Minulla on koko aikuiselämäni ollut ongelma. Monet tavarat piiloutuvat minulta. Pyykkiä pestessäni vähintään yksi sukka, ei sukkapari, on mennyt piiloon. Tai jokin oikeanlainen veitsi tiettyyn tarkoitukseen on piiloutunut. Eikä suostu tulemaan esiin ennen kuin tarve on ohitse.
Iän myötä tavaroiden piiloutuminen ei ole vähentynyt. Olisin kyllä odottanut, että ne kunnioittaisivat ikääntyvää ihmistä ja suostuisivat olemaan siellä, missä pitää. Mutta ei! Ja palaavat sitten takaisin sinne, missä pitää ollakin, salaa.
Kerran tarvitsin laakeaa uunivuokaa, kun piti paistaa pääsiäiskana. Etsin, etsin, mutten löytänyt. Kulmani jo ryppyyntyivät kummasti. Lähetin jopa viestin eräälle ystävälleni, joka vastasi, että ihmiseltä voi hävitä astioita. Vähän lohdutti. En taida ola ainoa. Näin tulkitsin.
Uunivuoka löytyi muuten melkein tyhjältä keittiön pöydältä. Pitäisikö tästä tehdä jokin johtopäätös? 😏
Entäs Jäbän talutin! Se piiloutui, kun olin käyttänyt sitä sen varsinaiseen tarkoitukseen: Jäbän taluttamiseen. Seuraavana päivänä tarvitsin sitä vetohihnaksi polttopuukassin vetämiseen. Ei meinannut löytyä. Sitten huomasin piilon: juuri se, mihin olin taluttimen jättänytkin.
Tänään piiloutui kuumemittari. Olin Jäbän kanssa illalla pihalla. Sisälle tultuamme alkoi olla outo olo. Ihan kuin kuumeessa. Olisin halunnut tarkistaa asian. Kuumemittari oli mennyt piiloon sieltä, missä sen piti olla.
Aikani etsittyäni päätin, että kyllä se vielä tulee esiin. Kiusaa vain. Tarkistan aamulla, miten vaarallisesti olen sairas. Teen koronatestin. Nyt iltakymmenen tienoilla en enää jaksa. Ja voihan olla, että olen saanut vain raitisilmamyrkytyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti