Tässä aivan äskettäin kirjoitin siitä, että reilu neljännes kansanedustajista loisti poissaolollaan maanantaisesta "pakkolain" käsittelystä. Lähetin myös postia kaikille Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kansanedustajille, jotka olivat jossain muaalla. Lisäksi viestini meni valtionvarainministeri Annika Saarikolle ja ulkomisteri Pekka Haavistolle.
Haavisto vastasi ja kertoi olevansa YK:n istunnossa tämän viikon ajan sunnuntaista 18.9. alkaen. Arvostan kovin, että hän vastasi. Hänen poissaololleen oli enemmän kuin pätevä syy.
Ministeri Saarikko ei vastannut. Se ei minua yllättänyt, koska hän tuntuu suhtautuvan ylimielisesti kansalaisten yhteydenottoihin.
Kansanedustajista Jussi Wihonen ja Marko Kilpi vastasivat. Wihonen ilmoitti poissaolonsa syyksi seikan, jonka hän olisi mielestäni voinut hoitaa myös Helsingissä.
Kilpi puolestaan ilmoitti osallistuvansa maanpuolustuskurssille. Se ei liene laisinkaan sellainen tehtävä, joka kuuluu kansanedustajan velvollisuuksiin. Ei ainakaan silloin, kun lakeja säädetään. Lainsäädäntötyö kun on kansanedustajien perustavaa laatua oleva tehtävä.
Pohjoiskarjalaiset Seppo Eskelinen ja Hanna Huttunen sekä pohjoissavolainen Sari Essayah jättivät vastaamatta. Eskelisenkään kohdalla en yllättynyt. Hän kohtelee kansalaisia ylimielisesti, jos nämä eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Olisiko kansanedustajuus noussut hattuun, näin kauniisti ilmaistuna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti