahkamutsi vahti minua puhelimen kameran avulla. Ei se niin mene!

 

Ei muuten voittanutkaan

Kilpailutin vakuutukseni ja luulin, että vielä hetken nykyinen vakuutusyhtiöni voitti. Ei voittanutkaan. Sain tarkennetun tarjouksen, joka nosti hinnan reippaasti korkeammaksi.

Näin ollen LähiTapiola voitti kirlpailutuksen. Laajat koti-, liikenne- ja kaskovakuutukset yhteensä hieman yli 700 euroa vuodessa. Kuukautta kohden se merkitsee, että summa on suunnilleen sama kuin aiemmin pelkästään autoon liittyvät vakuutukset.

Jatkossa maksan kotivakuutusta kuukausittain ja liikennevakuutusta sekä kasko joka toinen kuukausi. Kaksi jälkimmäistä kuudessa erässä ja ne rytmittyvät niin, että toinen on maksussa yhdessä kuussa ja toinen toisessa. Näin maksut jakautuvat tasaisesti ympäri vuoden.

Aina minä olen maksujani jaksottanut mahdollisuuksien mukaan tasaisesti. Näin eläkkeellä ollessa se on entistä tärkeämpää, kun tulot eivät ole lähellekään sitä, mitä olivat töissä ollessa. Näinkin pärjää.

Syksy on tullut

Pakko uskoa, että syksy on tullut tänne meidänkin kylälle. Puut riisuutuvat alastomiksi, mutta vuorenkilpi jaksaa vielä viheriöidä.

 

 

Kilpailutin vakuutukseni

Tulipa kilpailutettua vakuutusyhtiöt: koti-, liikenne- ja kaskovakuutus. Aikamoiset erot! Kalleimman ja edullisimman tarjouksen välillä eroa oli yli 500 euroa. Edullisimman ja toiseksi edullisimman välillä eroa oli miltei 300 euroa. Tarjoukset pyysin niin yhtenevästi, kuin vakuutusyhtiöiltä voi saada. Kilpailutuksessa oli viisi yhtiötä. Voiton vei nykyinen vakuutusyhtiöni. Ihan hyvä tarjous. Hinta tippui siitä, mitä se olisi ollut aiemman sopimuksen mukaan. Nyt parisensataa vähemmän kuin aiemmin. :) Päätökseni perustui kokonaisukustannuksiin.

Saaristolaisleipää ja muutakin

Saaristolaisleipää, riisi- ja perunapiirakoita. Makoisaa syötävää. Sisareni Mirja (puh. 040 593 8188) leipoo näitä kaikkia (yhteystiedot julkaistu Mirjan luvalla - hän asuu Joensuussa kantakaupungissa). Tällä viikolla hankin häneltä kaksi saaristolaisleipää. Leipä vei kielen mennessään. Ei vain minulta. Jäbä haluaa osansa - siis vaatii, kun otan leivän kaikkine hienoine tuoksuineen esiin. Kuvassa on melkein puoliksi syöty leipä. "Korkkasin" sen eilen. Toisen leivän leikkasin kolmeen osaan ja pakastin. Viikonloppuna aion tehdä toast-skageneita - lohta ja katkarapuja. Ohjeita löytyy.

 

 

Terroristi on terroristi

Itänaapurimme Venäjän touhut saavat niskavillani nousemaan pystyyn. En olisi koskaan uskonut, miten raakalaiseksi sen johto, hallinto voikaan tulla.

Vladimir Putin on kaiken raakuuden, vihamielisyyden takana. Hän on terroristi Ukrainaa vastaan kohdistuvan sodan myötä. Ja niin ovat myös hänen hallintoalamaisensa.

Vaikka Putin yrittääkin nimetä Ukrainan terroristivaltioksi. Hänellä on tarkoituksena tehdä Venäjästä puhtoinen pyhä maa ja Ukrainasta se väärin toimiva. Onneksi kaikki eivät lankea tähän ansaan, vaan näkevät Putinin todellisen luonteen.

Terroristi on terroristi, vaikka voissa paistaisi.

Jo vuonna 2014 Venäjä valloitti laittomasti osan Ukrainaa, Krimin. Tämän vuoden helmikuun 24. päivän hyökkäys muualle itsenäiseen, suvereeniin Ukrainaan oli jatkoa terroristivaltion laittomille toimille.

Länsimaiden pitää selvästi tiukentaa Venäjän pakotteita. Siitäkin huolimatta, että maa on matkalla kohti itsetuhoaan. Venäjä saa mitä tilaa.

Liikuntarajoitteiset ja PKO

Keskustelin jokin aika sitten Pohjois-Karjalan osuuskaupan (PKO) viestintäjohtajan Petri Vähän kanssa. Yhteydenottoni liittyi siihen, miten osuuskauppa ottaa huomioon liikuntarajoitteiset. Vammaisjärjestöt ovat palkinneet PKO:n sen kauppaliikkeiden esteettömyydestä. Ilmeisesti järjestöille ei ole esitelty muita toimipaikkoja.

On ainakin kaksi ravintolaa, jossa liikuntarajoitteisten on vaikeaa kulkea: Amarillo ja Torero. Kesällä ennen remonttia Amarilloon pääsi vain sisäkautta kahvilaa pitkin mutkitellen, jos sattui tietämään. Ulkona ramppi ravintolaan oli tukittu viereisen kahvilan terassitoiminnoilla, tai Amarillon. WC-tiloihin on vain jyrkät portaat.

Kävin Torerossa. Sinne ei lähtökohtaisesti pääse muutoin kuin portaita pitkin. Sokoksen kautta pääsee hissillä toiseen kerrokseen, mutta sieltä vievät portaat alas ravintolaan. Portaissa on kaiteet, mutta yläpäässä ne loppuvat ”kesken”. Viimeiselle askelmalle noustessa niistä ei saa tukea. Jos niitä jatketaan, tulee ovi esteeksi.

Ehdotin Vähälle, että PKO muuttaisi nämä lyhyemmät portaat luiskaksi. Tilaa olisi. Hän totesi, että se ei oikein käy, kun luiskaa pitkin on vaikeampi kulkea. Mitä ihmettä! Tervejalkainen mies kehtaa sanoa tällaista. Hän ei laisinkaan osannut asettua toisten asemaan. Liikuntarajoitteisille luiska on ainoa vaihtoehto, jos ei ole hissiä!

Hyvinä päivinä pääsen kipuamaan ja laskeutumaan myös portaita pitkin. Huonoina päivinä kaipaan hissiä tai luiskaa. Siksi toivon, että kaikessa uudis- ja korjausrakentamisessa otetaan huomioon myös liikuntarajoitteiset.

Ja portaisiin kaiteet, jotka alkavat tarpeeksi kaukaa ja päättyvät tarpeeksi ylös, jotta niistä saa oikeasti tukea. Aina. Näin huonompijalkainenkin voi treenata hyvinä päivinään.

Jäbän jorinat - Metsästysviettini heräilee

Linnut ovat mielenkiintoinen asia. Aivan pienestä pitäen olen kiinnittänyt niihin huomiota, mutta vasta nyt olen alkanut ymmärtää niiden merkityksen.

Se merkitys ei ole sitä, että katselen hanhien suuntaavan kohti etelää. Eikä se ole sitä, että kuuntelen viserryksiä, jotka kuuluvat puista ja taivaalta.

Lintujen merkitys on siinä, että minä koirana voin "metästää" niitä. On ollut jo monta kohtaamista, jolloin olen päässyt kiinni sellaiseen mehevään lintuun. Aina ne ovat vain päässeet karkuun - lentämällä pois.

Tässä yksi päivä jokin lintu (emme nahkamutsin kanssa ennättäneet nähdä mikä) oli aivan saatavilla. Kun se pyrähti, minä onneton ensin säikähdin ja sitten lähdin perään. Se nimittäin laskeutui aidan sisäpuolelle.

Mutta kuinka ollakaan. Kun ryntäsin sen luokse, se pakeni - lensi pois.

Ehkä näin on hyvä. En olisi kuitenkaan saanut syödä sitä siinä. Ja nahkamutsi ei ehkä osaisi nylkeä sitä eikä valmistaa siitä ruokaa.

Hyvää kuitenkin tekisi, jos löytyisi joku sorsastaja tai muu lintujen metsästäjä, joka tarvitsee apuria. Se voisi kouluttaa minut siihen. Kävisimme metsällä, ja sitten se veisi minut takaisin nahkamutsin luokse. Olisi muuten aika makeaa!

Aivan poikki

Eläkkeelle siirryttyäni olen pyrkinyt välttämään menoja aamupäivisin. Rakastan nimittäin hitaita aamuja, kun saa nousta rauhassa (ei kuudelta eikä seitsemältä), syödä aamupuuron tai muuta aamupalaa, juoda kahvia ja lukea lehteä - pitkään.

Jäbäkin tuntuu tykkäävän näistä aamuista. Tosin ennen aamiaista käymme ulkoilemassa, jotta Jäbä saa hoidettua tarpeensa ensin.

Tälle aamulle olin sopinut vapaaehtoistyössä menon poliisiasemalle yhdeksäksi. Nousin ylös kuudelta. Olen aamuisin erityisen hidas. Eikä aina tiedä, miten Jäbä reagoi, jos sataa. Saatan joutua houkuttelemaan kauemmin kuin vähän aikaa.

Kahdeksan tienoilla starttasin auton ja lähdin kohti kantakaupunkia. Kotona olin yhdentoista aikaan. Käytiin ulkona ja syötiin sitten. Luin lehden, koska aamulla en edes uneksinutkaan, että ennätän ennen lähtöä.

Yhtäkkiä huomasin Jäbän olevan aivan poikki.Se makasi aivan rapo rankana. 

Ja niin olin minäkin. Lehteä lukiessani pääni nyökähteli ja olin vaipua pöydän päälle makaamaan. Onneksi piti hakea polttopuita sisälle huomista varten, jotta saan taas lämmitettyä uunin. Virkistyin (vähän). 

Uskon, että jaksan valvoa siihen saakka kunnes pitää (lue saa) mennä nukkumaan. Ehkä yhdeksältä jo.

Tänä vuonna on edessä vielä yksi yhdeksan ja kaksi kymmenen aamua. Muita päiviä varjelen kuin leijonaemo pentujaan.

Täsmennän: olen ihan itse lupautunut tai tarjoutunut näihin aamuhommiin, joten ei voi muita syyttää.

Kehitys kehittyy - kanalassakin

Totesin tänä aamuna radiota kuunnellessani, että kehitys kehittyy. Se kehittyy myös kanalassa.

Toimittajan mukaan on jännittävää, kun eräässä maalaistalossa voivat hakea aamiaispöytään keitetyt kananmunat suoraan pesästä. Miten sen saisi onnistumaan meikäläisen taloudessa?

Tuntuu kuin ...

Meteorologit mainitseva usen ilman lämpötilasta kertoessaan, että tuntuu kuin. Tänään voin lainata tuota ilmaisua, vaikka en mitään säätiedotetta laadikaan.

Pitkän "metsästyksen" jälkeen toin kotiin viisi kiloa puolukoita, puhdistettuina. Oli riemukas tunne. Minusta tuntuu kuin talvi olisi pelastettu.

Jäbä ei muuten tykännyt puolukoista. Ihme jäbäräinen.