Tänään on se minun suuri päiväni, ensimmäinen eläkepäiväni. Aamulla hieman jännitti, muuttuuko elämäni miten radikaalisti ja jos muuttuu, miten.
Kahden kuukauden lomalla olo teki harjoittelijasta mestarin kerta heitolla. Olen kuullut, että eäkeläiset heräävät aamuisin aikaisin ja helposti. Niin minäkin.
Yritin nukkua väkisin kuuden jälkeen tarpeillani käytyäni. Ei siitä mitään tullut. Mieli oli virkeä. Ja vartalokin, ainakin melkein.
Nousn ylös. Päästin koirani ulos aidatulle pihalle. Peseydyin, laitoin kahvin tippumaan. Hain postilaatikosta noin sadan metrin päästä päivän lehden ja eilen maanantaina tulleet mainokset.
En muistanut hakea eilen, kun luulin silloin olevan tiistain. Tänään elin jonkin aikaa keskiviikossa. Mutta väliäkö sillä on. Kunhan elin ja elän!
Ei tämä päivä ole kovin paljon eronnut eilisestä, tai viime viikosta. Silti jotenkin tuntuu, että olen kuin eläkeläiseksi syntynyt. Elämä soljuu mukavasti eteenpäin. Ei turhaa kiirettä ja stressiä. On tekemistä, ihmisiä. Voi laiskotella luovasti ja keksiä juttuja. Minusta saattaa kehkeytyä oikea Pelle Peloton.😇
Uskon, että nautin jatkossakin näistä vapaaherrataren päivistä. Mottoni on: sopivasti kaikkea - tekemistä, liikettä, laiskottelua ja kanssakäymistä. Sillä mennään ja pärjätään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti