Liikuntarajoitteiset ja PKO

Keskustelin jokin aika sitten Pohjois-Karjalan osuuskaupan (PKO) viestintäjohtajan Petri Vähän kanssa. Yhteydenottoni liittyi siihen, miten osuuskauppa ottaa huomioon liikuntarajoitteiset. Vammaisjärjestöt ovat palkinneet PKO:n sen kauppaliikkeiden esteettömyydestä. Ilmeisesti järjestöille ei ole esitelty muita toimipaikkoja.

On ainakin kaksi ravintolaa, jossa liikuntarajoitteisten on vaikeaa kulkea: Amarillo ja Torero. Kesällä ennen remonttia Amarilloon pääsi vain sisäkautta kahvilaa pitkin mutkitellen, jos sattui tietämään. Ulkona ramppi ravintolaan oli tukittu viereisen kahvilan terassitoiminnoilla, tai Amarillon. WC-tiloihin on vain jyrkät portaat.

Kävin Torerossa. Sinne ei lähtökohtaisesti pääse muutoin kuin portaita pitkin. Sokoksen kautta pääsee hissillä toiseen kerrokseen, mutta sieltä vievät portaat alas ravintolaan. Portaissa on kaiteet, mutta yläpäässä ne loppuvat ”kesken”. Viimeiselle askelmalle noustessa niistä ei saa tukea. Jos niitä jatketaan, tulee ovi esteeksi.

Ehdotin Vähälle, että PKO muuttaisi nämä lyhyemmät portaat luiskaksi. Tilaa olisi. Hän totesi, että se ei oikein käy, kun luiskaa pitkin on vaikeampi kulkea. Mitä ihmettä! Tervejalkainen mies kehtaa sanoa tällaista. Hän ei laisinkaan osannut asettua toisten asemaan. Liikuntarajoitteisille luiska on ainoa vaihtoehto, jos ei ole hissiä!

Hyvinä päivinä pääsen kipuamaan ja laskeutumaan myös portaita pitkin. Huonoina päivinä kaipaan hissiä tai luiskaa. Siksi toivon, että kaikessa uudis- ja korjausrakentamisessa otetaan huomioon myös liikuntarajoitteiset.

Ja portaisiin kaiteet, jotka alkavat tarpeeksi kaukaa ja päättyvät tarpeeksi ylös, jotta niistä saa oikeasti tukea. Aina. Näin huonompijalkainenkin voi treenata hyvinä päivinään.