Lapset, ikäihmiset vai muut? Siinäpä kysymys näin aluevaalien alla. Monista kommenteista saa käsityksen, että asiat ovat toisilleen vastakkaisia ja toisensa pois sulkevia.
Näin ei kuitenkaan saa olla. Sosiaalipalvelut ovat erittäin laaja toimiala, jonka jokaista osa-aluetta tulee kehittää. Lasten (alle 18 v.) ja ikäihmisten välissä on iso joukko aikuisia, jotka käyttävät sosiaalipalveluja.
Lapsiperheille tarjottavan varhaisen tuen ja lastensuojelun palvelut nivoutuvat helposti yhteen. Perheet tarvitsevat välillä kevyempää ja välillä vahvempaa tukea. Palveluja ei voi asettaa vastakkain.
Aikuissosiaalityö tekee merkittävää työtä työikäisten aikuisten kanssa. Aikuisten, yksin elävien ja perheiden, ongelmat ovat monitasoisia. Yksi ongelma voi johtaa toiseen. Sama on ikäihmisten kanssa. Toiset pärjäävät hyvin, toiset huonommin.
Lisäksi meillä Pohjois-Karjalassa on monia erityisiä sosiaalipalvelun muotoja: vammaispalvelut, asumispalvelut, koulukuraattorit, terveydenhuollon sosiaalipalvelut, sosiaalipäivystys ja palvelutarpeenarvioinnin yksikkö.
Kaikki nämä palvelut kytkeytyvät toisiinsa tavalla tai toisella. Välillä tiiviimmin, välillä löyhemmin. Niitä ei voi asettaa vastakkain. Niiden välistä yhteistyötä pitää kehittää ja tukea.
Jo tästä lyhyestä ja varmasti puutteellisesta listauksesta selviää, että hyvinvointialueemme on tiukan edessä työnantajan roolissa. Opittavaa ja ymmärrettävää riittää pelkästään sosiaalipalvelujen osalta.
Ja kun (näin oletan) lähtökohtana on asiakaslähtöisyys, palvelujen yhdenvertaisuus ja henkilöstön jaksaminen, niin kehittämistä riittää Siun soten jälkeen. Kehittämistyöhön pitää ottaa mukaan asiakkaiden kanssa työskentelevät asiantuntijat.
Kirjoitan tässä vain sosiaalipalveluista, koska sote-keskustelu on keskittynyt lähes kokonaan terveydenhuoltoon. Myös sosiaalipalvelut ansaitsevat huomion, joka niille kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti