Pelkkää digiä

Löysinpä postilaatikostani ikävän viestin. Se oli sanomalehti Karjalaisen ja Postin yhteinen tiedote.

Maaliskuun kuudennesta päivästä alkaen Karjalainen jaetaan meillä (ja mossa muussakin paikassa) päiväpostin mukana. Viikonlopun numerot jaetaan maanantaisin.

Postin Itä-Suomen päällikön mukaan päiväposti pyritään (!) jakamaan taajamissa puoleen päivään mennessä. Epäilyttää, sillä Postin toiminta on ollut jo pitkään luokatonta juuri postilaatikoihin jaettavan postin osalta.

Samanaikaisesti Posti siirtyy meillä (ja muuallakin) joka toinen arkipäivä -jakeluun. Meillä se tarkoittaa kolmena päivänä viikossa parillisilla viikoilla ja kahtena päivänä parittomilla viikoilla.

Tästä yhtälöstä uumoilen, että pian on turha kuvitella saavansa paperilehteä edes joka arkipäivä. Siispä muutin Karjalaisen tilaukseni huomisesta alkaen digilehden tilaukseksi.

Se on ikävää. Elämä on kohta pelkkää digiä. Minä kun olen nauttinut hitaista aamuista aamupalan ja lehden parissa todella paljon. On ollut mukava käännellä sivuja, palata takaisin. Paperilehden (tai ammattikielellä printtilehden) lukee paljon tarkemmin kuin digilehden. AInakin minä.

Koska sama jakelupäätös koskee myös Helsingin Sanomia, niin sekin tulee minulle jatkossa vain ja ainoastaan diginä. Puhelimella Hesarin lukeminen onnistuu paremmin kuin Karjalaisen, kun Hesari on mahdollista lukea kokonaan myös siten, että teksti on suurempaa ilman suurentelua.

Pakko todeta: en tykkää laisinkaan. Vaikka rahaa säästyy. Mietin, ostaisinko käytetyn tabletin, niin lukukokemus voisi olla mukavampi.

Persujen järkyttävä arvomaailma

En ole koskaan jakanut persujen (hienommin perussuomalaisten) arvoja. Nyt eduskuntavaalien lähestyessä heidän todelliset arvot tulevat entistä selvemmin esiin.

Persujen maahanmuuttovastainen politiikka järkyttää. He eivät hyväksy työperäistä maahanmuuttoa eivätkä muutakaan. Tänään puolueen puheenjohtaja Riikka Purra ilmoitti, että turvapaikkaa saisivat hakea vain Euroopan alueelta tulevat.

Jossain uutisessa rouva puheenjohtaja väläytti, että turvapaikanhakijoiden pitäisi itse kustantaa tulkkauspalvelut. Mitä hä? Ihminen, joka joutuu pakenemaan omasta maastaan,  ei omaa suuria summia joilla maksaa tulkkien palkkiot.

Minusta on käsittämätöntä, etteivät persut tajua, että avun tarpeessa olevia on autettava. Vaikka se vaatii Suomelta taloudellista panostusta muun muassa sosiaalietuuksia maksamalla.

Vaatimus vain eurooppalaisista turvapaikanhakijoista haiskahtaa rodunjalostukselta. Persut antaisivat turvapaikan ainoastaan kristityille. Kaikki muiden uskontojen edustajat ja uskonnottomat voivat jäädä oman onnensa nojaan.

Tämä tuo mieleen tapahtumat aikoinaan Saksassa, lievemmässä muodossa. Jos Euroopan ulkopuolelta tulee turvapaikanhakijoita, heitä ei ole uhattu kaasuttaa tai muuten tappaa. Rasista toimintaa persut kuitenkin ehdottavat ja kannattavat. Syrjintää mitä suurimmassa määrin.

Ilmastotavoitteista persut olisivat valmiit luopumaan tai ainakin siirtämään toteutusaikaa. Olikohan se Jari Tervo, joka kirjoitti, että persuissa ei juuri älyä löydy.

Minua mietityttää erityisesti se, miten he kehtaavat katsoa lapsiaan ja lastenlapsiaan silmiin. Millaisen maailman he haluavat jättää seuraaville sukupolvilleen?

Talven riemuja

Lumessa on mukavaa temmeltää. Välillä pitää käydä vilkaisemassa tuleeko lisää väkeä. Ja välillä nahkamutsin mielikse leikkiä sen kanssa, kun se heittelee lumipalloja.

Peto pistäytyi pihapiirissä

Mennessäni aamupäivällä ulos huomasin eläimen jälkiä lumessa. Niitä ei ollut monta, koska auraustraktori oli jo käynyt.

Kyse ei ollut Jäbän tassujen jäljistä. Arvelin niitä ilveksen jäljiksi. Naapuri sattui olemaan pihallaan, joten sain häneltä vahvistuksen.

Ilveksiä liikkuu aina silloin tällöin täällä kylällä. Ensimmäisen kerran näin pihani ulkopuolella aidan takana hiiviskelijän jouluna 2002.

Olin hakenut Mandin ja Joonaksen (koirat) marraskuussa. Menin ulkoiluttamaan niitä takapihalle. Kummitätini vierailusta huolimatta jätin hänet yksin kahden isomman koirani kanssa. Onneksi menin. Ilves olisi voinut napata toisen tai molemmat pennut mukaansa.

Putinin tytär Nurmeksessa

Minulla jäi tänään radio päälle puolen päivän uutisten jälkeen. Kuuntelin puolikorvalla Kansanradiota. Yhtäkkiä heristin korviani.

Nainen puhelimessa kertoi nähneensä Putinin tyttären Nurmeksessa jonkin järven rannalla. Hänen seuranaan oli toinen nainen. He olivat valokuvanneet rantoja.

Puhelinnainen kertoi, että vierailla oli ihan venäläiset mammanasut. Ei lainkaan muodikkaita kuten meillä Suomessa. Olivat puhuneetkin ei Suomea.

Kansanradioon soittanut väitti, että toinen naisista oli aivan Putinin tyttären näköinen. Oli tarkistanut asian netistä, kun oli palannut kotiin.

Soittaja oli tosissaan. Hän totesi, että kylmät väreet olivat kulkeneet pitkin selkää. Hän oli miettinyt, miksi nämä ihmiset kuvaavat rantaa. Ei varmastikaan olleet puhtaat jauhot pussissa.

Putinin tyttären nähnyt ei kertonut, kumpaa tytärtä hän tarkoittaa. Ehkä hän ei tiedä, että Putinilla on kaksi virallista tytärtä. Kuin monta tytärtä kaikkiaan Putinilla on, kukaan ulkopuolinen ei tiedä.

Se, mitä olen kuvia nähnyt näistä kahdesta leidistä, ei vastaa soittajan kertomusta. Tuskin nämä hienostonaiset pukeutuisivat tanttamaisesti. Vai oliko Putin antanut tyttärelle salaisen tehtävän? Onhan se toinen tytäre käynyt Suomessa salaa aiemmin.

No, en usko. Nyt oli Nurmeksen nainen nähnyt peikkoja. Ehkä hän uskoo salaliittoteorioihin. Tosin minusta tuntui häntä kuunnellessani, että hän ei ole aivan terve.

Niitä on sittenkin olemassa

Tänään aamupäivällä hieraisin silmiäni useamman kerran tupakeittiön ikkumoista ulos katsellessani. Ensin näin sen etelänpuoleisesta ikkunasta kaukaa tulevana. Toisesta idänpuoleisesta ikkunasta se vilahti hiljaa madellen.

Kun se keltaisena mateli toisen idänpuoleisen ikkunan kohdalle, sen minkä vieressä keittiönpöytäni on, tajusin niitä olevan vielä olemassa. Tunnistin, vaikka taloltani on sinne, missä se liikkui, on noin sata metriä. Se oli tiehöylä.

En muista, milloin olisin sellaisen meidän kulmilla nähnyt. Nyt se tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tiessä oli syvät urat. Ei oikein pystynyt ajamaan autolla niissä eikä niiden ulkopuolella. Kun meidän pikkutielle kääntyi, piti miettiä tarkkaan, mistä kohdin sen tekee, jotta ei joudu lumipenkkaan.

Kun käväisin asioilla hieman myöhemmin tiehöylän vierailun jälkeen, jännitin, mikä on työn tulos. Kiitettävä, sanon minä. Jotain aivan pientä uraa on jäljellä yhdessä kohdin, mutta se ei haittaa.

Luulin oikeasti, että Suomessa ole enää tiehöyliä. Yksi on nähty Joensuun keskusta katsoen noin 35:n kilometrin päässä itä-kaakossa, reippaasti Suomen aluerajojen sisäpuolella.

 

Kutsumaton vieras

Pääsin tänään todistamaan erään kutsumattoman vieraan vierailua. Käväisin lähikaupassa ja ihmettelin, kun molemmat liukuovet, ulko- ja sisäovet, olivat auki. Kummastelin mielessäni, miten Sale energiaa säästääkään.

Ostoksia hyllyistä valikoidessani en huomannut mitään muuta erikoista. Kassalla maksaessani myyjä vilkaisi kattoon ja huudahti, että se on vielä täällä. Katon rajassa lenteli talitiainen. Ovet olivat auki tietenkin siksi, jotta se lentäisi ulos.

Sain asiani hoidettua kassalla, ja myyjä lähti hätistelemään lintukaista ulos. Se oli ilmeisesti ennättänyt tehdä tuhoja kaupan sisällä. Naurahdin, että kutsu palolaitoksen miehet tuosta melkein vierestä linnunmetsälle.

En jäänyt odottamaan, miten siinä kävi: joutuiko lintu ulos vai myyjä yöpymään kaupassa.

Kaurapuuroa ja kanakeittoa

Olen puurojen ja keittojen ystävä. Tosin en pelkästään. Pidän pastasta, peruna- ja kastikeruuista ja monista muista.

Nyt minulla on meneillään kaurapuuron ja kanakeiton kausi. Kun valmistan kaurapuuroa, teen sitä useamman annoksen kerrallan - yleensä neljä annosta. Kun ensimmäisen kerran tein näin, jännitin, säilyykö puuro viileässä useamman päivän. Säilyi.

Kauapuuron haudutan kerroskattilassa. Joku voi kysyä, miksi en tee sitä sitä mikroaaltouunissa joka päivä. Siksi, kun siitä ei tule tule yhtä hyvää kuin hauduttamalla. Edes kattilassa pikaisesti keittämällä.

Keittojakin olen tehnyt paljon. Uusia ideoita saadakseni vakoilen valmiskeittojen ainesosia kaupoissa olevien pakkausten kyljistä. Tutkistelen keittojen ainesosia ja niitä soveltaen keittelen keittoja. Netistä ja keittokirjoista löytyviä reseptejä en tietenkään unohda.

Saattaa olla, että en saa kaikesta samanlaisia kuin valmisruuat, ja eikä tarvitsekaan. Hyviä puolia löytyy. Keitoissani ei ole yhtä paljon suolaa kuin valmisruuissa, ja ne ovat minunlaisiani.

Tänään tyydyin kaupasta ostamaani kanakeittoon, sillä se oli tarjouksessa. Punalaputettu keitto lähikaupassa maksoi hieman yli kaksi euroa. Ei yhtään huono valinta eikä huono hinta yhdelle aterialle, joka oli myös täyttävä.

Miksihän keitot lämmittävät enemmän kuin muu lämmin ruoka?

Talven riemuja lenkillä

Talven riemuja. Lumi on hieno juttu ja koululaiset mainioita kavereita. Kuvat Ulkoiluttajan.

Hyvinvointialue vai sittenkin Siun sote?

Toimittaja Sari Vanninen kirjoitti Karjalaisessa (19.1.) Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen (hv-alue) strategian valmistelusta. Artikkelista saa viitteitä siitä, mihin strategiassa keskitytään – terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon.

Ne ovat sinänsä vaativia ja tärkeitä toimialoja. Kuitenkin hv-alueen toiminnoista suuri osa näyttää jäävän valmistelun ulkopuolelle. Artikkelissa ei ole sanaakaan sosiaalipalveluista eikä pelastustoimesta. Unohtuvatko ne strategiassa, jäävätkö ne marginaalisiksi asioiksi?

Tämä unohtaminen ei ihmetyttäisi, koska toisena valmistelijana on Siun soten entinen toimitusjohtaja Ilkka Pirskanen. Hän ei ymmärrä eikä arvosta  sosiaalipalvelujen merkitystä sen kokemuksen perusteella, mikä minulla on Siun soten lastensuojelun sosiaalityöntekijänä.

Ennen aluevaaleja poliitikko toisensa jälkeen vakuutti, että muutoksia parempaan tulee. Tähän asti hv-alueen päätöksentekoa seuratessani olen miettinyt, toimitaanko hv-alueella vai sittenkin Siun sotessa.

Pelastustoimen osalta osaamiseni ei riitä kirjoittamaan tarkemmin. Sosiaalipalveluista olen erittäin huolissani. Jäävätkö esimerkiksi lapsiperheiden palvelut, mukaan lukien ennalta ehkäisevät ja  lastensuojelu, vammaispalvelut ja ikäihmisten sosiaalipalvelut sellaiseen asemaan, että hoidetaan ehkä joskus?

Tätä kirjoittaessani aluehallituksen ja tulevaisuuslautakunnan seminaarin tulokset eivät ole tiedossa. Toivon, että siellä on ollut joku järki-ihminen, joka ymmärtää myös sosiaalipalvelujen tärkeyden.

Luottamushenkilöt eivät ole välttämättä hv-alueen toimialojen asiantuntijoita. He voivat olla yhteydessä asiantuntijoihin, asiakastyötä tekeviin.

Toimittajat voivat olla enemmän vallan vahtikoria ja perätä asioita jo valmisteluvaiheessa. Sote ei ole terveydenhuolto vaan sosiaali- ja terveyspalvelut.

Ajotaidon ylläpitoa

Pääsin taas tänään pitämään ajotaitoani yllä vapaaehtoistoiminnan ansiosta. Olin tukihenkilönä Kiteellä yhdessä sovitteluasiassa.

Kun lähdin kotoani, oli valoisaa. Omalta kylätä alkaen tie oli kurjassa kunnossa. Onneksi ei koko matkaa. Kuten silloin ennen Kiteellä töissä ollessani tien kunto vaihtui kuin leikaten yhdessä kohdin.

Jos meillä oli sohjoisaa ja hiekoittamatonta sekä mutkissa että mäissä, niin sen jälkeen homma oli hoidossa. Oli aurattu ja oli hiekkaa. Viimeinen 20 kilometrin pätkä oli sulaa, sillä tie oli suolattu. Sillä pätkällä on ollut usein vakavia liikenneonnettomuuksia. Kyse ei ole Kuutostiestä.

Kotiinlähdön aika koitti pimeän jo laskeuduttua. Kiteellä sateli aika sankasti lunta. Tuskan hiki meinasi tulla otsalle, mutta kielsin sen. Tohmajärvellä sade loppui.

Loppumatka oli lumista, jäistä, uraista, nimismiehen kiharoita ja muuten vain pomppuista. Sain kuitenkin erittäin hyvää harjoittelua, ja auton pysymään tiellä. Ajotaitoni pääsi koetukselle, sillä kovin usein en enää ole joutunut tai päässyt vastaaviin tilanteisiin noin pitkän matkan ajan.

Teki hyvää. Tarkoitukseni kun on, että saan uusittua ajokorttini (sitten vuosien kuluttua), kun nykyinen menee vanhaksi.

Jälki...

Vaikka otsikkoni alkaa sanalla jälki, niin kyse ei ole koiran kanssa jäljestämisestä. Kyse on neljästä mieliohjelmastani, jotka ovat osa Yle TV 1:n aamua ja Areenassa omina osioinaan.

En ole niitä, jotka katsovat aamuisin televisiota. Jos Ylen aamun katsoisi suorana, siihen menisi useita tunteja. Minulle sopii Areena, ainakin näiden ohjelmien osalta.

Jälkipörssi tulee tiistaisin. Se kuten muutkin Jälki-ohjelmat ovat varttitunnin mittaisia. Jälkipörssi kertoo talouden asioista, ei pörssikursseista.

Keskiviikkoinen Jälkidigi vie digimaailman ihmeellisyyksiin. En ole tullut ajatelleeksikaan aina niita juttuja, joita se käsittelee.

Torstainen Jälkinäytös pureutuu kulttuuriin. Ehkä jo nimi kertookin sen. Perjantainen Jälkiviisaat puolestaan keskittyy politiikan ajankohtaisiin aiheisiin.

On mainiota kuulla asiantuntijoita ja heidän mielipiteitään, jotka myös eroavat toisistaan. Partsun ajattelumaailma laajenee, toivottavasti.

Hauskinta on, kun olen eri mieltä heidän kanssaan. Keskustelen ja väittelen heidän kanssaan, vaikka he eivät kuule minua.

Tämä koskee lähinnä Jälkiviisaita, koska muissa asioissa minulla ei ole pätkäätään osaamista. Toivon, etten jää niiden ohjelmien jälkeen omaan poterooni, vaan ajattelen laajemmin. Onko se mahdollista???

Sähköä ilmassa

Tänään tuli sähköä ilmaan tekstiviestin myötä. Pohjois-Karjalan sähkö viestitti alentavansa sähkön hintaa helmi-maaliskuussa 30 prosenttia.

Ensin en uskonut viestiä, vaan luulin sitä kalasteluviestiksi. Olihan siinä linkki jonnekin. Kun sitten kuulin alueuutisista, että yhtiö oli lähettänyt tiedotteen asiasta, uskoin. Minulle, Vihreän sähkön tilaajalle, se tarkoittaa noin kymmenen senttiä kilovattitunnilta halvempaa sähköä.

Jos yhtiö ei korota myöhemmin sähkönsiirtohintoja kompensoimaan tätä alennusta, niin olen tyytyväinen. Hallitushan ei ole kiinnittänyt huomiota siirtohintoihin laisinkaan. Saavat ilmeisesti olla korkeita.

Jäbän jorinat - Lenkiltä kotiin

Kävinpä taas kerran tunnin lenkillä Ulkoiluttajan kanssa. Minulla oli uudet vedonestovaljaat, mutta eivät ne minua paljoa pidätelleet. Eteenpäin piti päästä.

Hieman jännittää, milloin se Ulkoiluttaja hoksaa keinon pidätellä minua. Pysähtyy, lähtee takaisin tulosuuntaan tai jotain muuta. Silloin tiedän olevani koirakoulussa.

En minä mikään täysin tumpelo ole. Nahkamutsin ottaessa alla olevaa kuvaa pysähdyin, kun käskettiin. Enkä minä enää yrittänyt Ulkoiluttajan perään, kun se lähti kotiinsa. Katselin vain.

Huomasin muuten, että nahkamutsi ja Ulkoiluttaja olivat äimänkäkenä. Ja nahkamutsi vielä enemmän, kun minua ei tarvinnut sisälle houkutella.

Onnistui sittenkin

Tänään oli merkittävä päivä. Sillä oli rokotusten aika. Minua jännitti etukäteen, miten Jäbä saadaan autoon, koska se ei ole ollut innostunut autokyydistä.

Onneksi meillä on Ulkoiluttaja, joka jaksaa nostaa jäbäräistä. Minä ja hän olimme samaa mieltä, että pakko käyttää pientä pakkoa. Ei mtään lässytystä, jos meinataan joutua varatulle ajalle.

Ulkoiluttaja nosti Jäbän auto takaosaan ja antoi minulle taluttimen takapenkille. Pidin talutinta tiukalla, jotta Ulkoiluttaja saa takaluukun kiinni.

Jäbä stressaantui kyllä, mutta ei oksentanut. Tosin olin antanut aamuruoaksi vain ruokalusikallisen märkäruokaa. Näin se ressukka luuli saaneensa oikean aterian.

Levottomuus ja vilkkaus näkyivät vastaanotolla, vaikka Jäbä ja Ulkoiluttaja ennättivät tehdä pienen lenkin ennen rokotusta. Hienosti se jäbäräinen kuitenkin makasi tutkimuspöydällä (loppujen lopuksi) ja antoi tutkia sekä rokottaa.

Eläinlääkärin mukaan Jäbä ei ole liian lihava eikä liian laiha. Siis kunnossa sekin puoli.

Vaikka jännitin, miten hoituu 60 kilometrin edestakainen matka, niin se onnistui sittenkin. Yksin en olisi selvinnyt, kun en jaksa Jäbää nostella. Ulkoiluttaja on korvaamaton apu meille. Kiitos!

JK. Jäbä sai kyllä kunnon ruoka-annoksen myöhemmin, kuitenkin reippaasti ennen tavallista iltaruoka-aikaa. Muutoin se on makoillut ja välillä leikittänyt minua. Nyt (onneksi) suostui vielä käymään ulkona, niin ei tarvitse aamuyöstä nousta. Huomenna palaamme normaaliin ruokailurytmiin.

Alla Ulkoiluttajan ottama kuva todisteena siitä, että eläinlääkäriasemalla käytiin.

Ei mennyt ihan putkeen

Eilen ja tänään ei uunin lämmitys mennyt ihan putkeen. Kuuntelin huolimattomasti säätiedotuksia ja uskoin sään lämpenevän. Siksi pidin tulta uunissa eilen liian vähän aikaa. Ja tälle päivälle olin hakenut puita niukanlaisesti. Minne asti lämpö riittää normaalitasolla, on arvoitus.

Tänään hain puita huomiseksi reilusti. Lupasivat pakkasta toistakymmentä astetta, tänne meille.

Huomenna on hammaslääkäriin meno harmillisen huonoon aikaan. En voi jättää lämmitystä loppuiltapäivään, sillä koti viilenee aivan liikaa.

Ratkaisuksi keksin, että pistän kellon soimaan aamuseitsemältä. Näin ennätän pitää uunissa tulta sopivasti. Kotiintulo on sitten mukavaa, kun lämpö leviää luihin ja ytimiin. Toivottavasti. Ellei sitten pakkanen hellitä yllättäen ja talo ole kuuma kuin pätsi.

Ei se tiennyt, miksi tulin

Kävin tänään hammaslääkärissä. Tämänpäiväisen toiminnon piti olla jo lokakuussa, mutta hammaslääkäri priorisoi hampaan lohkeaman ensisijalle. Olin samaa mieltä.

Nyt piti olla hammaskiven poisto ja ientaskujen puhdistaminen. Jälkimmäistä toimintoa suuhygienisti ei voi tehdä siten kuin hammaslääkäri tekee. Se on minulle äärimmäisen tärkeä.

Kun astuin huoneeseen, hammaslääkäri totesi, että kyseessähän on tarkastus, onko reikiä. Järkytyin. Hän ei edes tiennyt, miksi tulin. Ei siitä ollut kyse. Kerroin, mistä olimme sopineet aiemmin.

Aikaa oli varattu liian vähän. Totesin, että toinen aika pitää saada mahdollisimman pian. Olinhan perunut suuhygienistin tälle kuulle varaamani ajan siksi, että nyt hoidetaan syvemmältä. Sen voi tehdä vain hammaslääkäri.

Minulta pääsi itku. Tällä kertaa hoidettiin yksi neljäsosa hampaistani.

Annoin topakkaa palutetta. Hammaslääkäri suhtautui hieman ylimielisesti. Älysi kuitenkin pahoitella tilannetta, kun olin lähdössä.

Sain ensi viikolle uuden ajan. Silloin (toivottavasti) hoidetaan loppu kolme neljäsosaa. 

Jos tämä hammaslääkäri ei olisi muuten hyvä eikä ottaisi vastaan lähimmässä mahdollisessa terveyskeskuksessa, olisin vaihtanut lääkäriä. Meille kaikille sattuu mokia.

Mukava yllätys

Nyt on liukkautta riittänyt. Pihatieni ja piha-alueeni ovat sen verran laajoja (eivät mitenkään valtavia), että pienillä hiekoitushiekkasäkeillä on turha kuvitella niitä saada hiekoitettua kunnolla ja kohtuuhinnalla.

Onneksi minulla on nastat, jotka voin panna kenkiini. Mutta ongelma on täällä käyvien ihmisten, harvojen tosin mutta ihmisten kuitenkin, turvallisuus. He eivät välttämättä huomaa ajatella pihan liukkautta.

Ollessani tänään asioilla päätin, että kotiin tultuani soittan "talkkari-Paulille". Pyytäisin, että hän kävisi hiekoittamassa alueen. Ei tarvinnut soittaa.

Hän olikin jo käynyt hoitamassa asian. Oli hiekoittanut myös rappuset, joten niissäkin pysyy pystyssä oudomikin kävijä.

Tämä oli mukava yllätys. Olen joskus aiemmin pyytänyt Paulilta hiekoittamista, mutta tarkemmin emme ole sopineet. Joka talvi sen jälkeen hän on kuitenkin käynyt hoitamassa pihani turvallisuutta juuri silloin, kun on tarvetta.

Kutsu

"Hei (etunimi ja sukunimi), hyvää iltaa, viestisi on aina hauska ja opettavainen, mutta emme ole ystäviä Facebookissa vain tällä sivulla Lähetin sinulle kaveripyynnön, mutta se ei mene läpi, lähetä minulle kaveripyyntö, anna olla ystäviä ja lisää minut tai lähetä minulle kaveripyyntö."

Yllä olevan kutsun, kaveripyynnön sain viime vuoden viimeisenä päivänä naamakirjassa. Kirjoitin sen sanalleen ja merkkeineen kuten minulle tuli, paitsi poistin omat oikeat nimeni ja korvasin sanoilla etunimi ja sukunimi.

Kutsu tuli suomalaisen nimen omaavalta mieheltä Pentti T.... Tai siis oikeasti nimimerkiltä. Jo tekstistä käy ilmi, että suomen kieltä ei hän hallitse. Teksti lienee kirjoitettu kääntäjäkoneen avulla. Valitettavasti samannimisiä löytyy naamakirjasta muutama.

Kävin katsomassa hänen seinänsä. Komeahko (?), harmaahiuksinen, noin viisikymppinen mies. Profiilissa on tytön kuva. Miehellä on oma yritys, toimialaa ei ole merkitty. Asuu nyt Cantonissa. On opiskellut Helsingin diakoniaopistossa ja Ohion yliopistossa. Kotoisin Länsi-Suomen läänistä Helsinkirannasta. Postauksissa on kuvia koirasta ja pienestä tytöstä, ei muuta.

Valitettavasti hän, tai paremminkin se ryhmä, joka tehtailee näitä kutsuja, lähetti viestin väärälle henkilölle. En ole ainakaan vielä höynäytettävissä. Ja toivottavasti en koskaan. Kysehän on härskistä rahastamisesta, taloudellisesta hyväksikäytöstä.

Kun tämän "Pentin" seinää katselin, minua suututti. Käyttää houkuttelussa hyväkseen pientä lasta, täysin viatonta ihmistä. Ja käyttää hyväkseen koiraa, viaton sekin. Kuvat on saatu todennäköisesti jollain tavalla varastamalla.

Sen lapsen kuvan nähtyäni mietin taas kerran, miksi vanhemmat, ja joskus muutkin, julkaisevat lasten kuvia sosiaalisessa mediassa. Ne voivat joutua todella pahoihin käsiin.

Niin, viestissä sanotaan, että olemme kavereita täällä. Se tarkoittaa sitä, että kommentoin K-markettien mainosta, mistä tämä herra minut nappasi. No jatkossa en kommentoi.