Kuvia

Vallanhimoa tai ei

Yle TV 1:ssä alkoi eilen kymmenosainen Politiikka-Suomi sarja. Olen katsonut sitä Areenasta useamman jakson. Yksi jännittävimmistä kommenteista oli (useammalta haastatellulta), että politiikassa tarvitaan vallanhimoa.

Ihminen voi haluta vaikuttaa asioihin. Jos hän haluaa politiikkaan ja politiikan hupulle, niin hänellä pitää olla vallanhimoa.

Juuri näin. Nyt lopulta(kin) tajusin, miksi minusta ei tullut poliitikkoa, vaikka haluan vaikuttaa asioihin. Minulta puuttuu se tärkein, vallanhimo.

Suosittelen sarjaa kaikille, joita kiinnostaa muun muassa Suomen poliittinen historia. Olen muuten huomannut, että minä muistan monet asiat eri tavoin kuin monet poliitikot. Hmm...

Jäbän jorinat - Saan matkustaa etupenkillä

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa kaupungissa. Kai sitä silloin pitäisi kyläillä, mutta ei. Emäntä vei minun Tintin Lemmikki -nimiseen kauppaan.

Menomatkalla matkustin apukuskin jalkatilassa, laatikossa, jossa oli peti. Kaupan edessä sain jaloitella nurmikolla. Vieressä kulkevan tien nimi on Tulliportinkatu. Katu on varmaan jotain muuta kuin tie.

Jos meillä kulkee autoja paljon, niin kaupungissa niitä ajaa koko ajan. Ja on kävelijöitä, pyöräilijöitä.

Ensin en meinannut uskaltaa mennä kauppaan sisälle. Sitten rohkaistuin. Miten kivasti minut otettiin vastaan. Kaikki ihailivat, miten pieni minä olen.

Oho. Oli siellä kaupassa lajitovereitakin. Ne haukahtelivat viereisessä huoneessa. En nähnyt niitä. Ihmiset rapsuttelivat minua. Menin oikein selälleni, jotta tuntuisi mukavammalta.

Sitten tuli se ikävä asia. Minulle sovitettiin turvavaljaita, jotta autossa olisi turvallisempaa. Oli emäntä ostanut jo aiemmin toiset, punaiset, mutta ne olivat liian isot. Nyt nämä sopivan kokoiset ovat mustat. Paljon viksummat kuin punaiset, näin urokselle.

Hyvä kuitenkin, että ostettiin ne pienemmätkin. Nyt saan matkustaa etupenkillä emännän vieressä, kun en pääse hötkyilemään. Onhan se turvallista niin minulle kuin emännällekin.

Jäbän jorinat - Tyhmä auto

Ollaan käyty emännän kanssa kävelemässä. Pelkäsin etukäteen, että mennään kovaa kuin höyryveturit. Ei olla menty. Saan haistella ja nuuskia pientareita. Taitaa tällä kylällä olla paljon lajitovereita. Ainakin haisee sille.

Eilen kun haettiin postilaatikosta aamun lehdet, niin mentii ison tien yli. Vähän jänskätti, kun autoja ajoi paljon ohi. Sitten ne oikeastaan kiinostivat. Piti ihan istua ja katsella, miten komeita ne ovat.

Talvi taitaa tulla. Traktori pisti maahan punaisen-oransseja keppejä. Emäntä sanoi niiden olevan aurauskeppejä. En vielä tiedä, mitä auraaminen tarkoittaa. Toivottavasti ei mitään pahaa.

Traktori kiinnosti minua. Kun se pysähtyi kohdalle, minunkin piti pysähtyä. Oli se niin iso, niin iso. Katseltiin emännän kanssa yhdessä tienvierusnurmikolla. Mentiin vähän kauemmas itse tiestä.

Silti siellä tuli tyhmä auto. Meidän takaa. Ajoi varmaan tahallaan tosi kovaa, niin että meinasi kaataa emännän. Ei se auto ajanut enää tiellä, vaan tien vieressä.

Jos se olisi ajanut hiljaa tai pysähtynyt, että pääsee paremmin meistä paremmin ohi, se olisi ollut aika hieno auto. Nyt se oli minusta ruma. Tosi ruma. En tykkää yhtään.

Boikotoin

Olen boikotoinut jo aika kauan Kärkkäisen tavarataloketjua. Myönnän ostaneeni joskus sen nettikaupasta koiran puruluita. Silloin sopivia ei silloin saanut muualta. Nyt saa, ja jos ei saisi, ostaisin joitain muita.

Tavarataloketjun perustaja ja toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen on antanut todella käsittämättömiä kommenttejä. Vuonna 2014 hänet tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Nyt hän kunnostautui esittämällä salaliittoteorian Suomen Tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä. Kärkkäinen kieltää holokaustin! Voi mies-parkaa, kun ei tunne historiaa.

Jäbän jorinat - Ähäkutti

 

Tänään aamulla käytiin emännän kanssa hakemassa päivän lehdet kävellen. Ei tuo matka kovin kummoinen ole, mutta minä olen vielä pieni. Emäntä ymmärtää, että minua ei saa lenkittää vielä oikeasti.

Me kävelimme hiljakseen. Minä nuuskin paikkoja. Ei meitä koiria turhaan kutsuta nuuskuttelijoiksi. Emännän lehdet kastuivat hieman, kun se ei ymmärtänyt ottaa kassia mukaan.

Takaisin päin tullessamme minulle tuli kiire kotiin. Olin jo hieman väsynyt.

Myöhemmin päivällä emäntä ajatteli, että lähdemme toisen kerran kävelylle. Välissä oltiin käyty takapihalla. Siellä on kivaa, kun saan juoksennella vapaasti. Tarkoituksena oli vielä käydä autolla lähikaupassa, jotta en unohtaisi, miten autossa matkustetaan.

Minua kehtuutti. Piti taas ottaa talutin kaulaan. Keksin hyvän jutun. En suostunut menemään ovesta ulos. Emäntä houkutteli ja houkutteli. Minä vain istuin sisäkuistilla ja katselin ulos.

Lopulta emäntä uskoi, että en halua nyt ulos. Hän oli kiltti, kun antoi minun jäädä kotiin.

Pakko sanoa, että ähäkutti. Se ei tiennyt, mikä minulla oli mielessä. Halusin tutustua kotiin ihan itsekseni.

Nautin yksinolostani. Minulla ei ollut mitään hätää. Leikin Lupalla (lelukoira) ja Lutulla (pehmonalle). Tönin minä vähän palloakin, mutta sitten se hävisi. Olkoon, emäntä saa etsiä.

Vähän harmitti, kun emäntä onnistui tulemaan sisälle ilman, että kuulin sen. Ennätin aloittaa vinkumisen vasta, kun se tervehti minua. Olisiko niin, että se tajusi, ettei minulla ollut laisinkaan tylsää?

Ihmeiden tekijä

Jäbä on ihmeiden tekijä. Se on pakko sanoa. Tänään huomasin, että jo aiemmin aloittamani kuntoutuminen on tuottanut lisää tulosta Jäbän tulosta alkaen.

Jaksan olla jaloillani useita tunteja päivässä. Enkä tarkoita, että seisoisin muutaman minuutin tai kymmenen ja istahtaisin, vaan sitä, että olen jaloillani kerralla jopa tunnin. Jokin aika sitten en edes uskaltanut unelmoida siitä.

Kun kävin hakemassa puita liiteristä, niin yllätin itseni. Minulla oli mukana, tietenkin, keppi, johon tukeutua tarvittaessa. Matka ei ole kummoinen, mutta rohkaisin itseni ja pidin keppiä ilmassa. Askeleeni olivat pitkät - niin pitkät kuin lyhyellä ihmisellä olla voi. Tasapainokaan ei horjunut.

Jäbä itse yllätti minut reippaudellaan. Päätin kokeilla, miten se jaksaa kävellä. Tavoitteenani on ollut, että kun se jaksaa kävellä hyvin yli kolmesataa metriä, niin sitten käymme yhdessä jalkaisin hakemassa aamun lehdet postilaatikosta. Kolmesataa metriä on se edestakainen matka.

Kävimme iltapäivällä kävelemässä. Minun oli pakko toppuutella tätä herraa. Se olisi kulkenut vaikka kuinka paljon, ja minäkin olisin jaksanut ja pystynyt, mutta Jäbän vuoksi en rohjennut.

Huomenna käymme hakemassa lehdet yhdessä kävellen. Hyvin nukutun yön jälkeen me molemmat olemme reippaita. Näin uskon.

Ja on Jäbä myös rohkea. Se ei pelännyt isolla tiellä liikkuvia autoja. Katseli niitä istualleen, ensiksi. Sitten se ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota vaan jatkoi matkaa tutkimalla kevyenliikenteen piennarta.

Koronarokote pakolliseksiko

Koronaa vastaan rokottamattomat joutuvat sairastuttuaan yhä enenevässä määrin teho-osastolle, sillä he sairastuvat vakavasti. Näin ollen monet tärkeät, suorastaan elintärkeät leikkaukset kuten syöpä- ja sydänleikkaukset siirtyvät.

Minusta ne ihmiset, jotka eivät ota rokotetta, ovat vastuuttomia. Hyvä peruste jättää rokote ottamatta on vain ja ainoastaan terveydelliset syyt. Tosin tähän mennessä en ole kuullut yhdenkään lääkärin todenneen, että tällaisia syitä olisi.

Ratkaisuksi rokottamattomuuteen on tarjottu rokotepakkoa. Se ei mielestäni ole oikea tie. Ei, vaikka meillä on turvavyöpakko sekä moottoripyörillä ja mopoilla ajaville kypäräpakko kuten Karjalaisen mielipidepalstalla kirjoitettiin.

Jos koronarokote tulee pakolliseksi, niin sitten pitäisi myös influenssarokotteen ottamisen olla pakollista. Kuitenkin valistus ja muut toimet ovat parempia kuin rokotepakko.

Koronapassi eli koronatodistus on oikea keino. Kun sinulla ja minulla on esittää kyseinen todistus, niin meillä on mahdollisuus päästä vaikka bilettämään, jos muut rajoitukset estävät osallistumisen.

Rokottamattomat voivat rauhassa nillittää, että heidät suljetaan ulos, heitä syrjitään. Ei suinkaan! Heillä(kin) on vaihtoehdot. Ota tai jätä. Jos otat, pääset mukaan. Jos jätät, olet ulkona. Voivat vaarantaa oman terveytensä ja henkensä, mutta eivät muiden.

Ei ole mitenkään oikein, että jotkut voivat vaarantaa toisten terveyden. Vaikka minut on rokotettu kahdesti, voin sairastua. Jos en vakavasti, niin sairastua kuitenkin. Ja se on pois minun normaalista elämästäni.

Vielä enemmän rokottomattomat vaarantavat niiden terveyden, joiden pitäisi päästä hoitoon ajoissa. Koronarokottamaton teho-osastolla on ... hmm. Ehkä jätän sanan (sanat) kirjoittamatta.

Jäbä sateessa ja lelun kanssa

Jäbän jorinat - Kolme yötä ja vähän muuta

Olen asunut kotona jo kolme yötä ja melkein kolme päivää. Tämä aika on ollut kivaa. Olen saanut vikkelöidä, houkutella emäntää leikkiin. Palloa olen pelannut takapihalla heinikossa. Se ei aina tottele minua. Me ollaan ulkona joka päivä useampi tunti. Ei tietenkään kerralla, kun emäntä ei jaksa. Minä kyllä jaksaisin, ehkä.

Emäntä on hyvin koulutettu. Se ei pakota nousemaan aamulla aikaisin, kuudelta tai jotain. Kyllä minä kaiken varalta aina kysäisen, että joko pitää nousta. Kun se sanoo, että nukutaan, ja silittää minua, jatkan unten mailla. Tänään noustiin pissalle, tai siis minä pissasin, vähän ennen kahdeksaa.

Taidan minä olla loistokoira. Yöllä ei tullut yhtään pissiä eikä kakkaa. Ensimmäiset tarpeeni tein ulos. Päivällä pitää tehdä tarpeita useammin, kun on kaikenlaista puuhaa.

Vaikka me puuhataan asioita yhdessä, niin saan minä olla rauhassakin. Kun minua väsyttää, emäntä ei häiritse. Unen läpi kuulen, että se tekee jotain, mutta en minä silloin jaksa kiinnostua. Unet antavat voimaa seuraaviin saakka.

Meidän tiellä on kaksi muuta taloa. Eilen tutustuin toisen naapurin isäntään Vesaan. Vähän minua pelotti, vaikka se oli ihan ystävällinen. Uskalsin kuitenkin käydä tervehtimässä. Annoin sen jutella minulle ja silitelläkin minua. Siitä oli kivaa. että emäntä otti pentukoiran. Muita sen talon asukkaita en ole vielä tavannut.

Tänään kohtasin Riitan ja Juhanin toisesta naapurista. Nyt olin rohkeampi. Heilutin häntääni jo silloin, kun ne olivat usean metrin päässä. Ensin tuli Juhani tervehtimään ja sitten Riitta. Vitsi, miten mukavia naapureita meillä on. Hyvä, että Heidi päätti ottaa emännäkseni Partsun.

Emäntä on muuten ovela. Kun se tajusi, että toiset voivat leikkiä kanssani vähän aikaa, se sanoi, että voisi hakea sillä aikaa puita liiteristä. Ei sen tarvinnutkaan, kun Juhani tarjoutui hakemaan. Näin emäntä sai vähän laiskotella.

Me teimme Riitan kanssa pienen kävelylenkin. Ihan pihapiirissä. Emäntä ilahtui kovin, kun tunnistin sen ja sen äänen ja juoksin sen luokse häntä heiluen. Hyvä, ettei se ruvennut itkemään liikutuksesta.

Taas tuli paljon tekstiä. Elämässä kun tapahtuu niin niin paljon!

Jäbän jorinat

Hei kaikki! Minä olen Jäbä, tänään tasan seitsemän viikkoa ja yhden päivän. Olen kultainenoutaja. Vielä pentu, mutta tarkoituksenani on kasvaa isoksi aikuiseksi.

Mietimme yhdessä Partsu-emäntäni kanssa, että voisin alkaa kirjoittaa blogia kuten hänkin. Ensin tuumasimme minulle omaa blogia. Alkoi käydä sääliksi kaikkia niitä lukijoita, jotka haluavat lukea meidän molempien juttuja.

Yhdistimme voimamme. Yksi tie ja kaksi asiaa. Se toteutuu myös tässä. Lukijoiden tarvitsee muistaa vain yksi osoite, mutta he saavat kahden kirjoittajan tekstejä. Jatkossa voitte lukea Jäbän jorinoita täältä.

Synnyin Vesannolla Mehtäpellon kennelissä. Isäni on Reiska ja äitini Minni. Kennel-nimeni on Mehtäpellon Walt Disney Legends. Emäntä antoi nimeksi Jäbä Iivor Vilperi. Kutsuu, ja muutkin kutsuvat, Jäbäksi. Ihan hyvä näin.

Muutin eilen tänne kotiini. Oli pitkä matka, mutta kestin sen hienosti. Emäntä ajoi. Säälitti, kun oli niin huono, sohjoinen keli. Pärjäsi se. Minä istuin kuin kuningas viereisellä penkillä pehmustetussa laatikossa emännän ystävän sylissä.

Heti alkuun pääsin jekuttamaan näitä kaksijalkaisia. Luulivat laatikon olevan liian pienen. Ei se ollut, mutta asetuin niin, että näytti siltä. Eihän "kuin kuninkaan" sovi alistua noin vain. Se on edessä päin. Tai ei alistuminen vaan totteleminen. Sellainen tuo emäntäni taitaa olla.

Ensimmäinen yö kotona meni hyvin. Väillä tuli ikävä sisaruksia, mutta emäntä rauhoitteli, ja minä jatkoin nukkumista. Samoin emäntä. Välillä nukkuma-alusta karkasi sängyn alle, minkä vuoksi nukuin sitten lattialla. Kun emäntä huomasi sen, hän korjasi asian.

Tänään ollaan ulkoiltu paljon. Niin paljon kuin olen tarvinnut ja halunnut. Kummallinen emäntäni kyllä on. Aina kun herään, se patistaa ulos. Samoin kun lopetan syömisen. Tosin, ei minulla ole mitään sitä vastaan.

Olen juoksennellut vapaana takapihalla. Ihmeen iso alue. En ole vielä uskaltanut tutustua siihen kokonaan, vaikka olenkin rohkea. Olen myös iloinen, rauhallinen, utelias. Voisi luulla tutkijaksi. Emännän kanssa olemme ihmetelleet ihmeellistä maailmaa.

Kun menemme etupihalle, emäntä laittaa kaulaani taluttimen. Se sanoo, että pitää opetella, jotta oppii samalla käyttäytymään, tottelemaan. Luulen, että emäntä haluaa olla se pomo.

Kiva, jos jaksoit lukea tänne loppuun. Kirjoittelen jatkossakin. Yritän laatia silloin lyhyempiä tekstejä. Nyt vaan oli niin paljon asiaa. Enkä saanut kaikkea mahtumaan tähän.

50+1 juhlapäivät

Järjestin eilen ravintola Roustissa 50+1 omaa juhlapäivääni. Kyseessä ovat 51-100-vuotissyntymäpäivät ja eläköitymisjuhla. Seuraavia isoja juhlia saa odottaa kunnes täytän 101 vuotta tai menen naimisiin.

Koska olen laiminlyönyt omia sukulaisiani, kutsuin paikalle sisarukseni perheineen. Kaikki eivät valitettavasti päässeet, mutta ainahan näin on, kun kyseessä on iso porukka.

Täysi-ikäisiä meistä oli 13. Minun ikäpolvestani meitä oli kaksi, seuraavasta yhdeksän ja sitä seuraavasta, kolmannesta, kaksi. Siitä kolmannesta ikäpolvesta alaikäisiä oli viisi. Ikäjakauma meillä oli reilusta vuodesta vähän yli 66 ikävuoteen saakka.

Minä nautin sen porukan seurasta, jotenkin enemmän kuin aiemmin. Liekö syynä ollut se, että että aiempina vuosina tavatessamme olin väsynyt, oli jonkinlainen stressi päällä. Nyt minä Partsu pahalainen olin rentoutunut, nautin elämästä, eläkeläisen vapaudesta.

Luulen, toivon, että ennätin vaihtaa edes muutaman sanan jokaisen kanssa. Ipanat ovat ihania. Totesin sen jälleen kerran. Myös ne isommat, kaikenikäiset.

Minulla oli mukava jutteluhetki vanhimman sisareni vanhimman pojan vanhemman pojan kanssa. Sain kuulla hän opiskelustaan, työstään, asumisestaan, tulevaisuuden suunnitelmistaan. Tämä nuori herrasmies kyseli myös isotätinsä kuulumisia!

Kun pienimmät "villiintyivät" juoksentelemaan, mitä isommat lapset tekivätkään! Kaikki kolmetoistavuotiaista viisitoistavuotiaaseen innostuivat leikistä. "Vanhan" sydäntä lämmitti! Onneksi ainakin osa lapsista saa olla vielä lapsia.

Illan päätteeksi pääsin vielä saattamaan nuorta miestä. Tarjosin kyydin sisareni tyttären avomiehelle, kun heillä ei ole autoa. Hän kyllä sanoi, että hänen kaverinsa on lähtövalmiina. Lähdimme kuitenkin samalla autolla.

Vasta kotonani tajusin, että nuorilla miehillä saattoi olla muita suunnitelmia, mutta tämä saattamani nuori mies ei rohjennut sanoa sitä lapsensa isotädille. Ups! Toivottavasti en pilannut heidän kummankin iltaa.

Ja mikä sitten oli Roustin ruokalista näille juhlille? Ruokalistan laati Veera ja ruoan valmisti Miika, mikäli ymmärsin oikein. 

Alkupalaksi vihreää salaattia, sienisalaattia, perunasalaattia, savukalaruisnappeja, talon leipää ja levitettä. Ja sitten vielä hiivatonta ruisleipää.

Pääruokana oli Roustin ylikypsää porsasta, punaviinikastiketta sekä paahdettuja kasviksia ja pottuja. 

Jälkiruoka ei kalpene herkullisuudellaan: vaniljapannacottaa, sokeroitua puolukkaa ja kinuskia sekä lisäksi kahvia tai teetä.

Yllä on vain osa hienoista koko illan makupaloista, kun puhutaan ihmisten kohtaamisista ja ruoasta.

Kiitos teille kaikille! Olette rakkaita, myös te, jotka ette päässeet mukaan.

Tulihan se Äijä viimeinkin

Suorastaan rakastan luonto- ja muita eläinohjelmia. Ylen Eränkävijöihin olen jäänyt koukkuun. Siinä yhdistyvät hienolla tavalla luonnossa liikkuminen, metsästys ja kalastus.

Siitä on nähtävissä Yle Areenassa kaikki kuusi kautta, syksystä 2016 lähtien. Jo ensimmäisellä kaudella rakastuin Äijään, mainioon lapinkoiraan. Se on yhtäaikaa suloinen ja itsenäinen. Aina se välitä isäntänsä Akin höpinöistä. Taisivat saada muuten Venla-palkinnonkin.

Huolestuin jo, kun tällä kuudennella jaksolla ei Äijää näkynyt. Luulin, että alku- ja lopputeksteissä maaininta Äijästä ja Aki-isännästä johtui heidän osallistumisestaan yleensä sarjaan.

Nyt olen helpottunut. Kauden 6 jaksossa 9 Äijä ja Aki tulevat mukaan. Akista ei niin väliä, mutta Äijästä kyllä. Äijä on selvästi vanhentunut näissä kuudessa vuodessa. Ja niin pitääkin. Nuoruus ei ole ikuista. Ikä ei ole este olla rakastettu.

Ainoa asia, jota kaipaan niin tältä kuin muiltakin ohjelmilta, on syvällisyys. Haluaisin asioihin perehdyttävän paremmin, jottei ohjelma olisi kuin tilkkutäkki. Tosin tilkkutäkit alkuperäisessä merityksessään ovat hienoja.

Haluaisin, että tämäkin sarja olisi keskittyvä, kuten brittiläisen David Attenboroughin luonto-ohjelmat. No, kaikkea ei voi saada.

Louhiteatteriin

Nyt kaikki joukolla Louhiteatteriin! Louhiojalle (Eno, Joensuu, jos joku ei nyt Louhiojaa ja Louhiteatteria vielä tiedä :))

Tarjolla ovat Mysteerio Buffo sekä Äitee ja kilpasiskot. Esitykset rajoitetun ajan. Paikkoja on vielä jäljellä. Näin on ainakin, kun tätä kirjoitusta kirjoitan.

Mihin 5G-liittymää tarvitaan?

Elisa rakentaa aktiivisesti (aggressivisesti?) 5G-verkkoa. Nyt rakennustyöt ovat tulleet meidän kylällemme.

En ole aivan varma, onko tämä meidän kuluttajien kannalta hyvä asia. Antaako 5G-verkko meille lisäarvoa?

Hyvin laajalti ihmiset puhuvat, että heillä on asianmukaiset puhelimet, mutta silti 5G ei toimi. Yhteydet ovat joko 4G tason mukaisia tai niitä ei ole laisinkaan!

Kuuntelin Yle 1:n ykkösaamua tänään. Siinä joskus puoli yhdeksän tienoilla Aalto-yliopiston professori (nimeä en muista) totesi, että tavallisille kuluttajille 5G ei tuo mitään. Meidän käyttämillemme palveluille 4G on aivan riittävä.

5G antaa jotain lisää yrityksille. Ei siis kuluttajille.

Kaiken lisäksi Elisan oma mies (nimeä en muista) sanoi, että mahdollisesti jatkossa vanhat puhelimet eivät toimi niillä alueilla, joilla on 5G-verkko. Jos ymmärsin oikein niin mikäli minulla on sellainen puhelin, jossa ei ole 5G-valmiutta, niin puhelin ei toimi.

Ups. Pakko ottaa 5G-liittymä, jotta voisi käyttää puhelintaan? Toivon ymmärtäneeni väärin. Tarkistan asian joku päivä Yle Areenasta.

Summa summarun. 5G-verkko ei anna mitään meille tavallisille kuluttajille. Se on tarkoitettu ensisijaisesti yrityksille. 5G-liittymää tarvitaan siis yrityksiä varten, mutta meidät tavalliset kuluttajat "pakotetaan" ottamaan se voidaksemme käyttää puhelintamme?

Helppo ja maukas uunilohi

Tein tänään pitkästä aikaa uunilohta. Helpolla tavalla. Suolasin lohifileen jodioidulla suolalla. Päälle ripottelin rouhittua mustapippuria ja yhden valkosipulikynnen. Paistoin leivinpaperiin käärittynä 175 asteessa vajaan tunnin. Uunin keskitasolla. Sen jälkeen sammutin uunin ja annoin kalan muhia siellä. Suorastaan ällistyin, kun maistoin. Oli mehevää, ei laisinkaan kuivaa kuten minulla usein on. Suolaisuus oli juuri, mitä piti. Yleensä laitan liian vähän suolaa. Nyt suolaa ei ollut liikaakaan. Mustapippuri ja valkosipuli antoivat pikantin maun. Lisukkeeksi riisiä tai perunamuusia / keitettyjä prunoita sekä höyrystettyjä kasviksia. Ruisleipä tekee terää.

Joskus ne aivot toimivat minullakin

Kun tuossa taannoin kompuroin puita hakiessani, toisten, toimistolasien, joilla näkee kannettavalle ja kauemmas sekä lukee lehtiä, oikea linssi sai pahan naarmun. Suoraan näkökenttään.

Olen kärvistellyt asian kanssa. Silmälääkärin vastaanotto on ensi kesänä, enkä näe tarvetta aikaistaa sitä. Minä onneton ennätin jo nostaa käteni pystyyn ja päätin odottaa kesää.

Yllättäen aivoni toimivat. Sain valon pilkahduksen. Soitin Joen Optiikkaan, jossa olin asioinut vuosi sitten kesällä.

Kyselin, voisiko sen yhden linssin vaihtaa. Optikkoliikkeet kun ovat kertoneet, että vanhoihin kehyksiin ei kannata linssejä vaihtaa kehysten haurastumisen vuoksi.

Tietoni löytyivät. Liike tilaa linssin ja ilmoittaa, kun se on tullut. Tarvitaan vain yksi käynti, jotta linssi saadaan paikoilleen. Sillä pärjään kolmen muun linssin kera ensi kesään.

Opetus? Kannattaa antaa aivojen toimia. Ne saattavat keksiä yksinkertaisia ratkaisuja. Ja asiantuntijat hoitavat loput.

Joskus ne aivot toimivat minullakin. Ainakin vielä.

Raapaleita ja ryppyjä

Osallistuin tänä viikonloppuna seutuopiston Aloita kirjoittaminen -kurssille. Kouluttajana oli Riitta Leino. Kurssi oli mukavan jännittävä. Ainoa huono puoli oli, että en nuhaisuuteni vuoksi päässyt osallistumaan läsnäolevana, vaan etänä. Jotain ryhmässä olosta jäi puuttumaan. Hyvä, että edes näin.

En ole aiemmin opiskellut mitään kirjoittamiseen liittyvää, ellei koulun ainekirjoitusta äidinkielen tunneilla lasketa.

Minua jännitti. Olen kyllä kirjoitellut yhtä sun toista: tämän blogini lisäksi yleisönosastokirjoituksia ja avustanut lehtiä, jopa kahta maakunnallista, jotka eivät olleet/ole se isoin.

Luulen, että jos olisin päässyt mukaan paikan päälle, olisin uusi Minna Canth, Sofia Oksanen, Elvi Sinervo tai Helena Anhava. Tai naispuolinen Mika Waltari, Arto Paasilinna, Eino Leino tai Tommy Tabermann.

No ei sentään. Se olisi ollut kohtuuton vaatimus niin kouluttajaa, ryhmää kuin minua itseäni kohtaan.

Mielenkiintoni kirjoittamiseen lisääntyi valtavasti. En ehkä koskaan julkaise mitään proosaa tai runoja, mutta saatan itsekseni ja itselleni niitä kirjoittaa.

Kurssilla avautui uusi maailma, johon haluan päästä syvemmälle.

Työstimme raapaleita - noin sadan sanan tarinoita, jotka yleensä jäävät kesken. Raapaleet eivät ole rääpäleitä, vaikka minun olikin. Oma arvioni.

Huikea raapale, jonka yksi osallistujista kirjoitti, oli Rypyn tarina. Se tunkeutui sisimpääni, sieluuni. Toivottavasti kirjoittaja jatkaa kirjoittamista. Se kannattaa.

Runoihinkin paneuduimme. Yhtenä tehtävänä oli jatkaa runoa: piti ottaa mukaan jonkun kirjoittaman ensimmäinen säe.

Minullahan usko itseeni ei lopu kuin useimmiten. Valitsin Tommy Tabermannin Pieni laulu ihmisestä. Tuotostani en tässä julkaise.

Milloinkas ei sattumuksilta vältytä, kun Partsu on asialla? Aihe oli säännöstelty runo. Partsu luki ja kuuli, että säännöstelty euro. Lopputulos oli sen mukainen: EU, määrää, finanssipolitiikka, valvoo, Rehn, Liikanen, Niinistö.

Niin, tämä ei ollut se runoni. Vain siihen liittyviä sanoja.

Toivottavasti pääsen jatkossakin osallistumaan kirjoittamisen kursseille. Ei paha, Jorma Uotista mukaellen. (on kiire, TTK alkaa kohta maikkarilla.)

Peukutuksia livenä

Tänään aamulla yllätyin. Positiivisesti. Sain, siis minä, sain peukutuksia livenä. En olisi koskaan uskonut. Netissä peukutukset ovat aika tavallista kauraa.

Jalkani olivat (taas kerran) yön jälkeen tönkkönä. Kun olin saanut kahvin valumaan, lähdin hakemaan päivän lehtiä potilaatikosta noin 150 metrin päästä.

Jalkojeni tönkköyden vuoksi aioin ensin lähteä ajamaan autolla tämän pätömatkan. Ilma oli kuitenkin ihanan ja syksyisen raikas. En voinut käynnistää autoa. Oli pakko lähteä kävellen.

Yllätyksekseni jalkani (tönkköydestään huolimatta) toimivat hyvin. Askel oli paljon pidempi kuin esimerkiksi kuukausi sitten.

Ylittäessäni isoa tietä kuulin huudahduksen 'huomenta'. Käännyin katsomaan. Jonkin matkan päässä asuva naapuripariskunta oli ulkoiluttamassa snautseriaan.

Ilahduin, kun pariskunta huomasi minun olevan lenkillä, vaikka kylläkin pienellä. Huutelin iloiset koiravauvauutiseni. Naapurin mies peukutti, kun kerroin petranneeni liikkumistani.

Tämä ihana kannustus aiheutti sen, että vietyäni lehdet sisälle lähdin oikealle lenkille. Ilmakin oli hieno.

Ja yksi pieni Jäbä-koira siivitti lisäksi askeliani. Haluan olla mahdollisimman hyvässä kunnossa, kun se tulee uuteen kotiin ilman emää ja sisaruksiaan. Minä olen sitten sen lauma.

Mitätöintiä yksittäistapauksina

Minua kummastuttaa eri tahojen, niin yritysten kuin julkisyhteisöjen tapa mitätöidä ihmisten kokemuksia toteamalla, että kyse on yksittäistapauksesta.

Olen käynyt keskustelua teleoperaattorini Elisan kanssa. Kaikkiin seikkoihin, joista mainitsen hiemankin kriittisesti, minulle on todettu kokemukseni olevan yksittäistapauksen. Ovatkohan hyvät kokemukseni myös yksittäistapauksia?

Samaan mitätöintiin syyllistyy entinen työnantajani Siun sote. Kun ihmiset uupuvat töissä liian vähäisten henkilöresurssien vuoksi, niin kyseessä on yksittäistapaus!

Tänään luin sanomalehti Karjalaisen Mielipide-palstalta Anna Estolan ja Anni Rannikon kirjoituksen Pridea vastaan tehdyistä uhkauksista. He kirjoittavat sateenkaarilippujen varastamisesta, aggressiivisesta huutelusta niitä kantaville ja väkivallan kohdistamisesta kulkueeseen osallistuneita kohtaan.

Poliisi ja kaupungin luottamishenkilöt ovat mitätöineet kaiken tämän toteamalla, että kyse on yksittäisistä tekijöistä, jotka purkavat pahaa oloaan.

Lehdistä lukemani ja uutisista kuulemani perusteella voin todeta, että näin ei ole. Vahingon tekeminen ja väkivaltainen, ilkeä käyttäytyminen vaikuttaa olevan systemaattista. Sateenkaari-ihmiset kuten muutkin vähemmistöt joutuvat jatkuvasti suunnitelmallisen syrjinnän ja haitanteon kohteeksi.

Estolan ja Rannikon kirjoitus on muutenkin vahvaa asiaa sisältävä. Se kannattaa lukea!

Tasan 25 vuotta sitten

Tasan 25 vuotta sitten hain ensimmäisen koirani Empun Jämsänkoskelta. Mukana oli autolastillinen lainattuja lapsia, siis neljä lasta.

Sinä vuonna (1996)  oli pitkä, lämmin syksy. Lumi satoi vasta marraskuun loppupuolella. Näin minulla oli hyvää aikaa opettaa ensimmäistä koiraani ilman, että palelluimme kovassa pakkasessa. Ja ennen kaikke oppia itse.

Kun tulimme kotiin, naapurin poika järkyttyi koiran nimestä. Hänestä Emppu oli pojan nimi. Kultainennoutajani Emppu oli narttu.

Emppu eli pitkän elämän, melkein viisitoista vuotta.

Tänään olen miettinyt paljon koirien täyttämiä vuosia. Välillä on naurattanut, välillä itkettänyt. Välillä on valtava ikävä kaikkia kuutta koiraani, joiden kanssa ennätin kokea jos jonkinmoista, kommelluksia, vakavia asioita, riemua, kynsien kasvamista sisään, kun on pitänyt hillitä itsensä - ei koira tahallaan ihmisiä kiusaa. Se oli hienoa aikaa.

Tämänpäiväisestä haikeasta olostani huolimatta odotan samalla Jäbän tuloa innolla. Se ei korvaa muita, eikä pidäkään. Sillä on oma paikkansa elämässäni.

Kaksi tähteä äimänkäkenä

Kolme tähteä J, M ja T olivat sopineet tapaavansa Kolmen Tähden Illallisella. M-tähti otti yhteyttä T-tähteen, ja he sopivat hankkivansa lahjan J-tähdelle tämän 50-vuotiselämän kunniaksi. Tosin he eivät tienneet, missä kuussa ja minä vuonna juhlapäivä oli ollut.

Myöhemmin T huomasi facebookista, että M-tähdellä oli syntymäpäivä juuri ennen tapaamista. T ehdotti J-tähdelle, että hankittaisiin lahja M-tähdelle, jonka iästä T:llä ei ole mitään tajua. Nuori kuitenkin.

Tuumasta toimeen: M ostaa J:lle kukat ja T lahjan, J ostaa M:lle kukat ja T lahjan. Kierona ihmisenä T päätti ostaa aivan samanlaiset lahjat kummallekin. Hän lähetti syntymäpäiväsankareille viestin, mitä oli ostanut - siis sille toiselle. Ja nämä hyväksyivät lahjan.

T hykerteli. Hän saapui ravintolaan viimeisenä. Syntymäpäiväsankarit istuivat jo pöydässä, kukkaset vierellään. T sanoi M-tähdelle, että mennäänkö asiaan, pidä sinä puhe. M piti puheen J-tähdelle, antoi kukkaset ja kortin, T antoi lahjan. J vilkaisi T-tähteä ja sanoi, sinä senkin... Taisi luulla, että T ei ollut hankkinut mitään M-tähdelle.

T hymyili. Sanoi J-tähdelle, että mennäänkö asiaan, pidä sinä puhe. J piti puheen, antoi kukkaset ja kortin M-tähdelle, T antoi lahjan. Kaksi tähteä oli aivan äimänkäkenä. Miten tässä nyt näin kävikään!

T oli pelännyt etukäteen, että saisi huutia ja korvilleen, mutta onneksi kaksi muuta tähteä vain hymyilivät ja loistivat. Sitten pääsimme varsinaiseen asiaan. Syömään.

Aurajuustoperunat

Minulla ei ole aavistuskaan, mistä olen saanut tämän helpon aurajuustoperunoiden reseptin. Tässä kuitenkin tarjoilen ensin helpon ja sitten tuunatun vaihtoehdon.

Hanki perunasipulisekoitus (500 g) pakasteena ja aurajuustopaketti. Lado voideltuun vuokaan kerroksittain perunasipulisekoitusta ja arurajuustoa. Lopuksi kaada päälle kermaa 2 dl.

Halutessasi voit lisätä aromisuolaa jokaisen perunakerroksen päälle. Myös rouhittu mustapippuri ja/tai valkopipuri sopivat.

Raskaan ruoan keventämiseksi sitä voi tuunata. Kermana voi käyttää ruokakermaa (esim. 15%), jota käytän. Aurajuustoa voi panna vain puolet tai 2/3 paketista.

Lisämakua antavat kasvis- ja/tai juuressuikaleet. Ne myös keventävät ruokaa. Itse olen lisännyt ihan perusvaihtoehtoonkin tomaattiviipaleita, sillä ne jotenkin täydentävät makua.

Jos haluaa käyttää enemmän aikaa, niin perunat, sipulit, juurekset ja kasvikset voi suikaloida itse raakamateriaalista. Maku muuttuu maistuvammaksi.

Kumpi on edullisempi vaihtoehto, sitä en ole selvittänyt. Hyvää on joka tapauksessa.

Kahden mummelin seikkaluja

Tänään meitä oli kaksi mummelia, ystäväni Tuula ja minä, reissussa Vesannolla. Sen tarkoitus oli mitä tärkein. Kävimme katsomassa Mehtäpellon kennelissä kultaisennoutajan pentuetta, Minnin ja Reiskan jälkeläisiä, sillä yksi uroksista muuttaa minulle 20.10.

Ei siellä pelkästään kultaisianoutajia ollut. Monia muitakin. Mäyräkoirat jäivät mieleeni. Lisäksi siellä oli myös koirahoitolan koiria jos jonkinmoisia.

Pennut ja emä veivät sydämeni. Jalat menivät veteliksi mainion koiraporukan edessä. Aktiivisia, iloisia hännänheiluttajia.

Kuten aina, niin tänäänkin, matkailu avarsi. Nähtiin hienoja maisemia, eläimiä - lehmiä, lampaita, hevosia. Reissukaverini etsi netistä muun muassa mustaa lehmää, mikä se on. Vastaus löytyi (mielestämme), mutta en enää muista, mikä se on.

Ja kun me kaksi olemme yhdessä, puhetta riittää. Siksi huomio ei aina kiinnity kaikkeen siihen olennaiseen eli oikeaan reittiin, kuten pitäisi.

Jo Leppävirralla menomatkalla huoltoasemalta poistuessamme onnistuin kääntymään vasemmalle liian aikaisin. Ystäväni, ujo kun on, ei sanonut mitään. Jonkin aikaa ajettuani tajusin virheen. Autoni kääntyvien pyörien ansiosta pääsimme palaamaan takaisin.

Seuraavan virheen syytä en ota itselleni enkä vieritä ystävälleni, vaikka kuinka herkulliselta ajatukselta se tuntuisi. Vai puhuiko hän niin paljon, että emme huomanneet oikeaa risteystä ajoissa?

Ei suinkaan. Kun ohi ajettuamme käännyimme ja löysimme sen herra/rouva Googlen navigaattorin avulla, niin epäilykset heräsivät. Edessä oli huonolta näyttävä metsäautotie ilman nimeä.

Soitin kasvattajalle, joka opasti oikeaan suuntaan.

Kotimatkalla onnistuin vielä kerran ajamaan väärään. Pieni virhe teki meille pienen lisämutkan. Onneksi on herra/rouva Googlen navigaattori, jota en halua käyttää. Paperilapulle tehdyt muistiinpanot ovat paljon paremmat!

Ja sitten tämän virheen aikana tapahtui jotain, jota en uskalla paljastaa. Poliisi voi tulla kotini ovelle koputtamaan. Hyvä, ettei tullut ruumita. Siitä olisi kiittäminen herra/rouva Googlen navigaattoria, jonka nimesin Elliksi.