lauantai 23. lokakuuta 2021

Jäbän jorinat - Kolme yötä ja vähän muuta

Olen asunut kotona jo kolme yötä ja melkein kolme päivää. Tämä aika on ollut kivaa. Olen saanut vikkelöidä, houkutella emäntää leikkiin. Palloa olen pelannut takapihalla heinikossa. Se ei aina tottele minua. Me ollaan ulkona joka päivä useampi tunti. Ei tietenkään kerralla, kun emäntä ei jaksa. Minä kyllä jaksaisin, ehkä.

Emäntä on hyvin koulutettu. Se ei pakota nousemaan aamulla aikaisin, kuudelta tai jotain. Kyllä minä kaiken varalta aina kysäisen, että joko pitää nousta. Kun se sanoo, että nukutaan, ja silittää minua, jatkan unten mailla. Tänään noustiin pissalle, tai siis minä pissasin, vähän ennen kahdeksaa.

Taidan minä olla loistokoira. Yöllä ei tullut yhtään pissiä eikä kakkaa. Ensimmäiset tarpeeni tein ulos. Päivällä pitää tehdä tarpeita useammin, kun on kaikenlaista puuhaa.

Vaikka me puuhataan asioita yhdessä, niin saan minä olla rauhassakin. Kun minua väsyttää, emäntä ei häiritse. Unen läpi kuulen, että se tekee jotain, mutta en minä silloin jaksa kiinnostua. Unet antavat voimaa seuraaviin saakka.

Meidän tiellä on kaksi muuta taloa. Eilen tutustuin toisen naapurin isäntään Vesaan. Vähän minua pelotti, vaikka se oli ihan ystävällinen. Uskalsin kuitenkin käydä tervehtimässä. Annoin sen jutella minulle ja silitelläkin minua. Siitä oli kivaa. että emäntä otti pentukoiran. Muita sen talon asukkaita en ole vielä tavannut.

Tänään kohtasin Riitan ja Juhanin toisesta naapurista. Nyt olin rohkeampi. Heilutin häntääni jo silloin, kun ne olivat usean metrin päässä. Ensin tuli Juhani tervehtimään ja sitten Riitta. Vitsi, miten mukavia naapureita meillä on. Hyvä, että Heidi päätti ottaa emännäkseni Partsun.

Emäntä on muuten ovela. Kun se tajusi, että toiset voivat leikkiä kanssani vähän aikaa, se sanoi, että voisi hakea sillä aikaa puita liiteristä. Ei sen tarvinnutkaan, kun Juhani tarjoutui hakemaan. Näin emäntä sai vähän laiskotella.

Me teimme Riitan kanssa pienen kävelylenkin. Ihan pihapiirissä. Emäntä ilahtui kovin, kun tunnistin sen ja sen äänen ja juoksin sen luokse häntä heiluen. Hyvä, ettei se ruvennut itkemään liikutuksesta.

Taas tuli paljon tekstiä. Elämässä kun tapahtuu niin niin paljon!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti