Meillä asuu aikamoinen pusuttelija. Minä en ole se, vaan Jäbä Jäbäräinen.
Äskenkin, kun laittelin sänkyä nukkumakuntoon, niin sain pusuja mahtavan määrän. Jäbä-herra hyppäsi sängylle ja seurasi minua sitä mukaa, kun kuljin sängyn laitamilla. Jokaisessa mahdollisessa paikassa piti pusutella. Mietin, tarvitseeko naamaa enää pestä, kun se on jo pesty.
Kun sain vedettyä sängynpeiton pois, tämä pusupoika valtasi tyynyni. Mikäpä mukavampaa kuin vallata emännän paras nukkumaturva oman pään ja tassujen alle? Ja kyllä se peitonkin valtaus tuntuu Jäbästä mukavalta!
Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Jäbä näin toimi. Ehkä kyse on luottamuksesta, että tuo ihminen on minua varten! Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti