Kirous vai muuta

Jäin reilu kaksi vuotta sitten eläkkeelle. Seuraajakseni valittiin henkilö, jolla on sama etunimi kuin minulla.

Muutama päivä sitten sain kuulla, että seuraajani on siirtynyt saman työnantajan toiseen yksikköön. Hän on saanut seuraajan. Kunka ollakaan, myös hän on etunimeltään sama kuin minä ja seuraajani.

Kumpaakaan heistä en tunne tunne hyvin. Molemmat olin tavannut aiemmin. Ensaimmäisen seuraajani hieman ennen eläköitymistäni. Hänen seuraajansa puolestaan opin tietämään yli kymmenen vuotta sitten.

Yksi tuttavani kysyi, onko kyseessä nimen kirous. Se jää nähtäväksi. Asiakkaille on kuitenkin helppoa muistaa työntekijän nimi: vuodesta toiseen sama, vaikka ihminen vaihtuisi. Tosin saattaa sekin olla raskasta.

Jäbän jorinat - Kainaloinen

Ollaan muuten eletty nahkamutsin kanssa kahdestaan reilu kaksi vuotta. Se oli 20.10.2021, kun se kävi kaverinsa Tuulan kanssa minut hakeamssa.

Outo tuo nahkamutsi on. Esimerkiksi se kantaa sisälle puita ja polttaa takkauunissa. Miksi ihmeessä? Nehän olisivat mitä mainioimpia järsimistä varten. En tarvittaisi kaupasta ostettuja puruluita. Mitä ihmisten hampaat siihden sanoisivat, en tiedä. Enkä välitä.

Meillä on sen kanssa todella helliä hetkiä. Älkää kertoko kenellekään. Muuten minun uroksisuuteni häviää.

Kun se istuu työhuoneen tuolilla ja katselee netistä jotakin, niin minä menen istumaan viereen. Se malttaa jutella minulle. Me katsomme toisiamme kuin rakastuneet: se tuijottaa sieltä ylhäältä ja minä alempaa. Se rapsuttaa.

Huippua on, kun olemme toistemme kainaloisia. Ne hetket asettuvat aamuihin ja iltoihin. Kun heräämme aamuisin, se nappaa minut kainalonsa, rapsuttaa ja juttelee pehmeitä. Aika hienoa, sanon minä

Iltaisin minä yleensä nappaan sen kainalooni. Sen on asettunut sängyssä kyljelleen ja yrittää lukea jotain kirjaa. (Moralistit, jotka ette pidä koirisra sängyssä, älkää lukeko tätä.) Minä käyn kaksin etutassuin sen päälle ja halaan. Samalla pesen sitä: korvat, silmät ja suun seutu ovat aina pestävissä. Vaikka nahkamutsi olisi eri mieltä.

Ylen Afrikan kirjeenvaihtaja

Ylen nykyinen Afrikan kirjaanvaihtaja on Pasi Toivonen. Hän ei ole kuka tahansa toimittaja.

Tänään puoli yhdeksän uutisissa hän osallistui käytännön toimiin Nairobissa, jossa on odotettavissa tulvia. Hän työskenteli yhdessä paikallisten kanssa tulvien leviämisen estämiseksi.

Taannoin hän kertoi vaimonsa tuoneen leivän juuren. Yhdessä he leipoivat leipiä ja jakoivat niitä (muistaakseni) Keniassa, joka lieneen Toivosen asemapaikka.  He jakoivat myös leivän juuria ja ohjeita, miten juuresta paistaa leipiä.

En muista, olisiko joku muu toimittaja osallistunut omilla asemapaikoillaaan vastaavaan paikallisten  työhöm. Jos joku muistaa, saa lähettää viestiä kommenttikenttään ihan nimettömänä.

Melkein kuin terapiassa

Kävin tänään uudessa kampaamossa. Olin kyllä tyytyväinen aiempaan kampaajani, mutta nyt oli pakko vaihtaa. Ihan fyysisten ogelmieni vuoksi. Porraskäytävän kautta kulku oli mahdotonta korkeiden askelmien ja kesken päättyvien kaiteiden uoksi. Ulkoportaat olivat hyvät, mutta liukkaus alkoi pelottaa.

Etsin kauan uutta kampaajaa. Lopulta löysin esteettömän paikan, jossa on erilaisi yrityksiä kuten toimistotarvikkeita ja autokorjaamo. Ilmainen parkkipaikka aivan pihassa ei ollut huono suositus.

Hiustenleikkuun jälkeem olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Maiju ehdotti yhtä asiaa, jota olin yrittänyt selittää aiemmin toiveenani, mutta en ollut osannut kertoa oikealla tavalla.

Maijun rauhallisuus tuntui ihanalta. Ei turhaa höpinää, mutta puhetta riittävästi, jotta asiat tulivat selviksi. Terapiassa en ole ollut, mutta tätä kampaajakäyntiä voisin verrata sellaiseen. Eikä tiloissa ollut turhia tuoksuja, mistä astmaatikko kiittä. Ilmastointi pelasi.

Riemastuttavaa oli, että samassa rakennuksessa sijaitsee kahvila. Sen kautta mennään kampaamoon. Ennen kotiinlähtöä nautin kahvin ja suolapalan. Oli siellä tarjolla myös makeita herkkuja. Lisäksi sieltä on mahdollista ostaa mukaan vaikkapa leipiä.

Mainio kombinaatio: hyvä kampaaja, esteetön käynti, vapaa paikoitus, herkuttelupaikka.

Hallitus haavoittaa ja hajoittaa

Suomessa on nyt äärimmäisen julma hallitus. Se haavoittaa kaikkein heikoimassa asemassa olevia. Se hajoittaa kansalaisia, horjuttaa yhteiskuntarauhaa.

Maan taloutta on hyvä tasapainoittaa. Orpon ja Purran hallitus vain toteuttaa sitä kaatamalla kaiken vastuun heikoiten toimeen tuleviean harteille. Vastuuta eivät kanna ne, jotka olisivat siihen parhaiten kykeneviä.

 

Sosiaaliministeri Sanni Gran-Laasonen selitti työttömien ja opiskelijoiden etujen leikkauksia, että heillä on mahdollisuus työllistyä. Milloin, stiä ei tiedä..Ja miten elää työtä etsiessä? Kaikkien pitää saada syödä, maksaa asuntonsa ja muut laskut myös silloin, kun ainoana tulonlähteenä ovat tuet. Tukien leikkaaminen lisää köyhyyttä.

 

Gran-Laasonen ei oikein pystynyt perustelemaan tukien leikkauksia. Näkyi, miten hän haparoi vastauksessaan. Lopulta hän muisti hallituksen mantran: tavoitteena on 100 000 uutta työllistä.

 

Olen kysynyt useammalta Arkadianmäen päättäjältä, miten tukien leikkaukset edistävät työllisyyttä. Vastauksia en ole saanut. En tietenkään, koska ne eivät ole keskenään mitenkään seuraussuhteessa.

 

Pääministeri Orpo on usean kerran todennut olevansa valmis neuvottelemaan työmarkkinajärjestöjen kanssa. Samaan hengenvetoon hän on kuitenkin sanonut, että hallituksen linjaukset toteutetaan, niistä ei luovuta. Tällaisella asenteella Orpo ei oikeasti halua yhteistyötä ainakaan ammattiliittojen kanssa. Hän hajoittaa yhteiskuntaa. Hän horjuttaa mitä kärjekkäimmin yhteiskuntarauhaa.

 

Hallituksen yhtenä ongelmana on, että siellä ei ymmärretä tavallisten ihmisten elämää. Ei ymmärretä, miten tiukilla ihmiset ovat. Ei käsitetä, mitä kansalaistet tarvitsevat voidakseen elää edes jollain lailla normaalia elämää.

Hyvä pakastepitsa

Tykkään syödä pitsaa silloin tällöin. Koska olen laiska valmistamaan niitä itse (taikinan teko kehtuuttaa), ostan joskus pakastepitsoja. Ja tietysti joskus (pari, kolme kertaa vuodessa) käyn ihan pitseriassa tai ravintolassa.

Grandiosalla oli aiemmin kasvispitsa, joka hävisi kauppojen hyllyiltä. Onneksi tilalle on tullut uusi, entistäkin parempi pitsa grillatuista kasviksista. Se ei välttämättä tarvitse mitään lisää, mutta valkosipulin suurena ystävänä tuunaan tämänkin ruoan valkosipulilla.

Lähikauppani Sale tilasi Grilled veggies -pitsoja pyynnöstäni. Kiitos siitä. Ilahduin, kun tänään siellä käydessäni huomasin pitsat pakastekaapissa.

Oli nopeaa toimintaa. Esitin pyyntöni viime viikolla keskiviikkona tai torstaina. Nyt on keskiviikko, ja välissä oli viikonloppu. Eikä myymäläpäällikkö, joka tilaukset tekee, ollut paikalla kuin vasta toissapäivänä maanantaina.

Mustasukkaisuutta

Herra Google päätti ryhtyä mustasukkaiseksi neiti Elisaa kohtaan. Herra ei halunnut, että Elisa tarjoaa palvelujaan kenellekään.

Kun yritin päästä Elisan tarjoamaan sähköpostipalveluun, niin herra Google esti sen. Tarjosi tilalle Roundcube Mailia. Ei kiitos. Olen Elisan asiakas.

Koska en osannut ratkaista ongelmaa, olin yhteydessä sisareni poikaan Jariin. Hän on IT-alalla. Tekstiviestein kokeilimme vaikka mitä. Hyviä neuvoja, mutta herra Google ei lannistunut.

En tiedä mitä tapahtui (todennäköisesti jokin Jarin neuvoista kuitenkin toimi), mutta tänään kirjautuessani Elisan sähköpostipalveluun, ei ollut ongelmia.

Herra Google, mustasukkaisuus ei kannata. Kyllä me naiset asiat ratkaisemme vaikka muiden miesten kuin sinun avullasi. Elisa voitti 1-0.

Ääniä

Tänään olemme Jäbän kanssa kuulleet ääniä.Tai paremminkin kyse on valtavasta kolinasta. Kun ensimmäisen kerran kuulin sen, en paikallistanut kolinan tulopaikkaa. Ajattelin, että katolta tippui jotakin, oksa tai muuta.

Kun istuin keittiön pöydän ääressä, paikallistin äänilähteen. Tupakeittiön päätyseinän sisältähän se tuli. Jos oli lintu, ei ollut pieni. Saattoi olla jyrsijä. En osaa sanoa.

Sen verran tarkistin ikkunasta, että seinän vierustassa ulkona ei ollut jälkiä. Silloin kyseinen olento olisi ehkä pyrkinyt sisään seinän läpi. Tiedä häntä. Lämpimään kuitenkin on ollut liikkujalla tarve päästä.

Lumi satoi yllättäen. Sitä tuli reippaanlaisesti. Kesäkengillä ei ole enää asiaa ulos. Pakkasta ei vielä ole.

Itkisinkö vai nauraisinko

Käyn lukemassa silloin tällöin pohjoiskarjalaisten kansanedustajien naamakirjakirjoituksia. Kaikkien. Kommentointiin ovat yleensä kirvoittaneet perussuomalaisten Sanna Antikainen ja Timo Vornanen.

Antikainen keskittyy maahanmuuttovaisuuden esiin tuomiseen. Vornanen poliisiasioihin ja muuhunkin.

Tässä taannoin kommentoin Vornasen yhtä kirjoitusta, asiallisesti kuten aina teen. Tosin silloin kärjistin. Perussuomalaiset kun haluavat laskea rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa 14 vuoteen. Se kärjistys oli: "persut haluavat lapset vankilaan".

Vornanen vastasi siihen todeten, että hän voi poistaa epäasialliset kommentit ja estää henkilön kirjoitukset. Annoin hänelle "luvan". Ihan siellä hänen naamakirjassaan.

Yllätykseni oli valtava. Ensin vaikutti että hän oli estänyt minut, mutta löysin hänet hakusanoilla. Aiemmin hän oli PS Timo Vornanen, nyt poiliitikko Timo Vornanen. Kävin katsomassaa Kyllä, hän oli poistanut sekä oman viestinsä että minun kommenttini.

En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Timo Vornasella ei tunnu riittävän rohkeutta käydä keskustelua niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan ja kyseenalaistavat hänen mielipiteensä. Miten tällainen henkilö voi toimia kansanedustajana? Onko hänellä pussi päässä ja korvatulpat korvissa minne vain meneekin?

Pysäytyksiä

Meille itse kullekin tulee silloin tällöin elämässsä vastaan pysäytyksiä, hetkiä, jolloin ajalla ei ole väliä. On vain pakko pysähtyä. Minulle kävi niin tällä viikolla kolmesti.

Tostaina klo 10.00 - 10.45 oli pysäytyksen hetki. Kuuntelin Yle  radio 1:stä ohjelmaa, jossa toimittaja Marko Gustafsson haastatteli näyttelijä Jani Toivolaa. En ehkä koskaan ole kuullut niin harmonista puhetta kuin heidän keskustelunsa.

Olin vetämässä sukkia jalkaani, kun ohjelma alkoi. Liike pysähtyi. Kuuntelin kahden miehen välistä sanallista ja sanatonta yhteisymmärrystä. Gustafsson ei hätäillyt. Kun keskusteluun tuli pitkähkö tauko, hän odotti, että Toivola jatkaa.

Ohjelman päätyttyä sain lopulta sukat jalkaani. Suosittittelen kuuntelemaan. Löytyy Areenasta podcast-osiosta. Olisipa enemmän tällaisia kiirehtimättömiä ohjelmia.

Kaksi muuta pysäyttävää hetkeä sattuivat lauantai-iltaan. Katsoin Elämäni biisi -lähetystä. Ilta esitti kappaleen Syvälle sydämeen sattuu. Tulkinta oli upea. Vieläkin itkettää, kun ajattelen sitä pientä koulukiusattua, joka huutaa tuskaansa.

Eikä Arppa, illan vieraileva yllätysartisti, jäänyt yhtään toiseksi esittäessään oman kappaleensa Yks kriisi. Kuulin sen ensimmäisen kerran. Arpan eleetön, tyylikäs esitys pisti asioita tärkeysjärjestykseen.

Molemmat artistit ovat melko tuntemattomia, minulle, vielä. Arppaan olen "törmännyt" joitakin kertoja radioaalloilla. Aina on tehnyt vaikutuksen.