Tänään käytiin ensimmäistä kertaa kaupungissa. Kai sitä silloin pitäisi kyläillä, mutta ei. Emäntä vei minun Tintin Lemmikki -nimiseen kauppaan.
Menomatkalla matkustin apukuskin jalkatilassa, laatikossa, jossa oli peti. Kaupan edessä sain jaloitella nurmikolla. Vieressä kulkevan tien nimi on Tulliportinkatu. Katu on varmaan jotain muuta kuin tie.
Jos meillä kulkee autoja paljon, niin kaupungissa niitä ajaa koko ajan. Ja on kävelijöitä, pyöräilijöitä.
Ensin en meinannut uskaltaa mennä kauppaan sisälle. Sitten rohkaistuin. Miten kivasti minut otettiin vastaan. Kaikki ihailivat, miten pieni minä olen.
Oho. Oli siellä kaupassa lajitovereitakin. Ne haukahtelivat viereisessä huoneessa. En nähnyt niitä. Ihmiset rapsuttelivat minua. Menin oikein selälleni, jotta tuntuisi mukavammalta.
Sitten tuli se ikävä asia. Minulle sovitettiin turvavaljaita, jotta autossa olisi turvallisempaa. Oli emäntä ostanut jo aiemmin toiset, punaiset, mutta ne olivat liian isot. Nyt nämä sopivan kokoiset ovat mustat. Paljon viksummat kuin punaiset, näin urokselle.
Hyvä kuitenkin, että ostettiin ne pienemmätkin. Nyt saan matkustaa etupenkillä emännän vieressä, kun en pääse hötkyilemään. Onhan se turvallista niin minulle kuin emännällekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti