Kaalilaatikkoa

Olen käynyt läpi pakastimeni sisäänsä kätkemiä salaisuuksia. Löytyyhän sieltä vaikka mitä, odotettuja ja yllättäviä ruokia ja herkkuja.

Tänään löysin rasian kaalilaatikkoa. Lämmitin sen iltaruoaksi. Että osasikin olla maukasta!

Kunhan selvitän, onko siellä vielä lounaaksi tai päivälliseksi kelpaavaa marjojen ja sienien lisäksi, niin teen ehdottomasti kaalilaaikkoa.

Se on sen verran hyvää niin juuri valmistettuna kuin pakastettuna. Siirappi maustaa sen ehkä paremmaksi pakastimen kautta kuin tuoreena. Makuasioista ei kannata kiistellä. ;)

Puhelinmarkkinointikielto

Uusin tänään puhelinmarkkinointikieltoni. Sen ansiosta olen saanut olla rauhassa kymmenkunta vuotta, ellen kauemminkin, tekopirteiltä myyntisoitoilta: "Hei, me haluamme antaa sinulle lahjan. Lehtemme vuositilauksen puoleen hintaan näin nimipäiväsi (tai muun syyn) kunniaksi."

Kielto on voimassa kerrallaan kolme vuotta. Seuraavan kerran palaan siihen maaliskuussa 2025.

Suosittelen, jos et halua saada markkinointipuheluja. Myös Taloustutkimuksen puhelut ovat loppuneet.

Kyse on julkisesta kuluttajapalvelun tarjoamasta mahdollisuudesta. Soitto numeroon 0600 13404 on maksuton.

Hieno symboli

 

Sain tänään hienon, oikeastaan liikuttavan, WhatsApp-viestin. Se oli lyhyt. Hymiö tai meemi. En ymmärrä, mikä on ero. 😊

 

Toimin vapaaehtoisten tulkkien vapaaehtoisena koordinaattorina Ukrainasta saapuvien pakolaisten auttamiseksi.

 

Hannu Vähäkosken porukka on jälleen kerran lähdössä hakemaan pakolaisia. Tulkkeja tarvitaan, myös ei virallisia. Ryhmän kautta etsin heitä.

 

Tarpeellinen määrä löytyi. Yksi mukaan lähtijöistä onnistui löytämään vielä uuden. Kun lähetin hänelle kiitokset ryhmän kautta. Hän vastasi hymiöllä: kaksi toisiaan puristavaa kättä. Mikä symbolinen arvo. Kun tervehdimme toisiamme avoimesti, emme tapa, vaan toimimme yhdessä. Tässä tulkkiryhmässä venäläiset ja suomalaiset ukrainalaisten hyväksi.

 

Syvä kunnioitukseni sinulle, Alexander!

Karatako vai ei

Tänään nautimme Jäbän kanssa mainiosta auringonpaisteesta. Eilisen myräkän jälkeen ulkona oleminen oli suorastaan ihanan nautittavaa. Tuulikaan ei tuntunut viiltävältä.

Olimme takapihalla, jotta Jäbä saattoi purkaa energiaansa vapaana juoksennellen ja lumihangessa meuhkaten. Kävelylenkillä se olisi ollut kiinni taluttimessa ja joutunut köpöttelemään minun tahtiini.

Vaikka jouduinkin olemaan vankina talon ja korkean lumipenkan välissä, en harmitellut. Oli hauskaa katsella Jäbän riemua. Nautin auringon lämmöstä.

Välillä heittelin sille lumikokkareita ja jopa lumipalloja, kun aurinko oli lämmittänyt sen verran, että sain palloja puristeltua. Jäbä on aina innoissan tästä leikistä. Väillä se käy kiertelemässä pihassa. Ja minä kutsun sen säännöllisesti takaisin, jottei se karkaisi.

Jäbällä on muutamia salaisia reittejä, joitden kautta se pääsee lähelle aidanylityspaikkoja. Se on ovela. Onneksi olen jo tajunnut, miten se toimii. Joka kerta, kun se suuntasi näille reteille, kutsuin takaisin ja palkitsin tassukeksipaloilla.

Tänään Jäbä harkitsi pitkään, karatako vai ei. Se oli suuntaamassa yhdelle kiertoreitilleen, kun sain pysähtymän kutsusta. Sain napattua kuvan, kun se katseli minua, että mitäpä huutelet.

Jatkoin kutsumista, rapistelin taskuani ja hamuilin lumikokkareita, jotta se tajuaisi, että taas pääseen leikkimään.

Pitkähkön harkinnan jälkeen se ryntäsi vauhdilla luokseni ja hyppeli lumikokkareiden perässä, kun heittelin niitä. Ja tietenkin tarjosin keksiä.

Ei karannut ainakaan tällä kertaa.

Ryöstö bensapumpulla

Järkytyin kovin tässä alkuiltapäivästä, kun menin katselemaan naamakirjaa, mitä sieltä löytyy. No löytyihän sieltä, kaverini postaus ryöstetyksi tulemisesta tänään aamulla.

Hän oli järkyttynyt todella pahoin. Hänen kätensä tärisivät, verenpaine nousi kohisten. Hän onnistui kuitenkin soittamaan poliisille. Poliisit vastasivat kerrankin nopeasti ja rauhoittivat hänet. He tiedustelivat, tietääkö kaverini, kuka ryösti hänet. Kaverini vastasi (sanojensa mukaan): "Kyllä, se oli pumppu nro 2."

Kirjoittaessaan naamakirjapostausta kaverini istui sellissä poliisiasemalla. Totesi tuhlaavansa poliisin aikaa.

(Julkaisen tämän tekstin kaverini luvalla.)

Vastasin kaverilleni ilmaisten hänen tilanteensa olevan kamalan. Se tuntui pahalta. Kaverini vastasi, että luepa uudestaan. Luin, ja totesin, että sisälukutaitoni on ihan hukassa. 😂😜

Jäbän jorinat - Ei tainnut emäntäni tykätä

Tänään huomasin elämäni tilaisuuden tulleen. Olin jo pitkään himoinnut pussilakanan sisällä olevaa täkkiä. Emännän sänkyyn oli vihdoinkin vapaa pääsy. Ja se nainen teki omia juttujaan työhuoneessa, joten ei muuta kuin toimeksi.

Aikani ahersin ja ähelsin. Aloin saada täkkiä ulos pussilakanasta. Aika paljon ennätinkin saada sitä näkyville. Olisi varmaan ollut sen sisus mitä mainiointa revittävää.

Mutta enkös tehnyt virheen. Ja emäntä kuuli. Päästin jonkin äänen, joka paljasti minut. Emäntä komensi minua ja pisti täkin pussilakanan sisään. Ja tietenkin esteen makuuhuoneen oviaukkoon. Nyt vain voin haaveillen katsella peittoa. Voi, voi!

Vastenmielistä

Tänään törmäsin ensimmäisen kerran naamakirjassa todella vastenmieliseen julkaisuun. Eräs henkilö oli laittanut seinälleen "Karjala-lehden kirjoituksen", jossa väitettiin Tarja Halosen ilmaisseen toiveensa Suomen liittymisestä Neuvostoliittoon vuonna 1976.

Oli pakko kommentoida, että väärää tietoa. Yksi minua viisampi jatkoi, että samainen kirjoitus oli julkaistu Karjala-lehden nimissä jo vuonna 2006, kun käytiin presidentinvaalit ja Tarja Halonen oli ehdolla jatkokaudelle. Viisaampi kommentoija totesi kirjoituksen olevan suoranaista mustamaalausta.

Kommentoinnin jälkeen poistin kirjoituksen naamakirjastani ja annoin kirjoittajan ilmi väärän tiedon levittämisestä. Äsken kävin tarkistamassa, niin kirjoituksen julkaisijakin oli poistanut sen. Hyvä niin!

On ikävää, että Ukrainan sodan varjolla aletaan julkaista väärää tietoa, valehtelemaan ja mustamaalaamaan. Nyt jos koskaan pitää miettiä tarkkaan, mitä tietoa jakaa eteenpäin ja mitä ei missään nimessä. Jos ei ole "satavarma", niin kannattaa jättää jakamatta!

No mitä nyt!

Tulin tänään kotiin asioiltani. Menin kodinhoitohuoneeseen/vessaan vaihtamaan kotivaatteet ylleni ja tarpeilleni. Yllättäen kuului kummallinen romahtamisen ääni.

Kivahdin mielessäni, että no mitä nyt. Mitä se Jäbä nyt sai aikaan?

Kodinhoitohuoneesta pois tultuani näin Jäbän makaavan sängyssä ihmeissään. Kiertelin "suuren" lukaalini (rakennusala 77 m2) enkä huomannut mitään.

Totuus paljastui, kun piti lähteä ulos, ihan vain takapihalle, mutta kuitenkin ulos. Takapihalla Jäbä voi riehua ja juoksennella vapaasti. Minä heittelen sille lumipalloja tai muita lumesta muodostuneita juttuja.

Ulkovaatteeni ovat sisäkuistilla, jota varmaan myös eteiseksi voi kutsua. En saanutkaan ovea auki. Puinen kaktusnaulakko kaikkinen ulkotakkeineen oli kaatunut oven eteen.

Työnsin ja pungin ovea auki. Tuskanhiki oli valtava. Näinkö minä jään vangiksi omaan kotiini! Jäbähän pääsee takapihalta vaikka minne. Minä en niitä lumikasoja ylitä millään.

Lopulta sain avattua ovea sen verran, että pystyin kiskomaan takki takilta vaatteita ja viskattua naulakkoa vähän kauemmaksi. Ovi avautuikin melko hyvin, mutta talon ainoa räsymatto oli rutussa ja meinasi estää eteenpäin menon.

Onneksi Partsu, voimanainen, sai lopulta voiton tässä kisassa. Pääsimme Jäbän kanssa pihalle!

Hyvin varautunut

Voin vain todeta, että olen aika hyvin varautunut moneen asiaan, myös mahdollisiin kriiseihin, mutta en sotaan. Siihen kun yksityishenkilö ei voi varautua ainakaan hyvin.

Minulla on ollut jo yli kymmenen vuoden ajan suositeltu 72 tunnin kotivara ruoan ja veden osalta. Säännöllisin väliajoin olen sitä tyhjentänyt ja samalla täydentänyt. Tämä koskee myös Jäbän tarpeita herkku- ja makupaloja myöten.

Näin hieman vanhemmalla iällä olen huolehtinut, että lääkitys ja lääkevarasto ovat kohdillaan. Aina, kun on mahdollista ostaa reseptilääkkeitä uusi erä, ostan. Yleensä se tarkoittaa, että jäljellä saa olla korkeintaan kahden viikon tarve. En tiedä, muuttuisiko käytäntö, jos tulisi jokin kriisi.

Takkauunin ja runsaan polttopuuvaraston ansiosta en myöskään pääsisi paleltumaan. Uunissa voisin tehdä laatikkoruokia, tosin hieman järjestellen, kun kyse ei ole leivinuunista. Tarvittaessa voisin pistää ulos avotulen, ellei se olisi kiellettyä.

Tänään onnistuin ostamaan myös joditabletteja. Pakkaus oli viimeinen meidän kylän apteekissa. Totesin maksaessani, että toivottavasti nämä ennättävät vanhentua sataan kertaan ennen tarvetta. Farmaseutti naurahti, että niin ne muutkin ostajat ovat todenneet. Nämä joditabletit tulee käyttää viimeistään tammikuussa 2026.

Juu, tietenkin minulla on myös muutama koronatestipaketti, niin tiedän, milloin pysytellä poissa ihmisten ilmoilta.

Etsintäpartio liikkeellä

Tänään tapahtui jotain, mitä en uskonut tapahtuvan. Jäbä otti hatkat takapihalta pimeällä. Olimme ulkona, ja minulle tuli vessahätä. Uskoin, että se kestää aitauksen sisällä sen pienen hetken.

Palattuani pihalle en nähnyt Jäbäräistä missään, eikä se tullut, vaikka kuinka huutelin. Välillä kävin huutelemassa etupihan puolella, mutta ei tulosta. Totesin, että nyt on Partsun otettava jalat alle, puhelin taskuun ja talutin kaulaan. Ja tietenkin keppi käteen, siis kävelykeppi, ei keppi lyömistä varten.

Lähtöä tehdessäni soitin naapurin Riitalle. Hän ja hänen miehensä Juhani lupautuivat etsintäpartioon. Olen kiitollinen heille.

Ei näkynyt eikä kuulunut Jäbää. Olin kyllä kuulevani ensin yhdellä taholla, sitten toisella sen haukunnan. Pysäytin yhden miehen, joka ulkoilutti kultaistanoutajaa, ja kyselin, onko näkynyt. Ei ollut. Hän lupasi pitää silmät avoinna.

Soitin yhdelle naapurille, mitta sielläkään ei tärpännyt. Soitin toisellekin ja pyysin, että jos Jäbä ilmestyy heidän pihalleen, soittaa minulle. Onneksi pidän aina ulkona Jäbällä pantaa, josta riippuu lätkä sen nimineen ja minun puhelinnumeroineen.

Kun kävellen ei tullut tulosta, lähdin autolla etsimään. Samoin Juhani. Riitta jatkoi etsintää kävellen. Ei tulosta.

Olin käynyt kerran ajaltamassa kotipihassa, mutta ei Jäbä ollut palannut. Minulta pääsi jo itku. Riitta lupasi laittaa alueemme puskaradion naamakirjaan ilmoituksen katoamisesta. Hän ja Juhani jatkoivat autolla etsimistä. Minä palasin kaiken varalta pihaan.

Kun ajoin kohti autokatosta, auton valokiilaan osui tuttu kuono. Ihan siellä takapihalla. Seisoi herra kuin ei olisi tapahtunut mitään.

Sillä(kin) hetkellä olin maailman onnellisin ihminen. Uskokaa tai älkää, minä suorastaan ryntäsin sisälle, jotta saan Jäbän takapihalta kotiin. Takapihan ovi on ainoa reitti päästä takapihalta sisälle.

Oli se ressukka hieman hädissään. Pylly pyöri miellyttämisen merkeissä ja rapsutusten kerjäämiseksi. Ja kyllä minä sitä rapsuttelin ja kiittelin, kun on kotona. Ja tietysti annoin herkkupalan.

Niin. Muistin minä ilmoittaa Riitalle ja Juhanille ja muille, jotka olin "hälyttänyt", että loppu hyvin, kaikki hyvin. Jäbä on kotona.

"Rosmo" palautti ottamansa

"Rosmo" alias Jäbä onnistui taannoin nappaamaan puhelimen laturin työhuoneen pöydältä. Johto vain oli tallessa.

Yritin arvioida laturin lentokaarta sen perusteella, missä johto lattialla sijaitsi. Etsin sieltä ja muista paikoista. Myös takaoven edestä, sillä se on Jäbän lempikaikka nakertaa kaikkea, mitä ei saisi. Ei löytynyt.

Tänään istuin läppärin ääressä ja katselin netistä jotakin. Jäbä puuhasteli omiaan vieressäni, tai ehkä paremminkin takanani.

Sitten se lähti hiipimään pois. Juuri sillä tavalla, että tiesin sen löytäneen jotakin, mitä se ei halua näyttää minulle.

Seurasin sitä. Takaovelle tietenkin! Näin sen suussa jotain valkoista ja tajusin, että laturi oli löytynyt. Jäbä luovutti sen suosiolla. Palkitsin sen koirankeksillä.

Minua kyllä nolotti. Laturi oli lehtikorissa, josta etsin sitä aiemmin useamman kerran. Ylpeä olen siitä, osasin kuitenkin arvioida sen lentokaaren oikein.

Nyt minulla on kaksi laturia. Otan käyttöön tuon vanhemman, kun se on pikalaturi.

Eläköön kesäpäivän tasaus

Tänään on kesäpäivän tasaus. Hieno aurinkoinen päivä saattelee yön päivää lyhyemmäksi. Tuntuu hienolle, että tästä eteenpäin päivä on pidempi kuin yö.

Valoisuus lisääntyy. Ei haittaa, vaikka valo saattaa kesempänä herättää keskellä yötä. Saanhan nukkua silloin kuin haluan. Ainakin melkein aina.

Eikä viikon kuluttua kesäaikaan siirtyminenkään haittaa, ainakaan kovin paljon. Tosin inhoan kesäaikaan siirtymistä Olisi parempi se normaali aika! Saan edelleen nukkua, milloin haluan. 

"Ongelmia" saattavat tuoda tapaukset, jolloin ei voi valita heräämisaikaansa. Niitä on onneksi harvoin. Jotkut laborotoriotestit ovat niitä, jos pitää paastota. Silloin haluaa asian pois mahdollisimman aikaisin.

Tervetuloa valo ja kesä. Pääsemme latautamaan tulevaan pimeään aikaan.

Tämä kesä on Jäbän ensimmäinen. Hauska nähdä, mitä se siitä tykkää.

Sairastuin eläkkeellä

Katsoin tänään netistä (CMore) ohjelman, jonka perusteella sain diagnoosin asialle, joka iski minuun eläkkeelle jäätyäni. Olen sairastunut vakavaan prokrastinaatioon.

En ollut koskaan aiemmin kuullut tätä sanaa, mutta tunnistin oireeni heti. Aikoo, aikoo, aikoo aikoa kai!

Prokrastinaatio tarkoittaa vitkuttelua ja asioiden lykkäämistä. Juuri näin. Minäkin vitkuttelen ja lykkään asioiden hoitamista niin pitkälle kuin mahdollista.

Huolestuttavinta on, että en oikein koe tarvetta parantua tästä "oireyhtymästä". Luulen, että tälle sairaudelle ei löydy minkäänlaista lääkitystä, korkeintaan raippa, mutta sitä en hyväksy.

Maukasta ja hyvää

Nykyään en juuri osta einesruokia, mutta joskus sentään. On jo aikaa, kun ruokakoriini eksyi Kokkikartanorn kanakeitto thaimaalaisittain, gluteeniton ja laktoositon, 350 g.

Koska ostaessani keitolla oli viimeinen käyttöpäivä, pistin sen heti pakastimen, ja sulatin sekä lämmitin tänään. Maukasta, todella maukasta. Alennuksen kera hinta jäi reilusti alle kahden euron.

Jätin talteen pakkauksen pahvikuoren. Kokeilen joku kerta matkia reseptiä. Ei tule välttämättä samanlaista, mutta ehkä yhtä hyvää. Näin toivon.

Päärynä on hyvää, ja täyttävää. Olen kokeillut erilaisia hedelmiä, kun marjat pakastimesta alkavat loppua. Saatan vain todeta, että päärynä maistuu hyvältä ja täyttää vatsan.

Huomenna kokeilen uutta perunapaistosta uunissa. Viipaloin pestyt perunat kuorineen. Ladon ne vuokaan ja väliin pistän porkkanaviipaleita, punasipulia, tomaattia, paprikaa ja sinne tänne valkosipulimurskaa. Suolaa tarpeeksi, mutta ei liikaa. Ehkä Aurajuustoa tai muuta juustoraastetta, jolloin muun suolan tarve vähenee. Ruokakerma täydentää maun.

Tietysti teen kerralla paljon ja pakastan, jotta on ruokaa useammaksi kerraksi.

Aurinkoista perjantaita

Tänään minä ja Jäbä saimme raitisilmamyrkytyksen. Vietettiin aikaa pihalla melkein jokaisessa välissä. Jäbä puuhasi omiaan ja minä autoin kevään tuloa laajentamalla vähälumista aluetta takaoven edessä. Tosin ennätti tuo jäbäräinen vahtia minuakin, kun piti hypellä lapion liikkeen mukana.

Ihanan aurinkoinen on päivä ollut. On tuullut kyllä, mutta talon eteläisellä seinustalla aurinko lämmitti mukavasti. Ehkä lapiohommilla oli myös osansa sille, etten palellut.

 

 

 

Suosittelen - Kansan palvelija

Kansan palvelija. Satiiri, josta tuli puoliksi totta. Pääroolissa koomikko-juristi-presidentti Volodymyr Zelenskyi. Nyt Areenassa. Kannattaa katsoa! Oikeasti. Hyvää huumoria, ironiaa, satiiria.

Jäbän salattu elämä

Tänään minulle selvisi karmaiseva totuus Jäbästä. Sillä on toinen, salattu elämä, josta se ei ole minulle kertonut.

Menimme tänään yhdessä valoisan aikana takapihalle. Minun piti hakata kovettunutta lunta oven edestä, sillä ovi ei auennut enää kokonaan. Ei ole varaa päästää tilannetta siihen, että toinen poistumistie jumittaa kokonaan.

Ensin Jäbä entiseen malliin härnäsi minua ja pyrki kaikin tavoin estämään työni. Minua vähän pelotti, että jos sen tassu osuu lapion alle juuri silloin, kun isken kovaa.

Sitten se kyllästyi minuun ja alkoi touhuta muuta. Se tarkoittaa, että se riehui lumessa, juoksenteli edestakaisin. Sitten minä näin sen.

Se juoksi vauhdilla aidan ylitse naapurin metsikköön. Onneksi se on oppinut tottelemaan ja palasi takaisin heti, kun kutsuin.

No tuo olisi ollut vähäinen asia, mutta kun ylityspaikkoja näkyi vähän joka puolella. Huomasin, että tonttimme toisella puolella olevan talon pihaan johti yksi polku. Ja siinä aivan vieressä "matkan varrella" oli ylityspaikka meidän etupihalle.

Minun aikani oli mennä siihen, että seuraan Jäbäräisen liikkeitä ja kutsun takaisin, kun se meinaa ylittää tontin rajan. Sitten se meni isommille aukeille eli takapihan laajalle lumikentälle. Saatoin hieman hengähtää ja tehdä töitäni.

Lopulta se kierteli pihaa pitkin aidan viertä. Ha haa, se jäi kiinni vielä kahdesti luvattomasta rajanylityksen yrityksestä. Siellä taka-aidan vieressä oli kaksi ylityspaikkaa, joista se pyrkiytyi yhden naapurin pihalle ja toisen pellolle.

Nyt loppui Jäbän salattu elämä. Kun se haluaa ulos, minä lähden poikkeuksetta mukaan, vaikka olisi kuinka paljon tekemistä. Vain pimeällä uskallan vielä päästää sen yksin. Silloin se pyörii takapihan valon ja sisältä tulevien valojen piirissä.

Minun osani takapihalla on kurja. Metri kertaa puoli metria on minun liikkuma-alani, kun esteenä on katolta tippunut lumimuuri.

Kun lumet vapaasti putosivat

 Ihan vain pieninä lohkareina.

Kovaa on liikenne

Tänään ollut kova liikenne pihassani. Paitsi, että ajelin itse aamusta, niin sen jälkeen kolme ajoneuvoa on valloittanut etupihan. Ensin tulivat traktori ja pakettiauto, pyynnöstäni.

Totesin aamulla, että on pakko saada lumilipat pois katolta. Sisäkuistin yksi nurkka alkoi irvistellä - onneksi vain kipsilevy. Kantava rakenne on ehjä. Jäbä oli aivan ihmeissään, kun trakorin kauha ja katolla lapiohommissa ollut mies pitivät kovaa ääntä. Ja se vasta kummastutti, kun se kauha kurkisteli tupakeittiön ikkunan takana. Haukkuahan se piti.

 

Nämä miehet ennättivät juuri poistua, kun saapui toinen pakettiauto peräkärryineen. Sopimuksen mukaisesti polttopuiden myyjä toi loput tilaamani ja maksamani kuusi kuutiota. Ensi talven lämmitys on turvattu.

 

🚗🚜🚛🚛

 

 

Demokratia voitti!

Seurasin Pohjois-Karjalan aluevaltuuston ensimmäistä kokousta tänään. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että hyvinvointialueen johtajan paikka pannaan avoimeen hakuun. Demokratia voitti!!!

 

Olin tyrmistynyt, kun virkamiehistä koostuva valmisteleva toimielin edes ehdotti, että paikkaa ei pantaisi julkiseen hakuun. Haistoin ummehtuneen suhmuroinnin hajua. Ja nykyisen toimistusjohtajan Pirskasen hännystelyäkin taisi olla ilmassa.

 

Tyrmistystäni lisäsi, että ehdotuksena oli lähettää valtuuston kokousten esityslistat liitteineen vain neljä kalenteripäivää ennen kokousta. Tarkoituksena oli selvästi huolehtia siitä, että valtuutetut eivät ennättäisi tutustua asiakirjoihin. Tässäkin demokratia voitti!

Presidentti ja kissamuori

Kuulin tämän tarinan tänään Kansanradiosta erään miehen kertomana. Sanasta sanaan en pysty sitä toistamaan, mutta mukaelen tarinaa.

Eränä iltana suuren maan presidentti lähti kävelylle. Muurin varjossa hän kohtasi kissamuorin, joka kertoi saaneensa kuusi pentua. Presidentti kysyi, kannattavatko ne häntä, johon kissamuori vastasi, että kyllä.

Viikon kuluttua presidentti lähti uudelleen iltakävelylle. Taas hän tapasi kissamuorin ja kyseli kissanpentujen vointia sekä sitä, ovatko ne edelleen hänen kannattajiaan. Kissamuori sanoi, että enää vain kolme kannattaa presidenttiä. Se harmitti presidenttiä kovin.

Presidentin ollessa iltakävelyllä kahden viikon kuluttua edellisestä hän tapasi jälleen kissamuorin ja kyseli pentujen kuulumisia ja niiden suhtautumista häneen. Tähän muori totesi pentujen voivan hyvin, mutta vain yksi kannattaa presidenttiä.

Presidentti rupesi harmittelemaan tätä. Muoriakin tilanne harmitti. Hän sanoi: "Voi, voi. Minustakin se on ikävää. Kyllä sillä viimeiselläkin olisi pitänyt silmien jo avautua."

Jäbän jorinat - Tunnustuksia

Minä Jäbä Jäbäräinen haluan tehdä joitakin tunnustuksia. Asiat suorastaan pakahduttavat minua, joten on hyvä päästää ne ulos ja kertoa kaikille. Olen kova poika kiehnäämään. Kiehnään aamulla, päivällä, illalla ja joskus jopa yöllä. 

Aamuisin on hauskaa, kun herättelen emäntääni kiehnäämällä sen vieressä ja päällä. Puksahtelen välillä tuijottamaan sen naamaa, vaikka se yrittääkin piiloutua peiton alle. Minä kyllä löydän sen. Sen perunanenä on helppo huomata.

Yksi mielipuuhistani on kiivetä emännän kyljen päälle. Välillä istun ja välillä seison, milloin takamukseni emännän pään suuntaa, milloin toisinpäin. Heittäydyn sen päälle makaamaan poikittain.

Jos en saa emäntää ylös, näykin sitä peiton läpi: käsivarsi ja sormet ovat hyvin hollillaan. Kun emäntä nousee istumaan sängyn laidalle ja alkaa riisua yösukkiaan, yritän häiritä sitä mahdollisimman paljon. Lopulta saan sen rapsutuksia, jotka tuntuvat oikein ihanilta. Silloin asetun melkein kuperkeikka -asentoon: nostan takapuoleni ylös ja pusken päälläni patjaa vasten.

Ja ihan hiljaa kerron, että olen onnistunut joskus nappaamaan sen yösukat ja viemään lempipaikkaani takaovelle.

Osaan minä kiusatakin. Emäntä syö aamupalaa, ja minä alan haukkua ja komentaa. Olen kyllä saanut omani, mutta emännällä on parempaa tuoksusta päätellen. Sitten saan "rangaistuksen". Emäntä päästää minut pihalle, missä saan meuhkata mielin määrin. Siellä en hauku, paitsi kun näen emännän ikkunasta ja haluan komentaa sitä.

 

Vihapuheille ei ole tilaa

Olen seurannut huolestuneena asenteiden kiristymistä venäläisiä ja venäjänkielisiä kohtaan Putinin aloitettua sodan Ukrainassa. Jo tämä raaka ja ihmisyyttä loukkaava hyökkäys yksinään on järkyttävä. Meidän ei pidä lisätä tavallisten venäläisten taakkaa huonolla käytöksellämme.

Putinin ja hänen hallintonsa mieletön sota ei ole heidän syytään. Putin hallintohimmeleineen valehtelee ja pimittää oikean tiedon. Kun jokin venäläinen taho haluaa tuoda esiin totuuden, se hiljennetään.

Jotkut täällä Suomessa miettivät, miten Ukrainan sotaa pakenevat ja heidän kielensä voi erottaa venäläisistä ja heidän äidinkielestään. Ei tarvitse erottaa! Voimme suhtautua heihin kaikkiin arvostavasti ilman ennakkoasenteita.

On hienoa, että annamme tukemme maahan saapuville ukrainalaisille. Emme kuitenkaan saa alkaa syrjiä venäläisiä. Ymmärtääkseni Suomessa asuvat venäläiset suhtautuvat ukrainalaisiin ymmärryksellä ja tuomitsevat Venäjän sotatoimet, ainakin suurin osa.

Meidän ei pidä ryhtyä erottelemaan heitä eikä muitakaan ihmisiä kielen ja kansallisuuden perusteella. Vihapuheille ei ole yksinkertaisesti ole tilaa!

Haluan nähdä sen päivän, jolloin me suomalaiset annamme arvon ihmisyydelle ja kunnioitamme toisiamme etnisestä taustasta riippumatta.

Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi

Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. En sotaan, vaan auttamaan Pohjois-Karjalaan saapuneita ukrainalaisia pakolaisia. Uskon, että venäjän kielen taidollani sekä sosiaalityöntekijän koulutuksellani ja kokemuksellani pystyn heitä osaltani auttamaan. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi Hannu Vähäkoskelle. Kerroin myös niistä rajoitteista, joita minulla on liikkumisen suhteen, niin eivät pistä minua esimerkiksi seisontatehtäviin.

Tunkeutuu ihon alle

Venäjän järkyttävä ja ihmisarvoa kunnioittamaton hyökkäys Ukrainaan ei tule vain iholle, vaan se tunkeutuu ihon alle syvälle. Tämä on Putinin sota, jota muut toteuttavat. Itsevaltias on suojassa. Vaaraan hän lähetti muut.

Vastustan sotia, olen aina vastustanut. Olen ollut onnellinen, että sukupolveni ja nuorempien Euroopassa ei ole tarvinnut kokea sotaa. Vaikka en (toivottavasti) joudu kokemaan sotaa omassa maassani, niin Ukrainan sota pakottaa miettimään.

Kolmisen vuotta opiskelua Kiovan yliopistossa teki kaupungista minulle tärkeän. Se aika osui itsenäistymiseni vaiheeseen. Pääsin opiskelemaan sinne heti lukion jälkeen. Ujona tyttönä en ollut juurikaan ollut poissa kotoa. Ja sitten kertaheitolla kauas.

Olen vähentänyt reippaasti sodan seuraamista. Silti jokainen kuva, jokainen tarina Ukrainasta, ukrainalaisista repii minua, koska en voi, en halua enkä saa jäädä täysin pimentoon. Kaikki siellä, sinne jäävät ja sieltä pakoon pääsevät kärsivät. He traumatisoituvat, lapset myös.

Toivon, että rauha Ukrainaan saadaan mahdollisimman pian. Rauha niin, että ukrainalaiset eivät joudu alistumaan Venäjän hirmuhallinnon alle. Toivoa on hyvä, mikä on tulos, se jää nähtäväksi. Kuten erään ystäväni kanssa olemme todenneet jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan: aika näyttää.

Sain postia sota-alueelta

Sain tänään sähköpostia sota-alueelta Ukrainasta. Ylen toimittaja Antti Kuronen vastasi lähettämääni viestiin.

Minun oli pakko kiittää häntä siitä arvokkaasta työstä, jota hän tekee. Kunnioitan häntä ja hänenlaisiaan kovin, sillä minusta ei olisi koskaan ollut sellaiseen.

Yllätyin suuresti saamastani vastauksesta. Että Kuronen jaksoi vastata kaiken raskaan työn ohessa. Tuntui hyvältä, kun hän ymmärsi viestini oikein. Hän koki sen kannustukseksi.

Kielipapparainen ja ...

Eilen Yle TV 1:n Kulttuuricocktail-ohjelmassa toisena haastateltavana oli suomentaja Eero Balk (alias Iekki). Hän on opiskelukaverini Kiovan ajoilta, oli vuotta ylemmällä kurssilla yliopistossa.

Iekin kanssa samalla kurssilla opiskeli Eija, jonka kanssa pidämme yhteyttä edelleen, välillä harvemmin, nykyään tiiviimmin.

Iekki kertoi Eijalle, että ohjelman toimittajat olivat kysyneet, mitä titteliä voisi Iekistä käyttää. Hän oli ehdottanut kielipapparaista. Huumorintajuttomat toimittajat eivät titteliä hyväksyneet.

Eijan kanssa aloimme pohtia, mikä olisi kielipapparainen-sanan feminiinimuoto. Päädyimme ilmaisuun kielimummeroinen.

Nyt juhlallisesti julistan sanan 'kielimummeroinen' otetuksi julkiseen käytöön. Ja samalla myös 'kielipapparainen', kun Yle ei sitä julkistanut.

Vaaratilanteisiin varautuminen

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on avannut puhelinnumeron (013 330 9292), johon voi soittaa neuvoja kysyäkseen. Minäpä soitin.

Ei minulla ollut kuin yksi asia, joka oli epäselvä. Sain kuitenkin hyvät ohjeet kertaamista varten. Ne sopivat mihin tahansa vaaratilanteeseen, josta tulee viranomaisen ilmoitus/hälytys.

Hälytyksen tullessa pitää suojautua omaan kotiin. Ovet ja ikkunat pannaan kiinni, tiiviisti. Ilmanvaihtokanavat tukitaan etenkin kaasu- tai muussa vastaavassa vaarahälytyksessä. Koneellinen ilmanvaihto tai -poisto katkaistaan.

Tarvittaessa ovet ja ikkunat voi tilkitä ilmastointiteipillä. Ikkunaverhoja ei tarvitse sulkea ellei kyse ole säteilyvaarasta.

Säilyviä elintarvikkeita ja vettä on hyvä olla vähintään kolmeksi vuorokaudeksi. Ihmisille ja eläimille.

Tarvitaan paristokäyttöinen radio ja varaparistoja mahdollisten sähkökatkojen varalle. Radion kautta kuulee viranomaisten tiedotukset. Lisäksi minua neuvottiin lataamaan puhelimeen 112-sovellus. Myös se on kanava, jota kautta viranomaiset tiedottavat.

Oman väestösuojan sijaintia ei tarvitse tietää. Viranomaiset huolehtivat evakuoinnista, mikäli sellaiseen on tarvetta. Tämä oli se asia, jonka vuoksi soitin.

Lisäksi pähkäilin omassa päässäni, että puhelin ja kannettava tietokone tai tabletti kannattaa pitää täydessä latauksessa. Ja autossa polttoainetta, jos joutuukin oikeasti lähtemään. Myös käteistä rahaa saattaa hyvä olla lompakossa.

Korostan, että en ole peloissani Ukrainan sodan vuoksi, vaikka huoli on suuri ukrainalaisten vuoksi. Kyselin neuvoja siksi, että tuo säteilyasia alkoi mietityttää.

Jatkan elämääni keväisen auringon alkaessa lämmittää! Tehkää tekin niin. 🌞

Tärkeät varustukset

Se tärkeä laturi ja sen johto. Niitä ei saa unohtaa edes näinä vakavina päivinä, kun Euroopassa soditaan. Koska en löytänyt Jäbän hävittämää (ja pian löytyvää) laturia, ajalsin kaupunkiin ja hankin uuden. Sen verran fiksu olin, että otin mukaani sekä puhelimen että säilyneen johdon. iTapsan Joensuun liikkeestä löytyi sopiva laturi.

Nyt puhelin on täyteen ladattu, ja minulla on turvallinen olo. Saan yhteyden ulkomaailmaan, ellei tapahdu jotain todella kamalaa. Toivottavasti ei. Ja siitä olen iloinen, että autoni vakiovarustus mahdollistaa tavallisen laturin käytön myös autossa. Ei tarvitse hankkia toista autoon.

Elämäni on rauhaisaa. Vai onko sittenkään?

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää kaikki kanssasisaret ympäri maailman!

🌹🌹🌹🌹🌹

Etsii, etsii!

Etsii, etsii! Siihen on elämäni mennyt sen jälkeen, kun kotiini muutti 20.10.21 sellainen nelitassuinen olento, jolle annoin nimeksi Jäbä.

Kyse ei suinkaan ole siitä, että minä piilottaisin juttuja ja pyytäisin Jäbää etsimään. Se olen minä, joka etsii.

Joskus hakusessa ovat sukat, joskus kenkä tai muuta vastaavaa. Herätyskelloa olen päässyt etsimään aika usein aamuisin. Herra Jäbäräinen kun haluaa napata sen yöpöydältä, kun olen aamulla vessassa.

Yleensä kaikki kadonneet esineet ja tavarat löytyvät takaovelta. Se tuntuu olevan Jäbän mielipaikka monessa asiassa, kähvellettyjen tavaroiden säilömisessä ja herkkupaloja syötäessä.

On minulta napattu paljon muutakin. Jos kesken aamupalan poistun pöydän äärestä, niin leipäpussi saattaa löytyä takaovelta tyhjänä ja tyytyväinen Jäbä myös. Siis sisäpuolelta.

Tänään aamupalan aikaan Jäbä kunnostautui oikein  kunnolla. Huomasin asian vasta myöhemmin, kun piti ruveta lataamaan puhelinta. Tai niin minä oletan, että se tapahtui aamulla, silloin se tassukas hääräili aika paljon työhuoneessa.

Kello on kohta iltaviisi, ja laturi on edelleen häveissä. Olen lakaissut lattiat huolella: sängyn ja sohvan aluset, lipastojen alta, pöydän ja tuolien alta. Olen kurkkinut työhuoneen hyllyille, josko herra kähveltäjä olisi jollekin niistä piilottanut.

En voi mitenkään ymmärtää, miksi en löydä laturia. Minusta Jäbällä ei ole ollut mahdollisuutta viedä sitä ulos, sillä olen oppinut tarkistamaan, mitä sillä on mukana ulos päästäessäni.

Laturin johto oli muuten siististi työhuoneen lattialla.

Vaikka vähän suututtaa, niin on tässä huvittavaakin. Kun minä kuljeskelen pitkin taloa tutkien, löytyisikö laturi, niin Jäbä kulkee perässä lattiaa haistellen. Kyllä sekin etsii, pikkuinen. Harmi, etten saa otettua kuvaa meistä, majakasta ja perävaunusta.

Kerrankin minä olen se majakka! En aina perävaunu.

Ja vielä tarkennukseksi. Katoamisissa ei ole kysymys vanhenemisestani. En ole piilottanut tai hävittänyt tavaroita. Se on tuo nelitassuinen Jäbä, joka kähveltää ja piilottaa! Uskokaa pois!

No ei auta. Jos en löydä laturia, niin huomenna on lähdettävä kaupunkiin uutta ostamaan. Onneksi johto on tallella, niin saan puhelimen ladattua tietokoneen avulla. Tosin koneen on oltava koko ajan aktiivitilassa, jotta lataus toimii. Käytä, käytä, Partsu, konettasi!

Vallan hajauttamisen periaate?

Olipa kerran Puolue, joka päätti toteuttaa hyvinvointialuevaalien jälkeen luottamuspaikkojen eli  lautakunta- ja hallituspaikkojen jaon vallan hajauttamisen periaatteella.

"Vallan hajauttamisen periaatteeseen kuuluu, että kullekin annetaan vain yksi luottamuspaikka, ellei esimerkiksi alueen hallintosääntö tai muu pakottava tai perusteltu seikka vaadi toisin."

Lopputulema oli: yksi henkilö on valtuutettu, hallituksen ja yhden lautakunnan jäsen. Toinen on valtuutettu. hallituksen varajäsen ja kyseisen lautakunna varajäsen. Tässä lautakunnassa pitää olla hallituksen jäsen tai varajäsen.

Kolmas valtuutettu on yhden lautakunnan jäsen ja toisessa (neljännen henkilön) varajäsen. Neljäs taas on valtuutettu, yhden lautakunnan varsinainen jäsen ja yhden varajäsen. Näiden henkilöiden mukaan lautakunnalla, jossa neljäs on varsinainen ja kolmas varajäsen, ei ole merkitystä. Eikä juuri olekaan. Siinä vain pitää olla aluevaltuutettu.

Viides tästä Puolueesta aluevaltuutetuksi valittu on yhden lautakunnan varsinainen jäsen.

Muut lautakuntien jäsenet ovat "ainutkertaisia", jos eivät sattuisi olemaan varavaltuutettuja. Sitä en tarkistanut.

Tällaista on siis vallan hajauttamisen periaate. Kyselin asian perään, mutta en ole saanut vastauksia. Erityisesti harmittaa, kun henkilö henkilö numero kolme väittää olevansa sote-asiantuntija olematta sellainen. Ei koulutusta, ei työkokemusta. Toimii julkisten alojen ammattiliitossa eli on ammattiliiton politrukki.

Henkilö numero kolme valittiin lautakuntaan, johon olisi ollut tarjolla oikeasti useita sote-alan asiantuntijoita! Väittämällä itseään sote-alan asiantuntijaksi hän loukkaa kaikkia oikeita, koulutuksen saaneita ja työkokemusta omaavia sote-alan asiantuntijoita.

Jotenkin tuntuu, että vallan hajauttamisen periaate olikin vallan keskittämisen periaate!

Urheilu ja politiikka kulkevat rinnan

Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan on osoittanut, että urheilu ja politiikka eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan ne kulkevat rinnan, yhdessä.

Minusta on hienoa, että lopultakin asia on ymmärretty urheilupiireissä laajamittaisesti. Kun vielä meidän poliitikkomme, etenkin urheiluministeri, ymmärtäisivät asian merkityksen.

Venäjä (ja Valko-Venäjä) on pantu sivuun yhä useammasta urheilukilpailusta. Viimeisimpänä paraolympialaiset, kuulin äsken radiosta.

Eivätkä yrityksetkään ole jääneet toimettomiksi. Yhä useampi vetäytyy pois Venäjän ja Valko-Venäjän markkinoilta, vaikka iso osa liikevaihdosta tuleekin muun muassa viennistä Venäjälle. Olvi vain jatkaa Valko-Venäjällä "eettisistä" syistä.

Huikea menestys

Hannu Vähäkosken toimeen panema avustuskeräys ukrainalaisille sai huikean menestyksen. Voin vain ihailla meitä pohjoiskarjalaisia, miten suuri joukko lähti toimintaan mukaan. Norssin lukion jumppasali oli eilen täynnä tavaroita. Lukiolaiset lajittelivat niitä.

Kun olin ensimmäisen kerran yhteydessä Vähäkoskeen maanantaina, hänellä oli tiedossa yksi pakettiauto. Nyt on perjantai. Luin äsken Karjalaisen verkkosivuilta, että huomenna lauantaina matkaan lähtee peräti kolmetoista ajoneuvoa mukaan lukien kaksi kuorma-autoa ja kaksi pikkubussia!

Karjalaisen toimittaja ja kuvaaja seuraavat avustusletkaa omalla autollaan. Lehti lähettää suoraa lähetystä matkaan lähdöstä netissä lauantaina kello 10.30 alkaen.

Mikä pusuttelija!

Meillä asuu aikamoinen pusuttelija. Minä en ole se, vaan Jäbä Jäbäräinen.

Äskenkin, kun laittelin sänkyä nukkumakuntoon, niin sain pusuja mahtavan määrän. Jäbä-herra hyppäsi sängylle ja seurasi minua sitä mukaa, kun kuljin sängyn laitamilla. Jokaisessa mahdollisessa paikassa piti pusutella. Mietin, tarvitseeko naamaa enää pestä, kun se on jo pesty.

Kun sain vedettyä sängynpeiton pois, tämä pusupoika valtasi tyynyni. Mikäpä mukavampaa kuin vallata emännän paras nukkumaturva oman pään ja tassujen alle? Ja kyllä se peitonkin valtaus tuntuu Jäbästä mukavalta!

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Jäbä näin toimi. Ehkä kyse on luottamuksesta, että tuo ihminen on minua varten! Toivottavasti.

Koronaa aivan varmasti

Tänään tunsin, kuinka minua alkoi ensin palella. Sitten poskia rupesi kuumottamaan, mutta muutoin koko vartalo tärisi ja palelsi.

Olin varma, että lopultakin korona on saanut minut kiinni. Ja niin kuin olen sitä vältellyt kaikin tavoin.

Onneksi kerrankin kuumemittarini ei ollut kateissa, vaan juuri siellä, missä pitikin. Mittari toimeen! Kun se piippasi, jatkoin mittaamista vielä jonkin aikaa kuten ohjeistus kuuluu.

Kun katsoin kuumemittaria, minua jännitti vähän. 38, 39 vai peräti 40 astetta? No ei sinne päinkään! Lämpötilalukema näytti 35,4 astetta. Alilämpöäkö?

Seuraavaksi, kaiken varalta, tein koronatestin, koska oloni oli kummallinen. Tikku nenään ja virukset kiinni. Sitten ohjeen mukainen toimi loppuun.

Olin varma, että kyse on koronasta. Olin varmaan saanut sen puhelimitse, sillä olinhan puhunut yhden ystäväni kanssa, jonka ympärillä korona oli riehunut. Hän ei ollut sairastunut. Emmekä me ole tavanneet ihan äskettäin.

Uskokaa tai älkää, mutta testin tulos oli negatiivinen. Siinä oli minun koronani tällä kertaa. Sitä ei ole ollut aiemmin, ja toivottavasti se ei tartu kiinni myöhemminkään.

Kiitos sponsoreille!

 

Tulipa urakka tehtyä, kun etsin sponsoreita Hannu Vähäkoskelle avustuskeikkaa varten tavaroiden viemiseksi Ukrainan rajalle ja pakolaisten tuomiseksi turvaan. Soitin Timosen Auton toimistusjohtajalle Tuomas Timoselle. Hän vinkkasi pikkubussin mahdollisesta saamisesta Riveriasta, kun ensi viikolla on talviloma.

 

Tuomas lupasi, että Timosen Auto voi sponsoroida polttoaineet matkalle lähdettäessä ja sitten, kun palaavat Joensuuhun.

 

Riverian rehtori Esa Karvinen suhtautui myönteisesti ajatukseen bussin lainaamisesta. Hän ja Hannu Vähäkoski sopivat asiasta tarkemmin.

Nyt vain turvallista matkaa!

 

🌹

Pikkubussi lainaksi tai sponsorin avulla

Sattuuko kukaan tietämään henkilöä, joka voisi lainata pikkubussin (veloituksetta), tai yritystä, joka voisi sponsoroida tarvikkeiden kuljetusta Puolaan ukrainalaisille pakolaisille ja pakolaisten kuljettamista Suomeen? Lupasin joensuulaiselle lukion opettajalle Hannu Vähäkoskelle selvitellä asiaa. ABCDE-kortin omaava kuljettaja on jo tiedossa. Olen kysellyt jo joiltakin tahoilta, mutta vielä ei ole tärpännyt. En ole vielä luovuttanut! Kiitos, jos joku voi vinkata, kenen puoleen kääntyä!