Tänään kyläilyreissulta tullessani törmäsin meillä niin jokatalviseen tilanteeseen. Pitäjämme keskustaajaman mäkeen oli juuttunut rekka. Sinänsä hyvästä ajokelistä huolimatta.
Onnekseni mäen puoliväliin oli pysähtynyt auto. Se alkoi peruuttaa ja onnistui kääntymään alaspäin. Siitä ymmärsin, että taitaa olla turha yrittää ylös.
Aloin peruuttaa. Minä onneton, joka olen maailman surkein peruuttaja. Pääsin kuitenkin alas sen vähäisen matkan. Onneksi takanani ei ollut autoja.
Aiemmin alas palanneen auton esimerkin perusteella lähdin ajamaan ylös kevyenliikenteen väylää. Liikenteenohjausta ei ollut. Pian perässäni oli kaksi muuta autoa. Kuljettajat hoksasivat, että mäki on tukossa.
Olin muutamaa metriä vaille mäen päällä, kun vastaani pyrki auto peräkärryineen. Sen kuljettaja vilkutteli valoja, jotta perääntyisin. Vastasin valoja vilkuttamalla. Hänen oli helpompi peruuttaa muutama metri kuin minun ja kahden takanani olevan auton kuljettajan lähes sata metriä.
Tämä päättyi onnellisesti. Pistäydyin kuitenkin vielä lähikaupassa. Kun lähdin sieltä kotiin, mäen seuraavan mutkan takaa löytyi se sama rekka pysähtyneenä. Aika vaarallisessa paikassa. Onneksi se oli omalla kaistalla, joten pääsin ohittamaan sen kuten normaalisti ohitetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti