Äänestin: Päivi Koskela, nro 22, Joensuu

Kuten jo aiemmin tänään kerroin, käytin äänioikeuttani kuntavaaleissa (ennen kunnallisvaaleissa). Äänestyssalaisuus on äärimmäisen tärkeä asia - sitä pitää vaalia. Jokainen kuitenkin voi itse päättää, kertooko valinnastaan. Minä haluan kertoa.

Äänestin Joensuussa. Ehdokkaani oli jo pitkään selvillä - heti, kun kävi ilmi, että hän on ehdokkaana. Ja vielä Vasemmistoliiton listoilla. Se oli minulle tärkeää.

Tunnen Päivin työni kautta. Hän on vastannut työpaikkani työnohjauksesta jonkin aikaa. Hän on siinä erittäin hyvä. Hänellä on kokemusta, näkemystä. Hänellä on sydän paikallaan - vasemmalla.

Äänestin joensuulaista Päivi Koskelaa, nro 22. Pyysin häntä kirjoittamaan blogiini. Tässä alla on Päivin viesti meille kaikille. Lukekaa, olkaa hyvät!

Päivi Koskela:

"Miksi ihmeessä pyrkiä kuntapäättäjäksi, ihmisten kusitolpaksi niin kuin Kokoomuksen Verkkouutiset taannoin räväkästi otsikoi.

Samasta syystä mistä olen äänestänyt joka ikisissä vaaleissa 18 täytettyäni. Katson etuoikeudeksi ja velvollisuudeksi omalta osaltani vaikuttaa yhteisen hyvän puolesta. Työni kautta minulle on jo kauan ollut selvää, että on erittäin tärkeää pitää huolta hyvinvointivaltiosta, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja ”pienten” puolella olemisesta. Nämä asiat ovat Vasemmistoliitossa keskeisiä. Lisäksi tavoitteena on pitää huolta elinympäristöstä.

Minä haluan olla vaikuttamassa siihen, että päätöksenteossa mennään asukkaiden hyvinvointi edellä. Toki realiteetit ja talous on otettava huomioon, mutta minun mielestäni rahan ja jatkuvan vaurastumisen ei pitäisi olla ensisijainen kaikkea ohjaava asia. Sellainen politiikka johtaa siihen, että huonosti voivien osuus kasvaa kaikkine seurausilmiöineen, kusitolpaksi joutuminen mukaan lukien.

Korona-ajan jälkitautina meillä on merkittävästi lisääntynyt lapsiperheiden pahoinvointi. Lasten oppimiseen on jäänyt aukkoja, joita koulutoimessa joudutaan paikkaamaan. Erityisesti muutenkin tiukoilla olevissa lapsiperheissä tilanne on entisestään vaikeutunut, mikä näkyy myös lastensuojelun merkittävästi suurempana työpaineena. Samaan aikaan sote-keskustelussa edelleen mennään terveyspalvelut edellä.

Nyt tarvittaisiin kipeästi lisäresurssia niin kouluihin kun sosiaalipalveluihin. Rohkea resurssointi voitaisiin sitten, kun pahin on hoidettu, käyttää ennaltaehkäisevään työhön. Olen huolestuneena seurannut, kuinka esimerkiksi varhaisen tuen lapsiperhepalveluiden arvostus ja sen myötä työn hyvin tekemisen mahdollisuudet ovat kaventuneet osassa Pohjois-Karjalaa (ja koko Suomea).

Ennaltaehkäisevästä työstä on puhuttu vuosikymmeniä. Siihen jopa panostettiin 70- ja 80-luvuilla. Mutta kaikenlaisen säästämisen nimissä panostus on jäänyt jo pitkään kovin vähälle. Hyvin suunnitellulla ja resursoidulla varhaisella tuella voisimme kuitenkin tulevaisuudessa säästää huomattavia summia lastensuojelussa sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa.

Olen itse aikuistunut yhteiskunnassa, jossa hyvinvointivaltion rakentaminen oli tärkeää ja arvokasta. Sitä perintöä haluan voimieni ja mahdollisuuksieni mukaan jatkaa."