Jäbän jorinat - Suihkuun

Ei se nahkamutsi riemusta kiljunut, kun tulin kaivuutöistä. Onneksi otti vain kuvan ja naureskeli, ei huutanut. Suihkuun tosin jouduin.

Ei ihan heittämällä läpi

Joensuuhun valittiin tänään uusi kaupunginjohtaja. Hän on Jere Penttilä, joka on toiminut muun muassa Pyhäselän ja Kontiolahden kunnanjohtajana, Riihimäen kaupunginjohtajana ja Keskon Itä-Suomen johtajana.

Valintaa koskevan pykälän alun puheenvuorojen perusteella luulin, että Penttilä menee heittämällä läpi. Ei ihan. Poistuin hetkeksi tietokoneen ääeltä, niin en kuullut kuka esitti Ramses Malatya, joka saikin 15 ääntä. Penttilä sai 43 ääntä. Yksi äänesti tyhjää.

Hieman hämmenyin, kun Malatya esittänyt henkilö kysyi, tuleeko äänestys automaattisesti. Valtuutettu ei siis tiedä, että kun hallitukselta ei ole esitystä, niin jonkun pitää esittää valittavia. Muuten valitaan vain se, jota on esitetty. Silloin oli esitetty Penttilää.

No kyllä sen lehdestä saan lukea, kuka tämä valtuutettu on.

Nyt vain toivon, että Jere Penttilä pysyy Joensuussa kaupunginjohtajana pidemmän aikaa. Sen verran usein on vaihtanut työpaikkaa. Hän ei kuitenkaan ole huono valinta - eikä Malatykaan olisi ollut. Nyt me joensuulaiset pääsemme nauttimaan - niin - miljoonien säästöistä, mutta se ei ole uuden kaupungjohtajan vika.

---

JK. Sain tiedon, kuka valtuutetuista ei tunne käytäntöä. Hän on Alia Danneberg vasemmistoliitosta. Yllätyin kovin. Sen verran konkaripoliitikko hän on.

Aina voi vaikuttaa

Valitettavan usein me ihmiset jätämme ottamatta kantaa asioihin, koska uskomme, että emme voi vaikuttaa. Olen toista mieltä. Aina voi vaikuttaa!

Vaikuttaa voi yhdessä muiden kanssa, mutta myös ihan yksin yksilönä. Annan tässä kolme esimerkkiä, joissa olen vienyt tai viemässä asioita eteenpäin.

Aikoinaan kirjoitin yleisöosastokirjoituksen, joka julkaistiin Karjalan Heilissä ja vielä silloin ilmestyneessä Karjalan Maassa. Kirjoitin kotikuntani liittämisestä Joensuuhun. Käytin nimimerkkiä, mutta lehtien toimitukset saivat luonnollisesti nimeni tietoon.

Karjalan Maan päätoimittaja toimi kotikuntani kunnanhallituksen puheenjohtajana. Hallituksen kokouksessa ihmettelivät, kuka oli tekstin kirjoittanut. Päätoimittaja kertoi nimeni, ja yksi hallituksen jäsenistä kommentoi asiaa minulle. 

Kantelin asiasta Julkisen sanan neuvostoon. Valitukseni myötä sääntöjä muutettiin niin, että vastaavissakaan tilanteissa lehdet eivät saa lähteen nimeä. Vastaavalla tlanteella tarkoitetaan suljettuja kokouksia, joita kunnan- ja kaupungihallitustenkin kokoukset ovat.

Kaksi vuotta ja neljä kuukautta sitten lähestyin Itä-Suomen aluehallintovirastoa ja kysyin Pohjois-Karjalassa vallalla olevasta käytännöstä lastensuojelutarpeen selvittämiseksi. Halusin tietää toimintatavan laillisuuden.

Asiaa ei ole vielä ratkaistu. Toissa viikolla sain viestin (useiden kyselyjeni jälkeen), että asia pitääkin selvittää erittäin perinpohjaisesti. Ratkaisulla on laajakantoisia seurauksia, jopa niin, että lakia pitää ehkä muuttaa tai selventää. Odotan jännityksellä, miten asia ratkaistaan.

Ja kolmanneksi. Luen silloin tällöin poliitikkojen naamakirjakirjoituksia ja niihin liittyviä kommentteja. Kerran erään henkilön kommentit kiinnittivät huomioni - niin rasistisia ja vihapuheisia ne olivat.

Kävin katsomassa hänen naamakirjasivuaan. Heti alkuun silmiini osuivat yksi tappouhkaus ja yksi uhkaus pesäpallomailalla tehtävästä "uudelleenkoulutuksesta". Tämä jälkimäinen kohdistui entiseen kansanedustajaan.

Lähetin Lounaus-Suomen poliisille vihjeen saatekysymyksellä, onko henkilö syyllistynyt rikokseen. Vastaukseksi sain, että asiasta käynnistetään esiselvitys. Eteneekö asia esitutkintaan ja oikeuteen, jää nähtäväksi.

Ei voittoja

Suomalaiset ovat jännittäneet viime aikoina useamman mahdollisen voiton vuoksi. Vai ovatko ne voitot sittenkään olleet mahdollisia?

Käärijä saavutti toisen sijan Euroviisuissa. Siitäkin huolimatta, että "koko maailma" fanitti hänen esityksensä puolesta. Voittoa ei tullut. Paitsi sellainen voitto, että Ylen ei tarvitse pistää suuria summia ensi vuoden viisuihin. Ja Käärijän henkilökohtainen voitto - melkein maailmanlaajuinen kuuluisuus.

Ehkä katkerin kullan menetys on jääkiekon MM-kisat, joissa kulta jäi kauas. Siis osalle suomalaisista, ei minulle. Olen joskus ollut lätkän ihailija, mutta en enää. Siinä on liikaa lieveilmiöitä. Ja ylimielisyyttä.

Harmittavin "kultamitalin" menetys on, kun Aki Kaurimäen elokuva Kuolleet lehdet ei voittanut Cannesin elokuvajuhlilla tärkeintä sijaa Kultaista palmua. 

Kuitenkin tuomaristopalkinto Prix du Jury, jota pidetään kolmantena sijana, on loistava. Kaurismäki "hävisi" paremmilleen, mutta elokuva on silti mainio, jos asiantuntijoita on uskominen. Ja onhan se, ei muuten palkintoa olisi tullut. Odotan innolla elokuvan näkemistä.

Voittoja ei tullut. Ei haittaa. Eteenpäin mennään kuten mummo lumessa.

Hyvät hyssykät

Luin tänään Hesarin nettisivuilta henkilö-artikkelin. Se koskee Ylen Kiovan kirjeenvaihtajaa Maxim Fedorovia.

Oli mielenkiintoista lukea erittäin hyvää suomea puhuvasta toimittajasta, joka taitaa yhdeksää kieltä. Hän kertoo opiskelleensa suomea muun muassa Aku Ankoista. Tosin ei pelkästään, sillä hän on suorittanut suomen maisteriopinnotHelsingin yliopistossa.

Lehden mukaan Fedorovin mieleen on erityisesti jäänyt sanonta hyvät hyssykät. Hän antaakin oivan ohjeen hallitusneuvotteluja käyvälle Petteri Orpolle käyttää tätä ilmaisua. Orpo voisi hyvin todeta, että hyvät hyssykät, miten ne hallitusneuvottelut tänään sujuivatkaan.

Tässä kohdin ratkesin nauruun. Nyt on pakko seurata kaikkia tiedotustilaisuuksia, joissa Orpo kertoo neuvottelujen edistymisestä. Onko mies lehteä ennättänyt lukea.

Kaiken kaikkiaan suosittelen lukemaan kyseessä olevan artikkelin. Antaa mukavan lisämausteen Maxim Fedorovin taustatietoihin.

Fasaani kylässä

Fasaani vieraili tänään pihassani - jälleen kerran.Huomasin vähän liian myöhään, joten ikkunan läpi otettu kuva on epäselvä. Onneksi oli etupihalla eikä takapihalla, jossa se olisi saattanut joutua erään jäbäräisen hampaisiin.

 

Mistä on pienet persut tehty

Hallitusneuvottelut ovat nyt siinä vaiheessa, että vuorokauden sisällä selviää, mikä on lopputulema. Pienet persut ovat isotelleet aikamoisesti. Hyvä vaalimenestys on noussut hattuun ja saanut kuvittelemaan, että voi käskyttää.

Hyvä vaalimenestys antaa toki mahdollisuuden esittää vahvoja vaatimuksia. Pienet persut eivät vain taida ymmärtää, mistä neuvottelussa on kyse. Siinä on kyse keskinäisestä sopimisesta, ei ylimielisestä käskemisestä.

Näissä hallitusneuvotteluissa määrittyy, mistä on pienet persut tehty. Pystyvätkö he kompromisseihin? Uskaltavatko ottaa vastuuta sittenkään? Jäävätkö sivuun huutelemaan, kun silloin ei ole vastuuta?

Tosin myös oppositiossa on vastuu kannettavana. Tosin sitä persut eivät ymmärrä. Pohoiskarjalainen kansanedusta on unohtanut sen. Sanna Antikainen moittii valtion velkaa, vaikka oli yhdessä muiden persujen ja muiden puolueiden kanssa hyväksymässä lisämenoja koronan ja Ukrainan sodan vuoksi. Ja Yhdysvalloista hankittavat hävittäjätkin ovat jo vaatineet oman osansa budjetin alijäämästä. Antikaisen syyllisten listalla on hallitus, eivät kansanedustajat.

Kyllä pienet persut on pantava kantamaan vastuuta. Oppivat näin elämän realiteetit, ja kansalaiset saavat tietää, mitä kylmää kyytiä he tarjoavat niin oman maan ihmisille kuin muissa maissa asuville avun tarvitsijoille.

Karkasihan se

Käväisin lähikaupassa. Jätin Jäbän takapihalle, kun se sinne halusi ja tykkää siellä olla. 

Jäbä ei kuitenkaan karannut, ei edes melkein. Karkuteille meinasi lähteä autoni. Jopa siten, että istuin itse kuljettajan paikalla.

Ostokset tehtyäni istuin autoon, starttasin ja aloin peruuttaa parkkiruudusta kääntäen ohjauspyörää, tutummin rattia, kuten kuuluu päästäkseni kohti tietä. Kun piti jarruttaa ja oikaista pyörät eteenpäin ajamista varten, auto jatkoikin ympyrässä pyörimistä, takaperin. Automaattivaihteinen autoni oli holtiton.

Oli lämmintä ja minulle tuli hiki. Ei kuitenkaan siitä lämmöstä, vaan auton tottelemattomuudesta. Kaupan parkkipaikka oli ollut tyhjä, mutta nyt sinne alkoi saapua useampia autoja, ja minä onneton en löytänyt jarrupoljinta.

Aikani pyörittyäni autoni kanssa löysin jarrun lopulta ja sain siirrettyä vaihdekepin pysäköintiasentoon. Auton nokka osoitti parkkipaikan perälle, itse auto oli keskella parkkipaikkaa. Tajusin, että en ollut löytänyt jarrupoljinta, koska olin istunut penkille huolimattomasti: hieman sivuttain kohti kuljettajan ovea. Siksi oikea jalkani osui jarrupolkimen vasemmalle puolelle tyhjän päälle.

Saatuani auton pysähtymään siirsin sen parkkialueen reunalle, jossa tasasin hengitystäni. Onneksi kukaan ei jäänyt auton alle. Lapset pitävät lähikaupan parkkialuetta pyöräilyn ja potkulautailun sekä mopoilun kenttänä, jossa saa tehdä temppuja. Nyt heitä ei ollut.

Onneksi en vaurioittanut kenenkään omaisuutta. Itsekin säilyin vahingoittumattomana, mitä nyt pieni järkytys jäi jäytämään mieltäni.

Mystinen metsätyömies

Pihassani työskentelee mystinen metsätyömies. Tai ei niin mystinen, kun tiedän tämän tyypin. Jaksaa raahata ja karsia puiden rankoja. Ja se myös katkookin puita, jotka ovat enemmän tai vähemmän lahoja.

Yritystä tällä metsätyömiehellä on kaataa myös nuoria parimetrisiä vesoja. Ne eivät vain antaudu suosiolla. Ovat kyllä notkeita ja taipuvat, mutta eivät katkea.

Jos tämä metsätyömies kantaisi kaikki puunsa samaan kasaan, niitä olisi muuten aikamoinen rykelmä. Nyt ne ovat hajallaan kolmessa, neljässä eri paikassa pitkin pihaa. Siksi en saanut kovin näyttävää kuvaa tyypin työn tuloksista. Töiden päätteeksi lepo kelpasi.

Vaatimattoman huumaava

Pihani läheisyydessä, aidan toisella puolella, kasvaa tuomi. Nyt se alkaa olla täydessä kukassaan. Tämä valkeakukkainen puu huumaa tuoksullaan. Saisipa sen tuoksunkin välitettyä tähän kuvan kera.

Lukuelämyksiä

Tässä taannoin lainasin kirjoja, jotka olivat esillä lähikirjaston esittelytelineessä. En olisi löytänyt näitä kahta ilman esittelyä. Ovat lukuelämyksiä, jotka vieät mennessään. Odotan jännityksellä, mitä ne muut lainaamani kirjat tuovat tullessaan.

 

 

Pride-viikko

Tämä viikko on Pride-viikko. Monet kaupungit kuten esimerkiksi Joensuu kunnioittavat ihmisiä heidän sukupuolisesta suuntautumisestaan riippumatta. Joensuussa lippu liehuu  kaupungintalon tornissa. Jokainen meistä voi osaltaa antaa arvon kaikille.

Vuoropuhelua

Lähestyin nyt väistyvän hallituksen ministereitä sähkötukiin ja -vähennyksiin liittyen syyskuun 22. päivä 2022. Sen enempää ministerit kuin heidän avustajatkaan eivät vastanneet.

Tänään 15.5.2023 illansuussa koin suuren yllätyksen. Opetusministeri Anderssonin erityisavustaja vastasi viestiini. Hän pahoitteli vastauksen viipymistä. Totesi, että on tärkeää saada kansalaisilta palautetta tekeillä olevista päätöksistä. Hän lupasi välittää viestini ministerille. Jos muistan oikein, päätökset tehtiin jo.

Olin kuin ällikällä päähän lyöty. Lähetin vistini juuri ministerien henkilökohtaisiin virkasähköposteihin. Ministeri Andersson ei siis ole edes lukenut viestiäni. Näin lienee muidenkin ministerien kohdalla. 

Kaikki taitaakin olla avustajien, ei ministerein varassa. Siis kaikki vuoropuhelu kansalaisten kanssa. Ja silloinkin, kun avustajat vastaavat, viestin sisältö on, että kiitos viestistä, välitän sen ministerille.

Käärijäkö?

Euroviisut ovat olleet nyt tapetilla. Onko tässä kuvassa Käärijä? Kuva ei ole Euroviisuista vaan CMoren sarjasta Hotel Swan Helsinki, sen toisen kauden osasta 5, kohdasta noin 35 minuuttia. Kun katsoin, olin kuin ällikällä lyöty. Otin kuvan kannettavan tietokoneen ruudulta. Sarjan ensimmäinen ja toinen kausi on julkaistu vuosina 2020 - 2022.

Yllätti se

Yllätti se. Nimittäin kevät, tai paremminkin puiden vihreys. Eilen perjantaina olin koko päivän vapaaehtoistyön merkeissä poissa kotoa. Lähdin aamulla puoli kahdeksan jälkeen ja palasin illalla puoli kuuden tienoilla.

Vasta tänään huomasin, että kevät on tullut oikeasti. Pihan koivuissa hiirenkorvat olivat puhjenneet. Kun tihrustin naapurin metsikköön, jossa puut ovat tiivimmässä, niin vihreys oikein iski silmään. Pihan laidalla olevasta lumikasasta huolimatta.

 

"Ei lobbaajia Säätytalolle"

Ennen hallitusneuvotteluiden aloittamista Petteri Orpo ilmoitti, että Säätytalolle ei tule lobbajia. Melkein se onkin pitänyt.

Helsingin kaupungin pormestari ja apulaispormesteri kuitenkin istuvat neuvottelupöydissä. Toinen osallistuu sosiaaliasioita käsittelevän ryhmän ja toinen kunta-asioita käsittelevän ryhmän työskentelyyn.

Mitä muuta he siellä tekevät kuin lobbaavat Helsingin puolesta. Nämä kaksi ryhmää ovat avainasemassa, kun kuntia ja hyvinvointialueita koskevista asioista päätetään. Helsingin osalta molemmat koskevat juuri sitä, sillä Helsinki ei kuulu mihinkään hyvinvointialueeseen vaan on oma sote-yksikkönsä.

Jos Säätytalolle ei muita lobbaajia fyysisesti päästetä, niin kyllä he ovat ahkerasti yhteydessä hallitustunnustelijaan. Tänään Politiikkaradiossa toisena haastateltavana oli Jyri Häkämies Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta. Hän sanoi suoraan, että on yhteydessä Petteri Orpoon puhelimitse. Rivien välistä kuulin, että yhteydenottoja on aika tiiviisti.

Toivottavasti muunkinlaiset lobbarit pitävät yhteyttä neuvottelijoihin. Tosin onko siitä hyötyä, jos neuvottelijat eivät korvaansa kallista asiasisällöille.

Lukeminen maittaa

Kävin tässä päivänä muutamana lähikirjastossa. Mukaani tarttui Kauko Röyhkän Lapinpoika. En ole aiemmin lukenut Röyhkän kirjoja. Tämä kirja ei ainakaan jää kesken, niin soljuvaa on kieli. Ja aihe eräällä tavalla jännittävä..

Lukeminen maittaa aina, tänään erityisen hyvältä, kun ulkona oli lämmintä. Ei paleltanut. Minä suorastaan rakastan ulkona lukemista. Siinä on sitä jotakin.

Ja Jäbä sai touhuta kaikenlaista ja käydä välillä minua tervehtimässä. Tosin yhdessä vaiheessa oli pakotettava se sisälle, kun se läähätti niin kovin.

Ihmerenkaat

Autoni renkaat saavat hyvän kohtelun. Ne oleskelevat rengashotellissa silloin, kun eivät ole autoni alla. Tosin en vaihtaisi osia niiden kanssa.

Niille tapahtuu kummia siellä hotellissa. Urasyvyydet muuttuvat kummallisesti. Jo pari vuotta sitten talvirenkaita kesärenkaisiin vaihdettaessa minulle todettiin, että ehkä voin ajaa seuraavan talven vanhoilla talvirenkailla. En muista, mikä urasyvyys oli, mutta minusta se oli riittävä. Tarkistin asian yhdeltä sukulaiseltani, joka tietää.

Vuosi sitten keväällä sanottiin, että selviän ehkä osan seuraavasta talvesta. On odotettavissa, että joudun vaihtamaan renkaat kesken talven. Siksipä viime vuoden helmikuussa, kun autoni oli vuosihuollossa, pyysin tarkistamaan renkaiden kunnon. Ei huolta. Urasyvyys oli neljä millimetriä.

Vaihdatin kesärenkaat tällä viikolla torstaina eli 4.5. Kuten aiemminkin minulle kerrottiin talvienkaiden kunto. Yllätyin. Urasyvyyttä oli peräti kuusi millimetriä.

Hyvässä hoidossa renkaat ovat. Paranevat vanhetessaan. Todelliset ihmerenkaat siis.

Viihdeohjelmassa yhteiskunnallinen kannanotto

En häpeä tunnustaa, että katson myös viihdeohjelmia. Ainakin omasta mielestäni ne katsomani ovat laadukkaita. Yksi niistä on maikkarin Suurmestari, jota katson CMorelta, koska en kestä mainoksia.

Tänään yllätyin. Suurmestarissa tuli yhteiskunnallinen kannanotto. Sitä peukutan.

Osallistuijien yhtenä tehtävänä Jaakko Saariluoman luotsaamaan ja Pilvi Hämäläisen tuomaroimaan ohjelmaaan oli tuoda yllättävin mieltä rauhoittava asia. Suomalainen stand up -koomikko ja näyttelijä Fathi Ahmed toi kasan sahanpurua.

Hän selitti valintaansa sillä, että sahanpurukasa symboloi Teuvo Hakkaraista. Hakkaraisen aikaan oikeisto oli tyhmä ja sanoi suoraan, mitä he vihasivat. Ei tehty salaa lakeja, miksi esimerkiksi hoitaja potkitaan pois maasta.

Kuka Teuvo Hakkarainen on? Perussuomalaisten entinen kansanedustaja ja nykyinen europarlaamentaarikko (ellei lymyä jossain Etelä-Amerikassa - ei ole miehestä kuulunut). Hän oli sahalla töissä, vai peräti omistiko sahan.

Saariluoma palkitsi Fathin tuoman asian.

Jäbän jorinat - Et sitten kerro kenellekään

Nahkamutsi oli tänään(kin) monta tuntia poissa. (Oikeasti se ei ole usein poissa ainakaan pitkiä aikoja.) Lähtiessään se sanoi menevänsä asioille. Mitä ne asiat ovat, en tiedä. Se kun menee asioille, vaikka menisi vain vessaan. Ihmisten kieli on kummallista.

Tuo noin viisituntinen oli melko tylsää aikaa. Olen oppinut, että en saa hajottaa paikkoja, en saa napsia (lue varastaa) tavaroita pöydiltä enkä muualtakaan elleivät ne ole minun.

Onneksi on leluja. On Lutun raato, narupallo, naru, kaksi sikapossua, jokin hyrrä, pierulelu ja oikea luu. Ainakin. Kyllä minä niiden kanssa sain aikani kulumaan. Jotenkin.

Kun nahkamutsi tuli kotiin, osoitin, että oli jo aikakin. Katselin välioven ikkunan läpi, kun se riisui ulkovaatteensa. Minä hyppäsin ovea vasten ja narisin. Se on sellaista iiuu-ääntelyä. Nahkamutsi oli kuin ei olisi kuullut.

Kun se tuli sisälle asti, tervehdin sitä arvokkaasti. Ole hyvä ja päästä minut pihalle. Aikani siellä oltuani (en siis kauan normaaliin verrattuna) halusin sisälle.

Ai sitä riemua, kun sain kiehnätä nahkamutsin jaloissa, ja se rapsutteli ja ripsutteli minua. Samalla kun laittoi uunin tulen.

Siitä siirryimme eteenpäin työhuoneeseen. Kun nahkamutsi istui turvallisesti tuolillaan, aloin riehua. Hyppelin milloin etutassut ylhäällä, milloin kaikki neljä tassua. Häntäni vispasi kovin. Hyvä, ettei se lähtenyt irti. Oli aivan mutkalla. Ja nahkamutsi oli mukana minua rapsuttaen.

Leikimme. Se heitteli minulle pehmoleluja ja muita leluja, ei kuitenkaan sitä oikeaa luuta. Oli niin ihanaa, kun se tuli kotiin.

Mutta älä kerro kenellekään tätä. En halua, että ihmiset eli siis nahkat saavat tästä tietää. Äläkä kerro ainakaan tuolle minun omalle nahakalleni. Se voisi ylpistyä. Haluan olla cool-Jäbä.

Tarkastuksia

Tämä alkuvuosi on ollut  tarkastusten aikaa. Ensisijaisesti autoa koskien, mutta myös minua itseäni ja kotiani.

Helmikuussa auto tarkastettiin vuosihuollossa. Silloin löytyi iso vika, mutta onneksi se meni takuuseen. Sama vika oli korjattu vajaa vuosi aiemmin. Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa seuraavaa vuosihuoltoa odotellessa.

Huhtikuun lopulla käytin autoni katsastuksessa. Meni läpi heittämällä. Tästä lähtien se onkin katsastettava vuosittain. Auto tulee siten tarkastettua kaksi kertaa vuodessa: helmikuussa ja huhtikuussa. Hyvä näin.

Suomessa siirryttiin kesäaikaan maaliskuun lopulla. Autoni kesäaika alkoi tänään. Vaihdatin sen alle kesärenkaat. Saa nähdä, miten se joutuu seisomaan autokatoksessa. Sen verran on luvatttu lumisateita. Tosin on ennustettu, että päivisin lämpötila on plussan puolella. Se saattaa pitää tiet sulina muutoin paitsi yöllä ja aamulla.

Jos en pääse lumen vuoksi ajelemaan, ei hätää. Tarkastin ennen kaupunkiin lähtöä ruokavaraston. Nyt selviän hyvinkin viikon verran ilman kaupassa käyntiä. Jäbälle on aina varmasti ruokaa riittävän paljon.

Minuakin on tarkastettu. Kävin tänään mammografiaseulonnassa. Toivottavasti tulos on sama kuin oloni: ei vikaa. Vielä pitää varata aika laboratorioon vuositarkastatukseen. Hieman jännittää, vieläkö meidän meidän omalla terveysasemalla otetaan verinäytteitä. Toivottavasti.

Vapusta huolimatta

Vapusta huolimatta meidän pihalla on kuuma, ainakin minusta.

Negatiivisuuden pläjäys

Soitinpa tässä päivänä muutamana ihmiselle, jonka olen tuntenut vuosikymmeniä, lapsuudesta saakka. Ajattelin kysäistä, mitä hänelle kuuluu, kun emme olleet olleet yhteydessä vähään aikaan.

Ennätin hädin tuskin tervehtiä, kun hän aloitti negatiivisten asioiden paukuttamisen. Se oli aikamoinen pläjäys. 

Yle on huono, sen toimittajat ovat osaamattomia. Yksi jos toinen kaupunki on muuttunut aivan kamalaksi. Missään ei ole hyvä olla. VR:n lippijenkin ostaminen on tehty ihan paskaksi.

Kun kerroin kotikaupungistani, hän tarttui vain niihin asioihin, joihin itsekin suhtaudun kriittisesti. Mitkään yrityksistäni eivät onnistuneet johdattelemaan myönteisten asioiden pariin.

Puhelun jälkeen olin aivan uupunut, lamaantunut. En paljon saanut tietää hänen kuulumisiaan puhumattakaan, että olisin kertonut, miten minun elämäni soljuu. 

Sen tiedän, että hän on pessimisti ja suhtautuu suurimpaan osaan asioista negatiivisesti, kuten ennenkin. Tuntuu vain, että pessimistisyys ja negatiivisuus ovat lisääntyneet.