Tasan kaksi vuotta sitten aloitin blogini kirjoittamisen. Ensimmäisen teksin otsikko oli Elämä yllättää. Nyt tekstejä on 224 - jotkut lyhyitä, jotkut pidempiä.
Silloin yllättävältä tuntui, että aloin kirjoittaa blogia. Olinhan kaikin tavoin vältellyt kaikenlaista "some-hömpötystä".
On elämä yllättänyt senkin jälkeen. Onneksi enimmäkseen vain hyvässä mielessä.
Kahden vuoden takaiseen tilanteeseen eämäni on muuttunut aika paljon. Tai siis ei oikeastaan. Moni asia on ennallaan. Uutta, suurinta uutta, on se, että nyt saan päättää aikatauluistani aivan itse.
Tove Jansson on kirjoittanut: "Ellei joku satu tietämään, mitä eläkkeelle pääseminen tarkoittaa, niin kerrottakoon asia: Kun ihminen elää tarpeeksi vanhaksi, hän saa kaikessa rauhassa tehdä juuri mitä haluaa."
Tämä sitaatti löytyy myös työkavereiltani saamasta läksiäiskortista. Maritta, kuten aina, oli askarrellut sen itse.Siitä näkyy, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Ystävyys, koirat, kirjoittaminen.
Sanottakoon nyt kaiken varalta. Vaikka olenkin elänyt tarpeeksi vanhaksi päättääkseni tekemisistäni rauhassa, en tunne itseäni vanhaksi. Sen aika tulee, jos on tullakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti