Nojatuolimatkalla

Kävin tänään aamupäivästä nojatuolimatkalla. Tavallisestihan nämä nojatuolimatkat tehdään omassa kodissa mukavassa laiskanlinnassa istuen. Minun matkani oli erilainen.

Ennen varsinaisen nojatuolimatkan alkua piti verytellä kunnolla. Koutsini Anne, fysioterapeutti Hammaslahden terveysasemalla, pisti minut tekemään jos jonkinmoisia liikkeitä, seisomaan silmät kiinni, menemään kyykkyyn ja ylös. Mitä nyt fysioterapeutit pistävät tekemään, kun selvittävät asiakkaan taitoja ja kehittymistarpeita, jotta nämä pysyisivät toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään.

Kunnon koutsin tapaan Anne otti myös aikaa eri suorituksilleni.

Sitten oli aika aloittaa nojatuolimatka. Siirryimme kuntosaliin. Laitteet olivat toista muuta kuin oman kyläni kuntosalissa. Treenin pääsi tekemään nojatuolissa, siis istuen. Ei tarvinnut jalkaprässiä käyttääkseen kömpiä lattianrajaan. Soutulaitekin oli kohtuullisen korkealla tällaiselle kömpelölle ihmiselle.

Kolmannessa laitteessa piti "nostaa painoja" reisien ulkosyrjällä - jalat tiukasti kiinni toisisaan ja niitä puristavaa prässiä piti saada sivulle, kun samalla edessä olevat painot nousivat ylöspäin.

Sitten oli vielä yksi haaste. Säärien nostaminen istuen ylöspäin, painojen kera tietty. Tässä pitäisi saada tulokseksi oman paino verran rautaa ylös. Tulokseni oli hieman vaatimattomampi. Kaikkiaan tulokseni olivat peremmat kuin arvelin - koutsi joutuikin korottamaan painoja lähtötilanteesta.

Tämä tapaaminen Anne-koutsin kanssa oli toinen. Näillä tapaamisilla oli vakavia seuraamuksia. Ilman suurempaa houkuttelua lähdin mukaan muutaman hengen kuntosaliryhmään. Yksi kerta salilla, yksi kerta Teamsin välityksellä - siis yhteensä kaksi kertaa viikossa syksyn ajan.

Miksi ihmeessä päädyin tällaiseen? Vastaukset ovat selviä. Koutsi on pirun hyvä, osaa innostaa turhia lässyttämättä. Kehuu, kun on aihetta. Sanoo, kun aihetta parantaa jotakin.

Lisäksi itse olen motivoitunut! Kun minulla ei olekaan hermovauriota, josta terveydenhuollossa on minulle puhuttu vuosia, niin uskon itselläni olevan mahdollisuuksia. Jo näillä kahdella koutsin tapaamisella olen huomannut edistymistä liikkumisessani.

Nyt on kiinni vain minusta itsestäni, miten asiat edistyvät. Saattaa minusta tulla vielä kuntosalikuntoilija(kin). 😎 Kunhan ei tarvitse lattianrajassa kömpiä ja rämpiä.