Ilmaston puolesta, mutta sitä vastaan

Joensuun kaupungin tavoiteena on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, jos vuoden oikein muistan. Sen eteen kaupunki on myös tehnyt jotain. Se on rakentanut valtavat määrät pyöräilyreittejä ja -katuja.

Ne ovat hyvä asia. Pyöräilykatuihin laitetut euromäärät ovat kuitenkin liikaa. Se, mitä olen kaupungilla liikkunut, ajanut pyöräilykaduilla sääntöjä noudattaen, niin ei niitä pyöräilijöitä juuri ole näkynyt. Käyttävät todennäköisesti huomattavasti parempia, jo pitkään käytössä olleita reittejä. Joen rantareitti on loistava esimerkki tästä.

No onhan mahdollisuus kehua kaupungin ilmastoystävällisyyttä, kun punaiset väylät loistavat.

Joensuu on lähtenyt mukaan itäradan kehittämisyhtiöön. Nyt nopeimmat InterCity-junat vievät pääkaupunkiin noin neljässä ja puolessa tunnissa. Jos itäradan suunnitelmat toteutuvat täydellisesti, niin Joensuusta pääsee Helsinkiin kolmessa tunnissa. Eikä matka lentokentälle kansainvälisille lennoille kestä paljon pidempään.

Joensuu vaatii kuitenkin lentoyhteyksien palauttamista. Se on vastoin kaupungin strategiaa. Vai ajattelevatko Joensuun päättäjät ja viranhaltijat, että lentoliikenne ei lisää kaupungin hiilijalanjälkeä! Joensuun lentokenttähän sijaitsee Liperin puolella, eikä Joensuu niitä lentoja järjestä.

Toimiakseen ilmaston puolesta, ei sitä vastaan, Joensuun kannattaa panostaa junaliikeenteeseen ja vaatia valtiolta oikeanlaisia toimia sen edistämiseksi. Itä-Suomen yliopiston professori Jukka Korpela kirjoitti oikein, että jos lentää halutaan, syöttöliikenne Kuopioon pitää varmistaa. Mieluiten junayhteyksin, ei ainakaan henkilöautoilla - sanon minä.

Meidän pitää tehdä päätöksiä ja pysyä niissä. Emme voi ottaa herkkuja sieltä ja täältä. Jos olemme ilmaston puolella, teemme ratkaisut sen mukaisesti. Jos emme ole, lentelemme miten sattuu.

Tulipa otettua päikkärit

En yleensä nuku päikkäreitä. Joskus ne kyllä tekevät todella hyvää, siis ihan gutaa. Tänään oli aivan pakko ottaa, sillä silmäni menivät umpeen ihan väkisin.

Otin ne päikkärit iltapäivällä. Menin sänkyyn vähän ennen kolmea, mutta nukahtaminen ei sittenkään meinannut onnistua. Nukahdin lopulta, ja heräsin vähän ennen neljää.

Havahduttuani unesta jäin kuuntelemaan, mitä talossa taphtuu. Ihmeellistä ääntä kuului - Jäbä puuhasteli jotakin. Kutsun sitä. Se tulikin sänkyyn tervehtimään. Apua!

Heti huomasin, että se oli tehnyt jotain ei toivottua. Suussaan sillä oli ohut tussikynä. Aika reippaasti punkesin itseni ylös.

Vähemmän ihastuttava näky odotti minua. Herra Jäbäräinen oli tyhjentänyt melkein kokonaan työhuoneen hyllykön yhden hyllyn. Lattialla oli reivittyjä kirjoja ja sudokulehti sekä järsittyjä kyniä.

Ensin karjaisin. Sitten ohjasin jäbäräisen takapihalle ja aloin siivota. Tällaisia yllätyksiä en halua. Jos päikkärit niitä aiheuttavat, jätän ne suosiolla väliin.

Eihän ihmisenkään suu tuohesta ole

Kun nyt löysin Jäbälle mieluisat nappulat ruoaksi, on minun aika keskittyä omiin herkkusyömisiin. Eihän ihmisenkään suu tuohesta ole.

Ideoita pääsee "varastamaan" vaikka mistä, ihan itseltäänkin. Tänään keitin lounaaksi uusia perunoita ja kananmunia. Niiden kera söin rapumarinoitua silliherkkua. Ja tietenkin lisukesalaattia:salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, paprikaa, raejuustoa ja punasipulirenkaita. Öljykastike siihen vielä. Salaattia jäi vielä toiseenkin kertaan. Palan painikkeeksi join piimää.

Perunoita keitin sen verran, että saan illaksi ja huomiseksi perunasalaatin. Sen teen erilaisia ohjeita sekoittaen kuten aina. Perunoiden lisäksi vihreää omenaa, punasipulia, paprikaa, herneitä, suolakurkkua ja kastikkeena ranskankermaa. Tarkoituksena oli yhden ohjeen mukaisesti panna mukaan chorizomakkaraa, mutta sitä ei ollut lähikaupassa. Kokeilen varovasti toista tulista makkaraa Katalonia Carlosta. (Oli muuten todella maukasta makkaraa!)

Naamakirja aiheuttaa hyvänlaista kateutta. Sieltä bongasin skagenin. Lohtakaan ei meidän kaupassa ollut, joten vaihdan sen pakastekatkarapuihin. Niitä minulla on kotona pari pussia. Sukulaiseni käytti saaristolaisleipää, minä joudun tyytymään ruis-Real-leipään. Vaaleakin paahtoleipä käy.

Katkarapujen lisäksi laitan skageniin punasipulia, ruohosipulia, smetanaa ja mustapippuria. Dijon-sinapin kohdalla vielä mietin, mutta kai sitä täytyy edes vähän panna. Paitsi leivän kera skagenia passaa hyvin syödä myös keitettyjen perunoiden lisukkeena.

Skagenin syön huomenna myöhäisellä aamiaisella, jota myös brunssiksi kutsutaan. Tai varhaisella aamiaisella, jos unta ei riitä brunssille saakka. Tunnen jo nyt suussani rapean paahdetun leivän maun.

Johan rupesi maistumaan

Aloin olla epätoivoinen. Ruoka ei maistunut. Minulle maistuu enimmäkseen harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Jäbällä on toinen luonto.

Hyvää asiassa on se, että jäbäräinen osaa säännöstellä syömistään, mikä minua ihmetyttää. Onhan se noutaja. Nyt vain alkoi mennä siihen, että söi, mutta ei riittävästi. Ei edes aina, vaikka lisäsin nappuloihin märkäruokaa kastikkeen kera.

Päädyin lopputulokseen, että pitää vaihtaa ruokamerkkiä. Onhan Jäbä syönyt samoja nappuloita siitä alkaen, kun minulle tuli.

Tänään ovelleni tuotiin tilauksestani kotimaista Dagsmarkin Vimpeli-penturuokaa. Säkki on yhdeksän kilon painoinen. Ja tilasin myös lohiöljyä litran, jos se auttaisi Jäbän iktyoosiin, kalansuomuihottumaan, joka aiheuttaa voimakasta kutinaa.

Testasin uutta ruokaa sellaisenaan, tosin laitoin jo siihen päivän lohiöljyannoksen kymmenen millilitraa. En voinut muuta kuin ihmetellä. Jäbäräinen rouskutti uuden ruoan suurella antaumuksella ilman kastiketta tai vettä. Tarjosin Eucanubaa, mutta se ei kelvannut. Lisäsin annokseen Vimpeliä, ja johan taas maistui.

Eucanubaa on jäljellä pieni määrä. Tarjoilen sen pieninä annoksina Vimpelin mukana, niin ei tule ruokahävikkiä.

Kun tämä Vimpeli-säkki on syöty, pitää katsella saman yrityksen muita ruokia. Ei pian vuoden ikäinen koira enää sitten penturuokaa tarvitse.

Nyt toivon, että Vimpeli pelastaa ja antaa Jäbälle vähän lisää lihaa luiden ympärille. Ei paljon, mutta kuitenkin.

Viisaamman ja järkevämmän mielipide

Onneksi on olemassa minua viisaampia ja järkevämpiä ihmisiä. Olen pähkäillyt autoni täyskasko-vakuutuksen kanssa. Olin yhteydessä sukulaiseeni (taas kerran) ja kyselin hänen mielipidettään. Sain selkeän ja järkevän vastauksen. Kiitos Jari! Tätisi kiittää. 

Maukasta pannulla

Tein tänään paistinpannulla ruokaa, jota tavallisesti tekisin uunissa. Nyt on kuitenkin turhan kuuma, jotta haluaisin uunin lämmittää, en edes sähköuunia halua lämmittää.

Minulla on syvä ja laakeahko paistinpannu. Paahdoin siinä kevyessä rypsiöljyssä viipaloituja uusia perunoita, kesäkurpitsaa, sipulirenkaita ja valkosipulia. Samalla pannulla paistoin lohifileitä (kaksi pientä). Siirsin valmiin ruoan lautaselle ja leikkasin päälle tilliä ja sipulin varsia. Suolaa laitoin summamutikassa. Ei tullut turhan suolaista.

Lisänä minulla oli tomaattia, tuorekurkkua ja raejuustoa. Ruokajuomana maistuvaa piimää.

Kalana voi mielestäni olla myös ahvenfileitä tai jotain muuta kalaa, jonka kalaksi tunnistaa. Jos haluaa täysin kasvisruokaa, niin paahtaa voi paprikaa, papuja, sieniä, mitä nyt kenellekin mieleen juolahtaa.

En ole kovin kummoinen kokki, mutta syötävää siitä tuli.

Jätin muuten Jäbälle vähän. Kun annan iltaruoan, teen sen normaaliin tapaan kuiva- ja märkämuonasta. Päälle kuin kakkukoristeeksi asettelen pannulla paahtamaani ruokaa, mukaan lukien paahtamatonta raejuustoa.

Aikamoista uhkapeliä

Kun kävin tiistaina kaupungissa syömässä, pistin parkkimittariin rahaa sen verran, että voin olla rauhassa vähän yli kaksi tuntia. Pysäköin autoni kadun varteen kauppakeskus Centrumin kohdalle Kauppakadulle.

Hyvässä seurassa aika humpsahti nopeasti. Kun aloimme siirtyä jälkiruoalle jäätelökioskille, parkkiaika oli ylitetty reippaasti.

Jännitti mennä autolle, olinko saanut "lottovoiton". Yllätyksekseni en ollut saanut. Eivätkä parkkiperhosetkaan olleet käyneet lisäämässä minulle parkkiaikaa. Sain siis toisenlaisen "lottovoiton".

Intouduin siitä niin, että päätin pelata uhkapeliä. Nyt on (raha)onni matkassa. En ollut pelannut minkäänlaisia rahapelejä yli kymmeneen vuoteen. Paitsi työporukan kanssa pelasin - ensin tavallista lottoa, sitten eurojackpotia.

Tänään lähikaupassa asioidessani ryhdyin tuumasta toimeen. Pyysin konetta tekemään minulle sekä loton että eurojackpotin. Molempia yhden rivin ilman mitään lisukkeita. Lotto maksoi euron ja eurojackpot kaksi.

Minulla oli vielä tallella veikkauskortti, joten voin rauhassa odotella suurien summien ropsahtavan pankkitililleni. Aikoinani olin kaukaa viisas ja veikkauskortin ottaessani ohjasin kaikki voittosummat pankkiini. Tosin pelaamistani peleistä tili ei ole karttunut laisinkaan.

Seuraavan kerran pelannen rahapelejä 74-vuotiaana, jos pelaan yhtä ahkerasti kuin tähänkin mennessä.

Kenestä Suomen presidentti?

Vuonna 2024 pidetään meillä seuraavat presidentin vaalit. Spekulaatioita tulevasta maamme isästä / äidistä on käyty jo jonkin aikaa. Ehdokkaitakin on ilmaantunut, tosin heillä on reunaehtoja.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola ilmoitti iltapäivälehdissä, että lähtee ehdolle, jos kannatusprosentti on vähintään 70. Ihan ok, mutta siinä menee hyvä tutkija hukkaan, jos presidentiksi valitaan.

Iltapäivälehdet uutisoivat myös toisesta politiikan ulkopuolelta presidentin virasta haaveilevasta. Tämä haaveilija on Vesa Keskinen. Hänelläkin on reunaehto(ja), mutta niistä lehdet eivät kertoneet. Keskinen oli kertonut niistä Seiska-lehdelle, mutta en halunnut vajota niin alas, että olisin kyseisen lehden sivuille mennyt. Vai levittivätkö iltapäivälehdet disinformaatiota?

Haaveilla saa, toki. Keskisellä ei onneksi ole mitään mahdollisuuksia tulla valituksi. Vitsailinhan minäkin aikoinani, että olisin Suomen ensimmäinen naispresidentti. En tullut valituksi, kun kukaan ei pyytänyt ehdokkaaksi. Minut korvasikin ihan pätevä tyyppi - Tarja Halonen.

Lämmitys turvattu

Uutisissa kerrottiin, että talvella saatetaan joutua tilanteeseen, jolloin sähkönjakelua rajoitetaan. Se tarkoittaa, että myös meillä kotitalouskuluttajilla on edessä ajoittaisia parin tunnin sähkökatkoksia, jos muuten sähköä ei saada riittämään..

Minun taloni lämpiää sähköllä ja varaavan takkauunin avulla. Talvisin poltan puita uunissa mahdollisimman paljon. Sähköyhtiön mukaan sähkönkulutukseni onkin yllättävän pieni tällaisen "normaalin" sähköllä lämpiävän omakotitalon kulutukseen verrattuna.

Syy tähän on tietenkin puulla lämmittäminen.

Minulla on jo nyt puuvarastossa noin kymmenen irtokuutitota koivupilkettä tulevan talven varalle. Koskaan ei voi tietää, miten kylmä tai lämmin talvi on. Siksi tein tänään uuden tilauksen.

Sovimme pilkkeen toimittajan kanssa, että hän tuo minulle maalis-huhtikussa kahdeksan irtokuutiota koivupilkettä. Tarkennamme vuodenvaihteen jälkeen määrän ja toimitusajan.

Olen ostanut tältä luotettavalta lämmityspuun toimittajalta pilkettä muutaman vuoden. En ole joutunut pettymään. Tulevalle toimitukselle hinta on sama kuin tänä vuonna. Lämmitys on ainakin turvattu mahdollisista sähkökatkoksista huolimatta.

Pitkällä lounaalla nepalilaisessa

Lunastin tänään erittäin persoonallisen lahjakortin (kaunis, itse tehty, ei ihan tavallinen), jonka sain viime vuoden lokakuussa vanhimman siskoni vanhimmalta pojalta ja tämän vaimolta: lounas heidän kanssaan.

Menimme nepalilaiseen ravintolaan Marsi, joka sijaitsee Joensuussa Centrumin tavaratalossa, vai mikä sen kauppakeskuksen nimi nykyään onkaan. Ravintola, palvelu ja seura olivat enemmän kuin miellyttäviä. Ruoka hyvää. Sai valita vähemmän tulisen ja tulisen kesken.

Lounaasta kehkeytyi pitkä sellainen. Tapasimme yhdeltätoista ja lähdimme hieman ennen puoli kahta. Jatkoimme Rantakadun eteläpäässä sijaitsevan jäätelökioskin terassilla. Sielläkin venähti aikaa.

Oli erittäin virkistävää saada keskustella seuralaisteni kanssa. Aiheet polveilivat melkein missä tahansa maan ja taivaan välillä, ja välistä niissäkin.

Jälleen kerran sain todeta, että ihminen on sosiaalinen eläin. Jotakin laulua mukaellen ihmisellä on ikävä toisen luo.

Jäbä on ihana, rakas, karsea riiviö. Pelkästään sen seura ei riitä, vaikka en siitä ihan hevillä luovukaan.

Makupalat

Menin pitkästä aikaa katsomaan, mitä Via Playsta mahtaa löytyä. Kannatti vilkaista.

Sieltä löytyivät sekä Hytti nro 6 että Mies joka ei halunnut nähdä Titanicia. Mainio elokuvarupeama näin sateisena päivänä.

Pidin molemmista. Hytti nro 6 vei minut sivujuonteena niihin aikoihin, kun opiskelin ja työskentelin entisessä Neuvostoliitossa. Junamatkat olivat kiehtovia yhtä lukuun ottamatta. Silloin yksi eteläkorealainen, joka matkusti samassa hytissä, yritti raiskata minut.

Hytti nnro 6 on erilaisuutensa vuoksi erilainen. Siinä on jotain erilaista vetovoimaa. En osaa kuvata sitä sanoin. Se on tunne.

En ole mikään elokuvakriitikko, mutta tuo toinen elokuva tuli lähelle minua, ehkä enemmän kuin Hytti nro 6. Mies joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuvassa kuvataan vammaisen ongelmia arjessa. Sieppaus ja pankkikorttivarkaus ovat turha sivujuonne.

Isona plussana Mies joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuvan toteutuksessa on, että siinä on otettu huomioon myös kuulovammaiset. Siinä on automaattisesti tekstitys ja kuvaus taustaäänistä.

Kun nämä elokuvat tulevat vastaan, suosittelen katsomista. Ovat oikeita makupaloja.

Samuli Putro

Olen laulaja Samuli Putron fani. Hän tosin on enemmän kuin laulaja. Hän on herkkä ja väkevä tulkitsija. Hän pureutuu sielun syvyyteen.

Muun muassa kappale Tee minusta ihminen on vaikuttava. Siinä sanotaan 'Tee minusta vahva / Tee minusta rohkea / Tee itsesi näköinen / Tee auringon nousuksi." Tämä kappale soi Kaikki synnit -sarjan lopuksi. Sarja on nähtävissä Areenassa. Aiemmin se esitettiin joko Via Playssa tai Elisan palvelussa. Joku on sen siis saattanut nähdäkin.

Jokin, en tiedä mikä, käy minuun Samuli Putron lauluissa. Ei vetoa, ei kosketa, vaan vetää mukaansa.

Kikhernesalaatti

Teinpä tänään kikhernesalaattia. Resepti on, kuten aina minulla, vähän sieltä ja täältä. Tällä kertaa jommankumman iltapäivälehden nettisivuilta, kotikokki.net -sivulta ja omasta päästä. Mitään ei tarvitse keittää tai paistaa tai muutenkaan kuumentaa/kypsentää.

Salaattiin tarvitaan kypsiä kikherneitä, kirsikkatomaatteja, paprikaa, (kevät)sipulia varsineen, tuoretta persiljaa, tuorekurkkua. Minä lisäsin vielä tuoretta pinaattia ja salaattikuutioita sekä siivutettuja mustia oliiveja. Salaattikuutiot ja oliviit vähäisessä määrin. Sipulin korvasin osittain punasipulilla.

Kirsikkatomaatit puolitetaan, paprika ja kurkku kuutioidaan. Sipuli pilkotaan. Persilja ja pinaatti revitään.

Salaattikastikkeena yhden sitruunan mehu, oliiviöljyä, ripaus suolaa ja mustapippuria sekä sokeria. Oliiviöljyä minulla ei ollut, joten korvasin sen puristetulla rypsiöljyllä. Tavallinen rypsiöljy käy myös hyvin.

Aarteita

Tällaisia aarteita meidän lähikaupasta löytyi. Täyttä tyrniä ja karpaloa. Näiden mukana ei tarvitse vettä kotiin kantaa.

Älykääpiön älynväläys

Eilen sunnuntaina aloin paneutua yöpuulle heti iltakymmenen jälkeen, kuten tavallisesti. Paitsi näin eläkkeellä ollessani. Ilta on saattanut venähtää lähemmäs puoltayötä.

Sänkyyn päästyäni oloni oli virkeä. Rupesin lukemaan kirjaa. Puoli kaksitoista, puoli yksi. Uni pysytteli poissa. Silti pistin kirjan kiinni ja valon sammuksiin, peitto päälle ja silmät kiinni.

Uni vain ei tullut. Pyörin sängyssä. Vaikka oli lämminta, ei ollut tukalaa läpivedon ja torrnituulettimen ansiosta. Tuulettimen olin asettanut makuuhuoneen oviaukon viereen niin, että heijausilma kierrätti koko huoneen ilmaa. Tuulettimen ansiosta kostea (60%) ilma ei tuntunut trooppiselta.

Kaksi, kolme. Unesta ei tietoakaan. Ihmettelin, että miksi näin on käynyt. Samalla lohdutin itseäni, että kyllä seuraavana yönä uni maistaa.

Sitten välähti. Hyvänen aika. Olin nauttinut neljä pientä tölkkiä Pepsi Maxia, kun teki mieli muutakin vettä. Ei siinä mitään, jos määrä olisi kulunut pitkin päivää. Nolottaa. Join ne tölkilliset illalla kahdeksan ja kymmenen välillä.

Todellinen älykääpiön älynväläys! Juoda nyt piristäviä aineita juuri ennen nukkumaan menoa.

Maukkaita keittoja

Söinpä tällä viikolla taas maukkaita keittoja, vaikka eineksiä ovatkin. Helteillä en ole syönyt muuta kuin mikrossa lämmitettäviä ruokia ja salaatteja. Pakastimesta loppuivat valmiit itse tehdyt ruoat, joten piti ostaa (vasta tällä viikolla) eineksiä. Jälleen kerran onnistuin ostamaan 30 prosentin alennuksella olevia keittoja, joten hinnaksi jäi kaksi euroa ja kymmenen senttiä.

Luottomerkkini on Kokkikartano. Ostin täyteläisen lohikeiton ja täyteläisen pinaattikeiton. Toivottavasti kukaan ei ala nillittää, että onkohan niissä miten paljon lohta tai pinaattia. Ei tietenkän ole yhtä paljon kuin itse tehdyissä. Riittävästi kuitenkin. Eines on eines.

Ensin laskin suolan kokonaismäärän väärin, mutta eihän se ollut lähelläkään päiväsuositusta, joka on viisi grammaa. Lohikeitossa suolaa oli yhteensä 2,1 grammaa, pinaattikeitossa 1,8 grammaa.

Lohikeitossa oli hyvin erilaisia juureksia. Kummassakaan keitossa ei ollut kermaa kuten ensin muistin. Voita kyllä oli, mutta voi on aina voita.

Kerma ja voi tuntuvat olevan joillekin suuri kauhistus. Tuttavapiirissäni on muutama, jotka mainitessani vaikka eineslohikeiton kommentoivat, että siinä taitaa olla kermaa. Muiden einesten osalta, että taitaa olla voita. Mitä sitten?

Olen koko varhaisaikuisuuteni ja keski-ikäisyyteni ajan pyrkinyt välttämään voita ja kermaa. Ja siitä huolimatta läskiä on tullut. Enää en jaksa miettiä turhia. Kun herkuttelen, herkuttelen hyvällä omallatunnolla. Jos joku muu kärsii siitä, kärsiköön.

Ei enää yllä mainitun suuntaisia kommentteja, kiitos!

Vaikuttava, ja järkyttävä

Katsoin Areenasta kahdeksanosaisen sarjan Reykan tapaus. Tapahtumat sijoittuvat Afrikan eteläkärkeen. Kyseessä on trilleri. Yhteensä vajaa kahdeksan tuntia jännitystä, ei kuitenkaan amerikkalaista räiskintaa, vaikka aseita käytetäänkin.

Murhien rinnalla kulkee kertomus lapsen kaappauksesta ja hyväksikäytöstä. Eikä vain yhden. Myös  Afrikan heimokulttuuri on vahvasti esillä. Sitä en osaa sanoa, miten totuudenmukaisesti.

Minussa heräsi suunnaton raivo, tuska ja toisaalta äitileijona. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuolee minussa vasta silloin, kun kuolen.

Jäbän jorinat - Suihkussa

Olen tässä varmaan parisen viikkoa miettinyt, että onkohan emäntäni tullut hulluksi. Se on vienyt minut joka päivä suihkuun. Emäni siellä syntymäkodissani Vesannolla kertoi, että koirat pestään pari kertaa vuodessa. Isältäni en voinut kysyä. Se asui samassa pihapiirissä, mutta koiratarhassa.

Onneksi suihkun vesi ei ole ollut kuumaa, kun muutenkin on kuumaa ja tukalaa. Olen yrittänyt vastustaa noita suihkutuksia. Emäntä tosin vei (taas kerran) pidemmän korren. Se pisti minut taluttimeen kiinni. Näin se pääsi ohjailemaan minua.

Vastustelustani huolimatta olen tykännyt suihkuista. Ne viilentävät niin mukavasti. Ja sitten on kivaa, kun emäntä hoitaa minua jokapuolelta: hankaa pyyhkeellä. Ja minä poika pyörin kuin väkkärä, kun tuntuu niin mukavalta.

En ole vielä kertonut emännälle, että minä oikeasti tykkään suihkussa käymisestä. Saa nähdä, mitä me huomenna teemme.