Kuuntelin tänään salaa emäntäni puhelinkeskustelua oven takana. Se onneton ei tiedä, että minä tiedän, milloin kannattaa kuunnella sen keskusteluja. Vaikka salaa.
Oven takana se jutteli Savonlinnan suuntaan. Kertoi, että minä olen nopea oppimaan. Vaikka joitakin asioita pitää toistaa ja toistaa, niin ei kaikkea.
Olen ylpeä itsestäni. Emäntä kertoi minun oppineen yhden asian kertaheitolla. Arvaatteko mikä se on! Ette varmaan.
Sehän on kerjääminen. Vain yhden kerran emäntä antoi minulle herkullisen puruluun, kun tulin takapihalta, ja se oli siinä. Opin, että pitää kerjätä aina, kun tulen sisälle. Tai kun emäntä tulee sisälle.Tai kun me tulemme yhdessä sisälle.
Yritykseni on hyvä. Valitettavasti se aina tuota tulosta. Emäntä oppi minua nopeammin, että kaikkeen sen ei tarvitse suostua. Harmillista!!! Taitaa se sittenkin olla pomo. Vai onko sittenkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti