Ollaan käyty emännän kanssa lenkillä. Joku voisi sanoa sitä vain kävelyksi, mutta emännän kanssa olemme sopineet käyvämme lenkillä. Sen verran ahkeruutta siihen tarvitaan.
Kaksi, joskus jopa kolme kertaa päivässä lenkkeillään. Plus tietenkin takapihalla, missä saan olla ihan vapaana. Siellä välillä vähän riivaa. Pitää mennä päättömästi kuten ihmiset sen ilmaisevat. Vietetään monta tuntia päivässä ulkona. Se on hyvää koiran elämää.
Kylällä kuulostaa olevan lajitovereita. Äänistä päätellen. Olen minä niitä nähnytkin. Tänäänkin, kun oltiin menossa ison tien suunteena, siellä käveli isohko koira emäntänsä kanssa. Menivät vauhdilla karkuun, vaikka oltiin kaukana. Taisi niistä jompikumpi tai molemmat pelätä minua. Tai emäntää.
Kun mentiin niiden perässä samaa reittiä, niin ne tulivat kaukana vastaan. Eivät halunneet kohdata meitä, vaan kiersivät, vaikka olivat selvästi menossa takaisin, mistä olivat tulleetkin.
Ei kyllä mennyt hukkaan silti se aamuinen lenkki. Nähtiin Olivia, kääpiösnautseri isäntänsä kanssa. Ottivat meidät kiinni, kun tulivat takaa. Emäntä kysyi, että saadaanko tervehtiä. Saatiin lupa.
Harmillista. Olivia kyllä haisteli minua, ja minä sain haistella sitä. Olisin innokkaasti halunut leikkiäkin sen kanssa, mutta se on arka. Se pitää sallia sille. Ei voi pakottaa, jos tällainen Jäbä hieman pelottaa.
Aamun lenkki kesti tunnin verran. Ennätettiin me kävellä melkein kilometri. Oltiin molemmat väsyneitä sen jälkeen. Tai ainakin minä.
Iltapäivällä mentiin toiseen suuntaan. Kun oltiin yhden taloyhtiön lähellä, siihen sisäänmenoväylälle pysähtyi auto. Siitä nousi nuori mies. Se halusi tulla tervehtimään minua, eikä emännällä ollut mitään sitä vastaan.
Se rapusitti minua masusta. Tuntui ihanalta. Kieristelin selälläni, että lisää, kiitos lisää! Se sanoi, että minulla ihanan pehmeä turkki. Ja että olen sosiaalinen, kuten muutkin kultaisetnoutajat.
Sitten se kertoi mainion jutun. Sillä on aikuinen kultsikka, kuten meitä myös kutsutaan. Se ja emäntä sopivat, että jos lenkillä tavataan, niin ilman muuta tervehditään. Jeeee!!! Eivät nuo kaksijalkaiset aivan hölmöjä ole. Ymmärtävät meidän nelijalkaisten tarpeita.
Iltapäivän lenkki ei ollut yhtä pitkä kuin aamulla, vaikka aikaa meni melkein saman verran. Se ihana nuori mies vei tietysti aikaa, ja niin sen pitikin olla.
Ja minä taisin olla väsyneempi. Onneksi emäntä ymmärsi koiran kieltä ja tajusi, että nyt pitää kääntyä takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti