Jäbän jorinat - pimeys pelottaa ja muukin

Minua pelottaa pimeys. Valoisalla voin olla pihalla ilman nahkamutsiani (se muuten varasti nimityksen Pertti - perseilevä labradorinnoutaja -naamakirjasta). Pimeällä suorastaan vaadin, että se tulee mukaan.

Ja tuleehan se. Kiltisti, kuten palvelijan pitääkin. (Nahkamutsin kommentti: näin Jäbä luulee, minä olen edelleen pomo.)

Pelottaa minua toinenkin asia. Tein eilen tyhmyyksiä. Nahkamutsi totesi puolen päivän aikoihim, että lähdetään pihalle. Innostuin niin, että hyppäsin sen selkään. Eihän se ollut tällaiseen yllätykseen varautunut. Kaatui onneton.

Aikansa se yritti päästä ylös. Minä kannustin sitä hyppimällä ja haukkummalla häntääni heiluttamalla. Ei auttanut. Lopulta se soitti naapurin Juhanin ja Riitan apuun. Ne kampesivat nahkamutsin ylös työllä vaivalla.

Tapahtuman jälkeen nahkamutsi soitteli parille henkilölle ja kertoi tästä. Totesi, että minun pitää muuttaa uuteen kotiin. Ja itki. Se ei pärjää kanssani.

Rupesin pelkäämään tosissani. Se on minulle rakas, ja minä sille. Tänään olen ollut erittäin kiltti. Aamulla en riehunut, kun se hidasteli pukeutumisessa. Olin kiltti, kun menimme ulos ennen aamupalaa. Olin kiltti lenkillä - en edes vetänyt, vaan haistelin hajuja rauhassa. Olen ollut kiltti kaikin tavoin.

Kun nyt illalla olimme takapihalla pimeällä, osoitin suurta kunnioitusta nahkamutsiani kohtaan. Iloitsin, kun se antoi puruluun. En hyppinyt sen päälle. Kannoin sille palloa vähän väliä. Annoin sen sille ihan suosiolla, jotta se heittää pallon haettavaksi. 

Nahkamutsi luuli, että se on vahvempi ja siksi sai pallon minulta. Hah, sanon minä.

Nyt toivon kovasti, että saan jäädä tänne kotiin. Saisinko siellä uudessa paikassa edes nuolla uuden nahkamutsin korvaa tai tehdä jotain muuta mukavaa? Saisiko Lutu-lelu lähteä mukaan?

Jos minusta riippuu, ei käy. Ryhdyn hyperkiltiksi!

Kukkakaalikeitto

Tulipa tehtyä pitkästä aikaa kukkakaalikeittoa. En valmistanut sitä pelkästä kukkakaalista, vaan käytin myös paljon perunoita ja paljon porkkanoita. Perunat voi korvata bataatilla. Kukkakaali oli isohko.

Useammasta aineksesta keitetty kukkakaalikeitto maistuu myös lapsille, kun se ei ole liian "väkevää".

Keitin ainekset kypsiksi. Otin keittoliemen talteen. Tein sosetta tehosekoittimella. Lisäsin sitten osan keittoliemestä takaisin. Viimeistelin Koskenlaskija ruoka -juustolla - käytin koko purkin. Lisää nestettä ei tarvittu. Jos olisi, niin kulhossa oli vielä keitinlientä, jota olisi voinut lisätä.

Juusto antoi riittävän suolan minulle, mutta jokainen voi halutessaan lisätä sitä.

Jäljelle jääneen keitinliemen panin koiralle kuivamuonan joukkoon. Näytti maistuvan.

Reseptin sain lastensuojelulaitos Messistä, kun olin siellä kesäapulaisena jonkin aikaa - silloin joskus. Halusin päästä tutustumaan laitoksen arkeen, kun tein yhteistyötä sen kanssa tulkkaustyöni tiimoilta.

Vastauksia ja ei vastauksia

Tässä aivan äskettäin kirjoitin siitä, että reilu neljännes kansanedustajista loisti poissaolollaan maanantaisesta "pakkolain" käsittelystä. Lähetin myös postia kaikille Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kansanedustajille, jotka olivat jossain muaalla. Lisäksi viestini meni valtionvarainministeri Annika Saarikolle ja ulkomisteri Pekka Haavistolle.

Haavisto vastasi ja kertoi olevansa YK:n istunnossa tämän viikon ajan sunnuntaista 18.9. alkaen. Arvostan kovin, että hän vastasi. Hänen poissaololleen oli enemmän kuin pätevä syy.

Ministeri Saarikko ei vastannut. Se ei minua yllättänyt, koska hän tuntuu suhtautuvan ylimielisesti kansalaisten yhteydenottoihin.

Kansanedustajista Jussi Wihonen ja Marko Kilpi vastasivat. Wihonen ilmoitti poissaolonsa syyksi seikan, jonka hän olisi mielestäni voinut hoitaa myös Helsingissä.

Kilpi puolestaan ilmoitti osallistuvansa maanpuolustuskurssille. Se ei liene laisinkaan sellainen tehtävä, joka kuuluu kansanedustajan velvollisuuksiin. Ei ainakaan silloin, kun lakeja säädetään. Lainsäädäntötyö kun on kansanedustajien perustavaa laatua oleva tehtävä.

Pohjoiskarjalaiset Seppo Eskelinen ja Hanna Huttunen sekä pohjoissavolainen Sari Essayah jättivät vastaamatta. Eskelisenkään kohdalla en yllättynyt. Hän kohtelee kansalaisia ylimielisesti, jos nämä eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Olisiko kansanedustajuus noussut hattuun, näin kauniisti ilmaistuna?

Reilu neljännes poissa

Eduskunta äänesti tänään potilasturvallisuuslaista. Kansanedustajista reilu neljännes (yli 25%) oli poissa. Toivottavasti perustellusti.

Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon edustajista poissa olivat Seppo Eskelinen (sdp), Jussi Wihonen (ps), Marko Kilpi (kok), Hanna Huttunen (kesk) ja Sari Essayah (kd). Ministereistä possaolollaan loistivat valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) ja Pekka Haavisto (vihr).

Eskelisen ja Wihosen osalta tiedän, että he osallistuivat Joensuun kaupunginhallituksen kokoukseen. Eskelinen on varapuheenjohtaja, Wihonen jäsen.

Se, priorisoivatko he tehtävänsä oikein, on kyseenalaista. Eduskunnassa päätettiin laista, Joensuusa ei yhtä tärkeistä asioista. Eskelinen tuli kokoukseen myöhässä. Hän ei siis toiminut kokouksen puheenjohtajana.

Muiden perusteluista en tiedä. Ainakaan Hanna Huttunen on Outokummun kaupunginvaltuuston jäsen, mutta kokousta ei ollut tänään potilasturvallisuuslain ("pakkolain") päättämispäivänä eduskunnassa.

Se siitä päättäjien vastuusta - vai pitäisikö sanoa vastuun pakoilusta.

Pakkolaki kansanedustajille

Eduskunta käsitteli perjantaina sosiaali- ja terveysministeriön lausuntoa hoitajia koskevan "pakkolain" sisällöstä. Varsinainen päätsö tästä laista tehdään maanantaina 19.9.2022.

Ällistyin kovin, kun vain toinen iltapäivälehti julkaisi perjantaiseen käsittelyyn osallistuneiden nimet. Heitä oli alle puolet kansanedustajista. 106 edustajaa loisti poissaolollaan. Muut mediat eivät asiasta tiedottaneet.

Yksikään keskustan ministereistä ei ollut paikalla. Pohjois-Karjalasta vain Anu Vehviläinen (kesk.) osallistui käsittelyyn. Äänesti hoitajien "pakkolain" puolesta. Muut kepulaiset (Hanna Huttunen ja Hannu Hoskonen) eivät olleet paikalla.

Kaikki demarit (Merja-Mäkisalo Ropponen ja Seppo Eskelinen) olivat luvattomasti poissa. Sama koskee persujen Sanna Antikaista ja Jussi Wihosta sekä vihreiden Krista Mikkosta.

Savo-Karjalan vaalipiiristä myös pohjoissavolaiset "kunnostautuivat". Kokoomuksen .demareiden, keskustan, kristillisten ja persujen edustajat jäivät mieluummin kotiin. Vain vasemmistoliiton Matti Semi osallistui käsittelyyn. Hän äänesti "pakkolain" sisällön hyväksymisen puolesta.

Nykyistä hallitusta eniten kritisoineet kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja persujen puheenjohtaha Riikka Purra hoitelivat muita hommia. Purra oli tiettävästi työaikana Ruotsissa kannustamassa ruotsidemokraatteja.

Jännää nähdä, ketkä ovat maanantaina paikalla, kun itse laki pitäisi hyväksyä tai hylätä.

Kansanedustajille pitäisi laatia pakkolaki. Heidät tulisi velvoittaa tekemään tehtävänsä asianmukaisesti, sillä he ovat se taho, joka päättää laeista. Jos ollaan poissa ilman pätevää syytä (sairauslomatodistusta, valtion edellyttämiä työtehtäviä), niin poissaolot vähennetään kyseistem kansanedustajien ja ministereiden palkkioista.

Jäbän jorinat - Syksy tuli ja vähän muuta

Nahkamutsini kertoi, että nyt on syksy. En ihan ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Viime syksy, jolloin synnyin, on hämärän peitossa. En muista mitään.

Nahkamutsin mukaan minä vain söin maitoa koiraemäni nisistä ja leikin sisarusteni kanssa. Alussa en edes nähnyt mitään. Lopulta silmäni aukenivat.

Nyt sää on vaihteleva. Välillä kastun litimäräksi, välillä en. Nahkamutsilla on jokin keltainen takki, minkä vuoksi se ei kastu. Ihmisen etuoikuis kaiketi.

Sain kuulla, että olen lintukoira. Ilmankos lentävät linnut ja maassakin kisailevat kiinnostavat. Harmi, kun ne pääsevät karkuun.  Minä en osaa lentää.

Tänään tapahtui kummia. Nahkamutsini, jota aiemmin kutsuin emännäksi, taisi kehua minua. Sillä oli taas jokin puhelinpäivystys. Se pisti kuulokkeet korviinsa ja puhui tietokoneelle.

Päivystyksen päätyttyä se odotti soittoa oikeaan puhelimeen. Kun se soitto tuli, ymmärsin sen puhuvan jonkin Rikun kanssa. Se kertoi, että olin ollut hienosti.

Onhan selvää, että en voi haukkua enkä leikittää nahkamutsia. Ei se näe eikä kuule, kun sillä on ne kuulokkeet korvissa. Minä, kiltti kultaisennoutajan vielä pentu, tajusin tilanteen. Makoilin välillä sen jaloissa, välillä yhdellä lempipaikallani - takaoven edessä.

Siellä ne linnut lentelevät, ja minä voin vain haaveilla niiden kiinni saamisesta. 

 

 

Nyt osui ja upposi

Tänään saatoin todeta, että nyt osui ja upposi. Ukrainan kieli ja sen opiskelu nimittäin. Oli alkeiskurssin ensimmäinen kerta. Teamsissä, mutta hyvä näin. Osallistujia oli eri puolilta maata - Joensuusta, Kuopiosta, Liperistä, Oulusta, Imatralta, Jämsästä ja muualta. Opettaja on hyvä.

Kokoontumisia on kymmenen, yhteensä 20 oppituntia, aina marraskuun puoliväliin saakka. Opiskelu etenee sopivan rivakasti. Tänään opimme ukrainan aakkoset ja mallisanat niihin liittyen ääntämistä myöten. Opimme tervehtimään usealla eri tavalla sekä kertomaan oman nimemme ja kansallisuutemme, vähän muutakin.

Meitä ekaluokkalaisia ei lellitä. Läksyjä tuli. On opeteltava viikossa lukusanat 1-100 sekä selvitettävä opettajan lähettämän aineiston avulla, miten kertoa oma ikä. Hmm. Minkähän niistä kertoisi. 21, 25 vai oikean iän (salaisuus 65 vuotta). Onneksi on aikaa miettiä viikon verran.

Jotenkin tuntui "kotoisalta" olo. En edes hölmöillyt tekniikan kanssa. Kerran jouduin huomauttamaan, että opettajan kasvot näkyvät koko ruudun kokoisina, mutta aineisto pienenä oikeassa alareunassa. Opettaja neuvoi klikkaamaan aineistoa, niin se tulee ruudun kokoiseksi.

Tätä minä hieman protestoin, mielessäni. Kaikissa muissa Teams-koulutuksissa kouluttaja on hoitanut tämän asian koko ryhmälle. Nyt jouduin vaivaamaan toista kättäni, tai paremminkin sen yhtä sormea, jotta sain aineiston näkyville. No olkoon, jos on niin laiska opettaja.

Innostuin kuitenkin tästä niin, että ilmoittauduin jatkokurssille, josta ei ole vielä ole tietoa. Toivottavasti tulee.

Maksan, jottei tarvitse katsoa

Iän myötä minusta on tullut allerginen mainoksille. Ainakin televiosta tuleville. Kotiin jaettavista joistakin on hyötyä.

Maksan kuitenkin yhdestä palvelusta, jotta minun ei tarvitse katsoa mainoksia. Kyse on C Moresta. Kuukausihinta on 12,95 euroa, ja se veloitetaan suoraan tililtä.

C Morelta ei tule asiaohjelmia, mutta viihdettä kylläkin. Sarjoja, elokuvia. Monet niistä ovat sellaisia, joita haluan katsoa, mutta ilman mainoksia. Siksi maksan tästä palvelusta mielelläni, ainakin toistaiseksi.

Hallituksen eriarvoistavat päätökset

Hallitus teki innolla tulevaa budjettia vaalivoitto ministerien silmissä kiiluen. Valitettavasti ainakin osittain budjetti meni pieleen yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Osa korkeakouluista valmistuvista opiskelijoista saa opintolainojaan anteeksi, mikäli muuttavat tietyille alueille. Tämä päätös on opiskelijoita räikeästi eriarvoistava. Myös alueet ovat eriarvoisessa asemassa.

Kaikki valmistuvat eivät voi sijoittua "erityisalueille". Suurin osa jää, joutuu jäämään, kasvukeskuksiin.

Karjalaisen mukaan monet opiskelijat sijoittavat lainansa. Onnekkaat voivat sijoittaa rahat valtion, veronmaksajien kustannuksella. Ota lainaa, sijoita, mene töihin "erityisalueelle", muut maksavat sijoituksesi, vain sinä voitat.

Työvoiman saatavuus tulee turvata asianmukaisella palkalla ja oikeanlaisilla työoloilla, niin syrjäseuduilla kuin kasvukeskuksissakin.

Toinen eriarvoistava päätös on yli 60-vuotiaille myönnettävä korotettu työtulovähennys. Ministeri Saarikko perusteli (hieman vaivaantuneen oloisena) päätöstä positiivisella erityikohtelulla. Hän ei selvästikään tiedä, mitä positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa.

Yhdenvertaisuuslain (9 §) mukaan se on oikeasuhtaista erilaista kohtelua, jonka tarkoituksena on tosiasiallinen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen.

Hallituksen päätöksessä ei ole mitään tähän viittaavaa. Itseasiassa päätös eriarvoistaa työntekijät. Se syrjii alle 60-vuotiaita työntekijöitä.

Säästän sähköä, mutta ...

Olen aina ollut melko pihi sähkön kulutuksen suhteen. Säästän siä mielelläni kaikessa, missä voin.

On kuitenkin yksi asia, jossa en suostu säästämään. Se on aamun kaurapuuron keittäminen. Sen valmistan aina liedellä.

Edellisennä iltana laitan ainekset kerroskattilaan. Kiehautan alemman kattilan veden siten, että varsinainen puurokattila ja siinä olevat kaurahiutaleet ja vesi lämpenevät. Sekoitan ja katkaisen virran.

Puuro hautuu siinä lähes valmiiksi. Aamulla sitten kiehautan kaiken tämän, jotta saan lämpimän puuron päivän alkuun.

Ripaus suolaa ja puuron päälle marjoja (mansikkaa, vadelmaa tai puolukkaa, tai omenahilloa). Tai "voisilmä" oivariinista. Juomaksi maitoa. Pala leipää juustoviipaleen kera, juomaksi maitoa. Ei voi ajatella parempaa aamupalaa.

Miksi teen näin? Siksi, kun puurosta tulee maukkaampaa kattilassa haudutettuna kuin mikroaaltouunissa valmistettuna.

Koulun penkille

Jokin aika sitten hain Itä-Suomen yliopiston jatkuvan oppimisen yksikön järjestämälle ukrainan kielen kurssille. Kyseessä on Teamsin välityksellä järjestettävä kielikahvila.

Kurssille otetaan enintään 30 opiskelijaa. Se on ilmainen. Pääsyvaatimuksia ei ole. Luulin jo, että asia meni osaltani ohitse, mutta eipä sentään. Sain tänään tiedon valinnastani. Jos hyvin käy, minusta tulee ukrainan kielen tohtori. 😂

Odotan innolla kurssin alkamista. Vähän jännittää, miten jo nyt hallitsemani venäjän kieli sotkee oppimista. Mutta jospa vielä klaaraisin.

Kun vielä löytäisin avoimen yliopiston kursseista oikeustieteen peruskurssin, niin olisi iloinen.Sekavaa on. Jäbästä huolimatta minulla on draivia opiskella uusia asioita.

Mutta, tavalla tai toisella matka koulun penkille alkaa uudestaan.

Jäbä 1 v

Jäbä täyttää tänään vuoden. Onnea rakas riiviö! Saatuaan syntymäpäivälahjansa Jäbä vei sen suoraan sänkyyn, jottei emäntä (nykykielellä nahkamutsi) leikkisi sillä ainakaan yksinään.