Tänään oli ensimmäinen kerta, kun pääsin Ulkoiluttajan kanssa lenkille ihan kahdestaan. Nahkamutsin kanssa odottelimme sitä jo valmiiksi etupihalla.
Kun tajusin, että nahkahan sieltä tulee, riemastuin. Vedin narun, jonka päässä oli, tiukalle. Hyppelin ja pompin. Vaikka en olisi saanut.
Lähdettiin pois pihapiiristä. Alussa jatkoin hyppelyä, mutta kun muiden koirien hajut alkoivat tulla nenääni, keskityin tutkimusmatkaan. Hienoja hajuja. Niitä kaikkia ei ollut, kun viimeksi kävin nahkamutsin kanssa köpöttelemässä.
Ulkoiluttaja kertoi, että pelkäsin autoja. No, se ei ole uutinen. Näin olen tehnyt pienestä pitäen. Pitävät tuolla tien päällä niin kovaa meteliä. Sellainen pitäisi kieltää täysin.
Yllätin itseni ja nahkamutsin, kun menin asiallisesti sisälle Ulkoiluttajan poistuttua pihapiiristä. Yllätin meidät molemmat, sillä nukahdin aika pian. Nukuin sikeästi, mutta en kovin kauan. Sitten taas virtaa riitti.
Oli kiva päivä. Nahkamutsilla oli ollut orpo (ei Orpo) olo, kun olin poissa. Saipahan maistaa omaa lääkettään. Tietää, miltä minusta tuntuu, kun se menee jonnekin vähän pidemmäksi aikaa.
Vielä kolme yötä, ja pääsen taas Ulkoiluttajan kanssa tunniksi lenkille. Lupasi viedä nyt toista reittiä. Hau. Jännää, mitä hajuja sieltä löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti