Pennut pihalla

Käyn aina silloin tällöin vilkuilemassa Ylen Pentuliveä. Möpsö-shiban pennut Ruska, Piki ja Roihu ovat kasvaneet hienosti. Liikettä alkaa olla nivelissä.

Tänään netissä oli video, kun pennut olivat pihalla. Siellä ne lumessa tepastelivat ja tutkivat ja varmaan myös ihmettelivät. Ovat käyneet aiemminkin pihalla lyhyitä aikoi. Ja jatkossa näitä ulkoiluaikoja lisätään myös ajallisesti.

Väkisinkin vertaan tätä Jäbän ulkona olemisiin ennen kuin kävin hakemassa sen kotiin. Se sai olla vain kerran ulkona. Sekin vasta sen jälkeen, kun tulevat omistajat kyselivät, miten pennut ovat olleet pihalla.

Onneksi se ei vaikuttanut Jäbään kielteisesti. Se tykkää olla ulkona. Välillä se haluaisi kulkea edestakaisin. On ulkona, haluaa sisälle. On sisällä, haluaa ulos. Onneksi vain päivisin. 

Ainoastaan sadeilmat ovat sille hieman vastenmielisiä. Mutta kun sen saa ulos, niin sitten ei ole mitään ongelmaa.

Ja taas hyvä koulutus

Satuin huomaamaan vapaaehtoistyöni järjestön intrasta linkin THL:n järjestämään koulutukseen Pakottava kontrolli ja sukupuolistunut väkivalta. Ohjelma oli monipuolinen. Teams mahdollistaa osallistumisen näihin webinaareihin vaikka eri puolilta maailmaa.

Ensimmänen luento oli haastavin, sillä se oli englanninkielinen. Tohtori Emma Katz (Liverpool Hope University) luennnoi aiheesta Understanding the Dynamics and Tactics of Coercive Control and Responding Effectively.

Aiheesta on tehty ja tehdään tutkimustyötä. Ihailemani prosessi- ja rikosoikeuden professori Matti Tolvanen (Itä-Suomen yliopisto) kertoi tekevänsä tutkimusta oikeusministeriön toimeksiannosta aiheesta Psyykkisen väkivallan rangaistavuus Suomen rikoslaissa. Hän tekee tutkimusta toisen henkilön kanssa, jonka nimeä en valitettavasti saanut ylös. Tarkoituksena on selvittää, onko nykyinen rikoslaki riittävä vai tarvitseeko lakia muuttaa.

Väitöskirjatutkija Sonja Tihveräinen (Tampereen yliopisto) valotti tutkimustaan Pakottavan kontrollin digitaalinen ulottuvuus. Digitaalinen maailma valitettavasti mahdollistaa monin eri tavoin toisen ihmisen kontrolloinnin.

Erityisasiantuntija  Jonna Brandt (Rikosseuraamuslaitos) kertomalla aiheesta Pakottava kontrolli MARAK-työskentelyssä. MARAK tarkoittaa moniammatillista riskinarviointikokousta, jossa eri ammatilliset tahot arvioivat asiakkaan riskiä joutua väkivallan uhriksi.Usein siihen osallistuvat turvakoti, sosiaalipalvelut, poliisi, Rikosuhripäivystys ja muut tahot.

Päivän päätteeksi kommenttipuheenvuoron piti asiantuntija Johanna Latvala (Ihmisoikeusliitto). Hänen aiheenaan oli Pakottava kontrolli kunniaan liittyvätn väkivallan näkökulmasta.

Mainio koulutus

Olipa mainio nettikoulutus. Turvallisuus vapaaehtoistyössä. Poliisi kouluttajana.

Ei haittaa, jos jokaisessa työpaikassa ja yksityiselämässä ottaa samoja asioita huomioon. Kyse oli tilanteista, joissa asiakas tms. kohdistaa aggressiivista toimintaa työntekijää tai vapaaehtoista kohtaan.

Lyhyesti: älä provosoidu, hallitse tilanne, varmista asiat ja poistumistiet, työpari on tärkeä.

Äärimmäisen tärkeää on ennakoida tilanteen kehittyminen. Saada toinen rauhoittumaan. Ei saa antaa viestiä, että itse olisi ylempänä kuin toinen.

"Vain kuolleet kalat uivat virran mukana"

Katsoin tänään Yle Areenasta Flinkkilä & Kellomäki -sarjan osan Väärin eletty. Siinä haastateltavina olivat  ympäristöaktivisti Leo Stranius ja kirjailja Ossi Nyman. Molemmat heistä ovat raivostuttaneet ihmisiä omalla elämänasenteellaan.

Straniuksen lause "Vain kuolleet kalat uivat virran mukana" herätti minut. Jos me haluamme olla oman tiemme kulkijoita ja omia itseämme, yksilöitä, niin silloin ei kannata olla kuollut ihminen. Kannattaa tehdä omia valintoja ja pysyä niissä. Siitäkin huolimatta, että painetta muilta ihmisiltä tulisi paljonkin.

Suosittelen

Suosittelen. Tällä kertaa Flinkkilä  &Kellomäki -sarjaa Yle TV 1:ssä ja Areenassa. Katsoin tänään kaksi jaksoa: Väärin eletty sekä Miiko Toiviainen ja Pietu Wikström - oikeat roolit, väärät odotukset. Vetivät mukaan. Jälkimmäistä suosittelen erityisesti muunsukupuolisia ja transihmisiä kammoksuville. Ehkä tulee uutta näkökulmaa perinteiseen mies-nainen-ajatteluun.

Musta perjantai vai Älä osta mitään -päivä

Tänään on vietetty kulutuksen juhlaa Mustaa perjantaitaita (englanniksi Black Fridayta). Samalla on vietetty Älä osta mitään -päivää.

Minun vastaukseni on kummallekin kielteinen.

Musta perjantai ei saa minua rientämään kauppoihin, vaikka siellä olisikin jotain mielenkiintoista, ja jopa tarpeellista. En kestäisi sitä valtavaa ihmisryysistä, joka kaupoissa on.

Maksan mieluummin vähän enemmän (tai ehkä oikeasti vähemmän tai saman verran) ennen tai jälkeen Mustan perjantain. Mutta vain silloin, kun tarvitsen jotakin.

Älä osta mitään -päivän idea on sinänsä hyvä. En kuitenkaan pysty noudattamaan sitä. Jos tarvitsen jotakin, elitarvikkeita tai muita tuotteita kyseisenä päivänä, ostan niitä. En suunnittele ostoksiani siten, etä juuri tiettynä päivänä en osta mitään.

Sen sijaan minulla on kuukausittain monia muita päiviä, jolloin en osta mitään.

Kävinpä virkistäytymässä

Kävin tänään virkistäytymässä ihan pääkallonpaikalla eli Joensuun keskustassa. Tapasin kaksi ystävää, joiden kanssa kävin syömässä. Kyseessä oli piiitkä, piiitkä lounas. Yhdestätoista puoli kolmeen.

Välillä kysäisin tarjoilijalta, joko hän heittää meidät ulos. Ei luvannut heittää.

Tämä reissu vei minulta kaiken kaikkiaan reilut viisi tuntia. Enkä käynyt kaupassa enkä missään muuallakaan.

Kotiin tultuani minulla kynnet alkoivat kasvaa sisään. Jäbä kyllä otti minut vastaan iloisesti ja reippaasti. Esitteli onnellisena aarrettaan, kahta revittyä kirjaston kirjaa.

No virkistihän sekin minut. Ei tullut mieleenikään mennä päiväunille tai muualle. Päästin Jäbän tyylikkäästi pihalle ja aloin siivota.

Maanantaina pitää soittaa kirjastoon ja kysyä, mitä he veloittavat minulta kahdesta kirjasta, joita ei voi enää lainata.

Rakkaat lapset

Ylellä alkaa/alkoi mainio sarja Rakkaat lapset. Sen tekijät ovat tuttuja Siskon peti -sarjasta. Perheen äiti Miitta  täydentää tätä ryhmää erinomaisesti.

Olen katsonut sarjasta neljä jaksoa Areenasta. Yhteensä niitä on kahdeksan vajaan puolen tunnin mittaisia.

Olen nauttinut katsomastani.Sarja todistaa, että Suomessa osataan tehdä laadukastakin ohjelmaa. Ja sitä oli jo Siskon peti.

Kierrätysmahdollisuudet saatava kuntoon

Joensuu lopetti reilu vuosi sitten vaarallisten ja SER-jätteiden keräysauton kiertämisen liitoskunnissa. Miksi auto ei aja vieläkään eikä asiaa ole saatettu kuntoon?

Muovin keräys siirtyy kuntien vastuulle ensi kesänä. Joensuu / Joensuun alueellinen jätelautakunta olisi voinut edistää  jo nyt muovin keräystä muuallakin kuin kantakaupungissa. Vain Enossa on keräyspiste.

Kirjoitin asiasta muutama vuosi sitten. Joensuussa päättäjät eivät reagoineet siihen mitenkään. On absurdia, että kaupunki pyrkii olemaan edistyksellinen hiilineutraaliudessa, mutta samalla se estää sen toteutumisen.

Kun liitoskunnista ihmiset ajavat kantakaupunkiin muovejaan kierrättämään, niin polttoainetta kuluu ja hiilineutraalius karkaa käsistä.

Toinen mahdollisuus on, että kotitalouksien muovit menevät sekajätteen joukkoon, mikä ei liene tarkoituksenmukaista kierrätyksen kannalta.

Ensi vuonna pakolliseksi tulevat taloyhtiöiden keräysastiat eivät ole riittävä toimenpide. Joensuun pitää huolehtia muovin keräyksestä liitoskunnissa yhteisillä keräyspisteillä.

Tuupovaara, Kiihtelysvaara ja/tai Heinävaara sekä Hammaslahti ja/tai Reijola ovat välttämättömiä paikkoja muovin kierrättämiseksi. Ja se kiertävä auto vaarallisille ja SER-jätteille.

"Jaloa" jalkapalloa

Jalkapallon MM-kisat järjestetään Qatarissa. Maassa, joka loukkaa ihmisoikeuksia tullen mennen. Ihmisiä kuolee kisojen rakennustyömailla ja muualla. Ja mikä taho se näistä kisoista päättikään? Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa.

Vuonna 2018 jalkapallon MM-kisat järjestetiin Venäjällä. Päätöksen siitä teki silloinkin toimivaltainen Fifa. Eikös jo silloin puhuttu Venäjän ihmisoikeustilanteesta? Ja olihan vielä Argeentiina, jossa kisat järjestettiin 1978.

Helsingin Sanomien urheilutoimituksen esihenkilö Erkki Kylmänen kirjoitti tänään HS:n nettisivuilla sunnuntaina alkavista jalkapallon MM-kisoista. Hän toteaa: "Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta. kun Fifa myönstää kisat maahan, jota harvalukuinen eliitti hallitsee."

Kylmäsen mukaan MM-turnauksen Qatarille antoi Fifan hallitus joulukuussa 2010. Tämän hallituksen 22 jäsenestä 16 on tuomittu sittemmin korruptiosta, joutunut korruptiotutkinnan tai väärinkäytösepäilyjen koheeksi tai kuollut.

Kyllä jalkapallo on "jaloa", ainakin maailman mittakaavassa. Mitä enemmän poljet ihmisoikeuksia, sitä enemmän saat mainetta ja kunniaa.

Vaikka esimerkiksi Yle on ilmoittanut, ettei se lähetä toimittajia paikan päälle Qatariin, niin silti kuulin Urheiluradiosta, että kyllä sinne ainakin joku menee. Lisäksi Yle on julkaussut "hauskoja" juttuja ennakkoon kisoista. Onkohan Ylellä(kään) puhtaat jauhot pussissa?!

Kummastelen, etteivät maiden jalkapalloliitot ole ryhtyneet boikotoimaan näitä(kään) kisoja. Ilmeisesti tukevat niitä tahoja, jotka suhtautuvat ihmisoikeuksiin erittäin leväperäisesti. Ai niin, raha ratkaisee.

Silti saatan sanoa hyvillä mielin. Te jalkapalloa harrastavat, harrastakaa edelleen, kilpailkaa. Pitäkää vain huoli, ettette harrastuksellane tue tahoja, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia.

Toimikaa kuten Riku Riski. Hän päätti boikotoida ja kieltytyi kutsusta Suomen jalkapallomaajoukkueen leirille Qatariin. Eikä osallistu kisoihin.

Ruokaa takkauunissa

Olen tällä viikolla palauttanut mieleeni, miten pienessä takkauunissa onnistuu ruoan valmistaminen. Hyvinhän se. Tosin ensi piti pilata ruoka kuivattamalla se täysin. Se unohtui uuniin.

Uunini on kapea, joten olen aikoini ostanut siihen sopivan ritilän ja pellit. Osan ruuista voi tietysti paistaa suoraan arinalla uunivuoassa.

Pidän, tai suorastaan rakastan, pata- ja laatikkoruokia. Uuni helpottaa, kun ei tarvitse valvoa ruoan kypsymistä hellan äärellä.

Eilen tein maustettua broileria, johon lisäsin vielä tomaattia. Siitä riitti eiliselle ja tälle päivälle. Jäbäkin sai pikkuisen, ja paistumisen aikana valuna maukkaan nesteen. Ei tarvinnut houkutella syömään.

Huomenna tarkoitukseni on paistaa kermamuikkuja ja perunoita. Sitten suunnitelmissani on tehdä kaalilaatikkoa, pastaruokia, aurajuustoperunoita ja paljon muuta.

Isoa osaa ruoka-aineista ei tarvitse ostaa, kun olen pikkuhiljaa pakastanut niitä hintojen ollessa edullisempia. Aika monesta pakkauksesta löytyy -30%-merkintä.

Olipa hyvä, kun muistin tämänkin uunivaihtoehdon. Sähköä säästyy. Ja myöhemmin sähköyhtiö nostaa hintoja vetoamalla siihen, että kulutus on liian pientä.

Onnistunutta säästöä

Tämän päivän vahva sana on sähkönsäästö. Vaikka en ostakaan pörssisähköä, niin seuraan kulutustani viikon tasolla. Kun kuukauden lasku saapuu, vertaan sitä edellisen vuoden vastaavan ajan laskuun.

Nyt vertailussa oli lokakuu.Sähkön hinta kilowattitunnilta on noussut noin 3,5-kertaiseksi (8,11 c -> 28,56 c). Nousseet ihan reippaasti ovat myös perusmaksu ja kuukausimaksu. 

Onnistuin vähentämään sähkönkulutusta reilu 40 prosenttia. Tämä pelasti katastrofilta. Laskun loppusumma on vain 36,69 euroa suurempi kuin viime vuonna.

Apuna tässä säästötalkoossa on ollut tietenkin varaava takka. Ostin keväällä puita saman verran kuin normaalisti. Voi melkein sanoa, että pilkkeet ovat ilmaisia, sillä säästyneillä sähkökuluilla maksan puiden hinnan. Aiemmin olen maksanut molemmista "erikseen".

Surullista tässä on se, että olen tainnut kuluttaa sähköä aiemmin turhan reippaasti. Hyvä opetus Partsulle. Ei tarvitse palata menneeseen, pärjää vähemmälläkin.

Enkä ole palellut. Ruokaa olen valmistanut. Ja suihkussakin olen käynyt sekä pessyt pyykkiä ja astioita.

Maailmanvalloittaja

Jäbä Jäbäräinen maailmanvalloittaja (tai ehkäpä vain oman kylän) ulkoilee pururadalla. Sieltä löytyy hajuja jos jonkinmoisia. Alla kaksi kuvaa, jotka on ottanut Ulkoiluttaja.

Ydinaseita Suomeen?

Nato-hakemuksen myötä Suomessa on alettu keskustella ydeinaseiden sijoittamisesta maahamme. Etenkin Kokoomus on ajanut asiaa. Pääministeri Sanna Marin ja puolustusministeri Antti Kaikkonen ovat todenneet, että nyt ei aseteta ehtoja muun muassa ydinaseiden sijoittamiselle.

Mutta mitä sanoo Suomen laki? Ydinenergialain (990/1987) luvun 2 (Yleiset periaatteet) 4. pykälän mukaan ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty.

Mikäli ymmärrän oikein, ydinaseiden tuominen Suomen maaperälle on kielletty. Käsitykseni mukaan Naton kanssa solmittu isäntämaasopimus ei myöskään velvoita ydinaseiden sijoittamista Suomeen. Ja  voisiko se edes kumota Suomen lain? Ei kai.

Ovatko ydinaseiden sijoittamista ajavat poliitikot unohtaneet, mitä Suomen laissa on määrätty?

Jäbän jorinat - Ensimmäinen kerta

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun pääsin Ulkoiluttajan kanssa lenkille ihan kahdestaan. Nahkamutsin kanssa odottelimme sitä jo valmiiksi etupihalla.

Kun tajusin, että nahkahan sieltä tulee, riemastuin. Vedin narun, jonka päässä oli, tiukalle. Hyppelin ja pompin. Vaikka en olisi saanut.

Lähdettiin pois pihapiiristä. Alussa jatkoin hyppelyä, mutta kun muiden koirien hajut alkoivat tulla nenääni, keskityin tutkimusmatkaan. Hienoja hajuja. Niitä kaikkia ei ollut, kun viimeksi kävin nahkamutsin kanssa köpöttelemässä.

Ulkoiluttaja kertoi, että pelkäsin autoja. No, se ei ole uutinen. Näin olen tehnyt pienestä pitäen. Pitävät tuolla tien päällä niin kovaa meteliä. Sellainen pitäisi kieltää täysin.

Yllätin itseni ja nahkamutsin, kun menin asiallisesti sisälle Ulkoiluttajan poistuttua pihapiiristä. Yllätin meidät molemmat, sillä nukahdin aika pian. Nukuin sikeästi, mutta en kovin kauan. Sitten taas virtaa riitti.

Oli kiva päivä. Nahkamutsilla oli ollut orpo (ei Orpo) olo,  kun olin poissa. Saipahan maistaa omaa lääkettään. Tietää, miltä minusta tuntuu, kun se menee jonnekin vähän pidemmäksi aikaa.

Vielä kolme yötä, ja pääsen taas Ulkoiluttajan kanssa tunniksi lenkille. Lupasi viedä nyt toista reittiä. Hau. Jännää, mitä hajuja sieltä löytyy.

Hienovaraista apua

Eilen maanantaina törmäsin harvinaiseen tukeen. Sain hienovaraista ja ystävällistä apua.

Olin kaupassa. Halusin ostaa kaalin. Kaikki "tiskin" alaosassa olevat olivat jättimäisiä. Ei olisi ollut järkevää ostaa niitä yhden henkilön talouteen. Siellä ylhäällä, jonne en ulottunut, oli kaksi pentä kaalia.

Rohkaisin mieleni, kuten jo monta kertaa aiemmin. Koska myyjiä ei ollut lähimailla, kysyin apua eräältä rouvalta, joka myös oli asiakkaana. Hän poimi toisen niistä pienistä kaaleista minulle.

Kiittelin. Me kumpikin jatkoimme omia ostoksiamme. Yllättäen hän palasi luokseni ja kysyi, tarvitsinko apua muidenkin tuotteiden keräämisessä. En tarvinnut. Olin kuitenkin erittäin yllättynyt ja iloinen, että hän tarjosi apuaan vielä uudestaan.

Kaupassa käynnin jälkeen suuntasin autoni pyörät kohti vapaaehtoistyöni koulutuspaikkaa. Siellä sain apua erittäin hienovaraisesti, vaikka en olisi välttämättämättä tarvinnut.

Järjestön työntekijä kantoi sen enempää kyselemättä kahvikkupini pöytään. Myöhemmin yksi meistä vapaaehtoisista kävi kaatamassa minulle jo toisen santsikupin. Hän olisi hakenut minulle myös suklaakonvehteja, mutta sanoin ottavani niitä sitten kotiin evääksi.

Tuntui hienolta, kun liikkumisrajoitteeni ei noussut mitenkään pääasiaan. Sitä ei ihmelty eikä siitä hössötelty. Apua annettiin ilman, että se olisi ollut kiusallista.

Toivon itsekin ymmärtäväni, että en turhia hössötä, kun kohtaan avun tarpeessa olevan ihmisen. Kysyn reilusti, tarvitseeko hän apua ja millaista. Tai jos jo tiedän hänen tarpeensa, annan apua ilman, että nostan siitä isompaa numeroa. Autan.

Ja tuosta koulutuksesta. Olipa valaisevaa. Kyse oli syyttäjän tehävistä ja siitä, miksi asiat eivät mene aina kuten "maalaisjärki" odottaisi.

Takaa-ajoa

Eilen lauantaina Jäbä tapasi Mossen, monirotuisen uroksen. Mosse ja Ulkoiluttaja tulivat meille takapihalle.

Olimme sopineet aiemmin, että pidän Jäbän kiinni, jotta Mosse ja Ulkoiluttaja pääsevät turvallisesti portista. Hyvin ajateltu, mutta ei mennyt suunnitelmien mukaan. Jäbä riuhtoi niin, että pääsi irti valjaista, siis riisui valjaat itse! Minulle jäivät talutin ja valjaat käteen.

Lopulta Mosse ja Ulkoiluttaja pääsivät portin sisäpuolelle. Jäbä oli innoissaan. Se jätti Ulkoiluttajan rauhaan, kun paikalla oli lajitoveri.

Jäbä yritti ajaa Mossea ja kutsua touhuun mukaan, mutta vierasta kiinnostivat enemmän pihan ja terassin hajut. Myöhemmin Jäbä pääsi takaa-ajoon. Se ajoi Mossea takaa, mutta tämä väisteli. Sitten osat vaihtuivat, ja Mosse ajoi Jäbää takaa. Näin Jäbä pääsi esittelemään melkein kokonaan aidatun pihan.

Nuorempana Jäbä onnistui väistelemään. Välillä se vähän varoitti Mossea. Ja välillä Mosse pääsi niin lähelle, että yritti alistaa nuoremman lajitoverin. Harmi, ettei onnistunut - ainakaan vielä.

Alla kuva kaveruksista - ainakin tulevaisuudessa kaveruksia, toivon. Otos epäonnistui kolmesta syystä: käteni olivat kohmeessa, herrat liikkuivat vikkelään ja unohdin käyttää puhelimen omaa salamavaloa.

Oikeat ystävät

Oikeat ystävät ovat suuri aarre. Ei ole merkitystä, miten usein tapaa tai on yhteydessä. Kun on asiaa tai ei niin asiaa, voi ottaa yhteyttä. Eivätkä oikeat ystävät ihmettele turhia. Kiitos teille kaikille, joiden kanssa saan olla oma itseni! Kävelenpä millä tavalla tahnsa.

Jäbän jorinat - Hau mikä päivä

Pakko haukahtaa. Hau mikä päivä! Nyt on uutta säpinää elämässä - niin minulla kuin nahkamutsillakin.

Päivä sujui melkein turvalliseen entiseen tapaansa. Päivällä tuli säikähdys, ja halusin heti ulkoa sisälle. Jossakin ammuttiin. Ei kuitenkaan meihin päin.

Alkuillasta tuli yllätys. Oltiin nahkamutsin kanssa takapihalla, kun auto ajoi pihaan ja portista tuli Ulkoiluttaja. Siis Ulkoiluttaja, kaksijalkainen!

Sain meuhkata sen kanssa. Välillä se joutui komentamaan, kun innostuin ilmeisesti liikaa. Hyvä, että komensi. Se muuten toimi aivan samalla tavalla kuin nahkamutsinikin minua komentaessaan. Tuntui tutulta ja turvalliselta.

Onneksi nahkamutsi ymmärsi pysyä syrjässä meidän touhistamme. Se olisi ollut nurin alta aikayksikön. Sen verra minä riehuin. Kävin kyllä välillä tervehtimässä nahkamutsia. Kerran pelästyin, kun se meni sisään. Tuli onneksi takaisin ja toi narupallolelun, josta kisasin Ulkoiluttajan kanssa.

Ja hienoa, että se Ulkoiluttaja tulee uudestaan. Se ottaa mukaansa neliljalkaisensa Mossen, ei siis nelipyöräistä Mossea. Päästään porukassa lenkille. Paitsi nahkamutsi, kun se ei pysy vauhdissa.

Nahkamutsi luuli muuten, että en jaksa syödä, kun oli niin hurja tunti Ulkoiluttajan kanssa. Haha. Eikö se vieläkään tiedä, että kultaisetnoutajat syövät, mitä eteen kannetaan. Olenhan sentään sen seitsemäs kultsikka.

Söin kyllä. Yritin jaksaa leikkiä nahkamutsin kanssa, mutta väsytti. Kerään voimia, käyn ulkona, leikin ja menen yöunille.