Nyt on mukavan turvallinen olo. Juttelin tänään vanhimman siskoni yhden pojan kanssa. Hän lupasi, että jos siskontyttö ei pystykään ottamaan koiraani mahdollisen hankalan tilanteen sattuessa, niin hän ottaa.
Oloni on helpottunut, koska koskaan ei tiedä mitä sattuu. Itseni suhteen olen luottavaisin mielin. Yllättäville käänteille ei mahda mitään.
On myös ihanaa, kun siskontyttö perheineen (mies ja tytär) lähtee hakemaan koiraa kanssani, mikäli se suinkin on mahdollista. Hänen miehensä pyytää työvuorojärjestelyjä, kunhan saan tietää, saanko pennun ja milloin.
Ongelmani ei ole matkan pituus. Haluan vain takaisin tullessani pitää pentua sylissäni silloin, kun se ei nuku. Päästään heti haistelemaan toinen toisiamme. :) Tarvitsen siis kuskin paluumatkaa varten. Jos siskontyttö ja perhe eivät pääse, niin siskonpoika lähtee, jos työtilanne sen sallii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti