Jäbän jorinat - Protestoin

Nyt protestoin ja tiukasti. Asiat eivät mene oikein. Viime viikolla kaksi miestä kävi heilumassa meidän pihalla ihme härveleiden kanssa. Niin vain heinät ja kukat kaatuivat. No, kukat joutivatkin, kun olivat jättipalsameja eivätkä vielä ennättäneet kukkia. Harmi, kun niittykukatkin lakosivat.

Kaatoivat ne myös aika isoja koivunalkuja. Onpahan pihassa avarampaa. Kenkkua on, että kakkapaikkani hävisivät. Minulla oli pihan perillä niin hyvät ja katseilta piilossa olevat paikat että! Hyvää avarassa pihassa on, että voin paremmin vahtia nahkista. Eipähän herkuttele ilman minua pihalla istuessaan.. 

Ja tietysti hyvää on se, että minulla on uusia oksia raahattavana ja järsittävänä. Ei puutyöt lopu.

Protestoin sitäkin, että nahkis kehtasi kyläillä eilen melkein koko päivän. Oli poissa ainakin viisi tuntia. Todella ärsyttävää. En voinut komenella ketään. Meinasin järjestää nahkikselle yllätyksiä, mutta tulin järkiini. Ei se ilahtusi kuitenkaan.

Kolmas syy protestoida on ruoka. Aina vain nappuloia ja jotakin koirien märkäruokaa siihen sekoitettuna. Haluan maksalaatikkoa, liha-makaronilaatikkoa ja liha-perunasoselaatikkoa. Kunnon lihamötikätkin kelpaisivat. Rypsiöljyä saan joka aterialla. Se sopii. Onpahan turkkini kiiltävä.

Onkohan olemassa lakia koirien oikeuksista?

Ympäristöpuheita ja -tekoja

Nelosella alkaa pian Amazing Race Suomi. Ohjelmaformaattiin kuuluu kilpailua pareittain ja liikkumista ympäri maapalloa.

Suomen ensimmäisellä kaudella ohjelmaan osallistuvat vasemmistoliiton poliitikko Anna-Kaisa Pekonen ja meppi Silvia Modig sekä demareiden kansanedustaja Ilmari Nurminen. Etenkin Modig ja Pekonen ovat puhuneet ilmastoasioista paljon. Myös Nurminen on asiasta maininnut. Sävy on ollut suojeleva.

Valitettavasti puheet ja teot eivät vastaa toisiaan. Amazing Race -formaatti on sellainen, että lennetään ja paljon. Nyt kolmikko lähtee surutta lisäämään ilmastopäästöjä. Uskaltaakoha sitä luottaa, jos he vielä yrittävät puolustaa ilmastonmuutoksen vastaisia toimia?

Olen järkyttynyt

Olen järkyttynyt. Syynä tähän on nykyisen hallituksemme rasistinen vire. Persut ovat päästelleet ja päästelevät puheissaan ja kirjoituksissaan mitä loukkaavimpia ilmaisuja muun muassa muslimeista. Viimeisimpänä tulivat julki elinkeinoministeri Wille Rydmanin todella härskit kirjoitukset.

Valtionvarainministeri ja persujen puheenjohtaja Riikka Purra väittää, ettei hänen (!) puolueensa ole rasistinen. Hän ei tunne joukkojaan. Minäkin tunnen ja tiedän useita persujen jäsenkirjaa kantavaa, jotka viljelevät äärimmäisen rasistisia mielipiteitä.

Rasismi ei kuitenkaan ole mielipide. Se on ihmisarvoa loukkaavaa. Sen suhteen on oltava nollatoleranssi, jota hallituksessa ei tunnu löytyvän. Kokoomuslainen pääministeri Petteri Orpo jaksaa vain "ymmärtää" näitä rasistisia heittoja jakelevia ministereitä. Pitää sitoutua hallitusohjelmaan, se riittää hänelle. Nyt olisi Petterin aika ryhtyä toimeen eikä enää hymistellä, että kaikki on hyvin.

RKP toivoo ja toivoo, että nämä rasistisia ajatukisia levittävät edes pyytäisivät anteeksi. Anna-Maja Hendriksson toistelee, että me keskustelemme. 

Kristillisdemokraattien Sari Essayah haluaa anteeksiantopuhetta. Mihin sitä tarvitaan? Eihän kukaan ole oikeasti edes pyytänyt anteeksi.

Vaikuttaa siltä, että kokoomus, RKP ja KD ovat valmiita luopumaan arvoistaan, jotta hallituksen taival jatkuisi. Tosin en ole varma, mitkä niiden arvot oikein ovat. Persujen arvot toteutuvat koko ajan: ihmisiä ja ihmisoikeuksia saa loukata.

Kruunuherkun pinaattiletut

Ostinpa päivänä muutaman Kruunuherkun luomupinaattilettuja. Voin suositella. Minä söin ne (useammassa erässä) puolukoiden kera. 

Lettujen hintaa en muista. Silloin, kun ostin, sain 30 prosentin alennuksella. Kun seuraavan kerran näen niitä kaupassa, tarkistan hinnan. Tosin hinnasta riippumatta osstan niitä uudestaan. 

Ne ovat Atrian pinaattilettuja parempia. Ovat käsin tehtyjä. Pinaattia 23 prosenttia. Ainekset ovat luomua.

Kadonnut palasi

Ennätin kaivata yli vuoden yhtä elintarviketta. Nyt se on palannut ainakin yhden marketin kylmähyllyyn asiakastoiveena. Tämä ihanuus on niin hyvää keitettyjen perunoiden kanssa. Kyse on Abban valkosipulisillistä.

Paino tässä tapauksessa on sanalla Abban. On olemassa muitakin valkosipulisillejä kuten Rainbow'n, mutta maku jää kauas jälkeen.

Valkosipulisilli maistuu myös ruisleivän päällä. Vähän levitettä ja silliä sekä sillin kastiketta. On muuten mainio välipala.

Kansanedustajan moraali(sta)

Käyn silloin tällöin lukemassa oman vaalipiirini kansanedustajien ja vähän muidenkin naamakirjakirjoituksia. Tässä yhtenä päivänä törmäsin sellaiseen, jota en uskonut näkeväni.

Yksi kansanedustaja kertoi kahden yksityishenkilön ottaneen häneen yhteyttä. Kansanedusja kertoi myös aiheen. Hän paljasti myös yhteydnottajien henkilöllisyyden, nimet.

Ihmettelen, missä on edustajan moraali. Oliko tahallista? Tajusiko hän, että syyllistyi rikokseen, viestintäsalaisuuden paljastamiseen?

Jos kansalaiset ovat luottamuksellisesti yhteydessä päättäjiin, niin eivät päättäjät saa jakaa tietoa muille, eikä varsinkaan somessa.

Jäbän jorinat - Piimää

Täytän puolentoista kuukauden kulutta kaksi vuotta. Ja vasta tnään sain maistaa piimää. Se on mitä suurin loukkaus minua kohtaan.

Miksi nahkis ei ole aiemmin antanut minun nauttia niin ihanasta juomasta. Se on pehmeää, maukasta, hoitaa masuani. Jälkimaku on loistava.

Ei yhtäkään koiraa saisi pitää piimäpimennossa, ei koskaan. Kyllä jo ihan pienelle pennulle pitää piimää panna kuppiin. Ruokakin maistuu paremmalle.

Nostakaamme kuppi piimälle!

Mitä Purra pyysikään anteeksi?

Valtiovarainministeri Riikka Purra pyysi ajulkisesti anteeksi tiedotustilaisuudessa, johon osallistui myös pääministeri Petteri Orpo. Mutta mitä Purra pyysikään anteeksi?

Katsoin tilaisuuden Ylen puoli yhdeksän uutisista. Purra sanoi sanatarkasti näin: ”Pyydän anteeksi niiltä, jotka ovat tekstit lukeneet ja pahoittaneet mielensä.”

Ministeri ei pyytänyt anteeksi sitä, että hän kirjoittanut rasistisia ja muita halventavia tekstejä. Hän ei pyytänyt anteeksi niiltä, joita vastaan hän on kirjoituksensa suunnannut.

Esiintymisestä sai sellaisen käsityksen, että hän viittasi kirjoituksiinsa ennen poliittista uraansa. Kirjoittelua on ollut myöhemminkin.

Minusta Purran anteeksipyyntö ei ollut uskottava.

Todella vastenmielistä

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) menneisyys on kaikkea muuta kuin puhtoinen. Hän on kirjoittanut niin vastenmielisiä kirjoituksia kuin mahdollista. Rasistisia.

Kun asiat paljastuivat, hän ilmoitti, ettei kadu mitään. Naamakirjassaankin hän puolusteli mennesyyttään. Siis puolusteli rasistisia kirjoituksiaan.

Tänään hänen oli lopulta pyydettävä anteeksi ja "kaduttava" sekä irtauduttava rasismista, väkivallasta ja syrjinnästä. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) sai hyvän syyn jatkaa nykyisellä hallituspohjalla.

Todella vastenmielistä. Riikka Purrasta maahanmuuttovastaisuus on hyväksyttävää. Eikö se ole eräänlaista syrjintää?

Purran lisäksi hallituksessa on muitakin henkilöitä, joiden pitäisi luopua pestistään. Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) ja ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) ovat kirjoittaneet muun muassa väestönvaihdosta.. 

Elinkeinoministeri Wille Rydman (ps. ent. kok.) on kirjoittanut kirjan, jossa hän on julkaissut salassa pidettäviä tietoja Keskusrikospoliisi on tehnyt tutkintapyynnön.

On vastenmielistä seurata, mitä tämä (ääri)oikeistolainen hallitus tekee Suomelle ja sen kansainväliselle maineelle.

Presidenttiehdokkaita ja siksi pyrkiviä

Juuri, kun olemme päässeet eduskuntavaaleista ja saaneet maalle kompuroivan hallituksen, niin presidentivaalit lyövät päälle. On ehdokkaiksi ilmoittautuneita, siksi pyrkiviä sekä ainakin yksi "pohtiva".

Varmoja ehdokkaita on kolme: Liike Nyt:in Harry Harkimo sekä valitsijayhdistystensä avulla pyrkivät Pekka Haavisto ja Olli Rehn. Tänään Jussi Halla-aho ilmoitti olevansa käytettävissä.

Ehdokkuus ei ole vielä varmaa, koska persut valitsevat ehdokkaansa elokuussa. Muuten se olisi varmaa, mutta puheenjohtaja Riikka Purra kertoi tiukkaan sävyyn, että Halla-ahon hyvä, mutta asiasta päätetään elokuussa. Purra on osoittanut haluavansa päättää itse asioista. Jotenkin tuntuu, että hän haluaa tuoda oman ehdokkaansa puoluekokoukseen.

Tällä viikolla ehkä yllättävin ilmoitus pyrkiä ehdokkaaksi tuli persujen Laura Huhtasaaren siskolta Saara Huhtasaarelta. Kuka hän oikein on? En ole aiemmin kuullut hänestä mitään. No se ei vielä kerro mitään. Huhtasaari pyrkii presidenttiehdokkaaksi valitsijayhdistyksen avulla. Häntä tukee ainakin Vapuden liitto -puolue.

Ehdokkuuttaan pohtii Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Hän on pähkäillyt asiaa ei-ehkä-juu-ehkä-akselilla.  Hän onkin mielenkiitoinen. Hän flirttailee tiedotusvälineiden kanssa "häpeämättömästi". Hän mitätöi lähinnä Pekka Haaviston ja Olli Rehnin osaamisen ja laaja-alaisuuden.

Surkuhupaisaa Aaltolan esiintymisessä on hänen julkaisemansa kuva, jossa hän esiintyy ylävartalo paljaana. Se kuva toi mieleeni toisen kuvan. Siinä Venäjän presidentti Vladimir Putin esiintyi ylävartalo paljaana.

Aaltolla on vielä paljon tehtävänä päästäkseen presidenttiehdokkaaksi. Koska hänestä valitsijayhdistys ei ole oikea tapa, niin hänen pitä löytää puolue, joka hänet haluaa. Kokoomus olisi häntä lähinnä, mutta haluaako puolue hän. Se on suorastaan rukoillut Alexander Stubbia ehkokkaakseen.

Keitä ovat sitten muut ehdokkaat? SDP, Vasemmistoliitto ja RKP eivät ole vieä ehdokkaitaan ilmoittaneet.

Kerran kesässä

Kai sitä ihmisen pitää kastua vesisateesta ainakin kerran kesässä. Tai jos ei joka kesä, niin joskus kuitenkin. Eihän ihminen tiedä kesästä mitään, jos aina vain kuivana kulkee.

Minun kastumiseni sattui tälle  päivälle. Vessapaperi oli sen verran lopussa, että arvelin olevan parasta käydä lähikaupassa. Olihan mobiilitarjouksessa vessa- ja talouspaperi siihen hintaan, että kannatti ostaa tästä läheltä.

Oikein vahdin hetken, jolloin sade lakkasi, taivas oli melkein pilvetön ja aurinko pilkisti. Reippaana syöksyin (jos syöksymiseksi ja reippaudeksi liikkumistani voi kutsua) autoon ja ajoin kauppaan.

Jo kaupana pihassa huomsin tummia pilviä, mutta uskoin niiden menevän toisaalle. Tai ainakin toivoin. Eivät menneet.

Siirtyminen kaupasta autoon sujui vielä melko kohtuullisessa sateessa. Kotiin päästyäni satoi rankasti. Vaikka olin tavalliseen nykyiseen liikkumiseeni nähden todella ripeä, niin kastuin. Enhän tietenkään ollut ottanut, kuten yleensä tällaisella ilmalla, sadetakkia mukaani. Äkkiäkös jalkavaivainen mummeli kaupassa piipahtaa.

Kastuin. Sen verran äimistynyt olin, että ensin en ymmärtänyt vaihtaa märkää mekkoani kuivaan. Jonkin aikaa kärvistelin kylmissäni ennen kuin tajusin, että voihan sitä tehdä toisin.