Arvaa totuus ja valhe - osa 2 - vastaukset

1. En ole koskaan tavannut Mauno Koivistoa missään tilanteessa. Työskentelin kyllä ulkoministeriössä, mutta kääntäjä-tulkkina minulla ei ollut saumaa presidentin tilaisuuksiin. Siellä tulkkasivat kokeneemmat henkilöt.

2. Olen esiintymyt MTV 3:n aamulähetyksessä. Maikkari kiersi maata ja teki lähetyksiä eri paikkakunnilta. Pohjoiskarjalainen toimittaja Keimo Lehtiniemi seurasi maakuntalehden yleisönosastolla käytyä keskustelua Carelicumin talon siirtymisestä Joensuun omistukseen. Minä kirjoitin ahkerasti ostoa vastaan. Ei auttanut. Aamulähetykseen piti saapua silloisen kulttuuriasioista vastaavan apulaiskaupunginjohtajan Pirkko Kylänpään (sd). Hän jänisti ja lähetti tilalleen kulttuurilautakunnan puheenjohtajan kokoomuslaisen Ulla jotakin. Peittosin hänet tullen mennen. Ainakin puolueettomien silloisen miesystäväni ja kummitustyttöni vanhempien mielestä. Jos olisin epäonnistunut, olisin menettänyt kummitustädin asemani. Olen edelleen samaisen nuoren naisen kummitustäti. :)

3. Olen osallistunun suurlähtettilään itsenäisyyspäivän juhlaan kahdesti: 1989 ja 1990. Työskentelin silloin Moskovassa. Suomen suurlähettiläs kutsui juhlaan kaikkien suomalaisten yritysten ja tahojen edustustojen työntekijät. Olin pukeutunut hienosti molempiin juhliin. Olin hankkinut asianmukaiset vaatteet. Täytyy muuten sanoa, että oli tylsää! Kiitos, ei enää sellaista tylsyyttä!

Viimeinen

Olen viime aikoina huomannut, että sana viimeinen on tiivisti mukana elämässäni.

Tänään oli viimeinen etätyöpäiväni. Ensi viikolla olen vain lähitöissä. Tämä viikko oli siis viimeinen etätyöviikkoni.

Torstaina 1.4.2021 on viimeinen työpäiväni.

Pääsiäisen jälkeen alkaa viimeinen vuosilomani, joka kestää toukokuun loppuun.

Mutta! Ei hätää! Siihen ne "viimeiset" loppuvatkin. Sitten on aika "ensimmäisten". Tähän palaan kesäkuun ensimmäisenä.

Hölmöilyä kaupan kassalla

Päätin tänään ajaltaa K-Market Marjuskaan, kun tiesin, että sieltä sitä saa. Tai olisi jo saanut eilen, mutta ei tullut mieleeni.

Marjuskaan tulee torstaisin uimaharjulaisen Viipukan paistamia kukkoja. Lanttukukko iski mieleeni, ja sitä piti saada.

Kymmenen kilometrin matka lanttukukon perässä ei ollut liikaa. Sain sen, ja nautin. Suurin osa on vielä syömättä ja pakkasessa.

Kassalla maksaessani aloin samalla kysellä, olisiko mahdollista saada jatkossa myös samaisen leipomon hiivatonta ruisleipää, muun muassa riihiruisleipää. Ja yllättäen sitä oli jo!

Kahta eri asiaa hoitaessani sotkeennuin. Etukortti oli jo luettu. Maksukorttini ei mennyt läpi, sillä tarvittiin pin-koodi. 

Höyläsin ensin maksukorttini samassa lukijassa kuin etukorttini. Ei tietenkään hyväksytty. Seuraavaksi työnsin kortin hahloon, josta maksun piti lähteä liikeelle. Hylätty.

Rahaa tilillä oli, sen tiesin. Olin ruisleipäinnostuksessani työntänyt kortin väärin päin. 

Maksoin ensin ostamani lanttukukon. Ehdotin, että jonossa olevat asiakkaat maksaisivat omat ostoksensa, ja minä vasta sen jälkeen myyjän hakeman leipäni. Tai kaksi, kun en tajunnut sanoa, että yksi riittää.

Ihanat jonottajat sanoivat, että maksa sinä vain ensin. Onneksi leivän maksaminen sujui ongelmitta lähimaksulla.

Arvaa totuus ja valhe - osa 2

 Tässäpä Arvaa totuus ja valhe - osa 2. Todennäköisesti samalla viimeinen, mutta en lupaa, että näin olisi.

Väitteet:

1. Olen tavannut Mauno Koiviston hänen ollessaan Suomen presidenttinä.

2. Olen ollut MTV:n aamulähetyksessä.

3. Olen osallistunut suurlähettilään järjestämään juhlaan.

Onnea arvauksillenne! Vastaukset saatte viikon kuluttua tiistaina 30.3.2021. Vastaan edelleenkin samassa järjestyksessä kuin kysymykset ovat totuudesta tai valheesta riippumatta.

Huumeiden käyttöä ei pidä dekriminalisoida

Viime aikoina julkisuudessa on ollut paljon puhetta, että huumeiden käyttö tulisi dekriminalisoida eli se ei olisi rangaistava teko rikosoikeudellisessa mielessä.

Olen aivan eri mieltä. Huumeiden käytön(kin) tulee olla jatkossa rangaistava teko. Myös kannabiksen, jonka käyttö on erityisesti esitetty poistettavaksi rangaistavien tekojen listalta - näin maallikon ilmaisuna.

Olipa huume mikä tahansa, niin sen käyttö ei vaurioita vain käyttäjää itseään.  Se vaurioittaa, traumatisoi kaikkia läheisiä. Erityisesti lapsia. Työssäni olen valitettavasti joutunut näkemään tämänkin huumeiden käytön sivuvaikutuksen.

Toivon päättäjien tulevan järkiinsä ja unohtavan huumeiden käytön dekriminalisoinnin. Tietysti, jos he haluavat edistää omalta osaltaan lasten ja aikuisten traumatisoitumista, niin sitten antaa mennä vaan!

Ihminen ON sosiaalinen eläin

Aina välillä luulen, että haluan elää erakkona, että haluan olla yksin. Tapaisin vain ihan pakollisen välttämättömiä ihmisiä. Olisivatkohan niitä esimerkiksi ruokakauppojen ja apteekkien työntekijät?

Silti lähi- ja etätyössä, tai niinkuin nykyään sanotaan monipaikkaisessa työssä, olen kaivannut työkavereitani. Lähityössä ollessani olen tavannut osaa työporukasta, kun toiset ovat eri ryhmässä.

Ystäviin ja kavereihin on mukavaa pitää yhteyttä. Vasta eilen ymmärsin, kuinka paljon olen heitä kaivannut.

Kävin erään ystäväni luona. Vierailuni ei ollut mikään lyhyt. Ylitti reippaasti soveliaan ajan, mikäli sellainen on määritelty.Tuntui nii-iin hyvältä tavata kasvoista kasvoihin.

Kun lauantain alkuillassa ajelin kotiin päin, mieli pulppusi iloa. Kömpelöt jalkani tuntuivat hapuilevan tanssiaskeleita. Eivät kuitenkaan lähteneet vauhtiin. Jos näin olisi käynyt, liikenneturvallisuus olisi mitä ilmeisimmin vaarantunut.

Koko illan oli, ja vielä tänäänkin on, kevyt olo. Olen täynnä mielihyvää.

Tajusin syvää sisintäni myöten, että ihminen ON sosiaalinen eläin, tai ainakin olento, jos ei eläin.

En minä halua erakoitua. On ihan ihanaa olla välillä yksin ja nauttia siitä olotilasta, mutta jos koko elämä pitäisi olla yksin, niin "no way". Ei kiitos!

Jatkan harkitusti ystävieni tapaamisia. Pidän jonkin aikaa väliä ennen kuin tapaan seuraavan tai seuraavat. Näin korona pysyy parhaiten kaukana meistä kaikista. Mahdolliset altistumiset ennättävät ilmetä ennen seuraavaa tapaamista.

Varokaa ystävät. Kevättä on selvästikin ilmassa!

Vastaukset Arvaa totuus ja valhe

Lupaukseni mukaisesti julkaisen tässä Arvaa totuus ja valhe -visan ensimmäisen osan vastaukset. Ne ovat samassa järjestyksessä kuin niitä väitin.

1. Armeijan miehet ottivat minut kiinni ulkoillessani.

Tämä pitää paikkansa. Elokuun lopussa, syyskuun alussa 1996 vietin ensimmäisiä opiskelijapäiviäni Kiovassa, Ukrainassa, siis silloisessa Neuvostoliitossa. Olin kolmen kurssikaverini kanssa ulkoilemassa läheisessä omenapuutarhassa. Jossain vaiheessa jouduimme armeijan kasarmin alueelle (välissä ollut piikkilanka-aita oli painunut maan sisään). Aikamme kuljettuamme edestämme kuului venäjäksi "Seis!". Sitten yksi pysäyttäjistä soitti päämajaan ja ilmoitti neljän vakoojan olevan alueella. Pian kuului raskaita juoksuaskeleita ja neljä aseistettua miestä saapui paikalle. Meidät, nuoret naiset nähdessään, he laskivat aseensa ja pyysivät seuraamaan heitä. Päämajassa kerroimme, miten olimme joutuneet kasarmialueelle. Pian meidät vapautettiin ja päästettiin pääportista ulos.

2. Olen hiihtänyt Lapissa 100 kilometriä viidessä päivässä.

Tämä ei pidä paikkaansa. Olen kyllä vaeltanut 100 km Lapissa Hetasta Ounastunturille viidessä päivässä, mutta en hiihtänyt. Olin Lapin vaelluksella siinä 40-vuotiaana ystäväpariskunnan ja heidän koiriensa ja oman koirani kanssa.Ystäväparikunnan mies suunnitteli reitin niin, että me naisetkin jaksoimme sen vaeltaa.

3. Poliisi käski minut poliisiautoon, kun kävelin kevyenliikenteen väylää.

Tämä väittämä pitää paikkansa. Kerran 1980-luvun lopulla kävelin kevyenliikenteen väylää työpaikaltani kohti  linja-autopysäkkiä. Pian takaapäin saapui poliisiauto. Toinen poliiseista huusi, että Partsu (käytti tosin sukunimeäni) kyytiin. Kuuliaisena kansalaisena ylitin tien ensimmäisestä laillisesta kohdasta ja nousin autoon. Kyytiin käskijä oli seinänaapurini. Hän yhdessä työparinsa kanssa tarjosi minulle kyydin kaupungin keskustaan, josta pääsin jatkamaan linja-autolla kotiini. Kyllä muuten ihmiset katselivat pysäkillä, kun poistuin poliisiautosta. Varmaan jokin rikollinen.

Seuraavan Arvaa totuus ja valhe -osion julkaisen ensi viikolla.

Kuusen alla

Minulla kasvaa pihassani komea kuusi. Sen komeuteen ei minulla ole osaa eikä arpaa. Se oli aika pieni, kun reilu 20 vuotta sitten muutin nykyiseen kotiini. Se on kasvanut niiden ravinteiden avulla, joita se on saanut maasta ja ilmasta, ilman apuani.

Tänä talvena siitä kuusesta on tullut "turvapaikka" tai muu suoja pian 13-vuotiaalle Santtu-koiralleni. Tai sen kuusen alusesta.

Kun Santtu ulkoilee takapihalla, niin se juoksentelee ympäriinsä isoa aidattua pihaa. Kerran huomasin, että se kävi oven takana katselemassa pääsisikö sisään. Kun en ennättänyt vauhtiin mukaan, niin se lähti lenkille. Kiersi itse tekemäänsä polkua, joka kaarsi kohti kuusta.

Santtu meni kuusen alle. Siellä se viipyi aikansa ja tuli ulos toiselta puolelta. Tätä lenkkeilyä ja kuusen alla oleskelua on jatkunut pitkään. Harmi, etten pääse katsomaan, mistä kuusen alla on kyse. Olisi mukavaa tietää. 

Kuusen alunen on mieluinen Santulle ainakin silloin, kun on kova tuuli tai katolta tippuvat lumet alas. Siksi arvelen sen olevan koiralleni turvapaikan tai ainakin suojan.

Arvaa totuus ja valhe

Olen jäänyt koukkuun MTV:n Kuutamolla-ohjelmaan. Aika hurjia väittämiä. Tästä innostuneena ehdotin töissä meidän kuuden hengen tiimillemme, että voisimmeko leikkiä Kuutamolla maanantaisissa tiimipalavereissamme. Nakki napsahti ehdottajalle.

Ja pitihän minun kehitellä asiaa eteenpäin. Niinpä päätin pistää pystyyn Arvaa totuus ja valhe -leikin samantyyppisellä visailulla tässä blogissani.

Esitän kolme väittämää. Niistä kaksi on totta ja yksi valhetta. Voitte leikkiä arvuuttelemalla kotonanne tai pistämällä arvauksia blogini kommentti-osioon. Vastaukset annan seuraavana viikonloppuna.

En lupaa kovin pitkää leikkiä, sillä koossa on vasta kaksi osiota. Jos sattuu tulemaan mieleeni lisää, kirjoittelen. Tässä kuitenkin ensimmäinen osio.

1. Armeijan miehet ottivat minut kiinni ulkoillessani.

2. Olen hiihtänyt Lapissa 100 kilometriä viidessä päivässä.

3. Poliisi käski minut poliisiautoon, kun kävelin kevyenliikenteen väylää.

Toivottavasti nautitte arvailusta. Vastaukset saatten ensi lauantaina.

Karvat pois - vaikka yöllä

Heräsin viime yönä siinä kahden aikaan.Tällä kertaa syynä ei ollut tarve käydä vessassa. Syy oli paljon isompi.

Rakas Santtu-koirani hyppäsi sänkyyn. Sitä ei ollut tapahtunut aikoihin. Vanhuus se alkaa vaivat sitä(kin). 

Kerrankin olin ajan tasalla, vaikka uni veti puoleensa. Tajusin, että nyt minulla on mahdollisuuteni hoitaa velvollisuuteni.

Minun on vaikea mennä lattiatasolle. Jos sinne pääsen, niin ylös kipuaminen on haastavaa. Siksi olen yrittänyt houkutella Santtua milloin sohvalle, milloin sängylle. Ihan vain hoitaakseni ja auttaakseni sitä.

Santun tassujen anturoiden alla olevat karvat olivat päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Siksi sen oli vaikea päästä ylös, sillä tassut luistivat paljaalla lattialla. Halusin poistaa tämän ongelman.

En ymmärrä, mistä minulle tuli taju, että nyt sakset käsiin ja karvat pois. Vaikka näin yöllä.

Muistin heti, mistä löydän sakset. Siksi Santtu ei ennättänyt kömpiä pois sängystä. Ei se karvojen leikkaamisesta oikein tykännyt. Kutitti. Antoi kuitenkin hoitaa homman loppun. On tainnut oppia vajaan 13 vuoden yhteiselon aikana, että emäntä ei anna periksi, kun jokin asia on hoidettava.

Seuraava yöllinen seikkailumme lienee kynsien leikkaaminen. Niin koiran kuin emännän. Nekin kaipaavat hoitoa. Onneksi eivät ole vielä vaarallisen pitkät.

Ulkonaliikkumiskielto

Covid-19, tuttavallisemmin korona, on aiheuttanut mahdollisen ulkonaliikkumiskieltouhan. Tai ei siis virus sinänsä, vaan se, että kaikki eivät noudata ohjeita. Taudin kiihtymisen ja leviämisen uhka on suuri.

Onneksi voimme olla varmoja, että kielto ei ole sellainen, kuin sotaa käyvissä maissa tai siellä, missä vallan vaihtoa suunnitellaan väkivaltaisesti.

Vuonna 1991 työskentelin entisessä Neuvostoliitossa, sen pääkaupungissa Moskovassa. Eräänä elokuisena aamuna töihin lähtöä tehdessäni ihmettelin, miksi valtakunnan kanavilta tuli surumusiikkia. Luulin, että jokin korkea-arvoinen mies (tai nainen - oliko heitä silloin NL:ssa) oli kuollut.

Onneksi olin hankkinut muuttoni vuoksi lyhytaaltoradion, jolla sain yhteyden synnyinmaani uutisiin. Ällistyin suuresti. Miksi Jyrki Saarikoski, jonka piti olla Moskovan kirjeenvaihtaja, raportoi Jugoslaviasta. Silloin tilanne siellä oli kriittinen.

Lopulta aivoni suostuivat vastaanottamaan tiedon. Saarikoski todellakin raportoi Moskovasta, niin kuin pitikin. Silloinen Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov oli syrjäytetty vallasta.

Mietin, voinko, saanko, uskallanko lähteä työpaikalleni Moskovan keskustan tuntumaan. Päätin lähteä, koska selkeää ulkonaliikkumiskieltoa ei vielä ollut. Se tuli myöhemmin lähinnä aikaiseen aamuun, myöhäiseen iltaan ja yöhön.

Oli pelottavaa ajella iltaisin töistä, kun teillä, jotka ylittivät kanaaleja ja jokia, siltojen jokaisessa kulmassa oli tankki. Yhdessä risteyksessä siis neljä tankkia. Aamut tuntuivat jotenkin paremmilta.

Kerran meni täpäräksi. Ulkonaliikkumiskielto alkoi klo 23.00. Työpaikallani kokousti yksi suomalaisyritys, joka oli tullut maahan vastoin kaikkia ulkoministeriön ohjeita, vielä iltakymmenen jälkeen.

Edustuston sihteerinä minun oli oltava paikalla, koska johtaja(t) eivät olleet, ja jonkun piti olla. Jouduin yksinkertaisesti heittämään vieraat ulos. Lopetin muun muassa alkoholin myynnin, joka oli tapana Suomalais-Neuvostoliittolaisessa kauppakamarissa.

Kotiin ajelin kieli keskellä suuta ja jalka kaasulla. Pääsin sisään silloisen kotitaloni rappukäytävään minuuttia vaille iltayhdentoista.

Psykiatrinen hoitopaikka varmistettu

Keskustelin tässä päivänä muutamana kollegani kanssa, joka työskentelee aikuispsykiatrian osastolla kotikaupungissani. Kuten arvata saattaa, en malttanut olla kertomatta lähestyvistä eläkepäivistäni. 

Kollegalla oli heti ratkaisu mahdolliseen työstä luopumisen jälkeiseen ahdistukseen. Hän lupasi, että minulle on varma paikka osastolla, jos ahdistus iskee.

Vaikka hän ei ole sairaanhoidon asiantuntija, hän uskoi saavansa tuekseen esimiehensä, ylilääkärin tai mikä hänen tittelinsä nyt onkaan.

Tämä on hyvä tietää. Tosin luotan ja uskon, että ahdistusta ei tule. 

Jos tarvitsen aikuispsykiatrian osastopaikkaa, niin syynä pikemminkin on liiallinen riemuitseminen vapauden tunteesta!

Surullista, Siun soten johto - päätösten tekijöillä ei ole hajuakaan arjen käytännöistä

Kirjoitin tämän sanomalehti Karjalaisen yleisönosastoon. Lehti julkaisi sen tänään 2.3.2021 nettisivuillaan. Paperilehteen se tulee myöhemmin. Karjalainen muokkasi otsikkoa (paremmaksi). Minulla oli alunperin vain Surullista, Siun soten johto.

---

Karjalaisessa oli ((28.2.) laaja artikkeli Siun soten lääkäripaosta ja henkilökunnan pahoinvoinnista. Osastonylilääkäri Minna Kiljunen toi esiin toiveen henkilökunnan inhimillisemmästä kohtelusta.

Ongelmat eivät koske pelkästään lääkäreitä. Samoissa syvissä vesissä uivat muutkin terveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalipalveluiden ja muiden toimintojen työntekijät.

On surullista, että Siun soten virkamiesjohto ja kuntien luottamushenkilöt Siun soten valtuustossa ja hallituksessa eivät oikeasti kuule, missä mennään. Tai eivät halua kuulla.

Työntekijät ovat tuoneet pahoinvointiaan esiin sekä julkisuudessa että ”talon sisällä”. Mitä siulle kuuluu? –kyselyn  tulokset ovat karua luettavaa.

On hienoa, että asiakkaat niin terveydenhuollossa kuin sosiaalipalveluissa kokevat saavansa hyvää palvelua. Se kertoo, että työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä ongelmista huolimatta. Työnantajan olisi hyvä ymmärtää tämä, ja lopultakin antaa tukensa työntekijöille.

Työntekijät eivät voi vaikuttaa päätöksiin. Ne tuodaan valmiina eteen, ja niitä on noudatettava. Minulle on syntynyt käsitys, että aina lähiesimiehetkään eivät pääse vaikuttamaan niihin.

Siellä jossain korkealla tai hallinnon sektoreilla, joissa ei ole hajuakaan arjen käytännöistä, tehdään ne päätökset. Byrokraattisia tehtäviä lisätään perustasolle, mikä johtaa siihen, että tärkein, asiakastyö kärsii.

Onneksi omassa yksikössäni molemmat esimiehet kohtelevat meitä rivityöntekijöitä inhimillisesti. He kestävät ehkä liiankin hyvin meidän kritiikin, joka ei itse asiassa kohdistu heihin vaan Siun soten johtoon.

Joskus aiemmin olin sitä mieltä, että isossa organisaatiossa toimitusjohtajan ei tarvitse olla alan substanssiosaaja. Riittäisi, kun hän jotenkin ymmärtäisi, millaisia työntekijöitä ja millaisia asioita hän johtaa. Olen muuttanut mieleni täysin. Asiaosaamisen pitää olla vahvaa!

 

Kirjeeni kansanedustaja Petteri Orpolle

Lähetin tänään alla olevan sähköpostikirjeen kansanedustaja Petteri Orpolle. Muutoin kirje vastaa lähetettyä, mutta tarkemmat yhteystietoni jätin tästä pois. Se lienee sallittua. Pidän kyllä periaatteenani, että viestien vastaanottajat saavat tietoonsa kuka olen. Kyse on avoimuudesta - yhdellä vieraalla kielellä avoimuus = glasnost.

Arvoisa kansanedustaja (tai siis osaa kansaa edustava) Petteri Orpo!

Viikonloppuna sanomalehti Karjalaisessa oli Kokoomuksen mainos Teidän kuvanne kera ja siinä teksti "Pelastetaan demokratia". Kyse oli kutsusta tulla Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaaksi.

Jäin miettimään, minkä maan demokratian Te ja Kokoomus ajattelitte pelastaa Suomen kuntavaaleissa. Niissähän on mahdollista vaikuttaa vain ja ainoastaan oman kunnan asioihin Suomessa. Ei muiden kuntien, ei valtakunnan, muiden valtioiden asioista puhumattakaan.

Onko mielestänne Suomen demokratia vaarassa? Minusta ei, ainakaan nyt. Nykyhallitus johtaa maata täysin demokraattisesti. Eikä eduskuntakaan ole päässyt demokratiaa horjuttamaan oppositiosta huolimatta.

Älkää hyvä kansanedustaja Orpo antako puolueenne mainonnassa väärää käsitystä Suomen demokratian tilasta! Se vaarantaa maamme ulkosuhteet todella pahasti