Raha ratkaisee

Me kaikki tiedämme, että raha ratkaisee, ainakin hyvin usein, vaikkemme sitä haluaisi. Minäkin sain kokea sen, ja hyvin ikävällä tavalla, asiassa, jossa rahan ei pitäisi ratkaista. Ystäsyyssuhteessa.

Ennen kuin jatkan, täsmennän tapahtumapaikkakuntia, jottei synny väärinkäsityksiä. Ne ovat Joensuu (minun asuinpaikkani) ja Hämeenlinna (toisen osapuolen työpaikkakunta).

Eräs ystäväni joutui syyttä suotta työnantajansa hampaisiin. Häntä kohdeltiin erittäin huonosti. Kävimme varmaankin vuoden verran, jos emme pidempään, keskusteluja hänen tilanteestaan. Toimin hänen tukihenkilönään ja kerroin näkemyksiäni asioista, joista olin saanut kokemusta niin luottamusmiehenä kuin yleensä elämän varrella.

Eräässä Teams-palaverissa ystäväni esihenkilö väitti minun olleen häntä kohtaan aggressiivinen. Perusteetta. Kyse oli mielestäni kunniainloukkauksesta, koska palaveriin osallistui iso joukko minulle tuntemattomia ihmisiä. Olin tekemässä tutkintapyyntöä. Ystäväni pyysi minua odottamaan, jotta hänen asiansa selviäisi.

Lopulta, kun ystäväni irtisanottiin, tein tutkintapyynnön. Ennen tätä olin yhteydessä asianajajaan, joka kertomani ja asiakirjojen perusteella totesi, että kyse on kunnianloukkauksesta.

Ystäväni oli koko ajan tietoinen aikeestani. Kun eilen keskiviikkona olin lähettänyt postia poliisille, pistin viestin siitä ystävälleni.

Olin tukehtua saatuani häneltä vastauksen. Hän pyysi minua perumaan ilmoituksen ja tekemään sen vasta sitten, kun hän on päässyt sopimukseen entisen työnantajansa kanssa. Hänen mukaansa kyse on kymmenistä tuhansista euroista.

Siis mitä! Minun pitäisi vetää tutkintapyyntöni pois ja näyttäytyä epäluotettavassa valossa, jotta hän saisi kymmeniä tuhansia. Minä en saisi hakea oikeutta itselleni ennen kuin hän on varmistanut isot summat itselleen.

Nämä kaksi asiaa ovat aivan erilliset. Minusta nyt entinen ystäväni on oikeutettu suuriin korvauksiin, koska häntä kohdeltiin epäasiallisesti ja irtisanominen oli laiton. Mutta ei minun pidä "uhrata" kunniaani ja oikeuksiani sen vuoksi. 

Voin vain kuvitella poliisin ilmeen, kun ensin Partsu tekee tutkintapyynnön, peruu sen ja tekee uudestaan. Ei taitaisi asiani menestyä enää.

Minusta oli pöyristyttävää, että vuodesta 1996 saakka ystävänäni ollut ihminen kehtasi pyytää perumaan tutkintapyynnön. Rahanahneus rikkoi ystävyytemme. Hänen pitäisi saada oikeutta ja korvauksia, mutta minä en saisi tehdä mitään itseni hyväksi!