Tulin tänään kotiin asioiltani. Menin kodinhoitohuoneeseen/vessaan vaihtamaan kotivaatteet ylleni ja tarpeilleni. Yllättäen kuului kummallinen romahtamisen ääni.
Kivahdin mielessäni, että no mitä nyt. Mitä se Jäbä nyt sai aikaan?
Kodinhoitohuoneesta pois tultuani näin Jäbän makaavan sängyssä ihmeissään. Kiertelin "suuren" lukaalini (rakennusala 77 m2) enkä huomannut mitään.
Totuus paljastui, kun piti lähteä ulos, ihan vain takapihalle, mutta kuitenkin ulos. Takapihalla Jäbä voi riehua ja juoksennella vapaasti. Minä heittelen sille lumipalloja tai muita lumesta muodostuneita juttuja.
Ulkovaatteeni ovat sisäkuistilla, jota varmaan myös eteiseksi voi kutsua. En saanutkaan ovea auki. Puinen kaktusnaulakko kaikkinen ulkotakkeineen oli kaatunut oven eteen.
Työnsin ja pungin ovea auki. Tuskanhiki oli valtava. Näinkö minä jään vangiksi omaan kotiini! Jäbähän pääsee takapihalta vaikka minne. Minä en niitä lumikasoja ylitä millään.
Lopulta sain avattua ovea sen verran, että pystyin kiskomaan takki takilta vaatteita ja viskattua naulakkoa vähän kauemmaksi. Ovi avautuikin melko hyvin, mutta talon ainoa räsymatto oli rutussa ja meinasi estää eteenpäin menon.
Onneksi Partsu, voimanainen, sai lopulta voiton tässä kisassa. Pääsimme Jäbän kanssa pihalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti