Nastoista on puhuttu niin kauan kuin olen ollut täysi-ikäinen, tai ainakin melkein. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on käyty yhä kiihkeämpää keskustelua nastojen ja kitkojen välillä.
Se on aivan turhaa, sillä yhtä oikeaa totuutta ei ole. Jossain päin maata nastat ovat paremmat, jossain kitkat riittävät. Minulle käyvät vain ja ainoastaan nastat.
Jokaikinen talvi nastat ovat osoittaneet tarpeellisuutensa. Jos minulla olisivat autossa vain kitkat, niin monta kertaa olisi kotiin pääsy estynyt. Sen verran jyrkkä ja liukas ylämäki on noin kilometri ennen kotiani. Ja välillä turhan luminen. Eikä alaskaan meno olisi kitkoilla turvallista.
Odotan jännityksellä, milloin "sota" nastakengistä ja kitkakengistä alkaa. En tosin ole vielä kuullut kitkakengistä, mutta jospa nyt kirjoitukseni myötä joku nekin keksii. Tai onhan ne voitu jo keksiä, mutta minä en ole vielä kuullut.
Tänään molemmat nastat, autossa ja kenkien alla, olivat enemmän kuin tarpeen. Sataneen lumen alla oli aika jäistä. Etupihan ulkokuistin puhdistaminen lumesta ilman kenkiin kiinnitettäviä nastoja ei olisi onnistunut. Muutoin minusta olisi voinut tulla akrobaattiluistelija.
Eivätkä ne auton nastat haitanneet, kun lähdin käymään lähikaupassa. Oma piha ja pikkutie oli aurattu. Ongelma syntyi, kun piti päästä kotitieltä isolle tielle. Ison tien auraus oli tehnyt isohkon vallin risteykseen.
Auto jumitti. Eteenpäin, taaksepäin, eteenpäin ja ... Pyörät sutivat. Isolla tiellä ajeli autoja, joten vauhtia en voinut ottaa. Kun tuli sopiva rako, pistin hieman lisää kaasua ja valitsin uuden "uran" sohjossa. Pääsin isolle tielle.
Sen verran minulla on kokemusta kitkoista, että en olisi päässyt minnekään ilman työntö- tai vetoapua.
Vähän jännitti takaisin tulo. Ei ollut mitään ongelmaa. Olihan pihatien risteyksessä jo valmis reitti autolle.
Partsu liputtaa nastojen puolesta! Ne ne olla pitää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti