Pitäisikö naurattaa?

Olenpa tässä katsonut muutaman jakson Joonas Nordman Shown Grillikausi -sarjasta. Kyse on roustaamiseen keskittyvästä ohjelmasta, jonka pitäisi naurattaa katsojia ja kunnioittaa ohjelman esiintyjiä.

Ei muuten naurata. On siinä ollut joitakin hienoja oivalluksia, mutta suurin osa on pelkkää ilkeilyä. Suorastaan kiusaamista. Ohjelmassa mennään liikaa henkilökohtaisuuksiin ja sellaisiin asioihin, jotka eivät pidä paikkaansa.

Näitä paikaansa pitämättömiä ovat muun muassa vihjaukset asiattomista Kelan tuista tai omaan siskoon sekaantumisesta. Kiusallisia ovat myös epäasialliset viittaukset erilaisiin sekstistisiin asioihin kuten naamalla istumiseen.

Myönnän olevani joissakin asioissa tiukkapipoinen. Mutta kun ohjelmaa katsoessa näkee vahvasti, että roustaamisen kohteena olevat henkilötkään eivät pidä suollettavasta tekstistä, niin kyse on asiattomuuksista. Jos olisimme koulussa, puhuttaisiin koulukiusaamisesta, joka on rikos.

Ohjelman tasoa ei nosta se, että osallistujat tietävät joutuvansa ilkeilyn kohteeksi. Ohjelma antaa esimerkkiä muille, myös lapsille ja nuorille, ikään kuin sellainen puhe olisi sallittua.

Joidenkin osallistujien ilmeet kertovat, että emme ole harmittoman äärellä.

Jäbä kamppasi minut

Tässä jokin viikko sitten Jäbä kamppasi minut. Lentoni kohti lattiaa oli puhdas suoritus. Silmäkulmaan tuli haava ja vasemman jalan sääreen kuoppa, haavaksi kai kutsutaan.

Silmäkulma parani ilman erityisiä toimia. Säärihaava vaati ja vaatii edelleen terveydenhuollon asiantuntijoiden apua. Olen saanut sitä, mistä kiitos oman terveysasemani hoitajille.

Jäbä on hidas, kun sen pitäisi siirtyä tieltäni, jotta pääsisin eteenpäin. Nopea se on silloin, kun en osaa varautua sen väkkärämäiseen riemuun.

Tuon yhden riemuhetken vuoksi se kamppasi minut. Onneksi sääressä oleva kuoppa on paranemaan päin. Tämänpäiväisen hoitajan arvion mukaan se umpeutuu kokonaan ensi viikon aikana. 

Hyvä näin. Muutoin olisi ollut pahempaa tiedossa. Jos haavainen kuoppa ei olisi parantunut, pahimmassa tapauksessa edessä olisi ollut säären kuolio ja jalan amputointi. Nyt ei ole pelkoa siitä.

Kaikesta huolimatta Jäbä on edelleen rakas. Minun vain pitää muistaa olla aina varovainen kunnes se kasvaa aikuiseksi ja rauhoittuu. Ja ehkä vielä silloinkin.

Ja s..tana

Nyt kiroilen ja niin perkuleesti. Syynä on kukas muu kuin naapurin tappajapresidentti Putin. Se tapattaa siviilejä kuin - mikä? 

Jos tämä Putin eteeni sattuisi, niin yksi asia olisi varma. Sylkisin sen päälle osoittaakseni, kuinka sitä halveksin. Se saakelin äijä on kuin Mussolini ja Hitler ja Stalin.

Todellakin. Jokaisen nimen välissä on ja-sana. Putin on yhteensä kuin nämä teurastajat.

Jäbän jorinat - En kyllä syö

En kyllä syö ainakaan sitä ruokaa, mitä emäntä tänään tarjoili. Kuivamuonaa (ihan laadukasta - emännän kommentti) ja vähän märkäruokaa (laadukasta - emännän kommentti) ja vettä. Vettä se nainen käyttää, jotta saisi märkäruoan maun koko annokseen.

Haluan sitä, mitä sain eilen! Kuivamuonaa (sitä samaa - emännän kommentti) ja kissoille ja koirille tarkoitettua villikalaa sekä vettä vähän kostukkeeksi. Sitä haluan. En märkäruokaa, joka sisältää riistaa ja porkkanaa.

Miten saan emännän ymmärtämään tämän? Pitääkö ryhtyä syömälakkoon? Murr!

Ensimmäinen kerta

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun Jäbä osoitti haluavansa mennä nukkumaan ennen minua. Olen estänyt sen pääsyn makuuhuoneeseen, jos itse en ole siellä. Este siksi, koska Jäbällä on taipumus nyhtää täkkini sisuksia.

Jäbä Jäbäräinen kuitenkin uikuitti niin surkeasti, että poistin esteen. Siellä se tyytyväisenä makoilee omalla alustallaan. Tai sängyssä. Eikä kuulosta siltä, että täkkini sisus olisi ulkona. :)

Voi pientä poikaparkaa. Maailma, tai ainakin emäntä, kohtelee kovin.

Kuoleman äärellä

Olin ajatellut, että en kirjoita tästä erään tuttavani kuolemasta. Hän oli syntynyt samana vuonna kuin minä. Nyt tuntuu, että on jotenkin pakko. Siitäkin huolimatta, että olen vaivannut ystäviäni tämän asian tiimoilta.

Tuttavani, jonka tunsin nelisenkymmentä vuotta ja jonka kanssa olimme välillä jopa ystäviä, menehtyi viikonloppuna liikenneonnettomuudessa. Vaikka emme enää pitäneet yhteyttä vähään aikaan, niin silti hänen kuolemansa tuntui pahalta, järkytti.

Sain tietää asiasta toissapäivänå. Sen jälkeiset kaksi yötä olen nukkunut huonosti.

Halusin päästä asian yli. Siksi tänään, kaupungissa käydessäni, ajoin sen paikan ohitse, jossa tuttavani kuoli. Täysin tapojeni vastaisesti.

Luulen, että nyt olen sinut asian kanssa.

Outoja unia

Olen nähnyt reilun kahdenkymmenen vuoden ajan outoja unia. Yksi ensimmäisistä oli se, kun hyppäsin suuresta mäestä. Hyppäsin pidemmälle kuin Matti Nykänen. Hypyn päätin täydelliseen telemarkiin. Haaveenani ei koskaan ole ollut ryhtyä mäkihyppääjäksi. Uni vain tuli.

Siitä lähtien olen nähnyt outoja unia tasaiseen tahtiin. Nyt tuntuu, että en ole nähnyt ihan äsken tavallista unta.

Muutama yö sitten näin seuraavan unen. Naapurin aikuset tyttäret toimivat laulun ja liikunnan opettajina. Opetukseen osallistui lapsuuteni perhe, mutta me kaikki olimme aikuisia. Lisäksi naapurin tyttöjen vanhemmatkin osallistuivat. Minä sain olla mukana, kun lupasin olla laulamatta.

Äkkiä olinkin liikkeellä autolla. Ensin Enon kirkonkylällä, sitten Uimaharjussa. Etsin Uimaharjun toista taajamaa, jossa asui Elena. Olin viemässä jotakin hänelle. Soitin, ja hän kertoi olevansa Harkovassa.

Tie, jota pitkin ajelin, oli kapea hiekkatie. Yllättäen pientareen takaa ilmestyivät leijona ja muita villieläimiä sekä mies.

Leijona lähti tulemaan autoani kohti. Jouduin peruuttamaan haastavaa tietä pitkin. Aikansa seurattuaan leijona luovutti. Minua helpotti.

Kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä

Olen kauhuissani seurannut entisen työnantajani Siun soten toimia, tai pikemminkin toimimattomuutta. Kuntayhtymä ei kykene huolehtimaan työntekijöistään eikä asiakkaistaan.

Huonot työolot ja huono asiakaspalvelujärjestelmä ovat verrattavissa perheiden huonoihin kotioloihin. Kuntayhtymässä vastuullisessa asemassa on ylin johto ja hallitus, perheissä vanhemmat, huoltajat.

Jos huoltajat eivät pysty huolehtimaan alaikäisistä lapsistaan, lastensuojelun pitää puuttua tilanteeseen. Mikä taho vastaa lastensuojelua organisaatiotasollaa? Ovatko ne ammattiliittoja, aluehallintoviranomainen, hallinto-oikeus vai jokin muu taho?

Moni saattaa ajatella, että verftaukseni ontuu. Olen eri mieltä.

Molemmissa tapauksissa kyseessä on kaltoinkohtelusta ja laiminlyönnistä. Siun soten kohdalla se tarkoittaa, että organisaatio kaltoinkohtelee omia työntekijöitään, koska se ei annan riittäviä keinoja työ tekemiseksi hyvin. Työntekijät uupuvat.

Asiakkaitaan Siun sote laimilyö, koska palveluorganisaatio on heikko, toimimaton. Se ei tarjoa edes kaikkia lakisääteisiä palveluja. Yhdenvertaisuus on kaukana.

Seuraa johtajaa

Olen yllättäen päätynyt leikkimään Seuraa johtajaa -leikkiä. Ja uskokaa tai älkää Jäbän kanssa. Kun kyselen siltä, mennäänkö ulos, niin se on innokas. Ensin se syöksähtää lähemmäs ovea. Joskus olohuoneen pöydälle (joka ei ole enää käytössäni jäbäräisen vallattua sen).

Syöksähtelyjen jälkeen se menee taakseni ja askeltaa samaan tahtiin kanssani. Yksi askel, toinen askel. Yksi askel, toinen askel. Naurua on vaikeaa pidättää. Taitaa se tajuta, että tuo on johtaja. Kömpelö, mutta kuitenkin se, joka määrää tahdin. Ainakin joskus. 😄

Mainiota satiiria

Tänään alkaa Yle TV 1:ssä Jukka Lindströmin Sivuhistoria. Koko sarja on jo nähtävissä Areenassa. Ainoa huono puoli ensimmäisen jakson jälkeen on se, että taidan katsoa sen melkein yhteen soittoon. Yritän jarrutella itseäni.

Pitkään aikaan televisiossa ei ole nähty kunnollista poliittista satiiria. Nyt nähdään. Ja muutakin satiiria. Heikkohermoisille sarja ei sovi!

Sukat

Hain lähimmästä asiamiespostista kirjeen, jossa nämä sukat olivat. Ne on neulonut savonlinnalainen ystäväni Eija, joka ei halunnut niistä korvausta. Koska kyse on hyökkäyssodasta kärsivästä Ukrainasta, maksoin summan Suomen Unicefin tilille ukrainalaisten auttamiseksi.

Maskit on riisuttu

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö totesi taannoin, että maskit on riisuttu. Venäjän todelliset kasvot paljastuivat sen hyökättyä Ukrainaan.

Meillä Suomessakin riisuttiin maskit. Koronan vuoksi käyttöön otettu yleinen maskisuositus on purettu. Se näkyi heti.

Käydessäni tänään lähikaupassa, vain minulla ja parilla muulla asiakkaalla oli suojamaski. Muilla, henkilökunnallakaan, maskia ei ollut.

Aion odotella maskien riisumisen seurauksia. Jos korona ei leviä, saatan luopua maskista. Se on harkinnassa, mutta ei päätetty.

"Uudistamme myymäläämme"

On varmaankin ihan hyvä, että kauppaliikkeet uudistavat ilmettään silloin tällöin. Etenkin, jos tuotevalikoima ja tuotteiden sijoittelu ovat sitten paremmat kuin ennen. Aina ei näin käy.

Ihmettelen kuitenkin, miksi muutoksia tehdään aika usein. Oma lähikauppani uudistettiin parisen vuotta sitten. Hyllytilaa järjesteltiin suuremmaksi.

Pistäydyin äsken samaisessa kaupassa. Ja kuinka ollakaan, taas sitä uudistetaan. Onneksi ei ollut tarvetta kuin maitopurkille, jotta taas aamulla on maitoa kaurapuuroon ja juomaksi. Jos olisi pitänyt ostaa enemmän, olisin ajaltanut joko kymmenen kilometrin päähän toisen ryhmän kauppaan tai ihan kaupunkiin 30 kilometrin päähän. Muutostöiden keskellä ei mahtunut kulkemaan ostoskärryn kanssa!

Seuraavat pari viikkoa teen ostokset pelkästään kaupungissa. Sellaisessa liikkeessä, jossa ei ole muutostöitä meneillään. Ostoslista pitää miettiä tarkkaan, jotta ei tarvitse kovin usein ajella, ei ainakaan pelkän maitopurkin tähden.

Jäbän jorinat - Ennen pakollista vapautta

Tässä pari kuvaa ennen kuin jouduin olemaan pakosta vapaana takapihalla.

 

Jäbän jorinat - Ei se ollutkaan hauskaa

Olen odottanut usean kuukauden ajan, että saisin olla ihan yksin takapihalla. Melkein koko talvi on mennyt joko hihnassa lenkkeillen tai takapihalla emännän valvovan silmän alla. Vain kahdesti olen päässyt karkuun, kun emäntä joutui käymään sisällä ja minä jäin hetkeksi ilman sitä.

Tänään se onnen päivä koitti. Emäntä oikein tarjosi minulle ulos menoa yksin. Haistoin heti, että sillä on jokin juoni mielessä. Eihän sillä ollut edes ulkovaatteita yllään.

Tein jumin heti ovella. En mene. Tuolla on jotakin ikävää, selvästikin. Kun emäntä suostui lopulta laskeutumaan rappuselle, niin minäkin menin ulos. Tosin heti se yritti palata sisälle, ja minä menin perässä ennen kuin se ennätti sulkea oven.

Pakko haukahtaa, että kiero se kaksijalkainen on! Se keksi heitellä herkkupaloja kauemmas talosta hangelle. Enhän minä voinut niitä vastustaa. Ahneena ryntäsin vauhdilla niitä etsimään. Silloin se pakeni sisälle, ilman minua.

Tuijottelin tuimasti sitä ikkunan läpi, mutta se ei ollut moksiskaan. Puuhasi, mitä puuhasi. No, kun kerran lopultakin sallitaan, niin riehunpa yksin. Yritin minä karkuunkin, mutta en päässyt enää aidan yli. Aurinko ja lämpimät päivät olivat tehneet tehtävänsä. Emäntä tiesi varmaan sen!

Ei se vapaus ollutkaan hauskaa. Halusin emännän luokse, olipa se missä vain.

Tämä oli tänään jo toinen kerta, kun emäntä laiminlöi minua. Se ilkesi lähteä asioille. Mutisi jotakin hoitajalla ja kaupassa käynnistä. Lähes kolme tuntia oli poissa.

Nyt se on hyvitellyt julmia tekojaan. On leikkinyt jos millä lelulla, heitellyt niitä minulle. Rapsutuksiakin ja muuta hellittelyä olen saanut. Ehkä voin antaa anteeksi tämänpäiväset törkeydet. Saanhan minä vielä ruokaakin illemmalla. Saanhan!

Tuunattua ruokaa

Tein eilen aurajuustoperunoita. En kuten ennen eli perunasipulisekoitusta (500 g) ja aurajuustoa kerroksittain ja ruokakermaa. Tuunasin ruoan. Halusin piristää sitä sekä maun että ulkonäön osalta.

Lähtökohta on sama, mutta aina aurajuuston päälle lisäsin punaista, keltaista ja vihreää paprikaa silputtuna, tomaattiviipaleita ja suolaherneitä. Kerroksia niin paljon kuin aineksista riittää. Lopuksi ruokakermaa kaksi desiä. Korkeahkon vuoan voitelin tietysti ensin kevyesti kotimaisella rypsiöljyllä.

Joskus olen sirotellut hieman perunoiden päälle aromisuolaa. Nyt en lisännyt, koska aurajuusto ja suolaherneet antoivat riittävän suolaisen maun. Ja paprikat ja tomaatti täydensivät sitä.

Kaiken tämän komeuden paistoin uunisa 175 asteessa. Aikaa en osaa sanoa. Otin pois, kun näytti kypsältä ja pinta oli hieman ruskea.

Hienoa tässä ruoassa on se, että se maistuu myös kylmänä.

Jäbän jorinat - Mitä ihmettä?

Oltiinpa tuossa emännän kanssa pihalla. Se, tai paremminkin sen jalat tekivät enkat. Sain puuhailla pihassa melkein tunnin ennen kuin emäntä paineli sisälle.

Ihmettelin, miksi näin. Tavallisesti se houkuttelee mukaansa. Tai no joo. Houkutteli se. En vain välittänyt. Oli mielenkintoisempaa tekemistä kuin syödä herkkupaloja. Alkoihan puiden ympärillä olla hienoja ja paljaita pälviä. Pälviä löytyi myös aidan viereltä.

Kun emäntää  ei näkynyt ees ikkunan takana, hätäännyin hieman. Oli pakko mennä oven taakse, josko se sieltä tulisi. Tulihan se. Totesin, kaikki hyvin, ja menin puuhastelemaan omiani.

Kummastelin, miksi en pääse enää aidan yli karkuun. En mistään paikasta! Mitä ihmettä se emäntä on mennyt tekemään? Olisi ollut mitä mainioin tilaisuus päästä tutustumaan vapaasti omaan kylään, kun se, siis emäntä, oli sisällä.

Kiertelin pihaa. En tiennytkään, että meillä on tällainen hieno alue. Aiemmin en ole rohjennut mennä kovin kauas, vaikka muuten olenkin karannut kauas.

Kun huomasin, että siellä sisällä se emäntä tekee omia juttujaan ilman minua, oli pakko mennä oven taakse kerjäämään. Päästä sisälle. Onneksi sillä ei ole kylmä sydän. Pääsin sisälle ja sain herkkupalankin. 

Nyt vain läähättelen, kun oli niin jännittävä alkuilta. Ja ymmärrän. Ei emäntä tehnytkään mitään jekkua minulle. Se on tuo säätila. On ollut riittävän lämmintä ja sadetta tarpeeksi, jotta lumi on sulanut ja painunut. Odotan innolla ensi talvea, kun pääsen taas karkumakoille.

 

Oikaisuvaatimus

Lähetin tänään Siun sotelle oikaisuvaatimuksen mielestäni väärin perustein tehdyistä päätöksistä johtavien viranhaltijoiden ja tarkastupäällikön palkankorotuksista. Alla lähettämäni oikaisuvaatimus.

 

Vaadin Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän, Siun soten, hallitusta oikaisemaan ja samalla perumaan päätöksensä (pöytäkirja 30.3.2022 § 75) johtavien viranhaltijoiden ja tarkastuspäällikön kymmenen prosentin palkankorotuksesta sekä samaa asiaa koskevan 8.4.2022 tehdyn päätöksen (pöytäkirjan § 84).

Oikaisuvaatimukseni perustuu Yhdenvertaisuuslakiin 1325/2014. Erityistä huomiota kiinnitän viranomaisen velvollisuuteen edistää yhdenvertaisuutta (2 luku § 5). Nyt tehdyt päätökset kuitenkin lisäävät eriarvoisuutta, sillä näihin kahteentoista palkankorotuksen takautuvasti saaneeseen henkilöön sovelletaan erilaisia perusteita kuin muuhun henkilöstöön.

Hallitus perustelee päätöstä palkankorotuksista kyseessä olevien henkilöiden merkittävästi lisääntyvällä vastuulla. Suuri osa Siun soten muusta henkilöstöstä, niin virka- kuin toimisuhteessa olevista, on vuosien ajan joutunut vastaamaan merkittävästi suuremmasta työmäärästä kuin heidän tehtäviinsä kuuluu. Samalla heillä vastuu on merkittävästi kasvanut. Virkasuhteessa olevat tekevät työnsä virkavastuulla.

Henkilöstö on tehnyt muiden työt vuosi-, sairaus- ja muiden lomien aikana, kun työnantaja ei ole palkannut sijaisia. On ollut hankkeita, muun muassa Aster-hanke, joihin henkilöstöä on määrätty ilman lisäpalkkaa. Samalla henkilöstö on hoitanut omat tehtävänsä, koska työnantaja ei ole osoittanut lisätyövoimaa huolehtimaan hankkeeseen määrätyn työntekijän varsinaisista tehtävistä.

Siun sote on sitoutunut antamaan opiskelijoille harjoittelupaikkoja. Se tarkoittaa, että vakinaisessa virka- tai työsuhteessa olevat ohjaavat opiskelijoita. Vaativan ohjauksen ajan työntekijä hoitaa myös omat tehtävänsä. Siun sote työantajana ei maksa tästä lisäpalkkaa. Osa oppilaitoksista, esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto, maksaa ohjaajalle pienen korvauksen. Aiemmin se korvaus meni Siun soten kassaan. Osa oppilaitoksista maksaa korvauksen Siun sotelle, mutta se ei ohjaudu ohjaajalle.

Yhdenvertaisuuslain lisäksi perustelen oikaisuvaatimustani sillä. että hallituksen päätökset ovat ristiriidassa myös Siun soten omien yhdenvertaisuusperiaatteiden kanssa.

 

Miksi ne piiloutuvat?

Minulla on koko aikuiselämäni ollut ongelma. Monet tavarat piiloutuvat minulta. Pyykkiä pestessäni vähintään yksi sukka, ei sukkapari, on mennyt piiloon. Tai jokin oikeanlainen veitsi tiettyyn tarkoitukseen on piiloutunut. Eikä suostu tulemaan esiin ennen kuin tarve on ohitse.

Iän myötä tavaroiden piiloutuminen ei ole vähentynyt. Olisin kyllä odottanut, että ne kunnioittaisivat ikääntyvää ihmistä ja suostuisivat olemaan siellä, missä pitää. Mutta ei! Ja palaavat sitten takaisin sinne, missä pitää ollakin, salaa.

Kerran tarvitsin laakeaa uunivuokaa, kun piti paistaa pääsiäiskana. Etsin, etsin, mutten löytänyt. Kulmani jo ryppyyntyivät kummasti. Lähetin jopa viestin eräälle ystävälleni, joka vastasi, että ihmiseltä voi hävitä astioita. Vähän lohdutti. En taida ola ainoa. Näin tulkitsin.

Uunivuoka löytyi muuten melkein tyhjältä keittiön pöydältä. Pitäisikö tästä tehdä jokin johtopäätös? 😏

Entäs Jäbän talutin! Se piiloutui, kun olin käyttänyt sitä sen varsinaiseen tarkoitukseen: Jäbän taluttamiseen. Seuraavana päivänä tarvitsin sitä vetohihnaksi polttopuukassin vetämiseen. Ei meinannut löytyä. Sitten huomasin piilon: juuri se, mihin olin taluttimen jättänytkin.

Tänään piiloutui kuumemittari. Olin Jäbän kanssa illalla pihalla. Sisälle tultuamme alkoi olla outo olo. Ihan kuin kuumeessa. Olisin halunnut tarkistaa asian. Kuumemittari oli mennyt piiloon sieltä, missä sen piti olla.

Aikani etsittyäni päätin, että kyllä se vielä tulee esiin. Kiusaa vain. Tarkistan aamulla, miten vaarallisesti olen sairas. Teen koronatestin. Nyt iltakymmenen tienoilla en enää jaksa. Ja voihan olla, että olen saanut vain raitisilmamyrkytyksen.

Tyrmistyttävä päätös

Siun soten hallitus toistamiseen teki tyrmistyttävän päätöksen kahdentoista johtajan palkkojen korotuksesta kymmenellä prosentilla. Pikaisesti laskettuna se tarkoittaa yhteensä noin 100.000 euron lisäkulua yhdeksässä kuukaudessa.

Hallituksen puheenjohtaja Jertta Harinen (kesk.) vei asian uudelleen käsittelyyn, koska tietoon oli tullut uusia seikkoja. Mitä, siitä hän vaikeni täysin. Eikä niillä ollut mitään vaikutusta lopputulemaan. Jospa Harinen näin jälkikäteen kertoisi, mitä lisätietoa hän oli saanut.

Perusteluna päätökselle on käytetty muun muassa sitä, että johtajien työmäärä on lisääntynyt. Miten? Miksi työntekijöiden työmäärän kasvamisesta ei ole maksettu lisäpalkkaa?

Usean vuoden ajan henkilöstö on joutunut taipumaan määräyksiin, joiden perusteella on paikattu työkaverein poissaoloja vuosilomien ja muiden lomien aikana. Sijaisia ei ole palkattu.

Siun sote on sitoutunut ottamaan opiskelijoita heidän pakollisiin harjoitteluihinsa. Henkilöstö tekee tämänkin oman työnsä ohella. Oppilaitokset maksavat jotakin, mutta osa menee Siun soten pohjattomaan kassaan. Osa saa tämän korvauksen. Työnantaja ei korvaa mitään!

Yhtenä esimerkkinä mainitsen vielä surkuhupaisan Aster-hankkeen. Työntekijöitä määrättiin kehittämään järjestelmää, ilman lisäkorvausta. Omat työt piti käytännössä hoitaa, sillä niihin ei ollut lisäapua tarjolla. Kaikesta tästä kerroin Hariselle puhelinkeskustelussa 1.4.

Karjalaisessa Harinen kertoi, että edessä on palkkojen harmonisointi, joten henkilöstönkin tilanne kohenee. Kyse on siitä, että organisaatiossa tulee maksaa samaa palkkaa samaa työtä tekeville. Tämä olisi pitänyt hoitaa kokonaisuudessaan 2019 loppuun mennessä!

Kummallista on myös se, että hallitus, etenkin Harinen, ei ottanut selvää, millä ehdoilla johto suostuu ”lisätyöhön”, joka käytännössä on juuri sitä samaa, mitä se nytkin tekee. Ilkka Pirskanen on kertonut, että johto oli valmis työhön ilman vaateita. Miksi mieli muuttui, Ilkka?

 

Hyvää ruisleipää

Olen löytänyt todella hyvän hiivattoman, juureen leivotun ruisleivän. Kyse on Kosilkkan kilon painoisesta ruisleivästä. Sitä leivotaan niin limpuksi kuin vuokaleiväksi. Vuokaleipä on valmiiksi viipaloitu. Tänään ostin sen, koska sormien nivelet ovat .kipeät.

Leipä on leivottu liperiläisen luomutilan Uudispellon viljasta ja kiviarenalla paistettu. Suolaakin on vain yksi prosentti.

Leipää on tarjolla varmaankin monissa kaupoissa, mutta minä olen nähnyt sitä vain Niinivaaran S-marketissa. Voisi kuvitella, että Prismassakin on myynnissä. Ehkä jopa CityMarketeissa.

Voin suositella tätä leipää täydestä sydämestä. Eikä närästä. Viipaleet voisivat olla hieman ohuempia,a mutta näillä mennään nyt. Enkä saa mitään sponsorointimaksujakaan tästä kirjoituksestani.

Jäbän jorinat - Riehuminen on hauskaa

Minusta riehuminen on hauskaa. Ajatelkaa. Paljon lunta, jonka sisään voi syöksyä! Voiko parempaa olla? Ei voi!

Hangessa riehumisen jälkeen olen niin väsynyt, että on ihan pakko nukkua. Nukkumistan haittaa se, että emäntä ei pysy paikoillaan. Se liikkuu huoneesta toiseen ja puuhastelee mitä milloinkin. Minun on pakko seurata sitä. Ties mitä kivaa se tekee, enkä minä tiedä asiasta mitään.

Olen välillä riehunut sisälläkin. Emäntäni ei selvästikään pidä siitä. Ei se huuda, ei karju. Se vain katselee minua tuimasti ja sanoo, että tulepas Jäbä tänne. No, kun käsky käy, mentävä on.

Tänään illalla, vielä valoisan aikaan, riehumiseni pihalla taisi mennä niin sanotusti överiksi. Innostuin karkaamaan aidan toiselle puolelle, kun lunta on niin mukavan sopivasti paljon. Ja naapurissa oli uusi, tuntematon auto. Haistoin sen.

Emäntäni kyllä huuteli minua takaisin, mutta vapaus kiinnosti. Toisaalta olin välillä palaamassa takaisin omaan pihaan, kun muistin aiemman riehumiseni ja siihen liittyvän karkaamiseni. Olin hätääntynyt, kun ovi ei auennutkaan heti sisään pääsemisekseni.

Silti piti tänään jatkaa riehumista. Kävin välillä tarkistamassa, että emäntäni on olemassa, ja taas riehuin naapurissa. Kun emäntä tajusi kutsua minua toielta puolen taloa, menin jo portaille. Emäntäni sai minut taluttimeen, mutta riehuin niin, että pantakin lähti kaulasta pois.

Lopulta emäntäni muisti, että olen perso ruoalle. Sisäkuistilla on ruokasäkkini, joten hänen oli helppoa napata kourallinen papuja ja tarjota minulle. 

Menin halpaan. Kun emäntäni aikoi sulkea oven, yritin päästä ulos. Turhaan. Hän olikin noheva ja sai oven kiinni edestäni.

Oli se silti todella hauskaa. Nyt ole niiiiin väsynyyyt... zzzz

Rauhan puolesta villasukat

Tilasin ystävältäni Eijalta villasukat, sinikeltaiset ja keltasiniset. Ohje löytyy osoitteessta novitaknits.com, hakusanaksi voi laittaa rauhan puolesta villasukat. Kuva on Eijan ottama. Halutessasi voit tukea Ukrainan kansaa lahjoittamalla haluamasi summan taholle, jonka koet luotettavaksi. Minä maksoin Unicefin tilille 50 euroa.

Muuttaisinko etelän lämpimään

Tänään, kun räntää on satanut enemmän kuin tarpeeksi ja tuuli puskenut päin naamaa, olen miettinyt, muuttaisinko etelän lämpimään. Täällä mieli tekisi vain olla sisällä ja lämmittää takkauunia.

No, jotta en jää vangiksi talooni, on ollut pakko pistäytyä ulkona luomassa lunta pois portailta. Nyt se on sen verran märkää, että ei juurikaan nosta lumirajaa. Ja pitäisihän sitä tälläkin ilmalla käydä ulkona, jotta olisi puita, joilla lämmittää sitä takkauunia.

Onneksi on tuo Jäbä Jäbäräinen, joka kuitenkin pakottaa ulos. Se ei enää halua (onneksi) tehdä tarpeitaan sisälle. Enkä minä halua sen tekevän.

Aikani pohdittuani päädyin ratkaisuun, että en muuta. Etelässä ei olisi vain lämmintä vaan myös kuumaa. Olo olisi epämukava. Jäbäkin vain läähättäisi, kun ei oikein jaksaisi mitään tehdä.

Ja jos muuttaisin, saattaisi käydä (minun tuurillani), että lämpimät kelit tulisivat tänne ja etelään vyöryisi lumimyrsky toisensa jälkeen.

On myös yksi iso ongelma. Mitä kieltä puhuisin. Suomea, venäjää, englantia? Espanjaa, ranskaa, portugalia, italiaa en osaa. Eikä Jäbäkään ymmärtäisi, kun ihmiset kutsuisivat kultamussukaksi ja ehdottaisivat lähimpään makkarakauppaan menoa herkkuostoksille.

Muutto etelään olisi huono vaihtoehto. Jään tänne.

Jäbä kyllä kertoo

Jäbä kyllä kertoo, kun se kaipaa seuraa. Tai kun se haluaa hellyyttä. Se osaa tassuttaa, jotta ymmärtäisin sen haluvan rapsutuksia. Se osaa kantaa leluja kertoakseen haluavansa leikkiä.

Kertoo se myös sen, kun on tarve päästä ulos tarpeille. Siitäkään ei jää epäselvyttä.

Osaa se myös kertoa tilanteista, kun se on saanut aikaiseksi vaaran. Tänään oli toinen kerta, kun näin sen haistelevan (ennen minua) ilmaa siihen malliin, että kaikki ei ole kunnossa.

Kun huomasin sen kuljeskelevan kuono pystyssä ja haistelevan jotain, tajusin, että nyt kannattaa reagoida. Yhden aiemman kokemuksen perusteella suuntasin kohti sähköhellaa.

Aivan oikein! Yksi levyistä oli päällä, maksimillaan. Edellisen kerran levy oli ykkösellä eli minimillään.

Onneksi tapoihini ei kuulu pitää hellalla mitään palavaa. Näin vältimme tulipalon. Palohälytinkään ei vielä reagoinut tilanteeseen.

Taidan ostaa hellaan sen suojan, jolla voin estää nuppien kääntelyn. Liian iso riski, vaikka hellalla ei olisikaan mitään. Tosin en ymmärrä, mikä siellä tuoksuu. Vai onkohan kyse siitä, että pitää tutkia keittiön pöytä ja liesi.

Jäbä on ensimmäinen laatuaan. Muiden koirien kanssa ei ollut tällaisia pulmia.

Ongelmani ratkesi, ja vähän muutakin

Minulla oli ongelma. Katselin televisiota. Ohjelmassa noin 10-vuotias pojanjässikkä, ehkä vähän vanhempikin, käytti sanaa banger-biisi. Olin aivan pihalla.

Laitoin kysymyksen naamakirjaan. Sain (tähän mennessä) kaksi vastausta.

"Ymmärtäisin että banger-biisi on ikäänkuin niin hieno ja kova biisi, että ”it bangs”, pamahtaa tajuntaan, on niin upea että aivoissa paukahtelee."  (Anneli)

"Toinen yleistyvä sana on bussin. Siis joku asia on bussin - tämä tarkoittaa että se on todella hyvää." (Heidi)

Eli sen lisäksi, että sain vastauksen kysymykseeni, sain tietoa sanasta, jonka merkityksestä en tiennyt aiemmin. Paitsi, että bussin on genetiivimuoto sanasta bussi.

Ei kysyvä tieltä eksy. Eikä kannata jäädä yksin nmärehtimään asioita, kun voi muilta kysellä.