Hämmentävä kohtaaminen kaupassa

Käväisin alkuiltapäivästä lähikaupassa. Olin unohtanut ostaa pari merkittävää ainesosaa perunasalaattia varten

Kun olin jo menossa kassalle, eräs kyläläinen lähestyi minua. Hän puhutteli minua etunimelläni. Hän kertoi, että he ovat seuroissa rukoilleet minun puolestani.

Hämmennyin. En tiennyt, mitä sanoa. Etenkinkin kun useat luterilaiset (ja ehkä muutkin) kylältä ovat tietoisia uskonnottomuudestani.

Kysyin, miksi. Tässä vaiheessa keskustelukumppanini laski katseensa alas ja sanoi, koska jumala (hän kirjoittaisi sanan isolla alkukierjaimella) rakastaa minuakin. Jotakin pahaa voi tapahtua.

Totesin, että en voi kieltää (vaikka mieleni tekikin). Samalla tunsin erilaisia tuntemuksia: suuttumusta, kiusaantumista, ärsytystä. Mitä tämä oikein on! Yrittääkö hän jotenkin pelotella vai mitä? Tuntui kuin iholleni olisi tultu, jokin raja ylitetty.

Lisäksi hän kutsui minut kotiinsa seuroihin (jälleen kerran - näin tapahtunut ennenkin). Mainitsin, että uskonnottomana en tule. Se on periaatteeni, että uskonnollisiin tilaisuuksiin en osallistu.

En rohjennut sanoa, että pahimmassa tapauksessa haastaisin heidät kaikki sellaiseen keskusteluun, jota eivät ole seuroissa ennen nähneet.

Kyse on myös minun vapaudestani valita eri arvomaailmojen välillä. Ja heidän vapaudestaan valita. Mielipiteen-, uskonnon- ja sananvapaudesta.

Voihan jäte

Olen jo vuoden ajan perännyt Puhasta, että se aloittaisi uudelleen vaarallisen ja ser-jätteen keräyksen Pyhäselässä, Kiihtelysvaarassa ja Tuupovaarassa. Olen ollut yhteydessä niin toimitusjohtajaan kuin käyttöpäällikköön.

Ensin toimitusjohtaja Jarmo Junttanen sanoi, että keräystä ei voi aloittaa sopivan auton puutteen vuoksi. Ongelmaksi hän mainitsi sen, että työntekijä joutuu kiipeämään lavalle, joten kyse on työturvallisuudesta. Ratkaisin asian heti: hankkikaa auto, jossa perälauta on hissityyppinen ja joka nostaa sekä työntekijän että keräysjätteet ylös. Ei tarvitse keikkua.

Myöhemmin tuli lisää selittelyjä. Eivät ne olleet kovin uskottavia. Viimeisimpinä kertoina käyttöpäällikkö Juho Mutanen kertoi, että kaikki on kiinni alueellisesta jätelautakunnasta.

Kun edistystä ei ole tapahtunut, olin tänään yhteydessä jätelautakunnan puheenjohtajaan Asko Miettiseen. Hän totesi, että alueellisen keräyksen järjestämisvastuussa on Puhas. Sitä sitoo jätehuoltomääräys ja laki. Lautakunta on antanut keräyksen järjestämisen Puhakselle. Lautakunnan ei tarvitse tehdä erillistä päätöstä keräyksen aloittamisesta.

Mikä on totta ja mikä ei? Odotan jännityksellä Puhaksen vastauksia. Soitin herra käyttöpäällikölle, mutta hän ei vastannut. Jätin soittopyynnön vastaajaan ja tekstiviestillä.

Lisäksi tavoittelin jätehuoltosuunnittelijaa Essi Hämäläistä, joka toimii lautakunnan esittelijänä. Hän ei vastannut. Jätin soittopyynnön vastaajaan ja tekstiviestillä.

Jos en saa selkeitä vastauksia, lähetän kirjallisen kyselyn Puhakselle, jätelautakunnalle ja Joensuun valtuustolle. Vaikka kyse on alueellisesta lautakunnasta, Joensuun valtuusto vastaa viimekädessä kaupunkia koskevista asioista.

Tarvittaessa teen virallisen kantelun Puhaksen toimitusjohtajasta ja käyttöpäälliköstä. He vastaavat asioista virkavastuulla. Heidän velvollisuuksiinsa kuuluu vastata asiallisesti ilman viivyttelyä. He eivät saa antaa totuudenvastaisia lausuntoja.

Vuoden riidankylväjä

 

Vuoden riidankylväjäksi pääsee etuoikeutetusti keskustan puheenjohtaja ja valtionvarainministeri Annika Saarikko. Hän on onnistunut nostamaan eripuraa useammasta hallituksessa käsittelyssä olleesta laista. Luonnonsuojelulain kohdalta hän sanoi, suunnilleen, että pitää noudattaa omaa arvomaailmaa. Silloin, kun asiasta päätettiin hallitusohjelmassa, keskusta, Saarikko mukaan lukien, hyväksyi sen. Oliko arvomaailma silloin toinen?

Saarikko on raivannut tietä omille kavereilleen ehkä enemmän kuin kukaan muu. Ministerit Kurvinen ja Lintilä ovat hänen suosiossaan. Jotta heidän mahdollisuutensa tulla valituiksi uudelleen eduksuntavaaleissa, Saarikko ehdotti puolustusministerin sijaiseksi Mika Lintilää.

Huh, huh. Elinkeinoministerin ja puolustusministerin salkut ovat niin painavia, että yksi ihminen ei niitä jaksa kantaa, lyhyttäkään aikaa. Eikä varsinkaan Lintilä, joka on suoriutunut heikosti nykyisen salkkunsa kantamisesta.

Kun sitten muut kepulaiset ja laajempi joukko muita eivät hyväksyneet ratkaisua, Saarikko joutui perääntymään. Kaikkosen sijaiseksi valittiin Lintilän ja Kurvisen kanssa samasta vaalipiiristä eduskuntaan valittu Mikko Savola. Hän itse ilmaisi kiinnostuksensa ministerin pestiin.

Karseinta tässä oli Annikan Saarikon ilmekieli, kun hän kertoi valinnasta. Hänen suupielensä vääntyivät ivalliseen irvistykseen. Kaksi sanaa täydensi ilmettä: niin sanottu. Hän nimittäin totesi, että tämä "niin sanottu" kansan mielipide sai hänet muuttamaan mielensä. Aikamoista muiden mielipiteiden aliarvostamista, halventamista, väheksymistä. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Saarikko moiseen syyllistyy.

Suoraan sanoen, olin kauhistunut, kun häntä uutisista kuuntelin.

Vuoden möläyttäjä

Olen elämäni aikana ennättänyt nähdä ja kuulla maamme politiikassa kaikenlaista. On sanottu yhtä ja toista. Tuntuu, että tänä vuonna on ylitetty jokin raja.

Myönnän, että aika himmentää muistot ja muistikuvat. Kuitenkaan tällaisia henkeä haukkomaan pistäviä ulostuloja ei ole ennen ollut.

Vuoden möläyttäjä-tittelin saa "ansioituneesti" kokoomuksen puheenjohtaja ja kansanedustaja Petteri Orpo. Kun Puolan alueelle ohjautui ohjus, hän kiirehti kertomaan, että kyse on venäläisten laukaisemasta ohjuksesta. Ei ollut. Ei malttanut mies odottaa perusteluja tietoja.

Orpo joutui pyytelemään anteeksi, kun syytti Sanna Marinia ja Annika Saarikkoa kiljumisesta vaalipaneelissa.

Viimeismpänä möläytyksenä häneltä pääsi ihmettely puolustusministeri Antti Kaikkosen isyysloman alkamisesta. Olisi pitänyt siirtää vaalien jälkeiseen aikaan. Eikö Orpo sen vertaa ollut lukenut esimerkiksi Helsingin Sanomia, että olisi tiennyt isyysloman alkamisen tarpeelliseksi, jotta pienempää lasta ei tarvitsisi vielä viedä päivähoitoon? Vai onko ongelmia luetun ymmärtämisessä?

Olikohan näiden möläytysten takana pyrkimys saada poliittisia irtopisteitä?  Kaikkoselle nostan hattua!

Tuhopolttoja

Taas kerran tänään kuultiin uutisista, että yksi arkkitehtoonisesti ja kultturimaisemallisesti arvokas kirkko on palanut. Kyse on eteläkarjalaisen Rautjärven kirkosta. Poliisi epäilee törkeää tuhotyötä.

Jäin miettimään, muuttuuko rikosnimike myöhemmin. Kirkossa oli ihmisiä jumalanpalveluksen aikana. Pääovi ja sivuovi oli teljetty köysillä.

Äkkiseltään mieleeni tulevat Ylivieskan ja Kiihtelysvaaran kirkon tuhopoltot. Ylivieskan kirkko poltettiin maaliskuussa 2016. Syyskuussa 2018 Kiihtelysvaaran 250-vuotias puukirkko poltettiin. Epäilty saatiin kiinni, ja hän tunnusti tekonsa.

Kiihtelysvaaran kirkon polttanut henkilö sai lähes kolmen vuoden vankeustuomion. Lisäksi tuhopltto maksoi hänelle lähes kolme miljoonaa euroa. Hovioikeuskaan ei alentanut korvausten määrää.

Pystyykö tuhopolttaja koskaan maksamaan summaa? Tuskin. Onnea ulosmittausten tielle.

Minulle kirkoilla ei sinänsä ole maailmankatsomuksellista arvoa. Niiden arvo kiteytyy rakennushistorialliseen, kulttuurimaisemalliseen ja arkkitehtooniseen arvoon.

Toivon, että myös Rautjärven kirkon mahdollinen tuhopolttaja saadaan selville ja hänet tuomitaan.

Jäbän jorinat - Sinne se meni

Kävinpä taas lenkillä tuossa eilen tiistaina. Ulkoiluttajan kanssa. Olin aivan innoissani. Ja vähän holtiton. Kiipeilin lumipenkkojen päälle, mutta sehän on luonnollista. Korkeammalta näkee kauemmas. Ja helposti, kun vastaan tai perässä tulee jotain mielenkiintoista. 

Yhteen koulupoikaan olen tutustunut näillä lenkeillä. Sekin on innoissaan, kun tapaamme. Toivottavasti nahkamutsi ja Ulkoiluttaja ymmärtävät sopia lenkkeilyajat siten, että olen liikkeella koulun päättymisen aikaan. Saisivatkohan ne selville pojan lukujärjestyksen?

Kun tullaan takaisin pihaan, en millään malttaisi jäädä kotiin. Käyn puolihuolimattomasti tervehtimässä nahkamutsia. Riittävän kaukaa, että se ei saa minua kiinni.

Tosin ne kaksijalkaiset keksineet keinon, etten lähde Ulkoiluttajan perään. Portaiden kaiteeseen on solmittu köysi, jonka toiseen päähän Ulkoiluttaja minut sitoo jollakin liinasolmulla tai merimiessolmulla. Taluttimesta, ei kaulasta. Solmu kun solmu, kunhan ei kestäisi niin hyvin.

Kun Ulkoiluttaja tulee autolla, sen on hoksannut jekun. Se jättää auton siten, etten pääse sen luokse. Eikä sen Ulkoiluttajan tarvitse varoa minua, vaan pääsee lähtemään helposti.

Nahkamutsi nappasi kuvan minusta, kun haikeasti katselin Ulkoiluttajan perään. Omaksi ja nahkamutsin ihmeeksi auton hävittyä näkyvistä minä tulin suosiolla ovelle, ja me menimme yhdessä sisään. En edes yhtään venkoillut. Huolestuttaa. Onkohan minussa jo vähän (silloin tällöin) aikuisesn koiran elkeitä?

Tuet tarveharkintaisiksi

Suomen hallitus on tehnyt syksyn ja alkutalven aikana merkittäviä päätöksiä erilaisita tuista. Perusteina ovat olleet kohonneet kustannukset sähkön hinta mukaan lukien.

Ensin tehtiin päätös ylimääräisestä lapsilisästä. Sen saivat kaikki perheet, joissa on lapsilisään oikeutettuja lapsia. Näin ollen myös hyvin ja erittäin hyvin toimeen tulevat perheet pääsivät nauttimaan tästä edusta. Ylimääräinen oli ylimääräistä.

Kohonneita sähkön hintoja hallitus päätyi tukemaan usealla eri tavalla. Se päätti sähkövähennyksestä ja sähkötuesta. Sähkövähennystä voivat hakea myös hyvin ja erittäin hyvin toimeen tulevat, vaikka eivät tukea tarvitsekaan. Ja vaikka olisivat tuhlanneet sähköä kuten tutkimus on osoittanut.

Tällainen ratkaisu jättää ison joukon väliinputoajiksi. Kun sähkölasku on ”vain” sata euroa suurempi kuin tavallisesti, niin se tiputtaa monen talouden polvilleen. Tukea ei tule verotuksen kautta eikä Kelalta. Vaikka olisi kuinka säästänyt sähköä.

Tämänviikkoinen uusi päätös sähkötuesta jatkaa samaa linjaa. Se maksetaan kuluttajille jossain tulevassa sähkölaskussa siten, että sähköyhtiö vähentää sen laskusta. Valtio kompensoi yhtiöille.

Uudenkin sähkötuen saavat myös hyvin ja erittäin hyvin toimeen tulevat, vaikkeivat tukea tarvitsisikaan. Tässäkin mallissa on väliinputoajia. Kuinka paljon, riippuu omavastuuosuudesta. Sähkölaskun loppuhinta on esimerkiksi jälleen kerran sen sata euroa suurempi tavanomaisesta. Mahdollisesti omavastuu syö sen. Ja perhe on polvillaan.

Maatalouden uusista tuista ei vielä päätetty. Hallitus päättänee niistä ensi vuonna. Maataloustukiakin saavat hyvin ja erittäin hyvin toimeen tulevat. Ne eivät välttämättä kohdennu niille tuottajille, jotka tukia tarvitsisvat.

Koska valtion talous on pahasti alijäämäinen, osittain hyvistä syistä kuten talouden elvytys, niin rahaa ei pitäisi syytää niille, jotka eivät sitä tarvitse. Tukien pitää olla tarveharkintaisia, jotta ne menevät tukea oikeasti tarvitseville.

Muistutan vielä, että hallituksen lisäksi oppositiokin hyväksyi etenkin ylimääräisen lapsilisän ja sähkövähennyksen. Soraääniä ei niistä kuulunut eikä kuulut myöskään uudesta sähkötuesta. Oppositio nurisi muista asioista.

Onko se mahdollista?

Kuuntelin eilen lauantaina Yle radio 1:stä Ykkösaamua, joka on  yhteislähetys TV 1:n kanssa. Tällä kertaa toimittaja Seija Vaaherkumpu haastatteli Suomen Pankin pääjohtajaa Olli Rehniä.

Monien vakavien aiheiden lisäksi käsittelyssä olivat jalkapallon MM-kisat. Tämä harmaaksi mielletty mies kertoi jotain vitsikästä. Tai sitten ei. Minuun tämä kuiva huumori iski lujaa.

Jalkapallofanina tunnettu Rehn totesi, että Ranskan olisi ollut hyvä kutsua hänet MM-kisoihin mukaan. Aina, kun hän ollut katsomossa, Ranska on voittanut. Näin oli ollut kaksi tai kolme kertaa.

Äsken uutisissa kerrottiin, että Ranska hävisi maailmamestaruuden. Onko mahdollista, että Olli Rehnin poissaolo vaikutti asiaan?

Joka tapauksessa onnea maailmanmestarille Argentiinalle. Vaikka kisat pidettiinkin ihmisoikeuksia loukkaavassa Qatarissa.

Sähköä sunnuntaisin

Sähkö lienee tämän päivän käytetyin sana. Se on myös minun mielessäni aika usein. Sähkölämmitteisessä pienessä omakotitalossa asuminen pistää miettimään.

Olen onnistunut säästämään sähköä enemmän kuin uskoin. Keinot ovat olleet monet. Sähköpatterien termostaatit olen asettanut 18 asteeseen, makuuhuoneessa 16 asteeseen. Vielä tähän mennessä ne eivät ole kytkeytyneet päälle, siis tänä syksynä ja talvena. Kiitos varaavan takkauunini.

Minulla on sopimus vuodenaikasähköstä. Se tarkoittaa, että talviaikana (1.11.-31.3.) arkipäivisin sähkön hinta on korkeampi kuin "muuna aikana". Muu aika on maaanantaista lauantaisin klo 22.00 - 07.00 sekä lauantaista maanantaihin klo 22.00 - 07.00. Sunnuntai on siis ainoa päivä, jolloin myös päivällä on hieman alempi hinta sähkölle. 

Näin ollen käytän sähköä sunnuntaisin. En huvikseni, vaan tarpeen mukaan. Kun pitää pestä pyykkiä, niin pyykkipäivä sattuu sunnuntaille. Sama koskee astioiden pesua. Sähköhammasharjanikin lataan sunnintaisin ja muulloin yöllä tarpeen mukaan. Myös pölynimuri hurisee sunnintaisin. Ruoatkin valmistan sunnuntaisin ja lämmitän niitä mikroaaltouunissa pitkin viikkoa. Vain aamupuuroni valmistan joka toinen päivä kattilassa, ja joka toinen päivä lämmitän sen toisen annoksen mikrossa.

Ja  kuinka ollakaan, kosteiden tilojen lattialämmitys on päällä vain öisin, ei kuitenkaan koko yötä - vielä. Käyn suihkussa sunnuntaisin. Ja muulloin tarpeen mukaan. Olen ottanut käyttööön saksalaisen tavan pesytyä. Arkisin peseydyn froteisella kintaalla, jolloin lämmintä vettä ei mene paljon. Vain intiimit paikat pesen bideesuihkulla. Maksukykyni ja ympäristö kiittävät, toivottavasti.

Helppoa ja edullista

Olen siirtynyt tilaamaan koiran ruoat ja herkkupalat sekä puruluut netistä. Syynä tähän on, että saan ne kotiovelleni, eikä minun tarvitse kuitata niitä vastaanotetuiksi. Näin ei tarvitse päivystää koko päivää, milloin paketti tulee.

Lisäksi, ehkä tärkeimpinä syinä ovat helppous ja edullisuus. Raskaita ruokasäkkejä ei tarvitse raahata pitkin kauppoja, kiskoa autoon ja repiä ylös rappusia. Kun paketti tulee oven viereen, avaan laatikon, otan pienemmät tuotteet ensin ja sitten sen ruokasäkin. Ei tunnu enää raahaamiselta.

Edullistakin tämä nettikaupasta tilaaminen on kaupan hintoihin verrattuna. Ruokasäkki (10-15 kg) on noin kymmenen euroa halvempi. Koska koirani, se Jäbä jos joku ei satu muistamaan, syö kohtuullisen paljon jo rotunsa vuoksi ja muutenkin, niin tämä ostamistapa kannattaa. Myös puruluut ovat edullisempia - eikä kaikkia edes löydy kaupoista pyytämälläkään. Toimituskulut nolla euroa.

Pieni maininta. Jäbä syö paljon, mutta ei ole lihava, ei edes ylipainoinen. On aktiivinen juniori.

Hieman jännitin, miten tilaukseni käy näin joulun alla. Tilasin sunnuntaina illalla. Paketti saapui ovelle keskiviikkona aamupäivällä. Ei huono asia. Tosin mitään hätää ei ollut, sillä olen oppinut ennakoimaan tulevia tilanteita. Ruokaa ja herkkuja olisi riittänyt ensi vuoden puolellekin.

Jäbän jorinat - Kummallisia nuo kaksijalkaiset

Olen saanut tutustua kaksijalkaisten elämään oikein toden teolla. Viime viikolla oikein neljä ihmistä hyöri ympärilläni. Houkuttelivat, kehuivat, tarjoilivat herkkuja. Naapurin Riitta (se ihana ihminen) kävi erikseen hakemassa kotoaan herkkupussin. Oli ostanut varta vasten minulle.

Ai miksikö ne hyörivät? Yrittivät saada minut auton kyytiin. Sinne takaluukkuun. Olivat oikein levittäneet puna-valkean pussilakanankin minulle alustaksi. No, ok. Olisivat voineet pistää sinne alle jotain pehmustetta, niin olisin saattanut haluta sinne.

Kaksijalkaiset olivat muuten ihan höynäytettävissä. Miksi olisin hypännyt autoon, kun sain herkkuja ja kehuja muutenkin? Olisivat ensin vain hoitaneet homman ja sitten kehuneet ja antaneet herkutella. Suostuin muuten lopulta vähäksi aikaa makaamaan ja haistelemaan. Alkoi kiinnostaa, mutta en ilmaissut sitä.

Launataina sitten nahkamutsi ja Ulkoiluttuja yrittivät samaa. Lopulta se Ulkoiluttaja nosti minut, kun nahkamutsi sanoi, että näin tehdään. Nyt makasin autossa vähän kauemmin.

Sitten en halunnut sisälle, kun Ulkoiluttaja lähti kotiinsa. Nahkamutsi sai minut pidettyä kiinni etten lähtenyt perään. Ja lopulta se teki aikamoisen tempun. Sitoi taluttimeni köyden päähän ja meni sisälle.

Ei hemmetti. Ei näin tehdä! Minua ei jätetä yksin. Kun nahkamutsi kurkisti oven verhon takaa, kerroin sille, että ota minut sisään. Kannatti kertoa. Pääsin hellyyden ja puruluun hyvään huomaan.

Vaarallista

Tänään kyläilyreissulta tullessani törmäsin meillä niin jokatalviseen tilanteeseen. Pitäjämme keskustaajaman mäkeen oli juuttunut rekka. Sinänsä hyvästä ajokelistä huolimatta.

Onnekseni mäen puoliväliin oli pysähtynyt auto. Se alkoi peruuttaa ja onnistui kääntymään alaspäin. Siitä ymmärsin, että taitaa olla turha yrittää ylös.

Aloin peruuttaa. Minä onneton, joka olen maailman surkein peruuttaja. Pääsin kuitenkin alas sen vähäisen matkan. Onneksi takanani ei ollut autoja.

Aiemmin alas palanneen auton esimerkin perusteella lähdin ajamaan ylös kevyenliikenteen väylää. Liikenteenohjausta ei ollut. Pian perässäni oli kaksi muuta autoa. Kuljettajat hoksasivat, että mäki on tukossa.

Olin muutamaa metriä vaille mäen päällä, kun vastaani pyrki auto peräkärryineen. Sen kuljettaja vilkutteli valoja, jotta perääntyisin. Vastasin valoja vilkuttamalla. Hänen oli helpompi peruuttaa muutama metri kuin minun ja kahden takanani olevan auton kuljettajan lähes sata metriä.

Tämä päättyi onnellisesti. Pistäydyin kuitenkin vielä lähikaupassa. Kun lähdin sieltä kotiin, mäen seuraavan mutkan takaa löytyi se sama rekka pysähtyneenä. Aika vaarallisessa paikassa. Onneksi se oli omalla kaistalla, joten pääsin ohittamaan sen kuten normaalisti ohitetaan.

Peli-iltapäivä

Kävin tänään iltapäivällä kyläilemässä. Oli erään ei enää niin pienen lapsen 7-vuotissyntymäpäivä, hieman ennakkoon. Huomenna hän juhlii isolla porukalla Hoplopissa.

Synttärisankarin äiti oli taas kerran loihtinut herkulliset tarjoilut. Loihtimista hänellä riittää, kun juhlia vietetään käytännössäs viikon verran. Onneksi huomisesta hän ja hänen miehensä selviävät "helpolla", maksamalla.

Synttärijuhlissa pääsin pitkästä aikaa pelaamaan Kimbleä. Ensin pelasimme kahdestaan sankarin kanssa ja toiseen peliin tuli mukaan hänen äitinsä. Hänen isänsä hoiteli lumien linkoamista ja muita pihatöitä.

Oheisesta kuvasta käy ilmi toisen pelin lopputulos. Siniset nappulat ovat sankarin, vihreät hänen äitinsä ja punaiset minun. Arvatkaa, kuka voitti ja kuka hävisi. Jos ette arvaa, kannattaa pelata Kimbleä, niin säännöt palautuvat mieleen.

Helppoa kun osaa

Seurailin eilen itsenäisyyspäivän Linnan juhlia puolihuolimattomasti. Välillä katselin tarkkaavaisemmin, välillä puuhastelin muita asioita.

Osaaminen herätti mielenkiintoni. Kun Kaartin soittokunnan Combo johtajanaan Eero Saunamäki esiintyi yhdessä Maria Lundin kanssa, en voinut kuin ihailla.

Combpo on monipuolinen kokoonpano, myös ohjelmistoltaan. Saunamäki osaa jos jonkinmoista. Hän laulaa ja soittaa erilaisia instrumentteja. Erityisesti aivan loppupuolella hänen nokkahuilun soittonsa pisti väreet kiirimään selkäpiitä. Se koulusta tuttu soitin soi aivan eri tavalla kuin silloin ennen. Loistavan puhtaasti.

Maria Lund on aivan äitinsä Tamara Lundin tasoinen esiintyjä. Hänen äänensä liikkuu alhaalta ylös, puhtaasti. Elekieli on moninaista. Lundin ja Saarimäen yhteinen esiintyminen sopi kuin piste i:n päälle.

Helppoa se on, kun osaa.

Riemastuttava ja raivostuttava tietotekniikka

Aiemmin olen kehunut ihmeellistä tietotekniikkaa. Ja tottahan toki se helpottaa monia asioita, jos välillä myös vaikeuttaa.

On yksi ihminen, jolle haluan  ostaa joka vuosi syntymäpäivä- ja joululahjan. Koska en ole kovin innokas kiertelemään kaupoissa enkä ole hyvä keksimään sopivia lahjoja, päädyin aineettomiin lahjoihin. (Ei mitään vuohta Afrikasta.) Ostaminen onnistuu netissä ilman liikkeestä toiseen kuljekelemista.

Konsultoin juhlasankarin äidin kanssa, mitä nämä lahjat voisivat olla. Päädyin Kino Tapion elokuvalippuun ja Hoplopiin. Ei muuta kuin ostamaan.

Aloitin Hoplopista. Kaikki alkoi hyvin. Maksuvaiheessa tuli ongelmia. Visa-maksuni ei vahvistunut. Maksoin suoraan pankkitililtäni. Vasta jälkeenpäin tajusin, että taas kerran pistin sen väärän kolminumeroisen koodin.

Sain viestin sähköpostiini ja välitin sen eteenpäin sen kummemmin tarkistamatta. Kuinka ollakaan, viestissä ei ollutkaan pdf-lippua kuten piti olla. Liitteenä oli linkki, joka toi tyhjän sivun.

Ei kun soittamaan. Lupasivat lähettää uudestaan pdf-lipun. Ei ole  vielä tullut. Saa nähdä, tuleeko laisinkaan. No, jos ei tule, tulevat tuntemaan, mkä se Partsu oikein on naisiaan.

Sitten tilasin elokuvalipun. Sen onnistuin maksamaan Visalla. Ja sen pystyi lähettämään juhlasankarin äidin sähköpostiin suoraan. Mutta kuinka ollakaan. Ei se sinne mennytkään. Ja taas kännykkä käteen ja soittamaan. Lähettivät toisesta sähköpostiosoitteesta, joten tällä kertaa lippu meni perille.

Ja Hoplopin lippukin tuli kuten kuuluu..

Hiljainen on kylätie

Tänään lauantaina kylätiemme on ollut hiljainen. Välillä aivan kammottavan hiljainen. Mieleen on noussut ajatus, että olenko osa jotain science fictionia.

Rekat eivät kulje. Henkilöautot eivät kulje. Traktorit eivät kulje. Eivätkä ihmisetkään kulje kävellen, elleivät sitten ole aivan pimeitä eli ellei heillä ole valoja eikä heijastimia. Lähinaapuritkin ovat kadonneet jonnekin. On vain pimeää.

No aivan absurdissa tilanteessa en ole ollut. Vai olenko sittenkin? Jäbä jäbäräinen on jaksanut komennella minua enemmän kuin tarpeeksi. Siitä on kyllä ääntä lähtenyt.

Se on halunnut sisään ja ulos vähän väliä. Jos en ole korvaani lotkauttanut, niin meteli on ollut kahta kauheampi. Ei ole auttanut, että olemme olleet yhdessä ulkona tuntikausia ja leikkineet sisällä tuntikausia.

Voisinkohan saada korvausta kasvattajalta siitä, että Jäbä häiriköi enemmän kuin naapurit ja ohikulkijat?

Jos kylätie on hiljainen, niin koti ei aivan niin hiljainen olekaan.

Olipa ruuhkaa

Kävin tänään kaupungissa. Kotiin suuntasin siinä kolmen maissa iltapäivällä. Ällistyin. En muistanutkaan, miltä oikea ruuhka tuntuu.

Pilkon Citymarketista lähtiessäni en meinannut päästä parkkiruudusta ulos. Koko ajan oli autoja menossa suuntaan jos toiseen. Paikoitusalueelta sentään pääsin paremmin ajamaan ulos.

Bensa-asemalla oli ruuhkaa, kun ajoin ohi. 95-bensa maksoi 1,92 ja jotain. Onnekseni olin tankannut aiemmin päivällä tankin täyteen. Yli 600 km saan ajaa köryytellä ennen seuraavaa tankkausta. Eli ensi vuonna bensamittari tankilla taas pyörii.

Ohitustie se vasta ruuhkainen oli. Ajonopeus letkassa oli 60 km/tunti. Ohittamaan ei päässyt, kun vasen kaistakin oli koko ajan tukossa. Ei haitannut. Pääsinpähän vaivatta oikealle rampille ja siitä sitten kohti kotia.

Rampin jälkeen ruuhkat loppuivat. Ja minä onneton kun olin luullut, että Heinävaarassa Ilomantsintiellä on ruuhkaa, kun ajoneuvoja menee kolme kumpaankiin suuntaan ennen kuin pääsen Joensuunväylältä kohti kaupunkia. Totuus on toisenlainen paikasta riippuen.