Olin eilen perjantaina pienellä lähes koko päivän kestävällä maakuntamatkalla yhden ystäväni kanssa. Sain hänet lopulta lähtemään mukaani.
Matkan varsinainen tarkoitus oli käydä syömässä jossakin. Minun päätökseni oli, että ei Joensuussa. Etukäteen selvitin, mistä saa kasvis- ja kalaruokaa. Tämä ystäväni syö mieluummin niitä kuin punaista lihaa. Minulle kelpaa kaikki, tai ainakin lähes kaikki.
Tärkein kohteemme matkalla oli Puukarin pysäkki Valtimolla. Olin varannut sinne lounaan meille. Ruoka oli hyvää. Paistettua ahventa, lämpimiä kasviksia, mainiota salaattia, sieniä. Onneksi ystäväni ei välitä sienistä, joten sain itselleni kaiken kahden henkilön annoksesta. Oli myös siellä paistettua leipää.
Ensimmäinen välikohteemme oli Kolinportti. Kun ajoimme pihaan, luulimme olevamme väärässä paikassa. Eikös Kolinportin pitänyt olla houkutteleva, hieno matkailukohde? Ei ole ainakaan enää. Hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Ankeaa. Ravintola oli avoinna, mutta ei asiakkaita kuin pari.
Myymälä, josta on ostettavissa niin kunnollisia tuotteita kuin krääsää ja apteekkitarvikkeita, avattiin siellä ollessamme. Ostin hienon mukin ja paistolastan. Ison osan rakennuksesta vei PKO:n Sale-myymälä. Ei houkuttele.
Se alunperin hieno, moderni ja ristiriitaisia tunteita herättänyt rakennus oli kuihtunut täysin.
Suuntasimme Nunnanlahteen, kivimuseoon. Ystäväni etsi pitsakiviä. Ei ollut kukkarolle sopivia. Turhan kalliita.
Seuraava kohde ennen Puukarin pysäkkiä oli puu-Juuka. Ihastelimme sitä. Sieltä löytyi yllättäviä asioita, palveluja taidegalleriaa myöten. Kauan emme voineet olla, koska piti joutua tilatulle lounaalle.
Kun liikenteessä on kaksi fiksua (viksua) naista, niin piti jatkaa uutta reittiä, ei samaa, jottei käy tylsäksi Ja...
Sen saattoi arvata. Ensin uskoimme, että tie, jota pitkin ajelimme, vie kohti kuutostietä. Ehei, ei suinkaan. Eksyimme.
Lopulta epäily kasvoi niin suureksi, että pistin puhelimen navigaattorin päälle. Kun se ilmoitti matka-ajaksi lähes kaksi tuntia - kaksi tuntia Juuasta Valtimolle - oli pakko uskoa, että tie oli väärä. Onneksi autossani on pakki ja rattikin kääntyy, joten palasimme takaisin Juukaan.
Tarkistin tänään kartasta. Se tie olisi vienyt Kaavin ja Juankosken suuntaan. Kauas Valtimolta.
Onneksi tärkein toteutui. Saimme nauttia erittäin hyvästä lounaasta. Ja lähes sovittuun aikaan (meidän syystämme hieman myöhässä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti