Kuntavaalien äänestysaktiivisuus jäi laimeaksi. Se keikkui viidenkymmenen molemmin puolin. Miten se vaikuttaa kansanvallan toteutumiseen? Onko demokratia vaarassa myös meillä Suomessa?
Jos tilanne jatkuu pitkään tämänlaisena, niin on. Minun mielestäni. Jos asioista päättävät henkilöt, jotka käytännössä on valittu pienen vähemmistön voimin, niin päätöksentekoa voi kutsua jopa mielivaltaiseksi. Kyse ei ole enää demokratiasta.
Olisi helppoa todeta, että mitäs kansa ei äänestä. Oma on syynsä! Voi, voi. Teille on annettu mahdollisuus. Käyttäkää sitä.
Oikeampi tapa lähestyä asiaa on, että poliitikot miettivät omaa toimintaansa. Katsovat niin sanostusti peiliin. Sieltä löytyy syy siihen, että yhteisten asioiden hoito eivät jaksa kiinnostaa. Meitä kansalaisia ei vain kuunnella. Politiikan tekotapa on vääristynyt. Sinänsä yhteiset asiat kiinnostavat.
Tänään SDP:n kansanedustajat Merja Mäkisalo-Ropponen ja Seppo Eskelinen, jotka uusivat valtakirjansa Joensuun valtuustoon, toivat esiin huolensa äänestysinnon laimeudesta Yle Joensuun haastatteluissa. Missään vaiheessa en kuullut heidän pohtivan syitä siihen.
Eskelinen sentään totesi, että asiaa pitää tarkastalla paitsi paikallisella niin myös valtakunnallisella tasolla. Siinä hän on oikeassa. Minusta poliitikkojen on pohdittava, mitä he tekevät väärin, kun kansaa ei kiinnosta.
Kokoomus ja perussuomalaiset ovat olleet innoissaan kuntavaalien jälkeen "voitostaan". Onko kyseessä oikea voitto? Kannattaako riemuita, kun vähemmistö Suomen äänestäjistä äänestää heidät "voittoon"? Entä jos äänestysprosentti olisi ollut noin seitsemänkymmentä? Mikä olisi ollut lopputulos?
Sama koskee muitakin puolueita, jotka tällaisessa tilanteessa iloitsevat tai iloitsisivat "voitostaan". Ei kyse ole oikeasta voitosta. Enemmistö suomalaisista saattaisi olla eri mieltä siitä, tulivatko "oikeat" henkilöt valituiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti