Kiitos!

Kiitoa Maritta ja Saija! Oli ihanaa tavata. Aika kului hurahtamalla. Mukavaa syksyn jatkoa ja jaksamista. 😊😊

Broileripasta

Nyt, kun pakastimessa olleet valmiit ruoat on syöty ja helteet ovat väistyneet, ryhdyin taas tekemään itse ruokaa. Kaikki tähän broileripastaan tarvittavat ainekset löytyivät kotoa.

Kuullotin pieneksi hakatut sipulit ja valkosipulit kattilassa. Lisäsin maustamattomia broilerinsuikaleita. Kun suikaleet olivat muhineet aikansa öljyssä sipulien kera, heitin mukaan pennepastaa ja kaadoin vettä pastan tarpeiksi.

Pastan kypsentyessä kuutioin kesäkurpitsan ja keltaisen paprikan. (Punaisen paprikan olin käyttänyt jo leivän päällä. Vihreää en halunnut tähän, kun kesäkurpitsa antoi vihreän värin.) Panin ne muhimaan broilerisuikaleiden ja sipulien joukkoon.

Lisäsin paseerattua tomaattia kahden desin tölkin, hieman soijakastiketta ja kolmen juuston kermaa sekä rouhin mustapippuria. Sekoitin, ja sitten jätin muhimaan lämpimälle levylle nolla-asetukselle. Soijakastike ja kerma antoivat riittävän suolan, joten sitä ei tarvinnut lisätä.

Kun maistoin, minulta pääsi tahattomasti: "No jopas nyt jotain!" Olin onnistunut valmistamaan todella herkullisen ruoan. Useamman aterian, sillä kolmen litran kattila oli reilusti puolillaan.

Arvovalintoja

Valtiovarainministeri Annika Saarikko kertoi ehdottavansa yhden kuukauden ylimääräistä lapsilisää, joka maksettaisiin joulukuussa. Ehdotustaan hän perusteli arvovalinnalla.

Ylimääräisellä maksulla olisi tarkoitus tukea lapsiperheitä ja kompensoida inflaation vaikutusta niiden taloudelliseen tilanteeseen. Saarikko vain unohti, että tuki menisi käytännössä keski- ja hyvätuloisille, joille tuella ei ole niin suurta merkitystä.

Pienituloiset, jotka joutuvat hakemaan toimeentulotukea, menettäisivät ylimääräisestä lapsilisästä saatavan hyödyn jäämällä osittain vaille toimeentulotukea. Saarikko väitti, että näin ei kävisi. Hän vain ei muistanut, että toimeentulotukilakia pitäisi muuttaa. Lain muuttaminen ei tapahdu hetkessä.

Perussuomalaiset ehdottivat ilmastotoimien lykkäämistä. Pohjoissavolainen kansanedustaja Minna Reijonen kirjoitti taannoin muun muassa Karjalaisessa, että lasten tulevaisuus tulee turvata. Siksi lykkäykset ovat tarpeen.

Vaikuttaa, että perussuomalaiset puheenjohtajaa myöten ummistavat silmänsä todellisuudelta. He eivät ole nähneet ilmastomuutoksia tai eivät ymmärrä niitä. Kuivuus vaivaa jopa Eurooppaa, Afrikasta ja muista alueista puhumattakaan. On se mukavaa lasten kasvaa ja etsiä juomavettä jostain, mistä sitä ei enää löydy.

Kokoomus puheenjohtajansa Petteri Orpon johdolla on lähtenyt mukaan tähän urpoiluun. Demaritkin ovat jo näyttäneet vihreää valoa vihreän siirtymän siirtämiselle. Tutkitulla tiedolla ei taida olla mitään merkitystä näille päättäjille.

Perussuomalaiset hyväksyvät Euroopasta tulevat pakolaiset ja maahanmuuttajat. Muut pysykööt poissa. Heidän hätänsä ei ole persujen.

Kokoomus kannattaa tuloverojen alentamista. Se tarkoittaisi, että hyvin toimeen tulevat pärjäisivät entistä paremmin. Huono-osaisimmat jäisivät edelleen köyhyysloukkuun.

Verojen alennus pitää kompensoida jotenkin talouden tasapainottamiseksi. Orpon urpoilua seuranneena arvaan, että julkisia palveluja heikennetään. Hyvätuloiset pystyvät ostamaan yksityisiltä, vähävaraiset jäävät palveluja paitsi.

Kokoomuksen hyvinvointiyhteiskunta eroaa selkeästi pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatuksesta. Hyvinvointiyhteiskunnassa  jokainen on oman onnensa seppä. Julkisia palveluja ei juurikaan tarvita tai ne lasketaan minimiin. Jos et pärjää, niin voi, voi.

Hyvinvointivaltio painottaa yhteiskunnan vastuuta kaikista ja etenkinin heikompiosaisista. Vasltio olemme me kansalaiset. Ne, jotka pärjäävät paremmin, kantavat suuremman vastuun yhteisestä budjetista kuin vähäosaiset.

PKO first?

Tänään Yle Joensuu uutisoi, että Lieksan kaupunki on purkanut vuokrasopimuksen Kolin Lotus Oy:n kanssa. Yrityksellä oli valmius rakentaa hotelli ja kunnostaa viereisellä tontilla sijaitseva Purnuniemen suljettu kylpylä.

Oliskohan niin, että PKO haluaa kyseiset tontit itselleen? Sehän olisi suoraa jatkumoa niin Lieksan kuin muidenkin maakuntamme kuntien politiikalle: PKO first.

Toinen arvaukseni sopimuksen purkamisen perusteeksi on, että Kolin Lotuksen taustalla on venäläisiä henkilöitä.

Odotan jännityksellä, mitä käräjäoikeus päättää asiasta. Lieksahan joutuu avamaan sopimuksen sisällön oikeudelle, vaikkei siitä julkisuudessa kerrotakaan.

Neljäs koronarokote saatu

Sain tänään neljännen koronaroketteen. Ajanvaraus netissä oli yllättävän helppoa. Aikoja oli nimittäin tarjolla pilvin pimein tälle pävälle, ainakin Hammaslahdessa. Viikko sitten ajat olivat jo menneet.

Varasin ajan työntekijöiden lounastauon jälkeiselle hetkelle heti puoleltapäivin. Laskeskelin, että kun ajat olivat minuutin välein, niin pienellä parkkipaikalla saattaa olla ruuhkaa. Menin enemmän kuin hyvissä ajoin, niin muita autoja ei ollut. Niitä alkoi kyllä "valua" hyvin pian saapumiseni jälkeen.

Koska minulla oli ensimmäinen aika lounaan jälkeen, pääsin rokotukseen jo ennen varattua aikaa.Olin kyllä pelännyt, että ruuhkaa on. Ajat minuutin välein!

Rokotuspisteitä olikin neljässä huoneessa. Jokaisessa oli henkilö, joka kirjasi, ja toinen, joka antoi rokotteen. Supsikkaasti meni. Ja molemmat hoitajat olivat ystävällisiä. Eivät pahastuneet, vaikka vähän vitsailin.

Mummeli tuli ajoissa, jottei ole ruuhkaa aiheuttamassa. Enkä suostunut odottelemaan suositeltua viittä minuuttia ennen poistumistani. Sanoivat, että on suositus. Itse saa päättää. Ja kuten havaitsette, ainakaan vielä ei ole tullut ongelmia - yli kahdeksaan tuntiin.

Liian iso pala?

Lainasin kirjastosta uutuushyllystä Heikki Kännön Ihmishämärä-romaanin. Aiemmin en ole lukenut Kännön kirjoja. Häneltä on ilmestynyt esikoisteos Mehiläistie, joka oli ehdolla usean palkinnon saajaksi. Toinen romaani Sömnö voitti Runeberg-palkinnon. Kolmas kirja Runoilija saavutti Finlandia-ehdokkuuden.

Olen lukenut Ihmishämärää vajaat 40 sivua. Yhteensä sivuja on yli tuhat. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se on (taas kerran) erilainen.

Pohdin, onko se liian iso pala. En siksi, ettenkö jaksaisi lukea sitä. Pohdituttaa vain, että onko se liian iso pala illalla sängyssä makuulla luettavaksi. Jaksanko pitää sitä käsissäni?

Slava Ukraini

Huomenna keskiviikkona 24.8.2022 on Ukrainan itsenäisyyspäivä. Samalla tulee kuluneeksi puoli vuotta, kun Venäjä oikeudettomasti aloitti siellä hyökkäyssodan. Ukrainan itsenäisyys on symboli koko Euroopan rauhalle. Saakoon Ukrainan itsenäisyys jatkoa. Slava Ukraini!

Vientiä riittää

Tällä tytöllä olisi vientiä, joo. Täällä naamakirjassa yksi jos toinenkin täysin tuntematon mies on halunnut minut kaverikseen. Ei käy pojat, ei käy! Sen verran olen teitä pyyntönne hylättyäni stalkannut, että sama on taktiikka. Pari tuntia ennen pyynnön lähettämistä olette luoneet naamakirjasivunne. Mitähän varten? Miksi ei löydy historiaa?

 

Voi pojat, pojat. Ette tiedäkään, että minä tiedän ja paljon romanssihuijauksista. Ihan vapaaehtoistyöni kautta. Olette kyllä komeita, mutta minuun ette vetoa. Algoritminne ovat laskeneet aivan väärin. Ne eivät tunnista naamakirja-minäni takaa minun oikeaa minää. Käytän aikani parempaan kuin alan keskustella huijareiden kanssa.

Jäbän jorinat - Peruna on pyöreä, se on ihan oikea ...

Peruna on pyöreä, se on ihan oikea, lelu aivan makea.

Pääsin tänään maistamaan, miltä tuntuu leikkiä raaoilla perunoilla. Emäntä meni viemään roskia, ja minä onnistuin nappaamaan perunapussin keittiön työtasolta. Olipa mahtavaa! Nehän pyörivät melkein kuin oikea pallo.

Ennen kuin emäntä palasi piilotin kaikki viisi perunaa. Ja söin neljä rakaa kananmukaa kuorineen. Nekin minä onnistuin nappaamaan. Jälkiruoaksi revin kananmunakennon pieniksi palasiksi.

Emäntä ressukka ei ensin tajunnut, mitä oli tapahtunut. Kun sitten peruna kerrallaan esittelin ne sille, niin se rupesi keräämään niitä minulta pois. Pahkurainen. Se houkutteli perunat pois pienillä leivänpalasilla. Tosin luulen, että leipä oli parempaa kuin raaka peruna.

Kananmunien kohtalon emäntä ymmärsi vasta myöhemmin. No, ei se huutanut. Raivasi vain kennon jäänteet ja vähät munien kuoret pois lattialta.

On se emäntä muuten aika hölmö. Se ei ole vieläkään oppinut, että minua ei kannata jättää yksin edes hetkeksi. Olemmehan sentään asuneet yhdessä tänään jo tasan kymmenen kuukautta.

Tunnustan, en minä aina ole näin mahdoton. Emäntä voi rauhassa hoidella asioitaan ja minä odottelen rauhassa. Ainakin useimmiten.

Treffit peruttu

Olin sopinut koiratreffit eiliselle maanantaille. Tarkoituksena oli, että Jäbä ja minä tapaisimme yhden ystävistäni ja hänen Kirppu-koiransa sekä hänen lapsensa ja lapsenlapsensa Tico- ja Manu-koiran.

Ei mennyt kuin Strömsöössä! Ei!

Jälleen kerran Jäbä kieltäytyi autokyydistä. Olin ottanut edellisenä iltana sulamaan lenkin puolikkaan. Kuutioin sen ja vein osan niistä juuri takapenkille levitetylle lakanalle, jossa oli minun ja Jäbän hajuja. Osalla makkarapaloja houkuttelin Jäbän auton lähelle.

Avattu ovi ei houkutellut, vaikka muutoin herraseni tuli ulos ja alas rappusia iloisesti. Makkarat autossa - yäk! Kävelimmekin pikku kierroksen, jotta olisi ensin muuta ajateltavaa.

Ei onnistunut autoon meno. Vein jäbäräisen sisälle ja lähdin yksin. Treffit peruuntuivat, tai osittain. Minä tapasin ystäväni ja mainiot koirat.

Jäbä jäi haaveilemaan, miten saisi sisälle tupakeittiöön raivaamansa puut. Ei tarvitsisi aina odottaa, milloin emäntä päästää ulos niitä järsimään.

Mukana päivittäin - kortti

Tämä kortti on kulkenut mukanani päivittäin yli vuoden verran. Se on toiminut kirjanmerkkinä, minkä vuoksi se on hieman nuhjaantunut, mutta sitäkin tärkeämpi.

 

Lapiohommiin

Kävin tänään kaupungissa asioilla. Olin poissa nelisen tuntia. Tultuani kotiin siellä odotti karmea kaaos.

Syy tähän on osittain minun. Olin unohtanut vanhojen lehtien kassin tassukkaan ulottuville. Tassukkaan vika oli se, että ryhtyi tuhoamistyöhön. Tietää, ettei saa. Olisi se voinut tylsyyttään helpottaa vaikka pierulelun avulla. Se oli tarjolla.

Lehdet oli tarkoitus viedä yhdelle ystävälleni, joka tarvitsee niitä muun muassa kompostin pohjalle. Ja hänen tyttärensä koirien pissa-alustaksi.

Jäbä oli silpunnut kaikki lehdet. Esitteli onnellisena häntä heiluen, että katso emäntä, tällaista kivaa täällä on.

Ei auttanut muu kuin ottaa lapio käteen ja lapata silppu jätesäkkiin.

Riemukkaan tapaamisemme Jäbä kruunasi nappaamalla ostoskassista juustopaketin ja vei sen juuri avaamaastani takaovesta pihalle. Kun menin perässä, tassukas vei juuston pihaviidakkoon, jonne en voinut mennä perässä.

Järjestin itseni takapihalle kirjaa lukemaan. Jäbä toi juuston ja esitteli sitä, mutta ei tietenkään antanut minulle. Houkuttelin sen sisälle vettä juomaan, suljin oven ja noukin juuston nurmikolta. Syömäkelpoista. Oltermannin muovikuori ei ollut rikkoontunut.

Kiitos rakkaat jalkani

Esitän kiitokseni jaloilleni, jotka ovat palvelleet minua liki 65 vuotta. Enimmäkseen meillä on mennyt hyvin, mutta näin iän myötä on ollut välillä hankalaa, ja enemmän hankalaa.

Elämä kuitenkin yllättää, kuten kirjoitin aivan blogini alkuvaiheessa reilu kolme vuotta sitten. Ehkä se kirjoitukseni oli aivan ensimmäinen.

Viimeisimmän viikon aikana jaloilleni on tapahtunut jotain yllättävää. Ne toimivat hyvin, vaikka vielä vähän kömpelösti.

Mitä siis on tapahtunut? Jalkani eivät ole turvonneet lähes viikkoon.Tukisukat ovat saaneet jäädä nurkkaan.

Miksi, sitä en osaa sanoa. En tiedä. Joka tapauksessa liikkuminen on helpompaa. Näin saan mahdollisuuden kuntouttaa jalkojani, kun pystyn paremmin.

Rakkaat jalkani, ette ole maailman kauneimpia, mutta olette sitäkin rakkaimpia. Jaksetaan yhdessä, mahdollisimman pitkään.

Kiitos jalkani!

Kesällä kelpaa kellistellä

Jäbä ei ainakaan inhoa kesää. Eikä varsinkaan silloin, kun saa kellistellä pihalla ja pureskella luita. Tässä herra Jäbäräinen on löytänyt aiempien koirieni unohtaman oikean luun pihasta. Ties kuinka kauan se on siellä lojunut.

Jäbä kellistelee silloin, kun olen pihalla. Ta riehuu tai muuten vain puuhastelee lelujensa kanssa. Sisällä ollessani se käy tarkistamassa tilanteen, jotta en vain ole jättänyt sitä yksin.

Tupakeittiössä ollessani se pistää päänsä takapihan oven ötökkäverhon välistä. Tuijottaa jonkin aikaa ja jatkaa touhujaan.

Jos teen jotakin työhuoneessa, niin se hyppää ikkunalautaa vasten ja tutkiskelee, missä olen. Olen jo oppinut heilauttamaan kättäni, niin Jäbäräinen näkee minut. Paikallani ollessani se ei välttämättä tajua, että siellä se ruokkija ja rapsuttaja on.

Lauantai-illan gourmet-ateria

Tulipa syötyä tänään lauantaina illalla oikein gourmet-ateria. Suu napsaa vieläkin.

Keitin uusia perunoita. Lisäksi oli silliherkkua katkarapukastikkeessa, salaatinlehtiä, tomaattia, tuorekurkkua, paprikaa ja raejuustoa. Ja tietenkin rasvaa perunoille.

Maun ja terveyden vuoksi käytän pehmeästi levittyvää Oivariinia. Kaikille terveysintoilijoille tiedoksi, että olen saanut "luvan" sen käyttöön terveysasemaltani. Maistuu paremmalta kuin "kevytlevitteet" eikä ole "terveydelle vaarallinen".

Pian ukkostaa

Olipa tänään hieno ilma. Iltapäivällä tuuli nousi, puiden lehdet suhisivat ja taivas peittyi tummiin pilviin. Tuulen ääni oli niin kova, että melkein korviini koski. Nautin tästä luonnon voimannäytöstä etupihan kuistilla. Viimein myös ukkonen jyrisi, ei pelkästään jyrähdellyt, jokunen salamakin näyttäytyi. Suostuin menemään sisälle vasta, kun alkoi alkoi sataa reippaammin.

Jäbän jorinat - Piti pestä pyykkiä

Kyllä koira joutuu välillä outoihin tilanteisiin. Tänään minulle sattui yksi niistä, tulossa on varmaan satoja. Aloitan taustatiedoilla.

Emäntä totesi tuossa vähän ennen yhtä, että se lähtee kohta kaupunkiin kyläilemään ja käymään kaupassa. Antoi sentään Dentastixin ennen lähtöään.

Kummallisen kauan nuo kyläilyt ja kaupassa käynnit kestävät. Emäntä tuli kotiin vasta vähän ennen seitsemää! Luokatonta, sanon minä.

Juu, oli se käynyt kaupassa. Oli ostanut perunoita, porkkanoita, tomaattia, kurkkua ja silliä. Mitähän ruokaa noista oikein muka saa?!

Karseaa, kun se tuli väliovesta sisään. Mille se haisikaan! Sen mekko, nilkkasukat, kengät, jalat, kädet. Koko eukko.

Sen kyläilyt ja kaupassa käynnit tarkoittavat siis muiden koirien tapaamisia. Hajuja oli ainakin Se tapaa muita, mutta ei ota minua mukaan. Hävytöntä! Kyllä minäkin olisin niitä halunnut tapailla, ajaa takaa ja muuten juoksuttaa.

Ei minun auttanut kuin ryhtyä pesemään pyykkiä. Ensin nuolin puhtaaksi emännän mekon edustan ja takapuolen. Ei niin suurta aluetta vieraiden koirien hajuja voi meillä sallia. Sitten pesin sukat. Pyykki oli pesty, mutta se ei vielä riittänyt.

Emännän kädet, jalat niiden paljailta osin ja kengätkin piti pestä. Vasta sitten päästin sen peremmälle.

Se antoi minulle iltaruoan ja meni vaihtamaan ylleen kotimekon, jota olen vähän pistänyt uuteen kuosiin. Jostain syystä ne koirien hajut siirtyivät siihenkin mekkoon.

Varmaan hajut ovat menneet vaatteiden läpi iholle ja siitä kotimekkoon. Tarkistan asian, kun menemme nukkumaan. Sängyssä makuulla ollessaan emäntä ei pääse minua karkuun. Paitsi jos se onnistuu nousemaan ylös ja ohjaamaan minut huoneen ulkopuolelle. Pitää harkita toimintastrategiaa.

Laukauksia kotikylällä

Eilen sunnuntaina kuulin useita laukauksia kotikylälläni. Ne eivät kuuluneet kovin kaukaa. Laukaukset tulivat sarjoissa. Ääni oli kumea.

Soitin hätäkeskukseen ja kerroin kuulemastani. Ottivat tiedon vastaan ja keroivat ilmoittavansa poliisille. Ei mennyt kauaa, kun poliisi soittikin. Puhelu tuli tuntemattomasta numerosta. Normaalisti olisin vastannut "haloo", mutta nyt vastasin koko nimelläni, koska arvasi soiton tulevan poliisilta.

Poliisi kyseli asiasta ja totesi, että selvittää asiaa.

Tänään kuului taas laukauksia, samalta suunnalta. Niitä oli kolme. Soitin hätäkeskukseen ja kerroin kuulemastani. Puhelun aikana kuului vielä yksi laukaus. Asia siirrettiin poliisille, joka pian soittikin minulle.

Siinä keskutelun aikana kävi ilmi, että meillä on ampumarata, jota on laajennettu jokin aika sitten. Minusta se oli suljettu. Näin ne asiat sekoittuvat.

Poliisi ei varmaankaan lähtenyt tarkistamaan laukausten alkuperää. Hän suhtautui minuun asiallisesti. Minä nolona pyytelin anteeksi aiheuttamaani häiriötä. Poliisi sanoi, että on hyvä soittaa tällaisissa tapauksissa.

Lupasin, että kuullessani seuraavan laukauksen, en soita hätäkeskukseen. Poliisia hieman nauratti, mutta hän painotti minun toimineen oikein.