Tänään tapahtui jotain, mitä en uskonut tapahtuvan. Jäbä otti hatkat takapihalta pimeällä. Olimme ulkona, ja minulle tuli vessahätä. Uskoin, että se kestää aitauksen sisällä sen pienen hetken.
Palattuani pihalle en nähnyt Jäbäräistä missään, eikä se tullut, vaikka kuinka huutelin. Välillä kävin huutelemassa etupihan puolella, mutta ei tulosta. Totesin, että nyt on Partsun otettava jalat alle, puhelin taskuun ja talutin kaulaan. Ja tietenkin keppi käteen, siis kävelykeppi, ei keppi lyömistä varten.
Lähtöä tehdessäni soitin naapurin Riitalle. Hän ja hänen miehensä Juhani lupautuivat etsintäpartioon. Olen kiitollinen heille.
Ei näkynyt eikä kuulunut Jäbää. Olin kyllä kuulevani ensin yhdellä taholla, sitten toisella sen haukunnan. Pysäytin yhden miehen, joka ulkoilutti kultaistanoutajaa, ja kyselin, onko näkynyt. Ei ollut. Hän lupasi pitää silmät avoinna.
Soitin yhdelle naapurille, mitta sielläkään ei tärpännyt. Soitin toisellekin ja pyysin, että jos Jäbä ilmestyy heidän pihalleen, soittaa minulle. Onneksi pidän aina ulkona Jäbällä pantaa, josta riippuu lätkä sen nimineen ja minun puhelinnumeroineen.
Kun kävellen ei tullut tulosta, lähdin autolla etsimään. Samoin Juhani. Riitta jatkoi etsintää kävellen. Ei tulosta.
Olin käynyt kerran ajaltamassa kotipihassa, mutta ei Jäbä ollut palannut. Minulta pääsi jo itku. Riitta lupasi laittaa alueemme puskaradion naamakirjaan ilmoituksen katoamisesta. Hän ja Juhani jatkoivat autolla etsimistä. Minä palasin kaiken varalta pihaan.
Kun ajoin kohti autokatosta, auton valokiilaan osui tuttu kuono. Ihan siellä takapihalla. Seisoi herra kuin ei olisi tapahtunut mitään.
Sillä(kin) hetkellä olin maailman onnellisin ihminen. Uskokaa tai älkää, minä suorastaan ryntäsin sisälle, jotta saan Jäbän takapihalta kotiin. Takapihan ovi on ainoa reitti päästä takapihalta sisälle.
Oli se ressukka hieman hädissään. Pylly pyöri miellyttämisen merkeissä ja rapsutusten kerjäämiseksi. Ja kyllä minä sitä rapsuttelin ja kiittelin, kun on kotona. Ja tietysti annoin herkkupalan.
Niin. Muistin minä ilmoittaa Riitalle ja Juhanille ja muille, jotka olin "hälyttänyt", että loppu hyvin, kaikki hyvin. Jäbä on kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti