Vasta vähän aikaa on julkisuudessa puhuttu kevytyrittäjistä. Olen miettinyt, mitä se tarkoittaa. Onko kevytyrittäjä fyysiseltä painoltaan kevyt, onko toiminta kevyttä (lue vähäpätöistä, merkityksetöntä tms.)? Vai onko se suhteessa viranomaisiin kevyttä?
Suomen lainsäädäntö ei tunne termiä kevytyrittäjä (tai kevytyrittäjyys). Termi on harhaanjohtava. Lainsäädännön mukaan teemme töitä työntekijöinä tai yrittäjinä. Työ- ja sosiaalivakutuslainsäädännössä kevytyrittäjää pidetään yrittäjänä, jos tämä tekee ansiotyötä ilman, että on työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa.
Myös Suomen Yrittäjät on sitä mieltä, että kevytyrittäjä on yrittäjä, vaikka hänellä ei olisikaan omaa yritystä tai y-tunnusta. Tiettyjen edellytysten täyttyessä hänen on otettava YEL-vakuutus, jolloin hän on yrittäjä.
Kevytyrittäjyydestä puhutaan myös laskutusyrittäjyytenä. Tällöin laskutusyritys huolehtii laskuista ja "palkanmaksusta". Eli siis laskuttaa ainakin laskuttamisesta. Palkanmaksu on kyseenalaista. Eihän yrittäjä saa palkkaa. Tulot tulevat yrittäjätuloina, eivät palkkana. Kun jokin toinen taho kuin sinä itse hoitaa laskutuksen, niin se tekee ison loven "kevytyrittäjän" lompakkoon.
En varmasti tiedä, mitä kaikkea kevytyrittäjyydellä tarkoitetaan, mutta kuulostaa huolestuttavalta. Kevytyrittäjä ei saa työttömyysturvaa eikä muitakaan etuja, jos ei itse huolehdi asianmukaisista maksuista. Jos ei ole y-tunnusta, ei voi muun muassa voi tehdä alv-vähennyksiä verotuksessa. Onko näistä asioista kerrottu riittävästi ja oikealla, ymmärettävällä tavalla?
Huijataanko meitä kevytyrittäjiksi hienon sanan varjolla? Kevyttä, mukavaa, kivaa. Mutta saadaksesi asianmukaiset edut (työttömyyturvan ja eläkkeen) sinun on ymmärrettävä, että sinun tulee maksaa asianmukaiset maksut työttömyyskassaan ja ja eläkeyhtiölle.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2019
sunnuntai 14. heinäkuuta 2019
"Myös insinöörit ovat aivan tavallisia ihmisiä"
Insinööriliitto juhlisti satavuotista taivaltaan ja repäisi oikein kunnolla Ilosaarirockissa. Juhlan kunniaksi se järjesti värijauhebileet. Sanomalehti Karjalaisen mukaan ympärillä suhisi ja paukkui, kun järjestäjät suihkuttivat värejä osallistujen niskaan värijauhesammuttimilla ja väripommeilla.
Lehden haastattelema liiton puheenjohtaja Greta Ahtola kertoi tarkoituksena olleen osoittaa, että myös insinöörit ovat aivan tavallisia ihmisiä.
Jäin makustelemaan ilmaisua. Mitä on tavallinen ihminen? Onko sille olemassa jokin määritelmä?
Kun pohdiskelen sanojen ja ilmaisujen merkityksiä, otan apuun Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen verkkosivut (https://www.kotus.fi) ja sieltä suomen kielen sanakirjan.
Sanaliitolle 'tavallinen ihminen' ei selitystä löytynyt, mutta kiinnostavaa onkin tuo adjektiivi 'tavallinen'. Sanakirjasta löytyi neljä selitystä.
1. esiintyy paljon, yleisesti, yleinen, jokapäiväinen
- hyvin tavallinen tapaus
2. on ryhmässään, lajissaan tms. yleisin, vakio-, normaalimuoto
- nerot ja tavalliset ihmiset
3. tavanomainen, totunnainen, vakiintunut, säännöllinen, säännönmukainen, normaali
- tavallinen arkinen aherrus
4. aikamoinen, melkoinen, koko
- Jo olet tavallinen porsas mieheksi!
(Anteeksi miehet, ilmaisu ei ole minun vaan Kotuksen.)
Kun näitä synonyymejä yhdistelee insinööri-sanaan, syntyy mielenkiitoisia mielikuvia.
1. Paljon esiintyvä insinööri. Yleinen insinööri. Jokapäiväinen insinööri.
2. Ryhmän yleisin insinööri. Vakiomuotoinen insinööri. Normaalimuotoinen insinööri.
3. Tavanomainen insinööri. Totunnainen insinööri. Vakiintunut insinööri. Säännöllinen insinööri. Säännönmukainen insinööri. Normaali insinööri.
4. Aikamoinen insinööri. Melkoinen insinööri. Koko insinööri.
Jokainen lukijani saa valita mieleisensä vaihtoehdot tai olla valitsematta.
Tunnen joitakin insinöörejä. Sukuunkin kuuluu yksi, tiettävästi vain yksi. Olen aina pitänyt tätä sukulaistani normaalina, tavallisena, järkevänä miehenä, lapsilleen kunnon isänä. Eipä ole koskaan aiemmin tullut mieleeni, että minun pitäisi kyseenalaistaa hänen "tavallisuuttaan", "normaaliuttaan". Enkä tee sitä nytkään! Ihan mukava mies kun on kuten kaikki veljensäkin.
Suomessa asuu ja vaikuttaa kuitenkin insinööri, joka aiheuttaa allergisia reaktioita minussa. Hän ei olekaan ihan tavallinen insinööri. Hän on peräti diplomi-insinööri ja entinen pääministeri. Ja tykkää piirrustaa kakkaroita.
Mutta vielä insinööriliiton rokkitempaisuun. Pakko myöntää, että kyllä insinöörit ovat aivan tavallisia ihmisiä. Eivät poikkea muista ihmisistä. Lehden mukaan ilmaan levitettyä värjättyä maissijauhetta sisältäneet tuhannet pussit täyttivät pian rantahiekan! Varmaan oli kaunista katseltavaa.
Lähtivätköhän ne värit pois tavallisessa pesussa? Kukahan ne pussit siivosi pois?
Lehden haastattelema liiton puheenjohtaja Greta Ahtola kertoi tarkoituksena olleen osoittaa, että myös insinöörit ovat aivan tavallisia ihmisiä.
Jäin makustelemaan ilmaisua. Mitä on tavallinen ihminen? Onko sille olemassa jokin määritelmä?
Kun pohdiskelen sanojen ja ilmaisujen merkityksiä, otan apuun Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen verkkosivut (https://www.kotus.fi) ja sieltä suomen kielen sanakirjan.
Sanaliitolle 'tavallinen ihminen' ei selitystä löytynyt, mutta kiinnostavaa onkin tuo adjektiivi 'tavallinen'. Sanakirjasta löytyi neljä selitystä.
1. esiintyy paljon, yleisesti, yleinen, jokapäiväinen
- hyvin tavallinen tapaus
2. on ryhmässään, lajissaan tms. yleisin, vakio-, normaalimuoto
- nerot ja tavalliset ihmiset
3. tavanomainen, totunnainen, vakiintunut, säännöllinen, säännönmukainen, normaali
- tavallinen arkinen aherrus
4. aikamoinen, melkoinen, koko
- Jo olet tavallinen porsas mieheksi!
(Anteeksi miehet, ilmaisu ei ole minun vaan Kotuksen.)
Kun näitä synonyymejä yhdistelee insinööri-sanaan, syntyy mielenkiitoisia mielikuvia.
1. Paljon esiintyvä insinööri. Yleinen insinööri. Jokapäiväinen insinööri.
2. Ryhmän yleisin insinööri. Vakiomuotoinen insinööri. Normaalimuotoinen insinööri.
3. Tavanomainen insinööri. Totunnainen insinööri. Vakiintunut insinööri. Säännöllinen insinööri. Säännönmukainen insinööri. Normaali insinööri.
4. Aikamoinen insinööri. Melkoinen insinööri. Koko insinööri.
Jokainen lukijani saa valita mieleisensä vaihtoehdot tai olla valitsematta.
Tunnen joitakin insinöörejä. Sukuunkin kuuluu yksi, tiettävästi vain yksi. Olen aina pitänyt tätä sukulaistani normaalina, tavallisena, järkevänä miehenä, lapsilleen kunnon isänä. Eipä ole koskaan aiemmin tullut mieleeni, että minun pitäisi kyseenalaistaa hänen "tavallisuuttaan", "normaaliuttaan". Enkä tee sitä nytkään! Ihan mukava mies kun on kuten kaikki veljensäkin.
Suomessa asuu ja vaikuttaa kuitenkin insinööri, joka aiheuttaa allergisia reaktioita minussa. Hän ei olekaan ihan tavallinen insinööri. Hän on peräti diplomi-insinööri ja entinen pääministeri. Ja tykkää piirrustaa kakkaroita.
Mutta vielä insinööriliiton rokkitempaisuun. Pakko myöntää, että kyllä insinöörit ovat aivan tavallisia ihmisiä. Eivät poikkea muista ihmisistä. Lehden mukaan ilmaan levitettyä värjättyä maissijauhetta sisältäneet tuhannet pussit täyttivät pian rantahiekan! Varmaan oli kaunista katseltavaa.
Lähtivätköhän ne värit pois tavallisessa pesussa? Kukahan ne pussit siivosi pois?
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Grilli vaarantaa terveytesi
Grilli vaarantaa terveytesi. Olen kokenut sen omakohtaisesti. Eilen lauantaina, joka muutoin olisi ollut äitini 89 vuosipäivä, jos hän eläisi, päätin iltapäivällä grillata. Olinhan viikkoa ennen juhannusta ostanut mukavan kokoisen mustan pallomaisen sähkögrillin. Tai itseasiassa olin pyytänyt sisareni tytärtä ostamaan sen puolestani. Olin lähdössä reissuun. Pelkäsin, että edulliset grillit loppuvat ennen paluutani. Niin, minä kyllä siirsin grillirahat sisareni tyttären tilille. Ei siis joutunut ostamaan omillaan, minulle.
Ryhdyin siirtämään grilliä terassilleni. Pidin sitä sisätiloissa, kun en ollut vielä löytänyt suojahuppua. Kotini takapihan ovi oli jo valmiiksi avoinna. Pitihän koirani saada kulkea vapaasti, hyvä ilma kun oli. Nostin grillin ja lähdin kohti portaita. Grilli ei ole kovin painava. Pääsin hienosti ovesta ulos portaalle. Kun minun piti laskeutua terassille, alkoi tapahtua.
Grilli hyökkäsi kimppuuni. Sen lonkeroiset jalat estivät minua kävelemästä normaalisti. Tunsin, kuinka etunojainen painovoima sai minut kallistumaan kohti valtaisaa lentoa. Päästin käteni irti grillistä. Se singahti ensin, kauas. Minä suorastaan sukelsin sen perässä.Ojensin käteni pääni sivuille kuten sukeltaessa kuuluukin. Lensin, ihan oikeasti lensin, yli terassin, parin metrin matkan. Maahan mätkähtäessäni pidin päätäni sen verran takatanassa, että naama säilyi ehjänä.
Siinä maassa maatessani, jalkaterät vielä terssin puolella, mietin, miten kävi. Miten pääsen ylös. Koirani tuli iloisena tervehtimään maassa makaavaa emäntäänsä. Onneksi se kerrankin uskoi, että kannattaa mennä kauemmaksi.
Jotenkin onnistuin kampeamaan istumaan terassin edessä olevalle portaalle. (Minun piti rakennuttaa sellainen terassin levyinen porras, kun hyppy maahan olisi muutoin ollut liian korkea tällaiselle lyhyelle ihmiselle.) Jalkani olivat säikähdyksestä vetelät. Ei ollut toivettakaan päästä kontalleen, jaloilleen kapuamisesta puhumattakaan. Kierähdin, tai pikemminkin väänsin vaivalloisesti itseni mahalleni. Kiemurtelin kuin hidas mato kohti ovea. En yltänyt oven painikkeisiin, joten ylös pääseminen kariutui siinäkin.Hiissasin itseni vielä sisälle. Sain kammettua istuma-asentoon. Ja siihen jäinkin. En nyt koko illaksi. Tunti meni ennen kuin säikähdys kaikkosi ja sain toimintakykyni takaisin.
Oli aika mennä tutkimaan sitä grillin ryökälettä. Että kehtasikin tehdä noin. Pieni vahingonilo nousi mieleeni huomatessani sen jalan menneen rikki. Siitäs sait! Ihan ansiosi mukaan! Joudut silti palvelemaan minua jatkossakin. Pidän sinut pöytägrillinä. Etpähän enää sotke jalkojani.
Yön yli nukuttuani vahvistui ajatukseni, että grilli vaarantaa terveyden. Jalat ja kädet kipeinä. Mustelmia vaikka kuinka paljon. Toisen jalan polvi turvoksissa, minkä vuoksi kävely on vaivalloista. Mutta kyllä minä grillille näytän!
Olen miettinyt, että pistän alulle kansalaisaloitteen. Jospa eduskunta säätäisi lain, että vaarallisten grillien myynti ja valmistaminen kielletään. Etenkin jalallisten sähkögrillien. Tarvitaan myös laki, jonka perusteella grillit voidaan asettaa oikeudelliseen vastuuseen ihmisten terveyden vaarantamisesta. Rangaistuksena vähintäänkin sakkoja ja korvausta sekä henkisestä että ruumiillisesta kivusta ja särystä!
P.S. Lentoratani ihmetyttää. Olin astumassa suoraan terassille ohi vasemmalla avoinna olevan oven. Normaalia olisi ollut lentää suoraan. Lensin kuitenkin ovesta vasemmalle, kohtaan, mihin ei mielestäni pitänyt olla mahdollista. Liekö vieno kesätuuli kuljettanut minut, hentoisen ihmisen ohi kiitoradan. :)
Ryhdyin siirtämään grilliä terassilleni. Pidin sitä sisätiloissa, kun en ollut vielä löytänyt suojahuppua. Kotini takapihan ovi oli jo valmiiksi avoinna. Pitihän koirani saada kulkea vapaasti, hyvä ilma kun oli. Nostin grillin ja lähdin kohti portaita. Grilli ei ole kovin painava. Pääsin hienosti ovesta ulos portaalle. Kun minun piti laskeutua terassille, alkoi tapahtua.
Grilli hyökkäsi kimppuuni. Sen lonkeroiset jalat estivät minua kävelemästä normaalisti. Tunsin, kuinka etunojainen painovoima sai minut kallistumaan kohti valtaisaa lentoa. Päästin käteni irti grillistä. Se singahti ensin, kauas. Minä suorastaan sukelsin sen perässä.Ojensin käteni pääni sivuille kuten sukeltaessa kuuluukin. Lensin, ihan oikeasti lensin, yli terassin, parin metrin matkan. Maahan mätkähtäessäni pidin päätäni sen verran takatanassa, että naama säilyi ehjänä.
Siinä maassa maatessani, jalkaterät vielä terssin puolella, mietin, miten kävi. Miten pääsen ylös. Koirani tuli iloisena tervehtimään maassa makaavaa emäntäänsä. Onneksi se kerrankin uskoi, että kannattaa mennä kauemmaksi.
Jotenkin onnistuin kampeamaan istumaan terassin edessä olevalle portaalle. (Minun piti rakennuttaa sellainen terassin levyinen porras, kun hyppy maahan olisi muutoin ollut liian korkea tällaiselle lyhyelle ihmiselle.) Jalkani olivat säikähdyksestä vetelät. Ei ollut toivettakaan päästä kontalleen, jaloilleen kapuamisesta puhumattakaan. Kierähdin, tai pikemminkin väänsin vaivalloisesti itseni mahalleni. Kiemurtelin kuin hidas mato kohti ovea. En yltänyt oven painikkeisiin, joten ylös pääseminen kariutui siinäkin.Hiissasin itseni vielä sisälle. Sain kammettua istuma-asentoon. Ja siihen jäinkin. En nyt koko illaksi. Tunti meni ennen kuin säikähdys kaikkosi ja sain toimintakykyni takaisin.
Oli aika mennä tutkimaan sitä grillin ryökälettä. Että kehtasikin tehdä noin. Pieni vahingonilo nousi mieleeni huomatessani sen jalan menneen rikki. Siitäs sait! Ihan ansiosi mukaan! Joudut silti palvelemaan minua jatkossakin. Pidän sinut pöytägrillinä. Etpähän enää sotke jalkojani.
Yön yli nukuttuani vahvistui ajatukseni, että grilli vaarantaa terveyden. Jalat ja kädet kipeinä. Mustelmia vaikka kuinka paljon. Toisen jalan polvi turvoksissa, minkä vuoksi kävely on vaivalloista. Mutta kyllä minä grillille näytän!
Olen miettinyt, että pistän alulle kansalaisaloitteen. Jospa eduskunta säätäisi lain, että vaarallisten grillien myynti ja valmistaminen kielletään. Etenkin jalallisten sähkögrillien. Tarvitaan myös laki, jonka perusteella grillit voidaan asettaa oikeudelliseen vastuuseen ihmisten terveyden vaarantamisesta. Rangaistuksena vähintäänkin sakkoja ja korvausta sekä henkisestä että ruumiillisesta kivusta ja särystä!
P.S. Lentoratani ihmetyttää. Olin astumassa suoraan terassille ohi vasemmalla avoinna olevan oven. Normaalia olisi ollut lentää suoraan. Lensin kuitenkin ovesta vasemmalle, kohtaan, mihin ei mielestäni pitänyt olla mahdollista. Liekö vieno kesätuuli kuljettanut minut, hentoisen ihmisen ohi kiitoradan. :)
Eksyksissä
Eksyksissä voi olla monella eri tapaa. Jokin aika sitten eräs työkaverini kertoi eksyneensä työpaikallaan. Hän meni hakemaan asiakkaitaan aulasta. Kun hän palasi heidän kanssaan, hän suuntasi työhuoneeseen, istahti tuoliin ja näytti asiakkaille, että istukaa, olkaa hyvä. Yllättäen hän huomasi, että huoneessa oli työkaveri, joka ei toiminut työparina ainakaan näiden asiakkaiden kohdalla. Nolona työkaverini ohjasi asiakkaat viereiseen huoneeseen "sisäpiirin" eli varaturvaoven kautta. Asiakkaat eivät asiaa kommentoineet. Se huoneessa istunut työkaveri kyllä sitäkin enemmän. Onneksi vasta jälkeenpäin.
Kuulinpa myös toisenkin tarinan töissä. Äiti ja tytär olivat risteilyllä Tallinnassa yhdessä äidin sisaren kanssa. Äiti ja tytär päättivät lähteä laivan kannelle katsomaan ja mahdollisesti ihastelemaan laivan lähtöä satamasta. Laiva lähti. Äiti ja tytär olivat vain eksyneet väärän laivan kannelle. Joutuivat katsomaan oman laivan perään, kuinka se eteni kohti kotimaata. Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu. Äiti ja tytär pääsivät toisella laivalla Suomeen. Äidin sisar sai raskaan taakan kantaa kaikkien kolmen matkaajan matkatavarat maihin Helsingissä.
Ja mitäpä minä pelkästään toisten eksymisistä kerron. Olen minäkin onnistunut siinä. Kauan sitten opiskellessani ulkomailla lähdin lempeänä elokuun lopun iltana kuljeskelemaan kolmen muun opiskelijaneitokaisen kanssa asuntolan läheiseen omenapuutarhaan. Siinä kävellessämme rupattelimme niitä näitä, ihastelimme jo kypsyneitä omenoita. Paikka oli meille kaikille uusi. Yhtäkkiä edestämme kuului maan valtakielellä käsky: Seis! Kädet ylös! Säikähdimme aivan valtavasti. Kaksi sotilasasuista miestä osoitti meitä kivääreillään. Toinen ryhtyi soittamaan lisäapua. Kuulin hänen sanovan, että sotilasalueelle on tunkeutunut neljä ulkomaalaista. Polveni tutisivat. En meinannut pysyä pystyssä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Pian alkoi kuulua reippaita juoksuaskelia. Kolme asein varustautunutta miestä puhalsi paikalle. Vanhin, ja ilmeisesti sotilasarvoltaan korkein, purskahti nauruun meidät nähtyään. Puhui jotakin nopeasti. Koska olin vasta aloittanut opiskeluni siellä, en ymmärtänyt kaikkea. Tämä samainen mies selitti meille, missä olimme. Ei pitänyt meitä vihollisina. Arvioi välittömästi vaarattomiksi. Ihmetteli, miten olimme päässeet alueelle. Kävimme yhdessä katsomassa reitin, jota pitkin olimme tulleet. Kävi ilmi, että omenapuutarhaa ja varuskunnan aluetta erottava piikkilanka-aita oli painunut pitkältä matkalta maan sisään. Meidät vapautettiin ohjeistuksen kera. Aita korjattiin pikaisesti. Sen me havaitsimme jo seuraavana päivänä.
Kuulinpa myös toisenkin tarinan töissä. Äiti ja tytär olivat risteilyllä Tallinnassa yhdessä äidin sisaren kanssa. Äiti ja tytär päättivät lähteä laivan kannelle katsomaan ja mahdollisesti ihastelemaan laivan lähtöä satamasta. Laiva lähti. Äiti ja tytär olivat vain eksyneet väärän laivan kannelle. Joutuivat katsomaan oman laivan perään, kuinka se eteni kohti kotimaata. Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu. Äiti ja tytär pääsivät toisella laivalla Suomeen. Äidin sisar sai raskaan taakan kantaa kaikkien kolmen matkaajan matkatavarat maihin Helsingissä.
Ja mitäpä minä pelkästään toisten eksymisistä kerron. Olen minäkin onnistunut siinä. Kauan sitten opiskellessani ulkomailla lähdin lempeänä elokuun lopun iltana kuljeskelemaan kolmen muun opiskelijaneitokaisen kanssa asuntolan läheiseen omenapuutarhaan. Siinä kävellessämme rupattelimme niitä näitä, ihastelimme jo kypsyneitä omenoita. Paikka oli meille kaikille uusi. Yhtäkkiä edestämme kuului maan valtakielellä käsky: Seis! Kädet ylös! Säikähdimme aivan valtavasti. Kaksi sotilasasuista miestä osoitti meitä kivääreillään. Toinen ryhtyi soittamaan lisäapua. Kuulin hänen sanovan, että sotilasalueelle on tunkeutunut neljä ulkomaalaista. Polveni tutisivat. En meinannut pysyä pystyssä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Pian alkoi kuulua reippaita juoksuaskelia. Kolme asein varustautunutta miestä puhalsi paikalle. Vanhin, ja ilmeisesti sotilasarvoltaan korkein, purskahti nauruun meidät nähtyään. Puhui jotakin nopeasti. Koska olin vasta aloittanut opiskeluni siellä, en ymmärtänyt kaikkea. Tämä samainen mies selitti meille, missä olimme. Ei pitänyt meitä vihollisina. Arvioi välittömästi vaarattomiksi. Ihmetteli, miten olimme päässeet alueelle. Kävimme yhdessä katsomassa reitin, jota pitkin olimme tulleet. Kävi ilmi, että omenapuutarhaa ja varuskunnan aluetta erottava piikkilanka-aita oli painunut pitkältä matkalta maan sisään. Meidät vapautettiin ohjeistuksen kera. Aita korjattiin pikaisesti. Sen me havaitsimme jo seuraavana päivänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)