Tänään oli jännä päivä. Käytiin emännän kanssa oikein kunnolla kaupungissa. Enkä oksentanut autoon enkä muutenkaan, kun sain aamulla ruoan aikaisin, ja sitä oli vähän.
Oltiin monta tuntia. Ei millään asioilla, vaan kyläilemässä. Tapaamassa koiria ja ihmisiä. Tai sen verran hoidettiin asioita, että emäntä haki siskoltaan peruna- ja riisipiirakoita. Se sisko teki ne emännälle ihan lahjaksi. 51 piirakkaa. 51-100-vuotissynttäri- ja eläkkeelle siirtymislahjaksi.
Sitten me mentiin emännän sen ystävän luokse, jonka sylissä oli laatikko, jossa minä makasin, kun tulin kotiin Vesannolta. Sen ystävän lisäksi oli iso koira. Nimi on Kirppu. Hassua. Minä kun luulin, että kirput on pieniä. Mutta ei pieni koira voi kaikkea tietää.
Vähän ensin jänskätti, kun se oli niin iso. Mutta kun emäntä ja sen ystäväkään eivät sitä pelänneet, niin en minäkään. Ensin se ajoi minua takaa. Sitten minä sitä.
Ja tuli vielä yllätys. Sen ystävän tytär tuli semmoisen pienen Vinku-koiran kanssa. Sen kanssa halusin leikkiä, mutta se pelkäsi vähän minua. Kyllä me sitten kaikki kolme nelijalkaista juoksenneltiin yhdessä. Ihmiset vain seisokelivat ja kävelivät hiljakseen.
Vauhtia oli paljon. Välillä minä putosin ojaankin. Pääsin pois ihan itse. Oli kova jano. Yritin juoda rapakosta, mutta minua kiellettiin. Saatiin sitten kaikki kolme ihan hyvää raikasta vettä.
Sitten me mentiin emännän toisen ystävän luokse. Sen, jonka sämpyläreseptin emäntä täällä paljastikin jo. Siellä ei ollut koiria. Oli ihmisiä. Mutta ne oli kuin hau-kavereita. Siis kivoja. Ystävä, sen mies. Ja tuli vielä niiden toinen tytär lastensa kanssa. Näin eka kerran näin pieniä lapsia. Se toinen aloittaa ensi vuonna eskarin. Toinen on pienempi.
Nyt ollaan kotona. Olen ihan väsynyt. Taitaa tuo emäntäkin olla. Jaksoin syödä aika vähän. Nyt on kivempi makoilla ja pitää silmiä kiinni.
Ai niin. Meinasin unohtaa. Tänään on eka päivä, kun en ole kakkinut enkä pissinyt sisälle. Paitsi kerran pissin. Kun tultiin kotiin. En malttanut tehdä ulos, kun piti päästä kotiin. Sisälle. Katsomaan, että kaikki lelut ja makuualustat ovat paikalla.
Kerron vielä salaisuuden. Emäntä ahnehti niitä perunapiirakoita. Taitavat olla hyviä.
Nyt minua vä-syt-tää. Pitää taas levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti