Tässä päivänä muutamana hämmenyin keskustellessani erään tuttavani kanssa. Kerroin hänelle haasteista, joita olen kohdannut Jäbän kouluttamisessa. Hän totesi, että ehkä olisi aika aloittaa koulutus.
Olin suorastaan äimän käkenä. Minähän juuri kerroin, että olen kouluttanut Jäbää siitä päivästä alkaen, kun se muutti meille kotiin, ja kouluttamisessa on ilmennyt haasteita. Jäbä on aivan erilainen kultainennoutaja kuin aiemmat kuusi kultsiani.
Ja sitä paitsi. Reilun neljän kuukauden ikäinen pentu ei voi toimia kuin täysin koulutettu aikuinen koira! Minusta alkoi tuntua, että en rohkene enää puhua haasteista Jäbän kouluttamisessa. Etenkään, jos asia käännetään niin, että "makaan laakereillani" kouluttamisen suhteen. Täytyy myöntää, loukkaanuin hieman.
Jäbällä on jo paljon osaamista, tottelemista, taitoja, ymmärtämistä. On vain asioita, jotka vaativat hiomista - muun muassa hyppimisen ja näykkimisen sekä turhan haukkumisen pois opettamista.
Koiran kouluttamisessahan ei ole kyse vain koirasta, vaan myös omistajan itsensä kouluttamisesta, omistajan oppimisesta. Pitää vain etsiä oikeat tavat, joilla ihminen-koira-parivaljakko oppii toimimaan oikein, sopivasti, jotta yhteiselo toimii. Minä ja Jäbä etsimme näitä keinoja - yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti