Ministeri Satosen epäasiallinen toiminta

Kokoomuslaisen Petteri Orvon johtama hallitus on pistämässä heikoimmassa asemassa olevien elämän todella heikoksi. On päätetty sosiaalietuuksien ja työttömyysturvan sekä työehtojen heikennyksistä. 

Kaikkea tätä on perusteltu uusien työpaikkojen syntymisellä. Valitettavasti olen niin tyhmä, että en ymmärrä niiden asiayhteyttä. Miten esimerkiksi työttömyysturvan heikentäminen synnyttää uusia työpaikkoja?

Aivan hallituksen alkutaipaleella kokoomuksen puolesta kysymyksiin tiedotusvälineissä vastasi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matias Marttinen. Tai ei siis vastannut, osallistui keskusteluun mihinkään vastaamatta.

Päätin kysyä suoraan häneltä. Lähetin ainakin neljhä sähköpostia, joissa peräsin vastauksia. En ole saanut ensimmäistäkään. Valitettavasti kansanedustajaa ei voi saattaa edesvastuuseen epäasiallisesta toiminnasta kansalaisia kohtaan.

Lopulta päädyin kyselemään asiasta työministeri Arto Satoselta. Hän kyllä vastasi, mutta ei oikeasti vastannut. Vastauksissaan hän oli ylimielinen, suorastaan halveksiva. 

Sain vinkin lukea lain perustelut. No kävin lukemassa. Ei sieltä vastausta löydy. Sehän on selvää. Laki on yleisellä tasolla, mutta mitään takuita uusien työpaikkojen syntymisestä perusteluista ei löydy.

Työministeri Satonen toimi epäasiallisesti väistäessään vastaamisen kysymykseeni. Kyllä hänellä pitää olla jotain konkreettista tarjolla, jos väittää syy-seuraus-suhteen olevan olemassa.

Lähetin vielä yhden kyselyn. Jos en saa asiallista vastausta, kantelen hänestä oikeuskanslerille. Toisin kuin kansanedustajat ministerit toimivat virkavastuulla, ja heidän on noudatettava viranhaltijoilta edellytettyjä asiallisia toimintatapoja.

Pekka presidentiksi - numero 10

 

Ihmisarvo turvattu

Suomen presidentin vaalin ensimmäinen kierros osoitti, että ihmisarvo on ainakin näiltä osin turvattu. Perussuomalaisten ehdokas ei päässyt toiselle kierrokselle.

 

Olen äärimmäisen iloinen, että Jussi Halla-ahosta ei tule maamme presidenttiä. Pelkkä ajatuskin, että meillä olisi presidentti, joka antaa arvon vain Suomessa syntyneille, hirvittää.

 

Jatkoa ajatellen toivon, että toisella kierroksella saa enemmän ääniä asiapoliitikko.  Koskaan aiemmin en ole kuullut niin tyhjänpäiväistä lässytystä kuin linssiluteeksikin kutsuttu henkilö suustaan päästi vaalipäivän iltana.

 

Jäbän jorinat - Ihmeellisiä makuelämyksiä

Viime päivinä olen saanut kokea ihmeellisiä makuelämyksiä. Nahkamutsi on hoksannut yhden todella kivan asian. Minä todellakin rakastan piimää.

Jos tähän asti se onneton nahkis on pähkäillyt, miten saisi nuo ei niin maukkaat nappulat syötettyä minulle ilman kommervenkkejä, niin nyt se on tajunnut asian. Tarvitaan vain loraus piimää.

Ei, en tarvitse makaronijauhelihalaatikkoa, maksalaatikkoa, enkä muutakaan vastaavaa. Kun saan lorauksen piimää nappuloiden päälle, niin ei ole ongelmaa.

Tosin on pakko myöntää, edttä vielä parempaa olisi mahdollista tarjota. Ensin nappuloita jonkin laatikkoruoan kera, ja sitten jälkiruoaksi piimää. Parasta, jos nahkis olisi sen laatikkoruoan itse tehnyt.

Tajuaakohan nahkis, millaisia ihmeellisiä makuelämyksiä se minulle tarjoilee - ainakin välillä? Piimästä meillä saattaisi tulla kiistaa samoin kuin laatikkoruuista. Onneksi se ostaa itselleen jotain muuta piimää ja maksalaatikkoa. Muut laatikot se jotenkin tekee erikseen: ensin yhdessä, mutta lopussa erottelee. Jotain suolasta se on puhunut.

Maan oikeus puolustaa itseään

Kun Hamas hyökkäsi Israeliin, lännessä toisteltiin, että Israelilla on oikeus puolustaa itseään. Ja näin onkin. Olihan kyse terroristisesta hyökkäyksestä.

Valitettavasti Israelin sotatoimet eivät ole enää mitään oman maan puolustamista. Israel tappaa silmittömästi siviilejä, lapsia, hyökkää sairaaloihin. Nyt Israelkin syyllistyy terroristisiin tekoihin.

Pääministeri Benjamin Netajahu toisti sanansa viimeksi tänään maan oikeudesta puolustaa itseään. Hän ei hyväksy kansaivälisen tuomioistuimen päätöstä, että Israelin on suojeltava Gazan siviilejä ja sallittava humanitaarinen apu Gazan kaistalle.

Suomessa etenkin Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah on tukenut Israelin toimia. Hän perustelee tukeaan Israelin oikeudella puolustaa itseään.

Ulkoministeri Elina Valtonen sentään lopulta toi esiin kannan, että Israelin on lopetettava siviilien tuhoaminen. Tämä tapahtui EU-kokouksessa.

Tilanne on kestämätön. Israel on miehittänyt pitkään /vuosikymmeniä) palestiinalaisten maata.Se, että juutalaiset joutuivat kohtaamaan julman vainon Natsi-Saksan taholta, ei oikeuta Israelia toimimaan lähes samalla tavalla palestiinalaisia kohtaan.

Kansaivälisten yhteisöjen pitää ryhtyä kaikkiin toimiin, jotta sekä Hamasin että Israelin toimet tuomitaan ja niiltä edellytetään, että ne lopettavat sotatoimet välittömästi.

Naapuriapua

Ihmisille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Kaikkea ei tarvitsisi sattua kuten minulle maanantaina. Tai myöhään sunnuntaina. En enää muista, milloin tarkemmin.

Joka tapauksessa toinen jalkani teki tempun. Tietyt liikkeet sattuvat vietävän kipeästi. Nukkumaankaan en pysty tavalliseen tapaan. Hoitajan ohjeiden mukaan syön dopingia niin paljon kuin saan, ja vähän enemmäkin.

Koska kaikki tekeminen ei suju, olen kääntynyt naapurini puoleen. Olen ennenkin pyytänyt, mutta nyt tarve saattaa olla pidempi.

Juhani ja Riitta ovat auttaneet, kiitos heille. Tulehduskipulääkettä tuotu, puita kannettu, lumitöitä tehty. Ruokani olen sentään pystynyt laittamaan ja Jäbälle antamaan sen omat ruoat.

Ennen ikävää sattumaa, josta en ymmärrä mitä kävi, sain apua auton kanssa. Sunnuntaina yritin lähteä kauppaan, mutta asuto ei käynnistynyt. Naapurin Juhanilta tuli apu. Maanantaina hän latasi akun täyteen ja piti autoa käynnissä niin kauan, että moottori lämpesi.

Nyt en ole voinut käydä "koeajamassa", miltä istua ratin takana täydellisen latauksen jälkeen. En vielä uskalla edes yrittää nousta autoon, etteivä tuskalliset kivut palaa. 

Ruoka alkaa olla lopussa. Soitin lähikauppaan myymälänhoitajalle ja kerroin ongelmastani. Hän lupasi tuoda tauotteet, jotka tilaan. Hän maksaa ensin, ja minä maksan hänelle. Tämä on tietenkin poikkeus, mutta sain aikaa selvitellä jatkoa.

Tulin sanoneeksi Juhanille tästä järjestelystä. Hän totesi, että soita meille, niin käymme kyllä kaupassa. Hän joutu hieman komentamaan, kun minua vähän nolotti. Hän painotti, että naapuriapu on naapuriapua.

Ehkä minäkin opin pyytämään ja vastaanottamaan apua ilman, että tunnen olevani vaivaksi. Ihanat naapurit opettavat minua tässäkin.

Jäbän jorinat - Homma ei aina pelitä

Onkohan kaikilla koirilla samanlaista kuin minulla? Karvat harmaantuvat, tai ainakin vaalenvat nahkan kanssa asuessa.

Kun olen pihalla ja halun sisälle, hypähdän ikkunalautaa vasten ja katson tiukasti nahkamutsia. Siellä se istuu keittiön pöydän tai työpöydän ääressä. Tai on jossain muualla.

Tiukka katseeni muuttuu tiukaksi tuijotukseksi, jos nahkiksella ei jalka ala liikkua tiuhaan toinen toisen eteen. Haluan sisälle.

Kun aamuisin tulen aamutarpeiltani, käyn ensimmäisenä tarkistamassa ruokakupin sisällön. Joskus on sellaista herkullista ruokaa, etten malttaisi odottaa. Miksi se kuppi ei ole valmiiksi saatavilla, vaan se pitää laskea alas kymmenkunta senttiä, vähän enemmän? Siis nahkis päättää syömisen aloittamisen.

Toisinaan kupissa on mitä on. Käyn haistelemassa ja poistun muualle. Pidä ruokasi. Tosin nälkä alkaa kurnia pian mahassani. Pakko nöyrtyä, jotta saan edes jotain ruokaa.

Voisimpa toimia samalla tavalla nahkista kohtaan kuin se toimii minua kohtaan!

 

Automaattisestiko turvallisuusuhka

Olen seurannut järkyttyneenä viimeaikaista keskustelua turvallisuusuhasta, jonka perusteella saa kummallisen käsityksen. Venäläiset, joilla on Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuus, olisivat automaattisesti turvallisuusuhka.

 

Etenkin perussuomalaisten, mutta myös kokoomuslaisten, mielestä näiltä ihmisiltä pitäisi riistää maamme kansalaisuus. Ilman mitään todisteita turvallisuusuhasta tai muusta rikollisuudesta.

 

Joidenkin lehtitietojen mukaan vaikuttaa, että myös keskustalaiset ovat lähdössä samaan rintamaan. Kristillisdemokraatit ja Liike Nyt myötäilevät. RKP vaikenee kuin muuri tai on hiljaa kuin k_si sukassa.

 

Ihmettelen, miten näiden Suomen kansalaisten ihmisarvoa loukataan. Maamme pitäisi olla oikeusvaltio, jossa rikolliseksi todetaan vasta oikeuskäsittelyn jälkeen, jos todetaan.

 

Tunnen useita venäläisiä, jotka ovat kaksoiskansalaisia. Monet heistä ovat asuneet Suomessa jopa kymmeniä vuosia. Ilman mitään rikkeitä. Nytkö heidän pitäisi jättää uusi kotimaansa?

 

Rohkenen väittää, että kantaväestössämme on enemmän turvallisuuttamme uhkaavia henkilöitä kuin kaksoiskansalaisissa yleensä.

 

Pitääkö periaatteistaan joustaa

Tässä jokunen aika sitten sain palautetta, kun en suostu joustamaan periaatteistani. Siis en kaikista. Tai itse asiassa minut "ripitettiin" siitä.

Tämän "palautekeskustelun" jälkeen jäin miettimään, pitääko periaatteistaan joustaa. Eli pitääkö luopua arvoistaan?

Pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, että ei. Jos luopuu periaatteistaan, luopuu osasta itseään. Arvoista luopumattomuus ei kuitenkaan tarkoita joustamattomuutta.

Minulla on joitakin arvoja, periaatteita, tai kuten eräs (ei kannattamani) presidenttiehdokas sanoisi mielipiteitä, joista en jousta. Ihmisarvo on jakamaton. Ihmisen taustoista, vakaumuksesta tai muista seikoista riippumatta jokaisella on ihmisarvonsa, jota pitää kunnioittaa, arvostaa.

On yksi periaate, tai paremminkin arvo, omassa elämässäni, jonka puolesta olen joutunut "taistelemaan" useasti. Se on uskonnottomuus.

Uskonnottomuuteni vuoksi minua on väheksytty, minua on yritetty käännyttää uskovaiseksi ja minua on haluttu ohjata tianteisiin, joissa on jokin uskonnollinen elementti. Nuorempana suostuin osallistumaan sellaisiin tilaisuuksiin. Enää en suostu.

Kun kyse on henkilön uskonnottomuudesta, se ei tarkoita muiden uskonnollisen vakaumuksen kieltämistä. Jokaisella on oikeus vakaumukseensa, kun vain ei loukkaa tai vahingoita sillä muita.

Kerran vapaaehtoistyössäni eräs asiakas kiitti minua saamastaan tuesta ja toivotti "Jumalan siunausta".  Uskonnottomana olisin voinut loukkaannutua, mutta en loukkaantunut. Hän halusi antaa minulle parasta, jonka tuntee. Tämän palautteen mytä sain tietää onnistuneeni tukihenkilönä.

On muitakin arvoja, joista en luovu. Palaan niihin joskus, jos aihetta tulee.

Jäbän jorinat - Tällaista elämäni on

Olen tässä reilun viikon ajan pohtinut, ovatko maailman kirjat sekaisin. Meillä on joka aamu ollut herätys kello kahdeksan, vaikka nahkamutsilla ei ole ollut minnekään menoa. 

Se on noussut joko herätyssoittoon tai vähän aiemmin ja mennyt pistämään uunin tulen. Miksi ihmeessä? On se höpissyt jotain sellaista, että ei tule kylmä. No miksi ihmeessä sitten ulkona on kylmä? Laittaisi tulen sinnekin!

Se on laittanut uudestaan tulen uuniin iltapäivällä tai alkuillasta. Jotta ei tule kylmä. Väliajan se on kantanut puita kassillisen, kaksi, kolme sisälle. Osan se on pistänyt uunin päälle (sytytyspuut ja vähän muutakin) ja osan uunin vieressä olevaan kassiin. Miksei se pistä niitä suoraan uuniin?

Rehellisyyden nimissä, on se tehnyt muutakin. Lukenut lehtiä puhelimesta, touhunnut kotihommia. Ja on se muistanut minunkin olemassaoloni, ihan kiitettävästi. Joka päivä olen saanut ruokaa kahdesti, herkkupalat kahdesti ja rapsutuksia tosi paljon. Leikkiä nahkamutsi osaa.

Yhteiset ulkoilut ovat jääneet vähiin. Jos nahkis tulee ulos näillä paukkupakkasilla, sen hengitys alkaa vinkua. Ei sitä kuuntele Erkkikään!

Eikä sillä ole niin väliä, tuleeko ulos vai ei. En minäkään tarkene olla ulkona kauan. Käyn vai pikaisesti tarpeillani. Kunhan vähän lämpenee, pääsen tarkemmin tutkimaan, onko jotain uutta kuusen juurella oksien alla.

Tänään nahkis kävi asioilla kaupungissa. Sekään ei mennyt ilman ennakkostressia. Sitä onnetonta jännitti, miten auto kestää kylmyyttä (vaikka pakkasta oli enää vain hieman yli 20 asttta). Käynnistyykö auto vai ei? Hui hai! Olisi vain muistanut, miten se hoiti asiat ennen eläköitymistään (ennen yhteistä elämäämme).

Nahkamutsin asiointireissu oli minulle rankka koettelemus. Olemmehan olleet yhdessä yli viikon tiiviisti. Vain ne muutatmat hetket, jolloin olen käynyt ulkoilemassa, olemme olleet erossa. Muistaakseni.

Kun se tuli kotiin, järjestin kohtauksen. Ulko-ovi oli avoinna. Hyppäsin väliovea vasten. Ajattelin pääseväni sien livahtamaan jonnekin seikkailulle. Ei onnistunut. Nahkis komensi heti, että ei. Sen lisäksi se oli pannut jotain välioven taakse, että en saanut sitä kokonaan auki.

Tällaiste elämäni on. Ainakin nyt.

Paukkuu

Tällä viikolla on pakkanen paukkunut. Onneksi eivät vesiputket. Aamupäivällä kuului ensin pientä naputusta, jota ihmettelin. Mistä tulee? Sitten paukahti, suorastaan pamahti.

Niin äkkiä kuin siinä pystyin, mietin tilanteen. Putkista ei voi olla kyse, koska talon sillä seunustalla ei oe putkia. Ennätin jo arvella, joku paukutteli ilotulitteita vielä, mutta väriloistoa ei näkynyt. Äänen täytyi tulla pakkasesta, joka talon nurkkia koetteli.

Olen kohdannut toisenkinlaista paukutttelua. Eräs sukulaiseni antoi tulla kuin tykin suusta. Omaa kymmenien vuosien katkeruuttaan siinä päästeli ulos. Toivottavasti nyt tuli kaikki, niin pääsee elämään toisenlaista elämää.