Hei kaikki! Minä olen Jäbä, tänään tasan seitsemän viikkoa ja yhden päivän. Olen kultainenoutaja. Vielä pentu, mutta tarkoituksenani on kasvaa isoksi aikuiseksi.
Mietimme yhdessä Partsu-emäntäni kanssa, että voisin alkaa kirjoittaa blogia kuten hänkin. Ensin tuumasimme minulle omaa blogia. Alkoi käydä sääliksi kaikkia niitä lukijoita, jotka haluavat lukea meidän molempien juttuja.
Yhdistimme voimamme. Yksi tie ja kaksi asiaa. Se toteutuu myös tässä. Lukijoiden tarvitsee muistaa vain yksi osoite, mutta he saavat kahden kirjoittajan tekstejä. Jatkossa voitte lukea Jäbän jorinoita täältä.
Synnyin Vesannolla Mehtäpellon kennelissä. Isäni on Reiska ja äitini Minni. Kennel-nimeni on Mehtäpellon Walt Disney Legends. Emäntä antoi nimeksi Jäbä Iivor Vilperi. Kutsuu, ja muutkin kutsuvat, Jäbäksi. Ihan hyvä näin.
Muutin eilen tänne kotiini. Oli pitkä matka, mutta kestin sen hienosti. Emäntä ajoi. Säälitti, kun oli niin huono, sohjoinen keli. Pärjäsi se. Minä istuin kuin kuningas viereisellä penkillä pehmustetussa laatikossa emännän ystävän sylissä.
Heti alkuun pääsin jekuttamaan näitä kaksijalkaisia. Luulivat laatikon olevan liian pienen. Ei se ollut, mutta asetuin niin, että näytti siltä. Eihän "kuin kuninkaan" sovi alistua noin vain. Se on edessä päin. Tai ei alistuminen vaan totteleminen. Sellainen tuo emäntäni taitaa olla.
Ensimmäinen yö kotona meni hyvin. Väillä tuli ikävä sisaruksia, mutta emäntä rauhoitteli, ja minä jatkoin nukkumista. Samoin emäntä. Välillä nukkuma-alusta karkasi sängyn alle, minkä vuoksi nukuin sitten lattialla. Kun emäntä huomasi sen, hän korjasi asian.
Tänään ollaan ulkoiltu paljon. Niin paljon kuin olen tarvinnut ja halunnut. Kummallinen emäntäni kyllä on. Aina kun herään, se patistaa ulos. Samoin kun lopetan syömisen. Tosin, ei minulla ole mitään sitä vastaan.
Olen juoksennellut vapaana takapihalla. Ihmeen iso alue. En ole vielä uskaltanut tutustua siihen kokonaan, vaikka olenkin rohkea. Olen myös iloinen, rauhallinen, utelias. Voisi luulla tutkijaksi. Emännän kanssa olemme ihmetelleet ihmeellistä maailmaa.
Kun menemme etupihalle, emäntä laittaa kaulaani taluttimen. Se sanoo, että pitää opetella, jotta oppii samalla käyttäytymään, tottelemaan. Luulen, että emäntä haluaa olla se pomo.
Kiva, jos jaksoit lukea tänne loppuun. Kirjoittelen jatkossakin. Yritän laatia silloin lyhyempiä tekstejä. Nyt vaan oli niin paljon asiaa. Enkä saanut kaikkea mahtumaan tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti