Venäjän järkyttävä ja ihmisarvoa kunnioittamaton hyökkäys Ukrainaan ei tule vain iholle, vaan se tunkeutuu ihon alle syvälle. Tämä on Putinin sota, jota muut toteuttavat. Itsevaltias on suojassa. Vaaraan hän lähetti muut.
Vastustan sotia, olen aina vastustanut. Olen ollut onnellinen, että sukupolveni ja nuorempien Euroopassa ei ole tarvinnut kokea sotaa. Vaikka en (toivottavasti) joudu kokemaan sotaa omassa maassani, niin Ukrainan sota pakottaa miettimään.
Kolmisen vuotta opiskelua Kiovan yliopistossa teki kaupungista minulle tärkeän. Se aika osui itsenäistymiseni vaiheeseen. Pääsin opiskelemaan sinne heti lukion jälkeen. Ujona tyttönä en ollut juurikaan ollut poissa kotoa. Ja sitten kertaheitolla kauas.
Olen vähentänyt reippaasti sodan seuraamista. Silti jokainen kuva, jokainen tarina Ukrainasta, ukrainalaisista repii minua, koska en voi, en halua enkä saa jäädä täysin pimentoon. Kaikki siellä, sinne jäävät ja sieltä pakoon pääsevät kärsivät. He traumatisoituvat, lapset myös.
Toivon, että rauha Ukrainaan saadaan mahdollisimman pian. Rauha niin, että ukrainalaiset eivät joudu alistumaan Venäjän hirmuhallinnon alle. Toivoa on hyvä, mikä on tulos, se jää nähtäväksi. Kuten erään ystäväni kanssa olemme todenneet jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan: aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti