Alkaakohan muistini reistailla?

Tässä päivänä muutamana, tällä viikolla, eli kai sitten eilen maanantaina, eräs ystäväni ilakoi kesälomansa alkamisesta naamakirjassa.

Minulla löi tyhjää. Siis mikä alkoi? Oli pakko kysellä, mikä se sellainen kesäloma oikein on. En muista sellaista olevankaan.

Kuten arvata saattaa, vastauksia en saanut. Vain kaksi haha-hymiötä.

Tämän lisäksi lukutaitoni on alkanut huolestuttaa. Yhtä vanhimman sisareni miniää ilahduttaa, kun hänen kasvattamansa kiinanpionit nauttivat helteestä. Mitä minä luinkaan? Kiinanponit. 😏

Rohkenen suositella

Sain tänään päätökseen Selja Ahavan esikoisteoksen Eksyneen muistikirja. Onpa vaikuttava teos. Se liikkuu monessa tasossa, mikä vaatii keskittymistä, mutta keskittyminen kannattaa.

Jäbän jorinat - Mikä peto!

Tänään alkuiltapäivästä koin elämäni melkein pahimman järkytyksen. Edelle menee se, kun lumet tulivat jyminällä alas katolta ja minä, pieni koiranpetu, olin vähällä jäädä alle.

Juhannusaaton kuumuus toi tielleni toisen karmeuden, suorastaan pedon. Ja kun meillä emännän kanssa oli niin mukavaa kuumuudesta huolimatta.

Oltiin ulkona aikaisin aamulla, kun emäntäkin kärsi vielä olla siellä. Sisällä ei ollut tukahduttavaa. Emäntä laski kaikki etelä-lounaan ikkunoiden kaihtimiet alas. Sitten se pani ilmanpoiston suurimmalle teholle ja avasi oven kodinhoitohuoneeseen. Sain niin halutessani makoilla viileällä  laattalattialla. Emäntä oli kytkenyt lämmityksen pois jo eilen aamulla.

Minun oli iltapäivällä pakko päästä pihalle tarpeilleni. Ja tietysti nakertamaan sitä pakollista purutikkua. Emäntä jäi sisälle.

Kun hetken päästä se kutsui minut sisään, se peto oli ilmestynyt sisäeteisen käytävään, sellaiseen kohtaan, josta se saattoi seurata minun liikkumistäni tupakeittiöön, emännän ja minun työhuoneeseen, makuuhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen.

Se on tornimainen, hiljaa hyrisevä ja puoliympyrää heijaava peto. En ole muuten koskaan ollut niin kiltisti kuin pedon tulemisen jälkeen. Emäntä olisi  halunnut ottaa kuvan pedosta, mutta estin sen. Peto olisi voinut syödä emännän. Tai vielä pahempaa. Emäntä olisi saattanut tykkääntyä siihen enemmän kuin minusta tykkää. Olisin tullut surulliseksi.

Kun lopulta uskalsin asettua makuulle työhuoneessa emännän tuolin viereen, niin tuli outo tunne. Se peto ikään kuin hiveli turkkiani, vaikka oli yli metrin päässä minusta. Minulle tuli hyvä olo. Uskalsin jo nuuhkia sitä kauempaa.

Minusta tuntuu, että meistä voi tulla ystävykset, ainakin kuumalla ilmalla. Ja emäntä, se rapsutteli minua eikä petoa. Ehkä en menetäkään paikkaani emännän sydämessä. Jotenkin tuntuu, että olen sittenkin se uno, numero yksi.

Kaunista on

Kaunista on niin aidan takana kuin edessä. Laiskana ihmisenä en enää hötkyile turhia. Hidas elämä sopii minulle, entiselle ylisuorituksiin pyrkineelle.

On minulla ruohonleikkuri. En vain ole käyttänyt sitää pariin, kolmeen vuoteen. Ehkä on mennyt kauemminkin.

Koska ei voi tunnustaa olevansa laiska, olen pannut syyn jalkoihini. Nehän ovat niin kipeät. No kyllä oikeastikin, aika usen nykyään.

Laiskuus on tuottanut niityn tai niityntyyppisen pihaani. Eihän se mikään oikeaoppinen niitty ole, mutta jotain sinnepäin kylläkin. 

Ja tietysti Jäbä vahtii, että niittyä ei kukaan vie pois, paitsi sitten syksy kuten kuuluukin.

Olisinko optimisti vai pessimisti?

Tänään on vuoden pisin päivä. On kesäpäivän seisaus. Huomisesta alkaen päivät alkavat lyhetä kukon tai kanan askelin (mainitsen molemmat tasa-arvon vuoksi).

Jos olen pessimisti, vaivun synkkyyteen. Tässä se kesä sitten oli. Pian koittavat syksyn viimat, vaakasuorat sateet. Sitten edessä ovat lokakuun nuoskat ja marraskuun mahdottomat säät. Tuskin joulukuussakaan sataa vielä valkeaa lunta.

Jos sataa, niin kovat pakkaset paukkuvat. Tammikuussa jatkuu sama peli, aina huhtikuulle saakka. Saattaa jatkua jopa toukokuun loppuunkin. Ja edessä on kylmä kesä.

Optimistina ajattelen, että kesää on jäljellä vaikka kuinka paljon. Edessä on lämpimiä päiviä, joskus helteisiä (joita en toivo). Elokuun pehmeät tummat yöt hellivät ulkona viihtyvää. Ei ole itikoita. Lämmin ja lempeä tuuli tutkii yökukkujan kasvoja.

Edessä on syksyn ruska, lokakuun loska ja marraskuun moska, jotka tuovat hyvää vaihtelua kaikelle. Pian kenkien alla narskuu lumi, pakkanen punertaa kulkijan kasvot. Uuniin voi laittaa tulen, voi nauttia liekkien leiskunnasta ja lämmöstä.

Yhtäkkiä aurinko hiipii kuin varkain taivaalle. Kevät etenee pitkin harppauksin kohti uutta kesää.

Päätin olla optimisti.

Sähköpostiviestini aluevaltuutetuille Elo ja Törmälä

"Hei arvoisat herrat!

On pakko kommentoida kommenttejanne hv-alueen johtajan valinnan tiimoilta. Käsitykseni perustuu valintakokouksessa kuulemaani ja Karjalaisesta lukemaani tietoon.

Olette kumpikin sitä mieltä, että Pirskanen olisi pitänyt valita hänen johtajakokemuksensa perusteella. Timo, sinä totesit kokouksessa, että Pirskanen vain toteutti hallituksen tahtoa.

Kymmenien vuosien työkokemukseni perusteella voin todeta, että henkilöllä voi olla pitkä johtajatausta, mutta hän ei ole hyvä johtaja. Henkilö, joka ei ole toiminut johtajana tai hänellä on vähän johtajakokemusta, voi olla loistava johtaja. Kyse on henkilön ominaisuuksista, halusta tehdä asiat hyvn ja oikein, kyvystä toimia vuorovaikutuksessa henkilöstön ja sidosryhmien kanssa.

Valitettavasti Pirskaselta puuttuvat monet näistä tarvittavista ominaisuuksista. Hän muun muassa mitätöi henkilöstön mielipiteet, ei kuuntele, mitä viestiä työntekijät haluavat hänelle viedä. Hän toimii ylimielisesti suhteessa henkilöstöön.

Toimiessani luottamusmiehenä Siun sotessa 2017-2021 (jäin eläkkeelle 1.6.2021), minulle kerrottiin useista eri tapauksista, jolloin toimitusjohtaja Pirskanen ei toiminut asiallisesti. Niitä en tähän tuo. Kerron kolmesta tapauksesta, joissa itsekin olin mukana.

Siun sote järjesti M-talon auditoriossa infotilaisuuden. Työntekijät nostivat esiin puutteelliset henkilöstöresurssit. Toimitusjohtaja sivuutti ongelmat ja totesi, että jos ei miellytä, voitte lähteä. Hänen mukaansa hoitajia on tulossa pilvin pimein. Sosiaapalvelujen työntekijöiden huolet hän tapansa mukaan sivuutti täysin.

Toinen tapaus sattui myös infotilaisuudessa. Eräs sosiaalityöntekijä kritisoi Siun soten toimintalinjoja. Kyseinen työtekijä joutui puhutteluun. Suut tukkoon oli/on Pirskasen linjansa.

Me lastensuojelun työtekijät kutsuimme Siun soten johtoa kuulemaan huoliamme rittämättömistä henkilöstöresursseista. Tyrmistys oli valtava, kun toimitusjohtaja aloitti tapaamisen toteamalla, että hän haluaa kosketella ihmisiä. Onneksi ei kosketellut, vaan tyytyi kättelemään. Toinen tyrmistys samassa tapaamisessa oli se, kun Pirskanen täysin mitätöi meidän huolemme.

Kyseinen huoli on edelleen ajankohtainen. AVI on asettanut (jälleen kerran) uhkasakon ja määräajan, jossa resurssien pitää tulla kuntoon. Määräaika päättyy elokuun lopussa. Uhkasakko on 200.000,00 euroa. Puutteelliset resurssit vaarantavat niin asiakkaiden kuin henkilöstön oikeusturvan.

Olen samaa mieltä kanssanne, että toimitusjohtaja toteuttaa hallituksen päätöksiä. Tosin en ole missään vaiheessa lukenut, että hallitus olisi antanut muita ohjeita kuin raamit toiminnalle. Pirskanen on päättänyt yhdessä muun johdon kanssa, miten varat operatiivisessa työssä käytetään. Niitä ei ole suunnattu riittävästi asiakastyötä tekevän henkilöstön palkkaamiseen vaan johtaja- ja päällikkötason paisuttamiseen. Viimeisin minun tietooni tullut "temppu" on vuodenvaihteessa perustetut uudet päällikkötason virat sosiaalipalveluihin. Entiset päälliköt saivat johtaja-nimikkeet. Uuteen päällikötasoon palkattiin johtavia sosiaalityöntekijöitä. Lähiesihenkilötasolle syntyi vajetta. On helppo arvata, että asiakastyötä tekevät, ainakin useat, haluvat tulla valituiksi johtaviksi. Ja taas on pulaa asiakastyössä. Nuo hätäisesti kyhätyt päällikkövirat ovat täysin tarpeettomia!

Jos Pirskanen vain toteuttaa hallituksen päätöksiä, olen erittäin huolissani hallituksen osaamisesta. Jos hallitus automaattisesti hyväksyy Pirskasen ehdotukset, joita Pirskanen sitten päätösten mukaisesti noudattaa, ollaan mieron tiellä. Hallitus ei selvästikään tiedä, mitä oikeita tarpeita on toiminnan saamiseksi oikeanlaiseksi. Olen myös huolissani, jos hallitus on ohjeistanut Pirskasta käyttäytymään kuten hän käyttäytyy. Ohjaus epäasialliseen ja mitätöivään käytökseen on hallitukselta suuri virhe.

Olen Timo kanssasi samaa mieltä, että Siun soten omistajakunnat ovat osaltaan syyllisiä nykytilanteeseen. Siispä herrat Elo ja Törmälä, on peiliin katsomisen paikka. Te olette Siun soten suurimman rahoittajan Joensuun kaupunginvaltuuston jäseniä.

Jäbän jorinat - Tänne minä sen heitin

Oltiinpa taas emännän kanssa yhdessä pihassa ja pihalla. Se on yrittänyt laistaa ulkoilusta ja yleensäkin ulkona olosta, kun on kylmää, kosteaa ja itikoita.

En meinannut uskoa, kun se tänään pisti päällensä pitkät housut ja ulkotakinkin. Otti kirjan käteensä ja istuintyynyn kainaloonsa, ja sen hienon kepin.

Kun tajusin, että se on tosissaan, en yhtään venkoillut ovella vaan ryntäsin vauhdilla ulos. Lempipaikkani on koiralaavun edusta. Siinä on niitä isoja oksia ja muuta mukavaa, multaistakin. Löysin taas yhden purulun, jota en ollut malttanut syödä aiemmin loppuun.

Pureskelin sitä, kieriskelin sen kanssa maassa ja heittelin sitä. Se lentää todella hienosti ja korkealle.

Yhtäkkiä kuulin kopasahduksen. Puruluu oli kadonnut. Aikani haisteltuani vainuni kertoi sen olevan koiralaavun katolla.

Yritin saada sen sieltä pois, mutta en yltänyt. Enkä jaksanut hypätäkään niin korkealle.

Katselin anovasti ympärilleni ja emäntääni, jos joku minua auttaisi. Ei se nainen takapuoltaan ensin nostanut. Sitten nosti, mutta vain tarkistakseen, missä se puruluu luuraa. En tiedä, näkikö sen.

Onneksi emäntä armahti minut. Sillä oli takin taskussa toinen, puhdas puruluu. Se kutsui minut hakemaan. Arvatkaa, heittelinkö sitä ja paljon. En onnistunut viskaamaan sitä koiralaavun katolle. Piti ruveta järsimään.

Tärkeä ja hyvä päätös

Tänään Pohjois-Karjalassa tehtiin elämäni ehkä tärkein päätös. Hyvinvointialueen johtajaksi valittiin Kirsi Leivonen, ei Siun soten toimitusjohtajaa Ilkka Pirskasta. Vaikka päätös tehtiin tiukalla äänten enemmistöllä 30-28, niin se kertoo muutoksen halusta. Muutosta tarvitaankin sote-palveluihimme! Tervetuloa uusi johtaja Kirsi Leivonen!

Mietteitä maataloustuottajien tilanteesta

Kävin torstaina mielenkiintoisen keskustelun MTK Pohjois-Karjalan toiminnanjohtajan Jari Rouvisen kanssa. Olin yhteydessä häneen, koska minua on pitkään askarruttanut, mikä taho oikeasti ajaa maataloustuottajien etuja.

Jo tässä vaiheessa kirjoitustani haluan tuoda esiin, että Jari Rouvinen tietää aikeestani kirjoittaa blogiini. Olen myös antanut hänelle blogini osoitteen. Näin hän voi halutessaan kommentoida mietteitäni.

Rouvisen mukaan MTK on tuottajien edunvalvontaorganisaatio.

Keskustelun aikana kävi selväksi, että elintarviketeollisuus ja kauppa määrittävät käytännössä tuotteiden hinnan. Silti minusta on kummallista, että tuottajat suostuvat myymään tuotteensa alihintaan, kuten olen ymmärtänyt.

Sen ymmärrän, että tuotteet on saatava myydyksi. Senkin ymmärrän, että joissakin tilanteissa ostaja (elintarviketeollisuus) määrittää hinnan (ainakin pitkälti), ei myyjä.

Kummalliseksi asian tekee, että tuottajat itse omistavat täysin tai ainakin suurelta osin elitarviketeollisuuden yritykset. Ihmettelin asiaa. Siis tuottajat myyvät tuotteensa omistamilleen yrityksille (kuten esimerkiksi Valiolle), alihintaan. Käytännössä myyvät itselleen.

Rouvisen mukaan on muitakin osakkeenomistajia/osakkaita. Niitä kaikkia tulee tietysti kohdella yhdenvertaisesti. Ymmärrän asian, että voittoja tulee jakaa yhdenvertaisesti.

Tilannehan on absurdi. Tuottajille maksetaan tukia, jotta he tulevat toimeen. Tuet ovat tulleet kuulemma EU:n myötä. Toisaalta tuottajat saavat hyvät tulot omistamaltaan elintarvikseteollisuudelta.

Sekä K- että S-ryhmä päättivät maksaa elintarviketeollisuudelle korkeampaa korvausta ja toivoivat, että ne rahat tuloutetaan kokonaan tuottajille. Hmm. Kuinkahan käy? Onko tuottajien edullisempaa maksaa verot elintarviketeollisuuden nimissä ja pitää tuottajatuet vai saada kaupan maksamat korvaukset sinne tuottajatasolle?

Mikä on niiden tuottajien tilanne, jotka eivät ole mukana elintarvikseteollisuudessa (jos sellaisia on)? Miten MTK on onnistunut edunvalvontatehtävässään? Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.

Taakka

Kiihtelysvaaran palvelupisteen / kirjaston aulassa on heinävaaralaisen Iro Immosen näyttely Taakka. Se on siellä juhannukseen asti.

Näyttely on vaikuttava, vakuuttava kuvaus ihmisen hädästä ja sen muuttamisesta vahvuudeksi. Sain siitä vinkin ensin samalla kylällä asuvalta tuttavaltani. Pogostan Sanomissa oli tällä viikolla Sirpa Sutisen kirjoitus näyttelystä.

Sutisen jutussa Immonen toteaa: "Jokaisella meillä on oma taakkansa. Minun taakkani on melko laaja, mutta olen kääntänyt sen voitoksi ja vahvuudeksi. Olen nähnyt hirvittäviä asioita."

Kirjoituksen mukaan Iro Immonen kokee olevansa nyt positiivinen ja empaattinen ihminen. Hän kertoo: "Aistin toisen hädän ja yritän helpottaa sitä."

Näyttelyn teokset eivät ole helppoja, mutta ne kannattaa kokea.

 

Tyhjyys - oodi yksinäisyydelle

 

Kipu

Ahdistus

Putinin terveydentilasta

Viime aikoina on esitetty arvailuja ja tiedustelutietoja (?) Venäjän presidentin Vladimir Putinin terveydentilasta. Kuten olemme lukeneet eri lehdistä, hänellä on milloin mikin sairaus.

Todisteiksi(?)  on esitetty useita havaintoja. Yhtenä todisteena on pidetty hän ulkomuotonsa muutoksia: kasvojen turvotusta, vapinaa ja muita merkkejä. Sairauteen on viitannut joidenkin mielestä se, että hänellä oli voiton päivänä viltti jalkojensa päällä.

Kuinka moni meistä ei pitiäisi lämmintä peittoa jaloillaan sen ollessa mahdollista, jos ilma on kolea? Minä ainakin pitäisin, vilukissa kun nykyisin olen.

Ei, en ole Putinin kannattaja missään nimessä. Halusin tuoda vain tämän esimerkin esiin. Voiton päivänä taisi olla aika kylmä ilma, jos en väärin muista.

Yhteen asiaan ei ole julkisuudessa kiinnitetty huomiota laisinkaan. Ei ainakaan seuraamissani tiedostusvälineissä.

Kun Putin seisoo paraatia katsomassa, niin hänen käsivarsiinsa ovat puristuneet kahden vieressä seisovan korkea-arvoisan sotilasherran kädet. He eivät hae tukea Putinista, vaan tukevat häntä.

Myönnän, minulla ei ole mitään kompetenssia arvioida kenenkään terveydentilaa. Voin vain arvailla, mitä jotkin asiat tarkoittavat. Eikä havaintoni välttämättä kerro mitään Putinin tai näiden kahden herran tilanteesta. Piti vain kirjoittaa tästäkin.

Kuka, kenelle, minä, minulleko?

Elämässäni on sattunut jos jonkinmoista. Aikoinani työskentelin eräässä koneenrakennusyrityksessä. Meitä vientisihteereitä oli kaksi. Muun työn ohella vastasimme yrityksen vaihteeseen tuleviin puheluihin.

Erään kerran, kun meillä kumallakin oli töitä enemmän kuin tarpeeksi, sovimme seuraavasta. Työkaverini Marja Majainen vastasi vaihteeseen aamupäivän ajan. Minä otin vuoron iltapäiväksi.

Koska istuimme käytännössä yrityksen eteisaulassa, kuulimme toistemme puheet. Kun sitten tuli vuoroni vastailla vaihteeseen, yllätin niin itseni kuin työkaverini.

Puhelun tullessa vastasin kuten kuuluu. Yrityksrn nimi ja vastaajan nimi. Oman nimeni Partsu Parjainen sijaan vastasinkin Marja Majainen.

Vieläkin muistan, kuinka hän kääntyi katsomaan minua, että onko puhelu tulossa hänelle. Ei ollut. Esiinnyin vahingossa hänenä. Olinhan kuullut koko aamun hänen vastaavan: "Firma se ja se, Marja Majoinen". 

Paljastan jatkossa myös muita samanlaisia sattumuksia.

Bensaa

Minun autoni janoaa bensaa. Sitä tummaa, pahalle haisevaa nestemäistä ainetta, jonka avulla autoni kulkee eteenpäin.

Autoni Opel Mokka (turbo) ei ole paha bensasyöppö, Tänään kaupungissa käydessäni päätin tankata, kun polttoainetankin viisari oli jo lounaassa. Vanhasta muistista valitsin summaksi 60 euroa.

Tankkaamisen päätyttyä tuijottelin bensapumpun mittaria, joka näytti tankatun bensan määräksi 23 litraa, vähän yli. Ei siitä ole kauan, kun samalla summalla sain noin 40 litraa.

Kaikki tämä todistaa oikeaksi ratkaisuni, että vähennän tuntuvasti ajoja. Haluan edelleen käydä kaupungissa ja tavata ihmisiä. Pyrin saamaan saman matkan varrelle mahdollisimman monta asiaa. Kuitenkin niin, että ihmisiä tavatessani en ole koko ajan toinen jalka poispäin menossa.

Jäbän jorinat - Onpas uusia juttuja

Minä, reilun yhdeksän kuukauden ikäinen kultsikka, olen joutunut aivan uuden eteen. Uusia juttuja tulee vastaan joka päivä.

Oltiin tänään taas tuon emäntäni kanssa pihalla useita tunteja. Ja välillä sisällä, kun oli niin kuuma. On aika jännää, kun saan kirmailla pitkin pihaa joka päivä kasvavan heinikon ja muiden kasvien seassa. Voikukat ovat ovat jännän värisiä. Näkyvät hyvin, ainakin ihmisille.

Emäntämi tutkii minut joka kerta, kun menen sen luokse. Sanoo tarkistavansa, että minussa ei ole punkkeja. Mitä ne ovat, en ymmärrä. Saanpahan tutkimuksen aikana rapsutuksia joka puolelle, joten se ei haittaa. Pyllyni pyörii ja häntäni heiluu.

Uskotteko! Siihen heinikkoon saan piilotettua kaikkea mahdollista. Leluja, keppejä, risuja, jopa isoja oksia. Emäntäni ei niitä löydä. Eihän se edes uskalla lähteä etsimään niitä, kun pelkää kaatuvansa. Hupsu. Ei se kaadu. Minä kyllä voin kaataa sen.

Ilmassa lentelee jos jonkinmoista. En ole niitä ennen tavannut. Yritän saalistaa niitä suuhuni, mutta aina en onnistu. Itikoiksi ja hyttysiksi emäntäni niitä kutsuu. Sitten on joitakin pörriäisiä, joiden metsästämisestä emäntäni tykkää. Ampiaiset etenkin ovat kuulemma vaarallisia. Enpä tiedä. Ei ole näyttöä, ainakaan vielä.

"Ennen kuin mieheni katoaa"

Aloin lukea Selja Ahavan kirjaa Ennen kuin mieheni katoaa (2017). Ensin olin hämmentynyt. En minä tällaista tekstiä odottanut saavani eteeni. Onneksi en luovuttanut, vaan jatkoin sitkeästi eteenpäin. Kannatti. Teksti soljuu hienosti - ei kronologisesti, sillä välillä ollaan kaukana menneisyydessä ja välillä kirjan henkilöiden ajassa. Kirja yllätti minut. Myös siten, että luen sitä. Kirja tarttui mukaani lähikirjaston esittelyhyllystä.

Aion varata Ahavan kaksi aiemmin julkaistua kirjaa Eksyneen muistikirja (esikoiskirja 2010) ja Taivaalta tippuneet asiat (2015), joka sai EU:n kirjallisuuspalkinnon ja oli Finladia-palkinnon ja Tulenkantaja-vientikirjapalkinnon ehdokkaana. Ahavan teosten käännösoikeudet on myyty kahteentoista maahan.

Täsmennykseksi: Tässä kirjassa ei ole kyse muistisairaudesta.

Viljami rakastaa teatteria

Katsoin tämän päivän Yle Itä-Suomen uutiset. Todella virkistävä juttu oli siiinjärveläisestä 9-vuotiaasta Viljami Variksesta.

Hän esittää kesäteatterissa lapsipääosan Aapelin näytelmässä Koko kaupungin Vinski. Hän kertoi rakastaneensa teatteria kolmivuotiaasta asti!

Uutisissa Viljami kertoi, että hienoa on, kun elämässä ei tapahdu niitä asioita, joita tapahtuu teatterissa.

Taidanpa suunnata autoni Siilinjärvelle tänä kesänä. Ensin pitää selvittää, onko miten paljon esteitä tällaiselle ihmiselle. Jos minä en pääse, menkää te muut!

Pienestä on vitsa väännettävä

Pienestä on vitsa väännettävä, koirankin. Kuivamuonan, märkäliharuoan ja öljyyn säilötyn kalan voimalla. Ilman kalaa ei ruoka ei ole ruokaa. Onneksi olen löytänyt edulliset ja vastuullisesti pyydetyt öljyssä olevat tonnikalahiutaleet. Paloja en Jäbälle osta, sillä hiutaleet on helpompi sekoittaa muonaan niin, että ne leviäät koko annokseen, eikä Jäbä pääse valikoimaan. Aloitn nimittäin sille lihotuskuurin. Nirsoili ja laihtui.

Tuomi

Tuomi kukkii naapurin metsikössä. Minun pihaltani vesoja raivanneet miehet leikkasivat tuometkin jokunen vuosi sitten, vaikka vartavasten sanoin ja näytin, että noita (isoja) versoja ette kaada. Saan onneksi nauttia lähellä kasvavien tuomien tuoksussta.