Haittasuomalaiset

Eräs puolue käyttää suuresta osasta maahanmuuttajia, ellei kaikista, nimitystä haittamaahanmuuttajat. Se pisti minut pohtimaan, onko olemassa haittasuomalaisia.

Ja onhan heitä, valitettavan paljon. He ovat ihmisiä, jotka eivät anna kaikille arvoa. Niitä, jotka ylenkatsovat muualta tulleita. Pitävät heitä eräänlaisina rikkaruohoina, jotka on kitkettävä pois.

Haittasuomalaisissa on muitakin heitä keskenään yhdistäviä piirteitä. Heille kaikenlainen erilaisuus on uhka, vaara. He haluavat joko eristää nämä erilaisuudet yhteiskunnastamme tai kieltävät heidän olemassaolonsa. Lyhyesti sanottuna syrjivät. 

Haittasuomalaiset pelkäävät ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuneisuus ei vastaa ”yleisiä” normejamme. Haittasuomalaiset pyrkivät syrjäyttämään marginaaliin, mieluiten kokonaan pois, ihmiset, joilla on jokin fyysinen vamma tai kehityshäiriö. Myös psyykkisistä ongelmista kärsivät ja monet työtä vailla olevat ovat syrjinnän kohteena.

Vahvimmin haittasuomalaiset kuitenkin katsovat kieroon maahanmuuttajia, jotka tarvitsevat apua, koska heidän terveytensä ja henkensä on uhattuna heidän kotimaassaan. Ei auteta, vaikka kuinka olisi tarvetta.

Eniten nämä haittasuomalaiset haittaavat Suomen mainetta. He aiheuttavat ikäviä tilanteita niin kotimaassamme kuin kansainvälisissä suhteissa. Häpeän haittasuomalaisia.

 

Tarja Partanen

Joensuu

Kauneutta, terveyttä ja rikoksia

Kauneutta, terveyttä ja rikoksia. Niistä on Partsun tuleva viikko tehty. Ja tietysti Jäbän kanssa touhuamista, lumitöitä ja muita kotitöitä.

Panostan kauneuteeni. Maanantaina on kampaaja, joka saa taas kerran siistiä hiukseni. PS-Teamsin Paula on paras!

Ja ne tervysasiat. On hoitajan tapaamisia ainakin kaksi kertaa. Jalkapohjaani tullut kovettuma teki sisäisen kudosnestevuodon, joka purkautui rakkona. Oli muuten kipeä, mutta olen hyvässä kunnossa sen suhteen.

Aiemmin kävin näyttämässä sitä "kelluketta" hoitajalle. Hän antoi jo hyvän avun, mutta ohjasi jalkaterapeutille. Ihan jo vaivaisenluuni vuoksi. Ennen en ollut kuullutkaan jalkaterapeuteista.

Kävin hänen vastaanotollaan eilen perjantaina. Hän hoiti jalkani vielä parempaan kuntoon. Rapsutti pois kovettuman ja tutki muutenkin jalkani. Halusi, että käyn omalla terveysasemallani hoitajan luona tarkistuttamassa sen. Ja antoi uuden ajan kontrollikäyntiä varten.

Tulevalla viikolla on hoitajalle kaksi aikaa, tiistaina ja torstaina. Lisäksi torstaina on käynti laboratoriokokeissa. Se vuositarkastus. Siitäkin kiitos. Ja keskiviikkona on vuorossa suuhgienistillä käynti.

Ja että rikoksia. Vapaaehtoistyöni vuoksi osallistun koulutuksiin ja seminaareihin. Torstaina on seksuaalirikoksen uhrin kohtaaminen. Etänä. Onneksi, ettei tarvitse lähteä minnekään.

Näin eläkeläisenä tuollainen määrä kalenterimerkintöjä melkein ahdistaa. Etenkin, kun menoista keskiviikon ja torstain ensimmäinen aika ovat "aikaisin". Suuhygienistille pitää nousta jo seitsemältä, laboratoriokokeisiin viimeistään puoli kahdeksalta.

Jos jollakulla on ongelmia täyttää vapaa-aikaansa, suosittelen jäämään eläkkeelle.

Topi sai uuden kodin

Saksanpaimenkoira Topi sai tänään uuden kodin. 

Kiitos teille kaikille, jotka yrititte löytää sille kodin! Nyt voi lopettaa etsinnän.

Valtteri saa tulla

Valtteri saa nyt tulla, jos on tullakseen. Nimittäin se lumipyry. Tosin sen yltäminen Pohjois-Karjalaan näyttää epätodennäköiseltä. Tarkistin sekä Ilmatieteenlaitoksen että Forecan sivuilta.

Koska sääennusteet eivät aina pidä paikkaansa, valmistauduin pahimpaan kaiken varalta. Putsasin takapihan oven edustan laajalti lapioimalla ja hakkaamalla tiivistyneen lumen pois. Pääsee Jäbä tarpeilleen. Etupihan puolella ei tätä huolta ole ainakaan nyt. Sen verran hyvin olen asiat siellä hoitanut.

Kävin hakemassa myös polttopuita niin, että ne riittävät kolmeksi päiväksi. Näin ei tarvitse kahlata puukassin kanssa lumessa, jos sitä tulee paljon. Ruokaa ja juomista on aina riittävästi, niin minulle kuin Jäbällekin.

Nyt pääsen nauttimaan lauantai-illasta ihan rauhassa. Musiikkia, kirjaa, hyvää televisio-ohjelmaa. Ja Jäbän kanssa touhuamista sisällä ja ulkona.

Että se on ihana

On pakko todeta, että Jäbä on ihana, vaikka onkin välillä riiviö, kuten pennun kuuluu olla. Palattuani tänään kotiin auton huollosta, minua odotti oikea ilopilleri. Se jaksoi makoilla haukkumatta (aiemmin se on haukkunut minut nähdessään) sisäkuistin ja eteisen välisen oven takana. Näki minut välioven ikkunasta.

Kun tulin sisäkuistilta sisemmälle, Jäbän häntä alkoi viuhtoa. Rapsuttelin sitä, jolloin sen pylly ja koko vartalo menivät mutkalle. Ajattelin, että taisin olla odotettu ihminen.

Päästin sen pihalle ja annoin sitten ruoan. Sen jälkeen se halusi seurustella, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan.

Kun minun piti vastata saapuvaan puheluun, näytin odota-merkin. Ja kuinka ollakaan. Ensimmäisen kerran sain puhua puhelun ilman, että Jäbä hyppi tai haukkui.

Koko tämä loppuiltapäivä ja ilta ovat olleet hienoa aikaa. Olemme löytäneet yhteisen kielen siitä, milloin on leikin ja riehumisen aika ja milloin on vain maltettava.

Tämä oli tämä päivä. Huomenna voi olla toisin. Tärkeintä on, että menemme Jäbän kanssa hyvään suuntaan. On se vaan niin ihana.!

Kehtuutti, mutta kannatti

Kun tulin tänään kotiin auton huollosta (joka osoittautui huomattavasti isommaksi ja kalliimmaksi korjaukseksi jonkin ajan päästä), kehtuutti kovin kolata rappuset puhtaiksi. 

Rappuset ovat yli kolmen kolan levyiset. Niitä on vain kolme. Ja sitten lisäksi se kuistin ylätasanne.

Onneksi ymmärsin, että kannataa hoitaa homma pois alta. Ei olllut kauaa vievä juttu jalan kenkkuilusta huolimatta.

Kehtuutti, mutta kannatti. Näin jälkikäteen voin todeta tyytyväisenä. Pieni asia, iso mielihyvä.

Raha ratkaisee

Me kaikki tiedämme, että raha ratkaisee, ainakin hyvin usein, vaikkemme sitä haluaisi. Minäkin sain kokea sen, ja hyvin ikävällä tavalla, asiassa, jossa rahan ei pitäisi ratkaista. Ystäsyyssuhteessa.

Ennen kuin jatkan, täsmennän tapahtumapaikkakuntia, jottei synny väärinkäsityksiä. Ne ovat Joensuu (minun asuinpaikkani) ja Hämeenlinna (toisen osapuolen työpaikkakunta).

Eräs ystäväni joutui syyttä suotta työnantajansa hampaisiin. Häntä kohdeltiin erittäin huonosti. Kävimme varmaankin vuoden verran, jos emme pidempään, keskusteluja hänen tilanteestaan. Toimin hänen tukihenkilönään ja kerroin näkemyksiäni asioista, joista olin saanut kokemusta niin luottamusmiehenä kuin yleensä elämän varrella.

Eräässä Teams-palaverissa ystäväni esihenkilö väitti minun olleen häntä kohtaan aggressiivinen. Perusteetta. Kyse oli mielestäni kunniainloukkauksesta, koska palaveriin osallistui iso joukko minulle tuntemattomia ihmisiä. Olin tekemässä tutkintapyyntöä. Ystäväni pyysi minua odottamaan, jotta hänen asiansa selviäisi.

Lopulta, kun ystäväni irtisanottiin, tein tutkintapyynnön. Ennen tätä olin yhteydessä asianajajaan, joka kertomani ja asiakirjojen perusteella totesi, että kyse on kunnianloukkauksesta.

Ystäväni oli koko ajan tietoinen aikeestani. Kun eilen keskiviikkona olin lähettänyt postia poliisille, pistin viestin siitä ystävälleni.

Olin tukehtua saatuani häneltä vastauksen. Hän pyysi minua perumaan ilmoituksen ja tekemään sen vasta sitten, kun hän on päässyt sopimukseen entisen työnantajansa kanssa. Hänen mukaansa kyse on kymmenistä tuhansista euroista.

Siis mitä! Minun pitäisi vetää tutkintapyyntöni pois ja näyttäytyä epäluotettavassa valossa, jotta hän saisi kymmeniä tuhansia. Minä en saisi hakea oikeutta itselleni ennen kuin hän on varmistanut isot summat itselleen.

Nämä kaksi asiaa ovat aivan erilliset. Minusta nyt entinen ystäväni on oikeutettu suuriin korvauksiin, koska häntä kohdeltiin epäasiallisesti ja irtisanominen oli laiton. Mutta ei minun pidä "uhrata" kunniaani ja oikeuksiani sen vuoksi. 

Voin vain kuvitella poliisin ilmeen, kun ensin Partsu tekee tutkintapyynnön, peruu sen ja tekee uudestaan. Ei taitaisi asiani menestyä enää.

Minusta oli pöyristyttävää, että vuodesta 1996 saakka ystävänäni ollut ihminen kehtasi pyytää perumaan tutkintapyynnön. Rahanahneus rikkoi ystävyytemme. Hänen pitäisi saada oikeutta ja korvauksia, mutta minä en saisi tehdä mitään itseni hyväksi!

Tulossa huomenna torstaina 27.1.2021

Julkaisen huomenna torstaina tekstin 'Rahassa ystävä punnitaan?' tai 'Raha ratkaisee (ystävyydenkin)?'Mietin vielä otsikkoa. Siis lukemisiin! 

Minkä kirjan ottaisit mukaan?

Otsikon kysymys 'Minkä kirjan ottaisit mukaan' nousi mieleeni, kun eilen maanantaina alkoi kansanedustaja Päivi Räsästä koskeva oikeudenkäynti kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Räsäsellä oli mukanaan raamattu. En ole varma, mitä hän sillä halusi viestiä. Kirjoja piti mukanaan myös syytteen saanut Valtion tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari oikeudenkäsittelyissä. Punaista kirjaa, runoja, muuta kaunokirjallisuutta.

Minkä kirjan sinä ottaisit mukaan, jos joutuisit oikeuteen syytettynä tai olisit asianomistajana? Oletko koskaan miettinyt sitä? Minä en miettinyt ennen Yli-Viikaria ja Räsästä. Nyt olen miettinyt.

En ottaisi yhtään kirjaa mukaani. Ottaisin asianajajan, jolla olisi tarvittavat lainopilliset kirjat mukanaan. Tai joka olisi etsinyt tarvittavat argumentit ennen oikeudenistuntoa, jotta hän tietäisi, mistä puhuu ja mihin nojautuu perusteluissaan.

Jos olisi kuitenkin pakko ottaa mukaan jokin kirja, niin valitsisin sellaisen, joka olisi siihen hetkeen sopiva. Liekö sellaista! Oikeudenistunnoissa tulkkina ja vapaaehtoisena tukihenkilönä olleena en keksi hetkeä, jolloin kirjaan ennättäisi syventyä.

Kerran olin asianomistajana, kun minuun kohdistui tappouhkauksia. Silloinkaan ei mieleeni tullut lueskella yhtään mitään. Halusin keskittyä itse asiaan.

Kiitos

Kiitos kaikille aluevaaleissa minua äänestäneille ja/tai vaalityötä hyväkseni tehneille. 75 ääntä ei riittänyt valintaan. Se on kuitenkun melkein nelinkertainen siihen verrattuna, mitä arvioin ennen vaaleja.

En kuitenkaan ole harmissani. Olin ehdokkaana päivän politiikan ulkopuolelta. Muutkaan samalla tavalla ehdokkaina olleet eivät tulleet valituiksi.

Poliittisissa vaaleissa pitäisi olla mukana politiikassa. Tai olla julkkis kuten esimerkiksi missi, muskelimies tai jotain muuta vastaavaa. BB-sarjaan osallistuminenkin voisi olla "suositus" joillekin. Ei kiitos, sanon minä.

En aio jäädä laakereilleni lepäämään. Osallistun edelleen yhteiskunnalliseen keskusteluun niin lehdissä kuin omassa blogissani.

Eräs ystäväni yllytti minua hakemaan Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtajan paikkaa, kun (ei jos) se tulee avoimeksi. Enkä ole tullut hulluksi. Mottonihan on, että aina hauskaa olla pittää. Jos ei muilla, niin ainakin minulla. 😂

Mikäli paikkaa ei jostain syystä panna avoimeen hakuun, maakunnasta lähtee ainakin yksi valitus hallinto-oikeuteen. Ja uskon, etten ole ainoa!

Johtajan paikka avoimeen hakuun

Sosiaali- ja terveysministeriö on ilmaissut kantansa hyvinvointialueiden johtajien valinnasta. Sen mielestä paikat on laitettava avoimeen hakuun, myös Pohjois-Karjalassa.

Minusta olisi perin kummallista, että meillä johtaja siirrettäisiin suoraan Siun sotesta. Kyse on uudesta organisaatiosta, joka tarvitsee uudenlaista johtamista. Demokraattisesti valitut valtuutetut tekevät päätöksen.

Siun soten lakimies Sakari Kela ja muutosjohtaja Elina Felin ottivat asiaan kantaa Karjalaisessa (23.1.). Felin ei edes aio esittää johtajan paikan laittamista hakuun. Käsittääkseni hänen tehtävänään on kuitenkin tuoda esiin mahdollisia muutoksia, erilaisia vaihtoehtoja. Nyt hän vain siirtää vanhaa uuteen organisaatioon.

Nyt vaikuttaa siltä, että Siun soten valmistelema uusi organisaatio ei tuo muutosta olemassa olevaan. En ole missään vaiheessa huomannut, että Felin esittelisi vaihtoehtoja. Sellaista on hänen muutosjohtamisensa.

Ehkäpä muutos-sana ei ole hänelle auennut täysin. Ehkäpä muutos tarkoittaa hänelle organisaation nimen muuttamista, ei muuta.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtajan paikka tulee panna avoimeen hakuun. Me ansaitsemme ainakin mahdollisuuden uudenlaiseen johtamiseen. Suomesta löytyy hyviä johtajia, joilla on myös sote- ja pelastusalan asiaosaamista. Sitä tarvitaan nyt!

Kepu kävi kimppuuni

Olipa raju lähikaupassa käynti eilen. En meinannut päästä kulkemaan ovista, kun kepulaiset olivat vallanneet molempien ovien läheisyyden.

Kyllä, vaalikampanjaa saa tehdä sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Eilen ongelmana oli se, että PKO, jonka kaupassa kävin, on kieltänyt kaikenlaisen kampanjoinnin sisällä ja parkkipaikalla. Minä jouduin "uhriksi" molemmissa.

Paikalla ollut piirin puheenjotaja väitti heidän saaneen luvan "kauppiaalta". S-ryhmässä ei ole kauppiaita, on myymäläpäälliköitä. Vaite tosin osoittautui valheeksi. Myymäläpäällikkö oli vapaapäivällä.

Minähän en jäänyt toimettomaksi. Yritän muistaa pitää puhelinta aina mukana. Nyt se oli taskussa. Otin kuvia kampanjoinnista, soitin PKO:n viestintäjohtajalle ja lähetin kuvat hänelle. Pian tuli vastausviesti, että kaupan henkilökunta on lopettanut tapahtuman pitämisen.

Jaksoin antaa palautetta myös piirin toiminnanjohtajalle ja puheenjohtajalle. "Asia käsitellään" oli kummankin vastaus. 

"Parasta" kampanjoinnissa oli, että kylämme herra valtioneuvos, pitkäaikainen kansanedustaja ja kunnallispoliitikko, osallistui kampanjointiin. Mies, joka on muuten väistellyt vastauksia koko poliittisen uransa ajan. 

Surullista on, että hän ei entisenä kansanedustajana ymmärrä, mitä ohjeet, säännöt ja kiellot tarkoittavat.

En muuten pitänyt yhtään siitä, että kepu kävi kimppuuni. Ovat vajonneet persujen tasolle!

Nastat ne olla pitää

Nastoista on puhuttu niin kauan kuin olen ollut täysi-ikäinen, tai ainakin melkein. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on käyty yhä kiihkeämpää keskustelua nastojen ja kitkojen välillä.

Se on aivan turhaa, sillä yhtä oikeaa totuutta ei ole. Jossain päin maata nastat ovat paremmat, jossain kitkat riittävät. Minulle käyvät vain ja ainoastaan nastat.

Jokaikinen talvi nastat ovat osoittaneet tarpeellisuutensa. Jos minulla olisivat autossa vain kitkat, niin monta kertaa olisi kotiin pääsy estynyt. Sen verran jyrkkä ja liukas ylämäki on noin kilometri ennen kotiani. Ja välillä turhan luminen. Eikä alaskaan meno olisi kitkoilla turvallista.

Odotan jännityksellä, milloin "sota" nastakengistä ja kitkakengistä alkaa. En tosin ole vielä kuullut kitkakengistä, mutta jospa nyt kirjoitukseni myötä joku nekin keksii. Tai onhan ne voitu jo keksiä, mutta minä en ole vielä kuullut.

Tänään molemmat nastat, autossa ja kenkien alla, olivat enemmän kuin tarpeen. Sataneen lumen alla oli aika jäistä. Etupihan ulkokuistin puhdistaminen lumesta ilman kenkiin kiinnitettäviä nastoja ei olisi onnistunut. Muutoin minusta olisi voinut tulla akrobaattiluistelija.

Eivätkä ne auton nastat haitanneet, kun lähdin käymään lähikaupassa. Oma piha ja pikkutie oli aurattu. Ongelma syntyi, kun piti päästä kotitieltä isolle tielle. Ison tien auraus oli tehnyt isohkon vallin risteykseen.

Auto jumitti. Eteenpäin, taaksepäin, eteenpäin ja ... Pyörät sutivat. Isolla tiellä ajeli autoja, joten vauhtia en voinut ottaa. Kun tuli sopiva rako, pistin hieman lisää kaasua ja valitsin uuden "uran" sohjossa. Pääsin isolle tielle.

Sen verran minulla on kokemusta kitkoista, että en olisi päässyt minnekään ilman työntö- tai vetoapua. 

Vähän jännitti takaisin tulo. Ei ollut mitään ongelmaa. Olihan pihatien risteyksessä jo valmis reitti autolle.

Partsu liputtaa nastojen puolesta! Ne ne olla pitää!

Pitäisikö vaatia kaikkea?

Eräs ystäväni välitti minulle erään porilaisen (nais)ehdokkaan aluevaali-ilmoituksen. Ilmoituksessa ehdokas vaatii kuukautisia kaikille.

Pitäisikö minunkin? Paljastan nyt teille yhden asian. Olen menettänyt kuukautiseni. Miten voisin luvata ne kaikille?

Miten voisin luvata ne miehille, vauvoille, muille pienille lapsille tai muille noin ikäisilleni ja vanhemmille naisille, joiden hormonituotanto on päättänyt lopettaa kuukautiset? Tai voisinko vaatia ja luvata jotain muuta yhtä hervotonta?

Jos joku teistä osaa vastata, otan vinkin mielelläni vastaan. Näin aluevaalien viimemetreillä alan ajaa sitä(kin) asiaa.

Järjetöntä terveyttä hengittämättä

Vastineena erään puolueen joidenkin ehdokkaiden aluevaalilauseelle otan käyttöön Ystäväni Päivikin ehdotuksen:

Järjetöntä terveyttä hengittämättä!

Lasten aluevaalit

Pohjois-Karjalassa Siun sote on keksinyt oivan antaa demokratiakasvatusta lapsille järjestämällä lasten aluevaalit. Siihen se on tarvinnut varhaiskasvatuksen tukea, ja saanut sitä.

Lapset pääsevät tutustumaan oman äänen antamiseen mukavalla tavalla. He tutustuvat ensin ehdokkaisiin ja sitten päättävät suosikkinsa. Äänestys päättyy sunnuntaina.

Yle Joensuu uutisoi asiasta tänään keskiviikkona 19.1.2022. Se kävi juttelemassa ehdokkaista lasten kanssa Hukanhaudan eskarissa.

Ehdokkaat ovat: Killi Karjalanpiirakka, Kaapo Kalakukko, Salli Sultsina ja Saska Savumuikku. Hukanhaudalla ääniä saivat Saska Savumuikku ja Killi Karjalanpiirakka.

Saskan puolesta äänensä antanut totesi perusteluna, että Saska haluaa luonnon olevan puhdas. Killin kannattajat puolestaan tykkäsivät, kun Killillä on juustoa ja voita. Se on siis tuttu juttu.

Kun lapsilta kysyttiin, miten he uskoisivat saavansa ääniä itselleen, eräs tyttö totesi jokseenkin näin: Jos järjestää hyvää, että tulee hyvä mieli.

Toivottavasti ainakin näistä lapsista tulee aktiivisia yhteiskunnan vaikuttajia. Ei kyllä haittaisi, mikäli heitä vanhemmatkin lapset huomaisivat, mitä mahdollisuuksia heillä on vaikuttaa omaan elämään ja ympäristöön!

OKKM

Ihmettelette varmaan, mikä kumman lyhenne tuossa otsikossa on. OKKM. Neljä sanaa lyhennettynä neljään kirjaimeen.

Se tarkoittaa: osa kunniasta kuulu minulle.

Mistä kunniasta? Ei hienosta keksinnöstä, ei palveluiden saamiseksi yhdenvertaisiksi, ei joukkueurheilusuorituksesta.

Kyse on siitä, että alamme löytää Jäbän kanssa entistä paremmin yhteisen sävelen toiminnassamme. Hyppiminen, näykkiminen ja haukkuminen vähenevät koko ajan. Ja minun kiljahteluni, kun minuun koskee. Nyt ei koske niin usein.

Jäbä kasvaa ja viisastuu koko ajan. Onnekseni minä en kasva, mutta viisastun. Koska Jäbän kanssa keinot, jotka toimivat aiemmilla koirillani, eivät kaikki toimi, niin on ollut pakko löytää uusia.

Olemme siis edistyneet, mutta osa kunnaista kuuluu minulle. Ja osa Jäbälle.

Naapuriavulla on suuri merkitys

Jouduin taas kerran toteamaan, että naapuriavulla on suuri merkitys. Vielä alkuviikosta luulin, että minulla on toisessa jalkapohjassa kovettuma. mahoito ei auttanut. Tänään totesin, että kyse on jostain muusta. Mistä, sitä en tiedä.

Kävely on ollut vaivalloista. Kun en pysty tukeutumaan siihen jalkaan, niin tasapainokaan ei oikein toimi. Jos vielä pitäisi kanniskella jotain, niin se veisi jalat alta varmasti.

Rohkaisin mieleni ja soitin naapurin Juhanille. Pyysin häntä tuomaan polttopuita puuvarastostani. Ja Juhanihan toi, roimat kolme kassillista. Riittävät useaksi päiväksi, jos ei tule kovia pakkasia.

Kiitos naapuri, taas kerran! Toivottavasti pääsen maanantaina lääkäriin ja saan avun. Ja sitten pääsen taas puuhastelemaan normaalisti.

Jopa sanomalehti Karjalainenkin taipuu

Kun aluevaaleista alettiin puhua, maakuntalehtemme Karjalainen julisti käyttävänsä vain ja ainoastaan ilmaisua maakuntavaalit. Se kuulosti silloin ja kuulostaa edelleen idioottimaiselta. Emme valitse edustajia maakuntaliittoon vaan tulevan hyvinvointialueen valtuustoon.

Pakko myöntää, että viime aikoina minua on hymyilyttänyt. Karjalainen on alkanut käyttää suvereenisti aluevaalit-ilmaisua. Järjestihän lehti aluevaalipaneelinkin (ei maakuntavaalipaneelia), jota vetivät päätoimittaja Pasi Koivumaa ja toimituspäällikkö Jyrki Utriainen.

Niin sitä Karjalainenkin taipuu, tosiasioiden edessä!

Jäbän jorinat - Olen nopea oppimaan

Kuuntelin tänään salaa emäntäni puhelinkeskustelua oven takana. Se onneton ei tiedä, että minä tiedän, milloin kannattaa kuunnella sen keskusteluja. Vaikka salaa.

Oven takana se jutteli Savonlinnan suuntaan. Kertoi, että minä olen nopea oppimaan. Vaikka joitakin asioita pitää toistaa ja toistaa, niin ei kaikkea.

Olen ylpeä itsestäni. Emäntä kertoi minun oppineen yhden asian kertaheitolla. Arvaatteko mikä se on! Ette varmaan.

Sehän on kerjääminen. Vain yhden kerran emäntä antoi minulle herkullisen puruluun, kun tulin takapihalta, ja se oli siinä. Opin, että pitää kerjätä aina, kun tulen sisälle. Tai kun emäntä tulee sisälle.Tai kun me tulemme yhdessä sisälle.

Yritykseni on hyvä. Valitettavasti se aina tuota tulosta. Emäntä oppi minua nopeammin, että kaikkeen sen ei tarvitse suostua. Harmillista!!! Taitaa se sittenkin olla pomo. Vai onko sittenkään?

 

Käytin äänioikeuttani

Käytin tänään äänioikeuttani. Siis äänioikeutta. En täyttänyt kansalaisvelvollisuutta. Miksi? Äänioikeus ei ole välttämättä itsestään selvää. Suomessakaan se ei ole ollut aina itsestäänselvyys, vaan sen puolesta on pitänyt tehdä töitä, taistella, vakuuttaa eri tahoja.

Koska kyse on oikeudesta, ei velvollisuudesta, haluan käyttää oikeuttani aina, kun se mahdollisuus tulee eteen. Äänestäminen ei ole turhaa!

"Partanen läpi vaikka väkisin"

 "Partanen läpi vaikka väkisin", totesi eräs kannattajani tänään, keskustelimme puhelimitse edessä olevista ensimmäisistä aluevaaleista.

Sosiaalipalvelut paremmin esiin

Olen pitkään ihmetellyt, miksi tiedotusvälineet eivät kerro paremmin sosiaalipalveluista ja niiden merkityksestä aluevaaleissa. Ne ovat kuitenkin merkittävä osa sote-palveluita tulevilla hyvinvointialueilla.

Onko niin, että toimittajat tietoisesti vaikenevat sosiaalipalveluista vai eivätkö he tiedä niistä riittävästi voidakseen kertoa? Tosin toimittajien ammattitaidolla pitäisi osata ottaa selvää.

Lähes poikkeuksetta, kun puhutaan sote-palveluista, keskiöön nostetaan terveydenhuollon palvelut. Ne ovat tärkeitä, mutta yhteiskunnassa on muitakin aspekteja kuin terveydenhuolto. Sosiaalipalvelut ovat erittäin monimuotoiset ja -tasoiset, joissa tarvitaan vahvaa ammattitaitoa ja -osaamista.

Tulevien hyvinvointialueiden valtuutettujen pitää tutustua huolellisesti sote- ja pelastuspalveluihin ja niihin vaatimuksiin, joita palvelujen tuottaminen edellyttää. Vain tällä tavalla ne voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa tasavertaisesti, ja niistä tiedottaminen onnistuu paremmin.

Tiedottaminen ei voi jäädä yhtä kapea-alaiseksi kuin nyt Siun soten aikana, jolloin sosiaalipalvelut ovat olleet toisarvoisessa asemassa..

Toivon tiedotusvälineiden paneutuvan paremmin sosiaalipalveluihin. Näin lehdistön, radion ja television tiedottaminen on monipuolisempaa, ja se mahdollistaa asiantuntevamman tiedon jakamisen. Samalla ne palvelevat alueen asiakkaita löytämään nopeammin oikean tahon, josta saa apua.

Haastan myös kaikki sosiaalialan työntekijät ja etujärjestön tuomaan enemmän ja aktiivisemmin tietoa toimialastaan.

 

Töitä on tehty

Töitä on tehty Jäbän kanssa. Hieno se on ja oppivainen, vaikka hiomista riittää. Tänään sain sen yllätyksekseni väsähtämään oikein kunnolla. Leikittiin hae- ja etsileikkiä. Oli mukana kuin mikä. Ja minä olin ovela. Tämän leikin myötä sain osoitettua, että ei hypitä päälle. Koska ikävät jalkani ovat usein esteenä monille asioille, niin tämän leikin/koulutuksen sain hoidettua istualtani. Siinä oli helppoa kumartua alas, jotta jäbäräinen ei pääse hyppimään korkealle yrityksestä huolimatta. Vielä on pitkä matka maaliin, mutta onhan Jäbä vasta reilut neljä kuukautta. Kaikkea ei tarvitsekaan vielä osata. Katsotaan, miten on vuoden kuluttua. Toivottavasti toisin. On se Jäbä vaan niin hauska ja ihana riiviö. 

Sosiaalityön uraverkostosta poimittua

Olemme kollegoiden kesken huomanneet, ettei kovinkaan moni aluevaaliehdokas puhu sosiaalipalveluista. Tulevissa valtuustoissa tullaan kuitenkin päättämään muustakin kuin julkisesta terveydenhuollosta.

Ammattilaisina tiedämme, että sosiaalipalveluista voi olla haastava puhua, jos niitä ei tunne työnsä tai omien kokemusten kautta. Niinpä keräsimme yhdessä ehdokkaille ja äänestäjille muistilistan:

Sosiaalihuolto on työvoiman määrällä tarkasteltuna teollisuuden jälkeen maamme toiseksi suurin elinkeinoala.

SO on tavallisen arjen turvaamiseen kehitettyjä palveluja.

SO on ennaltaehkäisevää palvelua, jotta terveydenhuollon palveluiden tarve vähenisi.

SO on jatkumo, jotta terveydenhuollossa saadut tulokset säilyisivät kotona.

SO on akuutteja kriisejä, ihmiselämän nurjia puolia ja alamäkiä, joihin ei voi varautua.

SO on ihmissuhteiden ylläpysymisen ja sujuvoittamisen turvaamista.

SO on arjen muutostyötä, jossa asiakkaan kanssa yhdessä mietitään parhaita ratkaisuja tulevaan.

Äkillinen sairastuminen tai esimerkiksi työpaikan menetys voi suistaa elämäntilanteen raiteiltaan. Taloudelliseen tilanteeseen tai jaksamiseen saatetaan tarvita hetkellisesti tai pidempiaikaisesti apua. Ongelmien kasaantuessa sosiaalipalveluiden rooli korostuu.

Lapsella tai nuorella saattaa olla vaikeuksia koulussa, esimerkiksi masennuksen vuoksi, jonka johdosta tarvitaan koulukuraattorin psykososiaalista tukea. Sosiaalihuollon ammattilaiset auttavat lisäksi etuuksien ja kuntoutuksen hakemisessa.

Iäkäs ei enää välttämättä pärjää kotona. Heillä on ateriapalvelu, turvarannekkeet jne., mutta ilman ulkopuolista apua he eivät selviä lääkkeiden ottamisesta tai toimitetun aterian syömisestä. Kotihoidon henkilökunta työskentelee ikäihmisten kanssa ja tukee kotona asumista niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Hyvinvointialueiden tehtävänä on siis sosiaalisten ongelmien ehkäisy, sosiaalisen turvallisuuden ylläpitäminen sekä ihmisten omatoimisuuden tukeminen. Sosiaalipalvelut ovat keskeinen hyvinvointipalvelujen kokonaisuus. Siksi me sosiaalihuollon ammattilaiset haastamme jokaisen aluevaaliehdokkaan vastaamaan kysymyksiin:

Millainen rooli sosiaalipalveluilla on tulevalla hyvinvointialueella?

Koulutanko koiraani?

Tässä päivänä muutamana hämmenyin keskustellessani erään tuttavani kanssa. Kerroin hänelle haasteista, joita olen kohdannut Jäbän kouluttamisessa. Hän totesi, että ehkä olisi aika aloittaa koulutus.

Olin suorastaan äimän käkenä. Minähän juuri kerroin, että olen kouluttanut Jäbää siitä päivästä alkaen, kun se muutti meille kotiin, ja kouluttamisessa on ilmennyt haasteita. Jäbä on aivan erilainen kultainennoutaja kuin aiemmat kuusi kultsiani.

Ja sitä paitsi. Reilun neljän kuukauden ikäinen pentu ei voi toimia kuin täysin koulutettu aikuinen koira! Minusta alkoi tuntua, että en rohkene enää puhua haasteista Jäbän kouluttamisessa. Etenkään, jos asia käännetään niin, että "makaan laakereillani" kouluttamisen suhteen. Täytyy myöntää, loukkaanuin hieman.

Jäbällä on jo paljon osaamista, tottelemista, taitoja, ymmärtämistä. On vain asioita, jotka vaativat hiomista - muun muassa hyppimisen ja näykkimisen sekä turhan haukkumisen pois opettamista.

Koiran kouluttamisessahan ei ole kyse vain koirasta, vaan myös omistajan itsensä kouluttamisesta, omistajan oppimisesta. Pitää vain etsiä oikeat tavat, joilla ihminen-koira-parivaljakko oppii toimimaan oikein, sopivasti, jotta yhteiselo toimii. Minä ja Jäbä etsimme näitä keinoja - yhdessä.

Jäbän jorinat - Outo emäntä

Olen asunut tässä kodissani reilun kaksi kuukautta. Luulin pääseväni aivan muihin oloihin kuin missä nyt olen.

Odotin, että kodin nahkaystäväni olisi kanssani 24/7 tuntia. Siis ihan aktiivisesti ja aina läsnä. Mutta ei! Hän, siis emäntäni on outo.

Se kyllä leikkii kanssani ja huolehtii minusta. Mutta mutta. Välistä se käy jossain muualla ilman minua. Sanoo  käyvänsä kaupassa tai hakemassa postin tai hoitamassa sitä ja tätä.

Kaikkein kamalinta on, kun se on kotona eikä ole kanssani!!! Se saattaa syödä ja samalla lukea lehteä. Pthyi! Eikä leiki kanssani, vaikka kuinka houkuttelen.

Sitten sillä on joskus tapana istua tilassa, jota se kutsuu työhuoneeksi. Se tuijottaa jotain televisiota pienempää ruutua ja kuuntelee tai tai kirjoittaa.

Enkö minä muka ole tärkeämpi? Kaiken maailman palaverit, seminaarit ja koulutukset netissä saisivat jäädä unholaan, kun minä olen olemassa.

Minulla on kyllä salainen ase. Kun oikein ketuttaa, alan haukkua. Silloin emännän pakko nähdä ja kuulla minut. Tai niin luulin. Se vain siirtää minut muualle ja sulkee oven. Näin jään puruluun kanssa kahden. Oi, oi. Auttakaa!

Tänään juksasin sitä. Kun sillä alkoi jokin jutustelutuokio netissä (mikä se sitten lieneekin), niin minä olin kiltisti, hiljaa. En hyökkäillyt, en purrut. Makasin vain työhuoneen pöytätason alla, eikä emäntä ajanut minu pois. En minä muuten, mutta nukutti niin vietävästi.

Ja eikös emäntä mennyt lankaan. Se oikein kehui minua siinä jutustelutuokiossaan. Päätin kuitenkin osallistua hieman siihen. Aloin hieman metelöidä, jotta ne muut eivät luulisi minun olevan aivan nössö. No, kuitenkin ihan sivistyneesti.

 

Partsun salainen ase

Nyt minulla on salainen ase kovasti näykkivää ja päälle hyppivää koiraa vastaan. En keksinyt sitä itse, vaan sain sen kaveriltani naamakirjassa. Kiitos Petra!

Suihkepulloon etikka-vesi-liuosta. Sitä kaverini perhe oli kokeillut toiseen koiristaan. 

Yllytyshupsuna päätin kokeilla. Aiemmat kokeiluni käsieni siveleminen etikalla ja sitten etikka-valkopippuritahnalla eivät tehonneet. Jäbä vain nuoli käteni puhtaaksi. Jospa tämä toimisi.

Ja toimiihan tämä. Lisä"pelotteena" on pullon väri: kirka keltainen, korkki ja sumutin valkoiset. Jäbä huomaa selvästi, että "vihollinen" on läsnä, kun pullo on näkyvillä.

En aio pitää sitä näkyvillä koko ajan, ettei käy siten, että Jäbä ei tule luokseni laisinkaan. Kunhan ei hypi ja pure, se riittää minulle. Vaikka se on sille leikkiä, mutta se on jo iso ja saa minut kaadettua helposti, jos yllättää. Ajan saatossa, ehkä jo piankin, pullo saa ryhtyä toisiin tehtäviin, vaikkapa kukkien lehtien kostuttamiseen.

Purentajäljista muutama on sellainen, että olisin halunnut käydä näyttämässä terveysasemalla. Jos tarvitaan vaikka antibioottia. Soittaessani puhelu ohjautui Tuupovaaraan oman terveysasemani ollessa joululomilla. Sieltä todettiin, että koiran puremia ei tikata. Antibioottiasiaani ei ei edes kuunneltu.

Jäykkäkouristusrokote on minulla voimassa kesän loppuun. Olisi muuten voimassa vielä kymmenen vuotta, mutta se ikä, se ikä. Yli 65-vuotiaille suositellaan rokotteen ottamista kymmenen vuoden välein, ja aika umpeutuu tänä vuonna, kun täytän 65 vuotta. Saan rokotteen loppukesästä, alkusyksystä. Tämä passaa minulle oikein hyvin. Vaikka Jäbä ei enää pitäisikään minua puruluuna, vahinkoja voi sattua.

Hyvinvointialueen lautakunnista ja johtajasta

Muutin mielipidettäni Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen lautakunnista. Niitä tarvitaan, jotta viranhaltijat ja pieni poliittinen ryhmä eivät pääse keskenään päättämään asioista. Lautakunnat lisäävät demokratiaa. Lautakunnat eivät myöskään välttämättä lisää kuluja Siun soteen verrattuna. Siun sotessa on toiminut valiokuntia, joiden jäsenille on maksettu kokouspalkkioita. Käytännössä hallitus on tehnyt päätökset, koska valtuutetut eivät ole päässeet vaikuttamaan asioiden valmisteluun.

 

Muutin mielipidettäni, koska sain asialle enemmän kuin hyvät perustelut!

 

Hyvinvointialueen johtajan paikka tulee panna yleiseen hakuun. Siun soten toimitusjohtajaa ei voi suoraan siirtää johtajaksi. Sen verran epäluottamusta häntä kohtaan on näiden vuosien varrella ollut.

 

No nyt se sitten tapahtui

No nyt se sitten tapahtui. Toissapäivänä. Jäbä kuuroutui, ainakin osittain, tai ehkä vain valikoivasti.

Puuhastelin etupihalla ja Jäbä juosta vilisteli sinne ja tänne. Välillä se katsoi minua kuin kysyvästi. Kutsuin sen luolseni, se tuli ja sai herkkupalan.

Naapurin poika, tai siis itse asiassa nuori mies, oli tullut vanhempiensa luokse lomalle ulkomailta. Kun Jäbä huomasi hänet ja aikoi "ottaa hatkat". Tuli kuitenkin kutsusta takaisin.

Näin onnistuttiin vielä kaksi kertaa. Sitten ei mikään estänyt tyydyttämästä uteliaisuutta. Oli pakko mennä tervehtimään naapuria, jota ei ollut vielä nähnyt. Minun tyhmyyttäni oli, että en heti ottanut taluttimeen ja vienyt tutustumaan naapuriin.

Vähän minua nauratti, kun muistin Jäbän ja naapurin pojan isän ensitapaamisen. Ei jäbäräinen millään meinannut uskaltaa mennä tapaamaan. Nyt kaikki on toisin. Kaikkia pitäisi saada tervehtiä.

Naapurin poika lähti tulemaan meidän pihalle päin, mutta ei auttanut. Jäbä huomasi tämän tyttöystävän. Kun pääsin näköetäisyydelle, en ole varma oliko tämä ihana aikuinen nainen mennyt leikkimään auratulle lumikinokselle vai oliko juossut Jäbää karkuun.

Jäbä alkoi heti leikkiä kukkulan valloittajaa. Tuli lopulta minun, tai paremminkin naapurin pojan luokse, joka sai rapsutusten myöstä otettua Jäbän kaulapannasta kiinni. Minä sain lopulta taluttimen paikoilleen, ja me, kaksi- ja nelijalkainen, lähdimme kotiin.

Onneksi Jäbä kiinnostui lähinaapurista eikä vähän kauempana kevyen liikenteen väylällä liikkuvista. Sen vierestä menee välillä hyvinkin vilkkaasti liikennöity tie, jolla kulkee myös rekkoja.

Pitänee jatkossa laittaa Jäbä etupihalla 15 metriä koulutustaluttimeen ja vielä pidentää liikkumissädettä pitkä köysi, johon taluttimen sidon. Ja köyden sidon kuistin kaiteeseen, niin ei poika pääse karkuun, mutta pääsee osallistumaan pihatöihin.

Lähipalvelut ilman hallintohimmeliä

Pohjois-Karjalan hyvinvointialue tulee rakentaa hyvän lähipalveluverkoston pohjalle. Mitään palveluista ei saa viedä liian kauas asiakkaista. Sote- ja pelastuspalvelut tulee olla yhdenvertaisesti kaikkien saavutettavissa.

Riittävän tiivis sote-keskusverkosto takaa lähipalveluiden säilymisen. Harvaan asuttu alue asettaa omat haasteensa, mutta jos halutaan, asia on ratkaistavissa. Kuntarajat pitää unohtaa. Asiakkailla on oltava mahdollisuus käyttää lähimmän keskuksen palveluja.

Sote-keskusten tulee tarjota sote- ja pelastustoimen laitoksen palvelut. Vain erikoissairaanhoito voidaan keskittää Joensuuhun, ellei joitakin avustavia toimia voida viedä asiakkaan luokse.

Liikkuvat palvelut täydentävät tarvittaessa sote-keskusten palveluja, mutta ne eivät korvaa lähipalveluja. Liikkuvissakin palveluissa olennaista on asiakkaan kohtaaminen kasvokkain. Näin asiakas pystyy sanojen lisäksi ilmein ja elein kertomaan asiansa, mikä auttaa työntekijää parempaan arvioon asiakkaan tilanteesta. Lisäksi hän näkee selvästi työntekijän sanattoman viestin.

Etä-palvelut ovat mahdollisia vain yksinkertaisissa, selvissä yhteydenotoissa. Diagnoosien ja arvioiden tekemiseen ne eivät ole riittäviä.

Huolestuttavaa on, että jotkut tahot pyrkivät rakentamaan hallintohimmeliä. Erilaiset lautakunnat ja monet väliportaat vievät huomion keskiöstä – palveluista ja henkilökunnasta. Lisäksi ne syövät vähiä varoja, jotka ovat tarpeen itse operatiiviseen toimintaan. Hallintorakennetta pitää keventää, ei tehdä raskaammaksi.

Lautakuntien sijaan pitää tukea eri ryhmien vaikutusmahdollisuuksia. Vanhusneuvosto, nuorisojaosto ja vammaisten asioita ajava neuvosto olisivat tärkeimmät. Asiakkaiden kanssa työskentelevä henkilöstö, joka on suurin asiantuntija hyvinvointialueella, tulee ottaa tiiviiseen vuorovaikutukseen valtuutettujen kanssa.

Lautakuntien osalta olen valmis muuttamaan päätöstäni, jos saan riittävät perustelut, miksi niitä tarvitaan. Lisäävätkö ne demokratiaa vai hallinnollisia kuluja?

Lähipalvelut ilman hallintohimmeliä

Pohjois-Karjalan hyvinvointialue tulee rakentaa hyvän lähipalveluverkoston pohjalle. Mitään palveluista ei saa viedä liian kauas asiakkaista. Sote- ja pelastuspalvelut tulee olla yhdenvertaisesti kaikkien saavutettavissa.

Riittävän tiivis sote-keskusverkosto takaa lähipalveluiden säilymisen. Harvaan asuttu alue asettaa omat haasteensa, mutta jos halutaan, asia on ratkaistavissa. Kuntarajat pitää unohtaa. Asiakkailla on oltava mahdollisuus käyttää lähimmän keskuksen palveluja. 

Sote-keskusten tulee tarjota sote- ja pelastustoimen laitoksen palvelut. Vain erikoissairaanhoito voidaan keskittää Joensuuhun, ellei joitakin avustavia toimia voida viedä asiakkaan luokse.

Liikkuvat palvelut täydentävät tarvittaessa sote-keskusten palveluja, mutta ne eivät korvaa lähipalveluja. Liikkuvissakin palveluissa olennaista on asiakkaan kohtaaminen kasvokkain. Näin asiakas pystyy sanojen lisäksi ilmein ja elein kertomaan asiansa, mikä auttaa työntekijää parempaan arvioon asiakkaan tilanteesta. Lisäksi hän näkee selvästi työntekijän sanattoman viestin. 

Etä-palvelut ovat mahdollisia vain yksinkertaisissa, selvissä yhteydenotoissa. Diagnoosien ja arvioiden tekemiseen ne eivät ole riittäviä.

Huolestuttavaa on, että jotkut tahot pyrkivät rakentamaan hallintohimmeliä. Erilaiset latakunnat ja monet väliportaat vievät huomion keskiöstä – palveluista ja henkilökunnasta. Lisäksi ne syövät vähiä varoja, jotka ovat tarpeen itse operatiiviseen toimintaan. Hallintorakennetta pitää keventää, ei tehdä raskaammaksi. 

Lautakuntien sijaan pitää tukea eri ryhmien vaikutusmahdollisuuksia. Vanhusneuvosto, nuorisojaosto ja vammaisten asioita ajava neuvosto olisivat tärkeimmät. Asiakkaiden kanssa työskentelevä henkilöstö, joka on suurin asiantuntija hyvinvointialueella, tulee ottaa tiiviiseen vuorovaikutukseen valtuutettujen kanssa.