No nyt se sitten tapahtui. Toissapäivänä. Jäbä kuuroutui, ainakin osittain, tai ehkä vain valikoivasti.
Puuhastelin etupihalla ja Jäbä juosta vilisteli sinne ja tänne. Välillä se katsoi minua kuin kysyvästi. Kutsuin sen luolseni, se tuli ja sai herkkupalan.
Naapurin poika, tai siis itse asiassa nuori mies, oli tullut vanhempiensa luokse lomalle ulkomailta. Kun Jäbä huomasi hänet ja aikoi "ottaa hatkat". Tuli kuitenkin kutsusta takaisin.
Näin onnistuttiin vielä kaksi kertaa. Sitten ei mikään estänyt tyydyttämästä uteliaisuutta. Oli pakko mennä tervehtimään naapuria, jota ei ollut vielä nähnyt. Minun tyhmyyttäni oli, että en heti ottanut taluttimeen ja vienyt tutustumaan naapuriin.
Vähän minua nauratti, kun muistin Jäbän ja naapurin pojan isän ensitapaamisen. Ei jäbäräinen millään meinannut uskaltaa mennä tapaamaan. Nyt kaikki on toisin. Kaikkia pitäisi saada tervehtiä.
Naapurin poika lähti tulemaan meidän pihalle päin, mutta ei auttanut. Jäbä huomasi tämän tyttöystävän. Kun pääsin näköetäisyydelle, en ole varma oliko tämä ihana aikuinen nainen mennyt leikkimään auratulle lumikinokselle vai oliko juossut Jäbää karkuun.
Jäbä alkoi heti leikkiä kukkulan valloittajaa. Tuli lopulta minun, tai paremminkin naapurin pojan luokse, joka sai rapsutusten myöstä otettua Jäbän kaulapannasta kiinni. Minä sain lopulta taluttimen paikoilleen, ja me, kaksi- ja nelijalkainen, lähdimme kotiin.
Onneksi Jäbä kiinnostui lähinaapurista eikä vähän kauempana kevyen liikenteen väylällä liikkuvista. Sen vierestä menee välillä hyvinkin vilkkaasti liikennöity tie, jolla kulkee myös rekkoja.
Pitänee jatkossa laittaa Jäbä etupihalla 15 metriä koulutustaluttimeen ja vielä pidentää liikkumissädettä pitkä köysi, johon taluttimen sidon. Ja köyden sidon kuistin kaiteeseen, niin ei poika pääse karkuun, mutta pääsee osallistumaan pihatöihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti