Jäbä kyllä kertoo, kun se kaipaa seuraa. Tai kun se haluaa hellyyttä. Se osaa tassuttaa, jotta ymmärtäisin sen haluvan rapsutuksia. Se osaa kantaa leluja kertoakseen haluavansa leikkiä.
Kertoo se myös sen, kun on tarve päästä ulos tarpeille. Siitäkään ei jää epäselvyttä.
Osaa se myös kertoa tilanteista, kun se on saanut aikaiseksi vaaran. Tänään oli toinen kerta, kun näin sen haistelevan (ennen minua) ilmaa siihen malliin, että kaikki ei ole kunnossa.
Kun huomasin sen kuljeskelevan kuono pystyssä ja haistelevan jotain, tajusin, että nyt kannattaa reagoida. Yhden aiemman kokemuksen perusteella suuntasin kohti sähköhellaa.
Aivan oikein! Yksi levyistä oli päällä, maksimillaan. Edellisen kerran levy oli ykkösellä eli minimillään.
Onneksi tapoihini ei kuulu pitää hellalla mitään palavaa. Näin vältimme tulipalon. Palohälytinkään ei vielä reagoinut tilanteeseen.
Taidan ostaa hellaan sen suojan, jolla voin estää nuppien kääntelyn. Liian iso riski, vaikka hellalla ei olisikaan mitään. Tosin en ymmärrä, mikä siellä tuoksuu. Vai onkohan kyse siitä, että pitää tutkia keittiön pöytä ja liesi.
Jäbä on ensimmäinen laatuaan. Muiden koirien kanssa ei ollut tällaisia pulmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti