Äänestin: Päivi Koskela, nro 22, Joensuu

Kuten jo aiemmin tänään kerroin, käytin äänioikeuttani kuntavaaleissa (ennen kunnallisvaaleissa). Äänestyssalaisuus on äärimmäisen tärkeä asia - sitä pitää vaalia. Jokainen kuitenkin voi itse päättää, kertooko valinnastaan. Minä haluan kertoa.

Äänestin Joensuussa. Ehdokkaani oli jo pitkään selvillä - heti, kun kävi ilmi, että hän on ehdokkaana. Ja vielä Vasemmistoliiton listoilla. Se oli minulle tärkeää.

Tunnen Päivin työni kautta. Hän on vastannut työpaikkani työnohjauksesta jonkin aikaa. Hän on siinä erittäin hyvä. Hänellä on kokemusta, näkemystä. Hänellä on sydän paikallaan - vasemmalla.

Äänestin joensuulaista Päivi Koskelaa, nro 22. Pyysin häntä kirjoittamaan blogiini. Tässä alla on Päivin viesti meille kaikille. Lukekaa, olkaa hyvät!

Päivi Koskela:

"Miksi ihmeessä pyrkiä kuntapäättäjäksi, ihmisten kusitolpaksi niin kuin Kokoomuksen Verkkouutiset taannoin räväkästi otsikoi.

Samasta syystä mistä olen äänestänyt joka ikisissä vaaleissa 18 täytettyäni. Katson etuoikeudeksi ja velvollisuudeksi omalta osaltani vaikuttaa yhteisen hyvän puolesta. Työni kautta minulle on jo kauan ollut selvää, että on erittäin tärkeää pitää huolta hyvinvointivaltiosta, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja ”pienten” puolella olemisesta. Nämä asiat ovat Vasemmistoliitossa keskeisiä. Lisäksi tavoitteena on pitää huolta elinympäristöstä.

Minä haluan olla vaikuttamassa siihen, että päätöksenteossa mennään asukkaiden hyvinvointi edellä. Toki realiteetit ja talous on otettava huomioon, mutta minun mielestäni rahan ja jatkuvan vaurastumisen ei pitäisi olla ensisijainen kaikkea ohjaava asia. Sellainen politiikka johtaa siihen, että huonosti voivien osuus kasvaa kaikkine seurausilmiöineen, kusitolpaksi joutuminen mukaan lukien.

Korona-ajan jälkitautina meillä on merkittävästi lisääntynyt lapsiperheiden pahoinvointi. Lasten oppimiseen on jäänyt aukkoja, joita koulutoimessa joudutaan paikkaamaan. Erityisesti muutenkin tiukoilla olevissa lapsiperheissä tilanne on entisestään vaikeutunut, mikä näkyy myös lastensuojelun merkittävästi suurempana työpaineena. Samaan aikaan sote-keskustelussa edelleen mennään terveyspalvelut edellä.

Nyt tarvittaisiin kipeästi lisäresurssia niin kouluihin kun sosiaalipalveluihin. Rohkea resurssointi voitaisiin sitten, kun pahin on hoidettu, käyttää ennaltaehkäisevään työhön. Olen huolestuneena seurannut, kuinka esimerkiksi varhaisen tuen lapsiperhepalveluiden arvostus ja sen myötä työn hyvin tekemisen mahdollisuudet ovat kaventuneet osassa Pohjois-Karjalaa (ja koko Suomea).

Ennaltaehkäisevästä työstä on puhuttu vuosikymmeniä. Siihen jopa panostettiin 70- ja 80-luvuilla. Mutta kaikenlaisen säästämisen nimissä panostus on jäänyt jo pitkään kovin vähälle. Hyvin suunnitellulla ja resursoidulla varhaisella tuella voisimme kuitenkin tulevaisuudessa säästää huomattavia summia lastensuojelussa sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa.

Olen itse aikuistunut yhteiskunnassa, jossa hyvinvointivaltion rakentaminen oli tärkeää ja arvokasta. Sitä perintöä haluan voimieni ja mahdollisuuksieni mukaan jatkaa."

Älä säikähdä

Käytin tänään tärkeintä oikeuttani - äänestysoikeutta vapaissa vaaleissa. Se ei ole itsestäänselvyys, vaikka siltä meistä saattaa tuntuakin.

Kylämme äänestyspaikalle kömpiessäni olin hieman hukassa, kun paikkana ei enää ollutkaan tuttu lasiluukku. Ennakkoäänestystä varten oli avattu varsinainen äänestyshuone. Pleksien takana istui kaksi henkilöä. Tavallisesti kirjoittaisin mies ja nainen tai nainen ja mies. Nyt en uskalla, sillä me kaikki olemme enää henkilöitä.

Se ennen nainen kysyi, että äänestämäänkö. Murahdin maskini takaa, että sitä vartenhan täällä olen. Silmilläni yritin viestiä ystävällisyyttä. Maski sai aikaan "äänenmurroksen".

Se ennen mies totesi, että tänne päin. Hän tarkisti henkilökorttini ja sen, että minulla on vielä äänioikeus. Sain äänestyslipun ja lyjykynän. Tarkistin, että palautanko myös kynän. Se ennen mies, nyt vain henkilö, sanoi, että kyllä. Noihin koreihin. Me sitten desinfioimme ne.

Äänestyslipun palautin ennen naiselle, nyt vain henkilölle. Hän hoiti leimat ja muut tarvittavat ja antoi minulle kuoren, johon suljin arvokkaan ääneni.

Sitten hän tarkisti henkilökorttini. Hän pyysi minua paljastamaan hieman kasvojani maskin takaa.

Tein työtä käskettyä. Samalla sanoin, että älä säikähdä. Hän oli heti mukana leikissä. Peitti kasvonsa osittain käsivarrellaan.

Minä siihen, että ei muuten, mutta olen niin kaunis. Silloin molemmat henkilöt, ennen mies ja nainen, purskahtivat hyväntahtoiseen nauruun.

Minä poistuin äänestyssalista niin arvokkaasti kuin mahdollista. Eivät he säikähtäneet.

Kuin talvisodan sankarit?

Viime viikolla eduskunnassa nähtiin perin kummallinen näytelmä. Persut yrittivät kaikin mahdollisin tavoin siirtää päätöksen tekemistä EU:n elvytyspaketista muun muassa virsiä ja satuja lukien. Sebastian Tynkkynen taisi tehdä eduskuntamme puhemaratoniennätyksen.

Viivytys ei tuonut "taisteluvoittoa". Elvytyspaketti meni heittämällä läpi kokoomuksen myötävaikutuksella. Tai siis suurin osa kokoomuksesta äänesti sen puolesta.

Olisihan se ollut outoa, jos kokoomus olisi vastustanut. Elvytyspaketti kun on oikeasti sen ajaman EU-politiikan mukaista. Tyhjää äänestäminen olisi saattanut puolueen naurunalaiseksi.

Persujen suurtappion jälkeen tiedotusvälineet haastattelivat eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Ville Taviota. Kasvomaskin takaa hän loihin lausumahan: hävittiinhän talvisotakin, mutta se [sota] kannatti.

Siis mitä?!? Vertasiko Tavio persuja talvisodan sankareihin? Siltä vaikutti.

En ole sotien ystävä. Toinen maailmansota ja samalla talvisota käytiin, joten asiaa ei voi muuksi muuttaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että talvisodassa taistelleet ovat täysin muuta kuin tämän päivän persut!

Tavion haastattelua katsoessani yritin löytää hänen silmistään jotain mielipuolisuutta, jotain, joka kertoisi vakavasta psyykkisestä sairaudesta. En löytänyt. Mutta enhän minä olekaan lääkäri.

En osaa sanoa, kumpi olisi pahempi: moisia puhuva psyykkisesti sairas Tavio vai Tavio "täysissä järissään".

Kirjoja, kirjoja, kirjoja

Viime aikoina olen suorastaan ahminut kirjoja. En syönyt, vaan lukenut. Vuosien jaksamattomuus keskittyä rakkaaseen harrastukseen on vienyt ehkä toiseen äärilaitaan. Tai ei sittenkään. Kyllä minä teen muutakin kuin luen.

Olen innoissani ja onnellinen, kun jaksan taas lukea. Kakarasta asti se on ollut minulle tärkeä asia. Onneksi se ei jäänyt kokonaan pois, vaan palasi elämääni.

Eilen aloitin Sofi Oksasen Koirapuiston. Minun oli pakko pakottaa itseni nukkumaan iltakymmenen jälkeen, ettei vuorokausirytmini menisi aivan sekaisin. Varsinkin kun välillä on menoja, joissa on tietty aikataulu. Huomenna heti yhdeksän jälkeen pitää olla suuhygienistillä hammasvälejä puhdistuttamassa.

Koirapuistosta puheen ollen, se on loistava kirja. Keskustelin siitä erään ystäväni kanssa. Hän ei ole samaa mieltä. Hänestä Oksaksen kaikki teokset Puhdistuksen jälkeen ovat olleet huonompia. Ei hän kuitenkaan sanonut, että huonoja.

Ystäväni kuuntelee paljon kirjoja. En ole aivan varma, soveltuuko tämä(kään) Oksasen kirja kuunneltavaksi. Minulle se olisi vaikeaa. Tosin en muutenkaan ole innostunut kirjojen kuuntelusta. Mieluummin luen, vaikka se sitoo paikoilleen. Muuta siinä sivussa ei voi tehdä.

Täytyy tietysti muistaa, että meillä jokaisella on oma makumme. Ja makuasioistahan ei voi kiistellä. Tai voi, mutta ei kannata.

Joka tapauksessa. Hyviä lukuhetkiä Koirapuiston ja/tai muiden kirjojen parissa!

Käännösvinkki: Koirapuistossa on eteeni tullut jo kaksi sanaa, jotka eivät välttämättä aukea venäjää osaamattomille. Trollikka on johdinauto ja marshrutka (Koirapuistossa toisin kirjoitettuna, kun minä en saa ylämerkkejä tähän) on reittitaksi. 

Onko näiden ja muiden mahdollisten vierasperäisten sanojen ymmärtäminen tarpeellista, on toinen asia. Luovathan ne ainakin eksotiikkaa.

Armottomasti vanha

Vanha mi vanha! Näin se on, armottomasti vanha. Näin olen kuullut jo usean vuoden ajan.

En tarkoita itseäni, vaan puhelintani. Se oli vanha jo ostohetkellä. Näin päättelin myyjän vastauksesta irtokuoria kysyessäni. Malli on sen verran vanha, ettei meillä ole. Kysy Carlsonilta tai netistä. 

Menin ensin Carlsonille. Myyjä arveli heti kättelyssä, että ei löydy, kun on vanha malli. Hän kuitenkin penkoi läpi koko poistettavien kuorien korin. Ei löytynyt. Netistä löytyi tasan yksi. Ostin sen heti pois.

Olin aivan ihmeissäni. Minulla oli hieno uusi puhelin, jota nimiteltiin heti vanhaksi. Siinä oli kauniit himmeän kullanhohtoiset kuoret. Ja maksoihan se lähes neljäsataa euroa. (Katselin muitakin puhelimia, mutta olivat liian kalliita kukkarolleni.) 

Ja laturikin näytti aivan erilaiselta kuin muiden puhelimisissa ja omassa vanhassani. Sen täytyi olla uusinta uutta.

Ostin tämän kauniin, litteän puhelimen kesäkuussa 2018, kummitustyttöni syntymäpäivänä. Hyvin se on palvellut. Vuoden verran akkua vain on pitänyt ladata tiheään. Tällä viikolla se latautui enää huonosti.

Onneksi työkaverini oli vinkannut Keskuskujalla sijaitsevasta iTapsa-liikkeestä, jossa huolletaan puhelimia ja josta saa varaosia. Puolitoista tuntia, akku vaihdettu, puhelimen perushuolto tehty ja puhelin saanut uuden panssarilasin. Ei maksanut paljon.

Mutta voi voi tätä surkeutta, voi voi tätä pulaa, auringossa puhelimeni taisikin jo sulaa. Kotiin päästyäni kytkin sen laturiin. Mitään ei tapahtunut. Soitin liikkeeseen ja tarkistin, että akku oli todella vaihdettu. Oli se. Laturi tai sen kaapeli oli vioittunut.

"Tapsa" ehdotti, että tarkistaisin jonkun muun laturilla, latautuuko. Kun totesin, että minun tuttavapiirissäni ei ole kenelläkään samanlaista, hän sanoi puhelimeni olevan vanha. !!??!!

Seuraavana päivänä suuntasin takaisin kaupunkiin iTapsaan. Ojensin laturin ja kaapelin. Oletin "Tapsan" ryhtyvän testaamaan niitä heti. Ei, hän odotti, että antaisin puhelimenikin. Hänellä ei ollut yhtään sellaista puhelinta, joilla voisi testata vanhanmallisia laturia ja kaapelia.

Vika oli kaapelissa. Onneksi iTapsassa oli myytävänä tällaisia vanhanmallisia kaapeleita!

Nyt puhelimeni toimii hyvin, kuin uusi. Eihän siinä mitään vikaa ole ollutkaan. Jospa vielä olisi seuranani toiset viisi vuotta.

Kun seuraavan kerran ostan puhelimen, pyydän viimeistä huutoa olevan, varmasti uudenmallisen laitteen. Ja siihen saa jos jonkinmoisia latureita ja lisälaitteita ja irtokuoria. Ei ole sitten mikään vanha!

Ajoharjoittelua

Kun nämä vapaammat elämänpäivät lähestyivät, aloin miettiä autolla ajotaitoani. Pohdin, rapistuuko se, kun enää ei tarvitse päivittäin käynnistää tuota menopeliä.

Päädyin ratkaisuun, joka ei liene kovin ympäristöä tuhoava. Kun kerran joka tapauksessa autolla ajelen.

Ajoharjoittelu - se oli ratkaisuni, jotta en menetä ajotaitoani. Autolla ajaminen kun saattaa jatkossa olla minulle entistä tärkeämpi asia. Jotta saan asiani hoidettua itsenäisesti.

Kaksi, kolme kertaa viikossa, kun hoidan kauppa- tai muita asioitani, teen ajoharjoittelusuoritteen.Ei siis pelkkää huviajoa, vaan myös asiaa. Joskus, ihan joskus kyllä lähden ajelemaan muuten vain, omaksi ilokseni vaikka maisemia katselemaan. Tai käymään jossain tietyssä kohteessa.

Maantieajoharjoittelu onnistuu käytännössä milloin vain, kun kotoani poistun. Joskus matka on lyhyt lähikaupassa käydessäni. Matkan pituuden lisääminen ei ole ongelma, jos/kun käyn "piäkaupungissa" Joensuussa tai naapurikunnissa.

Taajamaharjoittelun yhdistän asiointiharjoitteluun. Esimerkiksi kauppareissuilla tai kyläillessäni kaupungissa voin ajella eri kaupunginosissa, keskustassa. Tärkeintä on, että teillä liikkuu muitakin, on liikennevaloja, kiertoliittymiä, tasavertaisia risteyksiä, etuajo-oikeutta, väistämisvelvollisuutta.

Maantieajo hyvin päällystetyillä teillä ei ole ongelma. Pitää vain olla eri nopeuksia, jotta tuntuma säilyy. Mutkia ja sorateillä ajoa harjoittelen sivuteillä. Niitä löytyy aina matkan varrella.

Tarvitsen ajantasaisen kartan. Paperisen. Mikään digitaalinen kartta tai Google Maps ei minulle kelpaa. Rakastan paperisia karttoja. Niitä on hienoa tutkailla. Niistä saa helposti yleiskuvan ympäristöstä. Niiden avulla on helppo vaihtaa reittiä vieraammassakin ympäristössä.

Ja kamera mukaan!

Ensimmäisiä kertoja

Tuossa taannoin kirjoittelin, mitä kaikkea tapahtuu elämässäni viimeisen kerran. Silloin uskoin, että ensimmäiset kerrat alkavat kesäkuussa, kun eläkepäivät koittavat. Erehdyin.

Ymmärsin, että jo tällä viikolla alkoi tulla niitä ensimmäisiä kertoja. Maanantaina oli pitkästä, pitkästä aikaa ensimmäinen kerta, kun näin kasvokkain muita minulle niin rakkaan vapaaehtoistoiminnan ihmisiä. Vain osaa, mutta siitä se alkaa. Mukavaa oli tavata uusia, juuri peruskoulutuksensa suorittaneita vapaaehtoisia - tietenkin ensimmäisen kerran.

Tiistaina join ensimmäisen kerran tänä vuonna aamukahvin omalla terasssillani. Keskiviikkona oli tänä vuonna ensimmäisen kerran todella kuuma päivä. Tänään sunnuntaina söin vuoden ensimmäisen jäätelötuuttini.

Miksipä näitä kertoja jaarittelen? Haluan vain tuoda esiin, että iän myötä ei ilmene vain viimeisiä kertoja, vaan paljon ensimmäisiä. Jopa sellaisia, että alkaa jotakin uutta.

Tervetuloa kaikki uudetkin ensimmäiset ja niitä seuraavat seuraavat kerrat! Täältä tullaan, uusi elämänvaihe!

Sadetta ja tuoksuja

Tänään täällä kotikylälläni satoi hieman. Se teki hyvää luonnolle. Sateen alkaessa istuin takapihan terassillani lukemassa. Kuulin kummallista ääntä. Aikani odotettuani tunsin myös, mistä ääni lähti. Oli pakko napata kirja ja tuolin istuintyyny kainaloon ja mennä sisälle.

Sateen päätyttyä tuoksu ulkona oli ja on edelleen huumaava. Keväisen sateen sateen jälkeen erityisesti koivun orastavien lehtien, hiirenkorvien tuoksu täyttää koko hajuaiastin.

Sade teki hyvää myös astmaatikoille. Onhan juuri tänä vuonna koivun siitepöly erityisen runsasta. Näin asiantuntijat kertovat.

Ennen sadetta oli muuta tuoksua. Se tuli tuosta lähipellolta. Yksi pakallisista viljelijöistä oli levittänyt lantaa pellolle. 

Ei haittaa. Sen on vain lyhytaikaista. Lannan avulla vilja kasvaa, ja minä sekä muut saamme syötävää. Tai karja saa syötävää ja siten antaa parempaa maitoa tai lihaa.

Kohtuuttomuuksia

Yle Areena päätti ilahduttaa minua ja heitti eteeni kotimaisen sarjan nimeltä Kohtuuttomuuksia. Ensin meinasin ohittaa sen noin vain, mutta mieleni muuttui.

Kolme ihmistä sai minut katsomaan tarkemmin, mistä on kyse: Hannu-Pekka Björkman, Elina Knihtilä ja Tiina Lymi. He kaikki näyttelevät sarjassa. Tiina Lymi on käsikirjoittanut sen.

Koska en ole sen enempää kirjallisuuskriitikko kuin tv-ohjelmakriitikkokaan, niin en arvioi sarjaa tarkemmin. Katsoin, kun kiinnosti. Se kannatti!

Sarja on hyvä, järkyttävän hyvä, järkyttävä...

Neliosaisesta sarjasta kannattaa katsoa myös se viimeinen. Ensin saattaa tulla mieleen, että en viitsi katsoa, mitkä asiat johtivat aiempiin tapahtumiin, mutta...

Vastaanottaja: persut

Kyllä persut ovat nyt näyttäneet todellisen karvansa. Eduskunnassa esiintyminen on viime päivinä ollut törkeän epäasiallista ja päätöksenteon estävää. Ei laisinkaan kansanedustajille sopivaa käyttäytymistä. 

Persut ovat kuin ryhmä häiriköiviä kakaroita, joiden kuuluisi olla äidin ja isän kasvatettavina, ei missään aikuisten maailmassa.

Ville Tavio väitti uutisissa, että jokainen persu on itse päättänyt puheiden pitämisestä. Tavallaan kyllä. Kukaan ei kuitenkaan usko, että se olisi näin viatonta. Ihan sattumalta vain kaikki persut haluvat esiintyä, lukea virsiä ja satuja eduskunnan puhujapöntöstä (pöntöstä-sanalla paino tässä tapauksessa). 

Samaan hengenvetoon hän kertoi, että pitää saada demareita ja keskustalaisia persujen esityksen taakse. Kyseessä oli selvästi organisoitu toiminta. Olisikohan jokin pieni Ville tämän takana?

Onko persujen todellakin näin vaikeaa hyväksyä demokraattisen päätöksenteon periaatteet?!? Jos oma mielipide ei mene läpi, estetään asian eteminen. He ovat kuin pieniä lapsia, jotka kiukuttelevat, kun eivät saa haluamaansa. Kuinkahan moni heistä polki jalkaa lattiaan?

He eivät halua kunnioittaa tiettyjä periaatteita. Yhdysvaltain edellinen presidentti Trump (minulle trumppi) oli maailman huonoimmin käyttäytyvä poliittinen henkilö. Suomen persut menivät nyt hänen edelleen.

Asioista pitää voida olla eri mieltä. Asioita pitää voida kritisoida. Se pitää vain tehdä asiallisesti. Ja huomio, asioista pitää voida olla myös samaa mieltä (muut keskenään)!

Persut ovat osoittautuneet poliitikon irvikuviksi. Ylimielisiksi. Ylimielisyydestä löytyy esimerkkejä myös persujen naisväestä. Yksikin nainen haastatteluissa kohottaa ylähuultaan paljastaen ylähampaansa. Hän on kuin hykökkäämään valmistautuva koira, joka haluaa purra vastustajaansa.

Yleensä kirjoitan ihmisille kunnioittavaan sävyyn, vaikka kyse olisi kritiikistä. Persut eivät ansaitse kunnioitusta.

 ---

Jk. Lähetin tämän viestin piolueen puheenjohtajalle Jussi Halla-aholle ja eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Ville Taviolle perjantaina 14.5.2021.

Kuules renki

Olipa kerran viisivuotias lapsi. Hänestä oli kasvamassa mainio maanviljelijä. Eikä ihme! Olihan hän jo vauvasta lähtien kulkenut isänsä mukana pelloilla kaikissa mahdollisissa töissä: niin kyntö-, kylvö- kuin korjuutöissäkin. Traktoissa oli hyvä nukkua päiväunetkin.

Tänä keväänä tämä pieni maanviljelijän alku tuntui olevan erityisen kiinnostunut peltotöistä. Houkutteli jopa mummin miestä tulemaan kauempaa avuksi. Selosti puhelimessa kevään etenemistä. Kuvaili, miltä pellolla nyt näyttää.

Takatalvi toi harmituksen. Näin ei saanut käydä. Pieni maanviljelijän alku oikein polki jalkaa, kun suututti.

Tässä päivänä muutamana hän keskusteli isänsä kanssa, varmaan toukotöistä. Hän halusi kiirehtiä asioiden etenemistä.

Niinpä hän loihi lausumahan isälleen: Kuules renki, vaihdetaanko jo paripyörät?

Selväksi kävi, kuka on isäntä ja kuka renki.

Kotitalousvähennys talouskohtaiseksi, ja suunnattava vakituiseen asumiseen

Nykyinen kotitalousvähennys ei ole yhdenvertainen yksin asuvien ja kahden aikuisen talouden kesken. Yksin saa puolet vähemmän kuin kaksin. Vaikka yhden tulot ovat vähemmän kuin kahden.

Ja asunnon remontti maksaa suhteellisesti enemmän yhdelle kuin kahdelle. Muut kotitalousvähennykseen oikeuttavat palvelut maksavat saman verran kummallekin taloudelle!

Kotitalousvähennys tulee myöntää talouskohtaisesti! Se voi olla edelleenkin omaan tai omien vanhempien asuntoon kohdistuva.

Oikeus käyttää kotitalousvähennystä pitää rajata vain vakituiseen asuntoon. Vakituinen asunto on välttämätön, vaikka kaikilla ei ole edes sitä.

Vapaa-ajan asunto on mukava lisä elämän herkkuihin, mutta se ei ole välttämätön.

Kun nämä muutokset tehdään, niin kaikille halukkaille maksettavaa kotitalousvähennystä voidaan korottaa.

Lisäedellytyksenä on, että öljylämmityksestä luopumista ei tueta enää erikseen kotitalousvähennyksellä. Sitä tuetaan jo muuilla tavoin. Ja tehdystä työstä voi saada kotitalousvähennystä.

Tämä kantani ei tarkoita, että vastustaisin hiilineutraaliuteen siirtymistä. Se vie oman aikansa. Sen varjolla ei saa unohtaa muita korjaustarpeita tai hoiva- ja hoitotyötä sekä muita kodissa tehtäviä ostopalveluita, joilla osaltaan tuetaan myös työllistymistä.

Poliittista pelleilyä

Viime aikoina valtakunnan politiikassa on nähty ja kuultu aikamoista pelleilyä. Tästä vastaavat kaksi k-puoluetta: keskusta ja kokoomus.

Hallituksen kehysriihessä keskusta päätti "nostaa profiiliaan". Ehkä puolueessa katsovat, että profiilin nostatus onnistui. Rohkenen olla eri mieltä.

Keskusta ajoi Suomen todella hankalaan ja vaaralliseen tilanteeseen. Siltä puuttuivat (puuttuvat) täysin yhteistyötaidot. Sen piti yrittää näyttää terävöittävänsä politiikkaansa, joka oli ja on edelleen sekavaa. Oma etu edellä!

Puolue nosti tikun nokkaan turvetuotannon. Puheenjohtaja Annika Saarikko kävi sillä kauppaa vastuuttomasti unohtaen ilmastotavoitteet. Puhua voi ympäristön suojelusta, kunhan sitä ei tarvitse toteuttaa.

Politiikassa tällaista toimintaa kutsutaan neuvotteluksi tai lehmän kaupoiksi. Politiikan ulkopuolella kyse on kiristyksestä.

Entäpä kokoomuksen Petteri Orpo! Säälittävää! Hänen kannatuksensa puolueen sisällä(kin) laskee kuin lehmän häntä. Hänen piti tehdä jotain. EU:n elvytysrahastosta tuli hänelle ja koko puolueelle keppihevonen.

Eduskuntaryhmä päätti äänestää tyhjää asiassa. Lienee tämäkin ollut "profiilin nostatusta". Sittemmin Orpo ilmoitti, että puolue antaa vapaat kädet edustajilleen.

Televisiohaastattelussa hän hymyili, että oli tärkeää tulla kutsutuksi neuvottelupöytään. Mitä ihmettä?  Yleensä käydään neuvotteluja, jotta löydetään kaikkia osapuolia hyödyttävä ratkaisu.

Kokoomus ei saanut niistä neuvotteluista mitään. Se joutui muuttamaan kantaansa. Esitys elvytysrahastosta  on edelleen alkuperäisen muotoinen.

Orpo on todennut, että kokoomuksen toiminta saattaa näyttää soutamiselta ja huopaamiselta. Ei näytä, vaan on. Puheenjohtaja on hetken onnellinen, kun pääsi hetkeksi parrasvaloihin. 

Partsu naimisiin, ja taloon muutti sikapossu

Minä, Partsu pienoinen, menin naimisiin viime yönä. Itse vihkimistä en muista, mutta osallistuin kuitenkin omiin häihini.

Olin suloisen ujo, enhän ollut tottunut omiin häihini. Onneksi sulhaseni oli herttainen. Hän oli pitkä, hoikka, vaaleahiuksinen. Hän piti minua kädestä kiinni, ja välillä auttoi eteenpäin lempeästi niskasta työntäen.

En muista, miten olin pukeutunut. Minulla ei ollut ainakaan perinteistä hääpukua. Sulhasen pukeutumisesta muistan jotakin. Ensin hänellä oli kauniin kirkkaanpunainen samettitakki, sellainen lantioiden alapuolelle ulottuva. Sitten hänellä olikin kauniin kirkkaankeltainen puuvillaneule.

Häiden onnistumista siivitti seremoniamestari. Työkaverini Miia Hoo oli omiaan siihen tehtävään. 

Hän saapui paikalle näyttävästi. Hän oli pukeutunut mustaan samettiviittaan. Päänsä ympärille hän oli kietonut muhkean ison huivin. Nämä vaatekappaleet hän riisui reippaasti eteisessä.

Kun yritin kätellä häntä, hän huiskautti käteni sivuun ja kaappasi syleilyynsä. Tällaisena päivänä ei halauksista kursailla. Partsu menee naimisiin.

Minulla oli omat eväät mukana: pari purkkia maustettua jugurttia. Sain laittaa ne pieneen lattialla seisovaan jääkaappiin. Ihan alahyllylle. Onneksi en ole pitkäselkäinen.

Ja tänään, häiden jälkeisenä päivänä talooni muutti sikapossu. Sellainen ihanan vaaleanpunainen. Kun sitä puristelee, se jopa röhkii. Se tuli ilahduttamaan Santtu-koiraani.

Pelastetaan Pekkalan kartano - käy allekirjoittamassa kuntalaisaloite

Kuntalaisaloite.fi-sivustolla kerätään nimiä Joensuussa sijaitsevan Pekkalan kartanon alueen ja sen toimintojen säilyttämiseksi ennallaan. Kartanon miljöö on ainutlaatuinen. Siellä on toiminut taideoppilaitos vuodesta 1979. Alueella sijaitsevat myös Steiner-päiväkoti, opettajien asuntoja, taiteilijoiden työhuoneita. (Tekstiä on lainattu kuntalaisaloitteesta.)

Käy lukemassa tarkemmin aloitteen sisällöstä ja tue kulttuurillisesti tärkeän miljöön säilyttämistä allekirjoittamalla aloite osoitteessa kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/19962.

Lukuvinkki

Haluan vinkata hyvältä vaikuttavasta veijariromaanista, jota aloin lukea tänään. Kyse on Kalle Isokallion vuonna 2018 julkaistusta romaanista Tiedonhuhtoja Virtanen.

Ennen kuin tutustuin kirjan esittelyyn luulin sen viittavan 1970-luvun vasemmistolaiseen liikkeeseen, tai paremminkin liikkeen lehteen. Tai luulin kirjan irvailevan sitä, Tiedonantajaa.

Olen lukenut kirjaa sen verran vähän, että voihan se viitata siihenkin. Se jää luettavaksi.

Kirja näyttäytyy mainiolta heti näin "alkumetreillä". Koska en ole lukenut sitä kokonaan enkä ole mikään kirjallisuuskriitikko, en lähde analysoimaan Tiedonhuuhtojaa. Sen sijaan otan tähän siitä muutaman lainauksen, jotka kustantaja on nostanut takakannen sisäpuolelle.

"Eduskunta tarvitsee puolueita ja puolueet eduskuntaa. Kansalaiset eivät taida kaivata kumpaakaan, mutta ovat tähän mennessä jo niin tottuneita, etteivät viitsi ryhtyä niitä poistamaan."

"Demokratiavaje oli helpointa kuroa umpeen niin, että äänestäjät saadaan kiinnostumaan samoista asioista kuin puolue."

"Jos halllituksen ehdotusten vastainen ajattelu ei ole perustuslain vastaista, niin oikeusministerin pitää laatia lakiehdotus, joka tekee sen laittomaksi."

"Raha on väline, jolla politiikassa ostetaan valtaa."

Kolmen tähden illallisella Filipofissa

Kävin tänään Kolmen tähden illallisella kotikaupungissani Joensuussa ravintola Filipofissa. Kaksi ystävääni ja minä olemme ne kolme tähteä. Kyse oli ehkä sittenkin enemmän päivällisestä kuin illallisesta, mutta me olemme päättäneet tavata illallisten merkeissä kelloajasta riippumatta.

Paitsi jos tapailisimme aamuisin tai keskellä päivää. Silloin pitäisi puhua Kolmen tähden aamiaisesta tai lounaasta. Ehkä.

Ruoka saa reippaasti enemmän kuin kolme tähteä. Ateriamme olivat kaikilla ainakin osittain erilaiset. Kaksi erilaista alkupalaa. Kolme erilaista pääruokaa. Kolme erilaista jälkiruokaa.

Me kaikki olimme tyytyväisiä. Vaitettavasti ei löytynyt valitettavaa.

Tarjoilu pelasi. Se oli hätäilemätöntä, mutta sujuvaa. Ystävällistä. Ei mitään makeilevaa, vaan luonnollista.

Ja se vanha kauppias Filipofin hirsirakennus! Se on huikea. Se on löytänyt arvoisensa käyttötarkoituksen. Suojeltu puutalo kotikaupunkini keskustassa. Onneksi Joensuun typerät päättäjät eivät ole onnistuneet tuhoamaan sitä!

Ravintoloitsija ymmärtää selvästikin, mitä vanhan kunnioittamainen on. Ravintoloitsija ymmärtää, mitä henkilökunta merkitsee. Henkilökunta ymmärtää, mitä hyvä palvelu on. He ovat oikeita ammattilaisia!

Pääkaupunkilaissalaatti ja pelmenit

Tänä vuonna on syönyt vappuna nakkeja ja kaupasta ostettua perunasalaattia. Päädyin valmistamaan pääkaupunkilaissalaattia, jonka ohjeen löysin venäläisestä keittokirjastani: Valmistan maukkaasti. Kotia ja perhettä varten. Ruoanlaittotaitoa kaikille -sarja. Toimittanut A.F. Fokina. Painopaikka Arnadia, Moskova, 1998.

Salaatin lisäksi valmistin kaupan pakastealtaasta hankittuja pelmenejä pussissa olevan ohjeen mukaisesti.

Pääkaupunkilaissalaatti:

kanaa, broileria tai villilintua keitettynä tai paistettuna
kiinteämaltoisia perunoita keitettynä
porkkanoita keitettynä
suolakurkkuja tai marinoituja kurkkuja (kiinteitä)
ravun pyrstöjä
salaatinlehtiä
keitettyjä kananmunia
majoneesia ja "Etelän sosetta", jonka olen korvannut kermaviilillä
oliiveja

Paloittele, kuutoi tai pieni muutoin liha, perunat, porkkanat, kurkut ja kananmunat. Asettele ainekset salaatinlehtien päälle. Tee majoneesi-kermaviilikastike ja sekoita se varovasti salaatin päälle.

Broilerin olen korvannut joskus naudan paistilla. Olen ostanut vakuumipakkauksessa joko suolaliha- tai muuta naudanlihaleikkeitä. Näin olen säästänyt, kun ei ole tarvinnut ostaa kallista paistia turhan isoa määrää.

Majoneesi-kermaviilikastikkeeseen olen lisännyt enintään puoli teelusikallista suolaa ja ripauksen sokeria tuomaan hyvää makua.

Ravun pyrstöt olen korvannut katkaravuilla silloin, kun olen käyttänyt rapuja - harvemmin.

Alkuperäisen ohjeen lisäksi olen silpunnut sipulia, purjosipulia ja persiljaa, jopa valkosipulikynnen. Suolaliemessä säilötyt herneet antavat hienon lisämausteen, mutta myös pakasteherneitä voi käyttää. Ja on salaattiin eksynyt myös omenaa. Tässäkin vain mielikuvitus on rajana.

Pääkaupunkilaissalaatti tai sen mukaelma maistuu hyvin sellaisenaan tai lisukkeena. Pelmenit (liha) keitin ohjeen mukaisesti vedessä. Kastikkeen tein smetanasta ja ranskankermasta. Lisäsin hieman suolaa ja sokeria. Pelmenejä on myös kasvistäytteisinä.

Tällaista rasvaista herkkua en uskalla syödä kovin usein. Salaatista on helppo valmistaa myös kevyempi versio oman maun mukaan. Kermaviili-majoneesikastikkeen voi korvata myös rypsi- tai oliiviöljypohjaisella kastikkeella.