Kielletäänkö äiti- ja isä-sanan kayttö?

Hämmennyin tuossa jokin aika sitten. Eräs lapsuudesta asti tuttu henkilö oli minuun yhteydessä. Hän on huolissaan, koska hänen mielestään uusi translaki aikoo kieltää äiti- ja isä-sanan käytön.

Häntä huolettaa myös se, että lakimuutoksen myötä naiset ja pojat joutuvat entistä enemmän raiskauksen uhreiksi. Ulkona, etenkin pimeässä, pitää olla varuillaan. 😱 Siis hänen mielestään!

Uuden lain mukaan ihminen voisi pelkällä ilmoituksellaan vaihtaa sukupuoltaan. Ei tarvittaisi enää  niitä raskaita prosesseja, joita nyt vaaditaan. Ilmoituksen voisi tehdä jokainen 15 vuotta täyttänyt. Alaikäisten osalta tarvittaisiin kuitenkin huoltajien suostumus.

Tuttavani näkee tässäkin peikon. Hänestä pian meidän naisten viereen ilmestyy karvaisia ja parrakkaita henkilöitä, joilla on penis ja jotka kertovat olevansa naisia.

Ensiksi. Kävin uuden lakiluonnoksen läpi suurennuslasin avulla. En löytänyt mitään mainintaa äiti- ja isä-sanan käytöstä, sen kieltämisestä tai mitään siihen viittaavaa!

Toiseksi. Tuttavani perusteli lisääntyviä raiskauksia viittaamalla brittiläisiin lähteisiin. Valitettavasti hän ei kertonut, mitä ne lähteet ovat. Sanoi vain, että voit etsiä itse. Ei kuulostanut luotettavalta lähteeltä.

Kolmanneksi. Tuskin kukaan lähtee muuttamaan sukupuoltaan muuten vain voidakseen esimerkiksi mennä miehenä uimahalliin naisten puolelle. Sukupuolen vaihtaminen on isompi asia.

Translakiuudistus on osa yhdenvertaisuuslainsäädäntöä. Sillä turvataan myös tämän vähemmistön oikeudet ja tasavertainen kohtelu.

Jäbän jorinat - Sainpas yllätettyä

Sainpas yllätettyä emäntäni tänään. Taisi se ensin säikähtää, mutta onneksi luotti minuun.

Halusin ulos, kun oli kova tarve päästä pisulle. Ei ollut se "normaali aika", jolloin pisuttelen emännän kanssa. Tai siis minä pisuttelen ja emäntä taluttaa minua.

Näin päädyin takapihalle. Ikkunasta näin, että emäntä puuhastelee jotakin ja lähtee sitten ulos etuovesta. Ei se mitään. Näin on tapahtunut ennenkin.

Nyt emäntä vain tuntui viipyvän. Etupihan suunnalta kuului ääniä ja klopinaa. Kun se vain jatkui ja jatkui, päätin mennä katsomaan tilannetta tarkemmin.

Lunta on tullut mukavasti, joten pääsin hyppäämään aidan yli. Ja varastorakennuksen vierustalla ei ollut korkeaa kinosta, kun katto suojasi seinän vierustaa. Siitä pääsin hyvin juoksahtamaan eteenpäin.

Emäntä laitteli jo puuvaraston ovea kiinni, mutta ei se minua huomannut. Juoksentelin pihassa riemuiten. Ei tarvinnut kahlata lumihangessa, kun Pauli-talkkari on käynyt pihan auraamassa.

Minut huomatessaan emäntä selvästikin säikähti. Se varmaan luuli, että karkaan. Kutsui luokseen, ja tottelevaisena koiranpentuna menin. Se meinasi pistää minut taluttimeen, joka sillä oli mukana.

Tiedättehän: paitsi että taluttimen avulla se taluttaa minua niin se myös vetää puukassia perässään talon rappusten luokse. Näin se kerralla tuotua sisälle enemmän lämmityspuita.

Emäntä päättikin luottaa minuun. Sain juoksennella, kun se raahasi sitä puukassia perässään. Välillä se kutsui luokseen kaiken varalta. Ja minähän menin.

Näin me kolme, minä, emäntä ja puukassi pääsimme sisälle luottamuksen ilmapiirin saattelemana.

Kevään korvilla

Kävin tänään kaupungissa asioilla. Huomaa, että toisilla alkaa olla jo kevät ja toisilla on vahva talvi. Vuodenaikojen vaihteessa Partsu käyttää edelleen toppatakkia, jottei kylmä pääsisi iskemään.

 

Слава Украине! Долой Путина!

Kunnia Ukrainalle! Putin alas!

 

 

 

Kyllähän Suomesta Nato-maa tulee

Kansalaisaloite Suomen Nato-jäsenyyden puolesta on kerännyt tarvittavat 50 000 kannattajaa.Tämä tarkoittaa, että aloite käsitellään eduskunnassa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut aikaan sen, että yhä useampi kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Tämä koskee myös kansanedustajia.

Näin ollen uskon, että Suomesta tulee Nato-maa. Ellei sitten Venäjä ennätä puuttua peliin sotatoimin. Toivottavasti sotaa Suomessa ei tule.

Vielä tässä vaiheessa en ole Nato-jäsenyyden kannalla. Minun mielipiteelläni ei liene merkitystä. Ja voihan olla, että jossain vaiheessa muutan kantani. En kuitenkaan nyt.

Olipa mukavaa tulla kotiin

Käväisin tuossa asioilla. Luntahan on satanut jos jonkin verran. Kun aamulla ensimmäisen kerran ajelin autolla pois pihasta, lumet olivat vielä paikallaan pihassa ja pihatiellä.

Myöhemmin kävin toisen kerran asioilla. Oli mukavaa tulla kotiin, kun Pieviläisen kiinteistöhuolto oli käynyt auraamassa sen alueen, mikä pitikin. Tosin Pauli-talkkari taitaa joutua ostamaan jonkin erityisen suihkulingon, jotta saa ahtailla väylillä lumet riittävän korkealle.

Toivottavasti piha-alue riittää kaikelle lumelle, mitä tulee ennen talven loppumista tai lumien sulamista. Muutoin en tiedä, mitä tehdä ja minne muuttaa tilapäisesti.

 

Haluatko auttaa katastrofien uhreja?

Jos haluat auttaa katastrofien uhreja, mukaan lukien Ukrainan, voit tehdä lahjoituksen turvallisesti Suomen Punaisen Ristin kautta. Se on riippumaton järjestö ja os a kansainvälistä punaista ristiä. Lisätietoa löydät spr.fi, jonka kautta voit myös tehdä lahjoituksen. Minä tein jo oman lahjoitukseni.

iz.ru

Luin äsken Izvestijaa netin kautta. Yhteys katkesi virheeseen 502.  En pääse uudestaan sivulle. En myöskään puhelimen kautta. ???

PS. Pääsin lopulta.

Uus-Hitler hyökkäsi sittenkin

Tänä aamuna katsoin aivan ensimmäiseksi puhelimesta Hesarin sivut ja tarkistin, oliko Uus-Hitler Putin toiminut. Olihan se, perksules!

Sen jälkeen on ollut pakko seurata Ylen erikoislähetystä radiosta. Unohdin jopa etä-fysioterapian, kun olin niin järkyttynyt.

Onneksi Suomi, EU ja Yhdysvallat ovat jyrkästi tuominneet hyökkäyksen yksielitteisesti. Pakotteita kiristetään. 

Menisi se äijä itse sinne taistelutantereelle eikä lähettäisi muita, jopa poikasia (onneksi ei sentään 10-vuotiaita).

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kuvasi hyökkäystä hullun miehen taktiikaksi. Ei voisi ilmaista osuvammin. Suomen kannalta huolta herättää se, että asiantuntijat painottavat Suomen geopoliittista sijaintia ja toteavat, että tilannetta pitää seurata tarkkaan.

Henkilökohtaiseksi tämä sota tekee se, että opiskelin Kiovassa vuosina 1976 - 1979. Tänään ovat kuvat siitä ajasta liukuneet silmieni edessä. Toukokuussa kukkivat kastanjat, lämpimät pimeät elokuun illat, kova opiskelu, ihania ihmisiä.

Jos oli jotain huonoa, niin en enää muista sitä.

Kaikki tuki Ukrainalle ja ukrainalaisille!

PS. Tiesittekö, että eilen 23. helmikuuta oli entisen Neuvostoliiton Puna-armeijan juhlapäivä. Nyt sitä kutsutaan Venäjällä Isänmaan puolustuksen/puolustajien päiväksi.

Outoja ääniä

Tänään on kuulunut täällä talossani outoja ääniä. Tuolta työhuoneen seinästä. Joskus aiemmin niitä on kuulunut kylmältä ullakolta vai pitäisikö sanoa välikatosta.

Jos Jäbä ei olisi tuossa vieressä, niin luulisin sen rapsuttelevan seinää tuolta ulkopuolelta. Niin samanlaiselta se kuuluostaa. Tosin hiljaisemmalta.

Taitaapi olla niin, että meillä asuu muitakin kuin minä ja Jäbä. Ilmeisesti hiiri hiirulaisia tuolla seinän välissä on. Rotiksi en usko, koska ääni on sen verran vieno.

Jos joku tietää, mikä muu voisi olla kyseessä, saa kertoa.

Jäbän jorinat - Että minä inhoan

Että minä inhoan! Tekisi mieleni sanoa, että emäntääni, mutta ehkä nyt en kuitenkaan. Juurisyyt tilanteeseen ovat muualla. Inhoan kynsien leikkaamista.

Tänään(kin) emäntä päätti leikata tassujeni kynnet. Siis mitä! Miksi niitä pitää leikata? Eivät ne minua haittaa. Niistä on joskus hyötyä. Ainakin silloin, kun on pakko raapia emäntää. Tai tehdä kuoppia pihalla - nyt lumikinoksiin.

Kynsien leikkuu on raivostuttavaa. Kun se alkaa, niin haluan näykkiä, suorastaan puraista emäntää. Mutta mitä se tekee? Komentaa, että ei. Ja sen käskyn minä hullu olen oppinut jo aika pienestä pitäen. Ei takoittaa ei saa tehdä niin kuin mieleni tekisi.

Tuijotellessani niitä hitsin kynsileikkureita ymmärsin yhden asian. Niistä näkee, että asumme Joensuussa. Niiden väritys paljastaa ne.

Punaista ja mustaa. Ja teräksen väriä kuten Pielisjoessa. Voisivat ne kynsileikkurit olla edes keltaiset niin voisin kuvitella olevan alla kuuman auringin.

Auts! Ei sittenkään siellä. Tulisi hiki.

Onneksi emäntä on ymmärtänyt, että minua kannattaa lahjoa kynsiä leikatessa. Jokaisen leikatun kynnen jälkeen saaan pienen pienen herkkupalan. Jos yritän puraista emäntää, niin herkkupala jää saamatta, ja seuravaa kynsi leikataan. Halusin tai en.

Elä sitten noiden ihmisten kanssa.

Kansainvälinen rikosuhripäivä 22. helmikuuta

 

Tänään 22. helmikuuta on kansainvälinen rikosuhripäivä.

 

Jos haluat auttaa rikoksen uhreja, voit hakea vapaaehtoiseksi Rikosurhipäivystykseen. Itä-Suomen aluetoimisto sijaitsee Joensuussa. Aluetoimistoja ja muita toimistoja on eri puolilla maata.

 

RIKU:n toiminnasta voit lukea osoitteesta riku.fi.

Neljä kuukautta yhteiselämää

Tänään on tasan neljä kuukautta siitä, kun Jäbä muutti meille, tai siis minun luokseni. On pakko todeta, että minua ei harmita yhtään, että päätin ottaa vielä yhden koiran.

Meillä on ollut hauskaa ja haasteita. Ollaan ainakin vielä selvitty kaikesta. Toivottavasti jatkossakin - mahdollisimman pitkään.

Kuten koiranpennun kuuluukin se rasittaa välillä hermoja. Onneksi hermoni venyvät hyvin. Tosin ei tuo Jäbä niin kovin oikeasti hermoja koettele. On vain välillä kovakorvainen.

Suurin huolenaiheeni taitaa olla se, ettei Jäbälle vain sattuisi mitään. Lumien tippuminen katolta melkein sen päälle säikäytti kovin.

Touhukas se on. On mukana joka asiassa. Myös silloin, kun en sitä niin kaipaisi touhuun mukaan. Kestän sen, sillä sellainen vain on koiran(pennun) luonne.

Jos ei olisi mukana touajaa, niin olisi elämä kyllä aika tylsää.

Olipa ihana yö

Viime yö oli ihana. Nukuin todella hyvin. Menin sänkyyn lukemaan kymmenen aikaan ja sammutin valot yhdeltätoista. Ja sammuin heti kuin saunalyhty. Unta ei tarvinnut houkutella.

Pitkästä aikaa nukuin yhteen soittoon melkein neljä tuntia. Ja nukahdin melkein saman tien. Nukuin taas nelisen tuntia. Olipa virkeä olo ylös noustessa. Ei venynyt aamu pitkälle.

Koska koko päivä on ollut kaikenlaista touhuamista, niin näin illalla kahdeksan aikaan Nukkumatti alkaa vetää puoleensa. Toivottavasti ensi yökin on yhtä hyvä.

Jotta saan tietokoneen ja puhelimen näytön haittavaikutuksen pois, käyn Jäbän kanssa ensin pihalla, teen iltatoimet ja luen taas kirjaa sängyssä jonkin aikaa. Kirjat ovat hyviä ja rauhoittavia niin päivällä kuin illalla.

Hyviä ja kauniita unia kaikille!

"Se on Pauli"

"Se on Pauli". Tuota lausetta olen toistanut tänä talvena useasti. En itselleni vaan Jäbälle.

Kun Kiinteistöhuolto Pieviläisen yrittäjä Pauli tulee traktorillaan auraamaan pihani ja pihatieni, niin Jäbä-koiruus havahtuu. Olipa valoisaa tai ei, niin traktorin valot näkyvät sisälle. Ei Jäbä pelkää, on vain utelias.

Ja minä olen tyytyväinen. Saan hankittua aurauspalvelun omalta kotikylältäni. Siis hyvän palvelun! Jos ei olisi mahdollista hankkia tätä palvelua, en voisi asua kodissani. Sen verran iso piha minulla on, eikä tuota tietäkään ole ihan lyhyt pätkä.

Kun miettii tämän talven lumimäärää ja nyt sen märkyyttä, niin pulassa olisin. Ne vähäiset työt, joihin traktorilla ei pääse, jaksan tehdä. Rappusetkin puhdistan vaihtelevasti. Aina sen verran, että pääsen kulkemaan.

Tuossa taannoin jouduin pyytämään Paulia, että hän kävisi aamulla aikaisin heittämässä tarvittaessa lenkin, jotta pääsisin pihasta isolle tielle. Piti olla niin aikaisin kaupungissa. Pääsin lähtemään.

Tänään Pauli kävi kahdeksan jälkeen illalla. Märkää lunta oli tullut riittävästi. Sen huomasin hakiessani polttopuita huomista varten. Lumisadetta on luvattu paljon. Tmäniltaisen aurauksen ansiosta uskon pääseväni aamulla asioille, jos tarvitsee aamusta lähteä.

Kiitos Pauli!

VIP-henkilö

Sain tänään tiedon, että olen VIP-henkilö vai oliko se VIP-asiakas. Saamani sähköpostin mukaan olen CMoren uskollinen katsoja, minkä vuoksi saan etuja.

Kun te muut pääsette katsomaan sarjoja vain jakso viikossa, niin minä saan katsoa sarjan kerralla, kun ensimmäinen jakso julkaistaan. Ensimmäisenä pääsen nauttimaan Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamasta Harjunpää-sarjasta.

Tähän uskollisuuteeni ja VIP-asiakkuuteeni on perusteena ehkä noin vuoden CMoren tilausmaksun maksaminen.

Voihan olla, että vähempikin riittää. Ja te kaikki, jotka tätä luette olette myös VIP-asiakkaita. 

Onko reilua, että kaikki tilaajat ovat vippejä?

Sentään vielä hengissä

Tänään oli läheltä piti -tilanne - taas kerran. Tämä vain meinasi päättyä todella ikävästi. Ei ollut kaukana, etteikö tämä torstai olisi ollut Jäbän viimeinen päivä.

Katolta on syöksynyt lunta aikamoiset määrät isoina lohkareina ja seassa jäätä useana päivänä. Jäbä halusi pihalle tarpeilleen. Avattuani oveet tarkistin tilanteen. Ei näyttänyt olevan tippumassa mitään kuten arvelinkin. Jäbä ulos ja minä sisälle, kumpikin tarpeillemme.

Olin jo menossa takapihan ovelle, kun kuulin valtavaa ryminää. Ja Jäbän kauhunsekaista huutoa. En ole koskaa kuullut koiran huutavan siten. Ryntäsin niin nopeasti, etten itsekään uskonut pystyväni siihen.

Huutelin Jäbää. Ei näkynyt eikä kuulunut ääntäkään. Olin sisäsandaaleissa ja -sisävaatteissa, mutta päätin syöksyä ulos kaivamaan jäbäräistä esiin. 

En ennättänyt minnekään, kun se jo tuli jättimäisen kinoksen takaa. Tarkisti varmaan, ettei lunta putoa enää katolta. Olisi edes haukahtanut elossa olemisen merkiksi!

Olin suunnattoman helpottunut. Se oli iloinen, kiehnäsi jaloissa, pyöri ympärillä, vispasi häntäänsä, kanniskeli leluja, halusi rapsutuksia. Lopulta se suorastaan romahti lattialle makaamaan. Oli niin väsynyt ja varmaan edelleen kauhuissaan.

Minä aloin pyöriä sen ympäri vähän väliä tarkistaen, että se on tajuissaan. Vihdoin ja viimein se päätti, että tämä riittää. Se siirtyi sänkyyn, missä sentään saa olla rauhassa. Nyt se jo jäystää puruluuta. 

Minä olen vielä järkyttynyt. Huomasin, että olen unohtanut laittaa itselleni ruoan uuniin tulemaan. Laitan myöhemmin. Siihen asti elän leivällä, kurkulla,a jugurtilla ja marjoilla.

Koronatesti kotona

Teinpä tänään koronatestin kotona. Oman mukavuuteni vuoksi ostin testin, joka tehdään suusta. Lisää iloa aiheutti se, että testipuikkoa ei tarvinnutkaan työntää nieluun asti, vaan saatoin tehdä testin syljestä.

Testipuikkoa pyörittelin ohjeen mukaisesti suussa, jotta sylki tarttui siihen: poskissa ja kielessä. Varttitunnin kuluttua tulos osoitti negatiivista.

Ja sitten tietysti kuuklasin, miten luotettava syljestä otettava testi on. Vaikutti ihan luotettavalta kuten muutkin kotona tehtävät testit. Pitää vielä tarkistaa terveydenhuollon asiantuntijoilta.

Kun seuraavaan kerran olen apteekin lähellä, niin ostan sekä syljestä, nielusta ja nenästä otettavat testit. Ihan uteliaisuuttani. Teen testin niillä kaikilla. Kolmena eri päivänä, jos kahdesta tulee negatiivinen tulos.

Jaa että miksikä tein koronatestin? No siksi, kun aamusta alkaen on ollut niin nuhainen olo. On paleltanut, mutta kuumetta ei ole. Nenä vuotaa solkenaan. Ja kun testipakkaus oli, niin pitihän sitä testata.

Jos olo jatkuu nuhaisena pitkään, käyn virallisessa testissä. Siihen pääsen lääkehoidollisen astmani vuoksi.

Jäbän jorinat - Jysäys ja muita ääniä

Tänään meillä kuului todella kova jysäys. Se oli jotain muuta aiempaan verrattuna. Jos aiemmin emäntä ei reagoinut mitenkään ja minä vain vähän korviani kohotin, niin nyt emäntäkin vähän liikahti ja minä käänsin korvani melkein väärinpäin.

Katolta tippuivat lumet takapihalle. Minun valtakuntaani. Jysäys oli aikamoinen. Se oli ennen viittä tänään iltapäivällä. Minä ja emäntä olimme sisällä. Onneksi.

Emäntä suorastaan syöksyi katsomaan, miten pihalla kävi. Se oli iloinen. Lumet olivat tulleet sellaisella vauhdilla, että ne eivät pudonneet suoraan oven eteen vaan kauemmaksi. Ja olihan hän huolehtinut pitkin talvea, että oven edusta pysyy vapaana.

Se on tärkeää. Saan takapihalla juosta ja melskata ihan vapaasti. Ei tarvitse olla taluttimen päässä kiinni.

Täytyy todeta haukahdellen, että näitä jysäyksiä saisi olla enemmän. Emäntä ei niistä tykkää. Minusta lumikasat ovat hienoja. Nyt meillä on hienot lumiset ja osittain jäiset kukkulat, joilla minä saan olla kuningas.

On noita muitakin ääniä kuulunut. Yhtenä päivänä meinasin rynnätä sisälle oven läpi, kun taivaalta kuului aivan käsittämätön ääni. Emäntä pelasti minut.

Hän selitti, että kyse oli sähkölaitoksen helikopterista, joka kierteli katsomassa puiden lumikuormia. Voisivat hankkia hiljaisemmat koneet. Sen verran säikähdin.

Onneksi on myös niitä ei pelottavia ääni. Aamuisin, ei aina, ulkoa kuuluu ääni. Emäntä selittää, että se on Pauli. Mikä ihmeen Pauli? Siis mies, joka käy auraamassa traktorillaan meidän etupihan ja pihatien. Saa käydä jatkossakin.

Ja sitten on ääniä, jotka eivät kuulu. Emäntä pääsi yllättämään, kun se tuossa noin viikko sitten tuli kotiin laina-autolla. Siitä ei kuulunut mitään. Oli kuulemma jokin hybridi. Minä en ollut vahdissa oikeassa paikassa.

Jääkarhu Tuulikki palasi kotiin

Keskiviikko oli hyvä päivä. Jääkarhu Tuulikki palasi kotiin. Se oli tiistaiaamusta keskiviikkoiltapäivään muiden hoidossa. Nyt, kun se on saatu kuntoon, se voi olla kotona.

Kyse on autostani, Opel Mokasta. Siitä, joka on turbo ja automaattivaihteinen, näin Pokka pitää -sarjan päähenkilöä The Lady of the House Hyacynthia mukaellen. Jätän kertomatta, että autoni ei ole nelivetoinen.

Autooni tehtiin iso vuosihuolto (kahdeksas huolto) ja aika iso remontti. Jäähdytysneste ja moottoriöljy eksyivät samoihin letkuihin. Oli se aikamoista rakkautta niiltä, kun vaaransivat koko ympäristönsä ja oman olemassaolonsa oikeutuksen.

Sain "sijariksi", kuten huoltoliikkeen ammattislangiin kuulostaa kuuluvan, Hyundain, automaattivaihteinen sekin. Onneksi.

Oli hieman outoa ajella reilu 6000 kilometriä ajetulla autolla. Omallani olen ajanut lähes 194000 kilometriä. Uusi auto, uudet haasteet.

Sijari käynnistettiin nappia painamalla, ei avaimella. Onnistui, kun avain oli autossa mukana. Kun sulki ovet, sivupeilit kääntyivät sisään. Kun tuli auton luokse eikä koskenutkaan avaimiin tai autoon, niin peilit aukenivat. Ihmeellistä teknologiaa. Ja ehkä myös seurantaa.

Peruutuskamera oli niin ihmeellinen, että mieleni teki ajella vain perä edellä. Siis auton perä. Moottorin ääni oli hiljainen. Olikin hybridi. Auton alla oliuvat kitkarenkaat. En aio hankkia omaan autooni. Lumisilla teillä kokemus oli hyvä, mutta Ilomantsintiellä, jossa oli paljaat, jäiset urat, auto halusi karata käsistä.

Paljon en ajellut, kun ei ollut oma auto. Ajoin huoltoliikkeestä kotiin, kirkonkylällä muutaman kilometrin ja sitten keskiviikkona takaisin kaupunkiin.

Kun sitten lopulta istahdin Jääkarhu Tuulikin syliin, tuli lämmin olo. Vanha tuttuhan se siinä. Ajaminen sujui kuin tanssi, siis helposti. Kaikki hallintalaitteet olivat omilla paikoillaan. Pääsin takaisin kotiautooni.

Työnantajan joululahja

Sain tänään 10.2.2022 viestin (entiseltä) työkaveriltani, siitä yksiköstä, jossa itsekin työskentelin. Olivat saaneet joululahjan työnantajalta. Suklaalevyn, jossa lukee "Olet tärkeä".

Minun oli pakko kysyä, oliko kyse viime vuoden joululahjasta vai tämän vuoden. Asiaa selvitellään.

Huvittavaa (tai ehkä sittenkin paheksuttavaa) on, että osa työntekijöistä sai tämän valtavan suuren lahjan jo ennen joulua. Kertonee työnantajan arvostuksesta eri ammattiryhmiä kohtaan!

En ole koskaan ollut vaativainen työnantajan lahjojen suhteen. Ne kuitenkin kertovat, miten työantaja arvostaa työntekijöitään.

Yhdet eivät saa mitään. Toiset saavat kunnollisen jouluaterian, toiset lahjakortin teatteriin tai elokuviin tai liikuntaharrastuksiin.

Olin työpaikassa (kauan sitten ja en tällä viimeisimmällä alallani), jossa saimme kolmannentoista (ssiis 13.) kuukauden palkan kiitokseksi yrityksen hyvästä tuloksesta.

Tuo työnantaja, josta nyt suklaalevyineen on kyse, saavutti erittäin hyvän taloudellisen tuloksen. Eri asia on, miten se menestyi työntekijöiden ja asiakkaiden kunnioittamisessa! Hyvä taloudellinen tulos tuli työntekijöiden ja palveluiden kustannuksella!!!

Perumisia ja selittelyjä

En lakkaa ihmettelemästä poliitikkojemme käsittämättömiä ja harkitsemattomia päätöksiä ja julkaisuja.

Kulttuuris- ja urheiluministeri Antti Kurvinen (kepu) aikoi matkustaa olympialaisiin Kiinaan. Hänelle ei merkinnyt mitään uiguurien kansanmurha. Vain pitkä odotus lentokentällä koneen vaihtoa sai hänet perumaan matkansa.

Ylen tietojen mukaan Suomi ei ole boikotoimassa Kiinassa järjestettäviä olympialaisia. Siitä huolimatta Kurvisen olisi pitänyt ymmärtää vastuunsa ministerinä. Matkaansa hän tuskin olisi perunut ilman valtavaa julkista palautetta, sellaista kielteistä.

Kansanedustaja ja puolustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikko (persu) "kunnostautui" vielä paremmin. Hän twiittasi, että Ukrainan ei pidä liittyä Natoon.

Minusta Suomen ei pidä liittyä Natoon, mutta muiden maiden osalta minulla ei ole oikeutta ottaa kantaa. Niikko selitteli, että oli muotoillut asiansa huonosti.

Voi pyhät hyssykät! Jos kansanedustaja ei pysty mutoilemaan asiaansa tarkoittamallaan tavalla, niin ei olisi kannattanut hakeutua näin vaativaan tehtävään.

Niikko on ennenkin päästellyt sammakoita suustaan. Josko hän jättäisi seuraavat (kaikki) vaalit väliin.

Talutin

Jäbän taluttimesta on moneksi. Ensisijainen käyttö on tietysti jäbäräisen ohjaaminen ja taluttaminen kävelylenkeillä. Kun Jäbä näkee, että otan taluttiminen esiin, sen häntä alkaa vispata ja pylly pyöriä, eikä se oikein tiedä, miten päin olisi.

Toinen kätevä tapa käyttää talutinta on tehdä siitä vetoköysi. Ei mikä tahansa, vaan polttopuukassin vetämiseen pihamaalla.

Tämän erikoislaatuisen vetoköyden avulla saan tuotua isomman määrän puita sisälle kuin kantamalla. Eikä tarvitse ostaa ahkiota kuten suunnittelin. Rappusissa saan kassin ylös nostamalla sen kaksin käsin edelläni. Kassi on silloin vähän kuin käsipainot.

Olisi se myös paino, jos kantaisin yhdellä kädellä, mutta silloin vahvistuisi vain oikea käsi. Ja kun kantopaino on enemmän toisella puolella vartaloa, tasapaino on vaarassa.

Kolmas tapa on käyttää talutinta "pelottimena". Jäbä villiintyy sisällä välillä aivan mahdottomaksi. Kun se on syönyt aamuruokansa ja minä aloittanut omani, niin se ei jäbäräisen mielestä käy laatuun laisinkaan.

Pitää leikittää. Vetää narupallosta, heitellä palloa, heitellä muita leluja, taistella niistä. Jos minä jatkan yritystäni syödä aamupalaa ja juoda kahvia, syliin pitää päästä. Hyvä olisi, jos saisi kaadettua kahvin nurin.

Jos en vielä silloinkaan antaudu, alkaa sohvalla meuhkaaminen. Jäbä kaivelee sen sisuksia,  heittelee superlonin palasia ilmaan.

Silloin minulta menee hermo. Ei pahasti. Otan taluttimen esiin ja Jäbän istutan tuolini viereen. Pian se rahoittuu. Sohvan hajottaminen saattaa jatkua vielä senkin jälkeen, kun se on vapaa. Keksin laittaa taluttiminen sohvalle, osittain selkänojan yli. Jäbä jätti sohvan rauhaan.

Hieman jännitin, miten käy seuraavan kerran lenkille lähtiessä. Ihan hyvin kävi. Olin vienyt taluttimen hyvissä ajoin sisäkuistille. Kysyin, lähedetäänkö. Jäbä oli aivan innoissaan. Häntä vispasi ja pylly pyöri.

Suojele aivojasi

 

Katsoin äsken Areenasta Perjantai-ohjelman, joka käsitteli aivojen vointia. Sen mukaan 45-vuotiaista joka toinen nainen ja joka kolmas mies sairastuu vakavaan aivosairauteen. Aivosairaudet ovat meillä suuri kansantauti. Kannattaa siis lopettaa multitaskaaminen ja suojella omia aivojaan. Tiukka linja jatkuville ylisuorittamisen vaatimuksille!

 

Multitaskaaminen liitetään usein työelämään, mutta kuka tahansa meistä voi "syyllistyä" siihen. Työn lisäksi perhe, lapset, lastenlapset, ystävät, harrastukset voivat viedä elämän kiireeseen, sekasortoon. Puhelin soi, tulee viestejä jos jonkinmoisia. Aina pitää olla saavutettavissa. Ja usein jokainen meistä itse on se, joka aiheuttaa itselleen kiireen. Ei voi syyttää muita, korkeintaan katsoa peiliin. Kun joku vaatii liikaa, pitää osata sanoa ei.

 

Sanoo ihminen, joka on toiminut juuri niin väärin. Onneksi nyt on järki tullut päähän - ainakin vähäksi aikaa.

Jäbän jorinat - Jos et mua huomaa

Emäntäni on edelleen aivan kummallinen. Se ei vain jaksa tai viitsi olla kanssani koko aikaa, kun se on kotona. Eikö se ole koiranomistajan tehtävä viihdyttää koiraansa koko ajan?!?

No, koska emäntäni ei tätä tajua, ymmärrä, niin minulla on keino panna se ymmärtämään. Silloin se kyllä huomaa minut, aivan varmasti. Vinkiksi vain kaikille nelitassuisille, ainakin koirille ja miksei myös kissoille.

Rakas emäntäni. Jos et mua huomaa, ryhdyn nyt ja jatkossa seuraaviin toimenpiteisiin:

1. Hyppään syliisi. Niin paljon kuin vain mahdun. Joko minä olen kasvanut tai sinun sylisi on käynyt pieneksi. Hyppään silti.

2. Jos olet tietokoneella, hyppään syliisi ja päätän mitä katsot tai teet. Helppoa on kone sekottaa. Se taitaa olla aika tyhmä vehje!

3. Jos puhut puhelimeen, alan haukkua ja komennella. Huomaat kyllä minut jotenkin. Jos et muuten, siirryt wc-istuimen kannelle istumaan ja suljet oven perässäsi. Olethan silloin itse itsesi vanki.

4. Jos luet lehtiä puhelimestasi tai lähettelet viestejä muille kaksijalkaisille, pyrin pääsemään puhelimen näytölle ja tekemään omiani. Eivät onnistu sinun tekosesi. Aika usein pääsen, sillä aamuisin sängyssä laiskotellessamme sinut on helppo yllättää!

5. Jos mikään muu ei auta, alan tujottaa sinua joko istuen tai maaten. Ei mene kauaakaan, kun sinä lopulta ymmärrät, että minä olen tärkeä sinulle. Ja taidat olla sinäkin - ainakin minulle.