Olen nähnyt reilun kahdenkymmenen vuoden ajan outoja unia. Yksi ensimmäisistä oli se, kun hyppäsin suuresta mäestä. Hyppäsin pidemmälle kuin Matti Nykänen. Hypyn päätin täydelliseen telemarkiin. Haaveenani ei koskaan ole ollut ryhtyä mäkihyppääjäksi. Uni vain tuli.
Siitä lähtien olen nähnyt outoja unia tasaiseen tahtiin. Nyt tuntuu, että en ole nähnyt ihan äsken tavallista unta.
Muutama yö sitten näin seuraavan unen. Naapurin aikuset tyttäret toimivat laulun ja liikunnan opettajina. Opetukseen osallistui lapsuuteni perhe, mutta me kaikki olimme aikuisia. Lisäksi naapurin tyttöjen vanhemmatkin osallistuivat. Minä sain olla mukana, kun lupasin olla laulamatta.
Äkkiä olinkin liikkeellä autolla. Ensin Enon kirkonkylällä, sitten Uimaharjussa. Etsin Uimaharjun toista taajamaa, jossa asui Elena. Olin viemässä jotakin hänelle. Soitin, ja hän kertoi olevansa Harkovassa.
Tie, jota pitkin ajelin, oli kapea hiekkatie. Yllättäen pientareen takaa ilmestyivät leijona ja muita villieläimiä sekä mies.
Leijona lähti tulemaan autoani kohti. Jouduin peruuttamaan haastavaa tietä pitkin. Aikansa seurattuaan leijona luovutti. Minua helpotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti